torstai 16. kesäkuuta 2016

PÄIVÄN PARAS UUTINEN - SUOMEEN FEMINISTIPUOLUE!

Fem-kom: "Tasa-arvoa kaikille paitsi naisille erityisetuja."

Yhteiskunnassa puhutaan liian vähän siitä, kuinka merkityksettömäksi koettu hyvinvointi synnyttää lukeneistossa turhautumista, jota pyritään purkamaan sillä, että etsitään ja tuotetaan keinotekoisia "ongelmia", joita pyritään sitten kaikella touhukkuudella "ratkaisemaan". Ruotsin mallin mukaisesti melläkin 
jaksetaan vielä 2000-luvulla, kaiken orwellilaisen Isosisko-lainsäädännön jälkeen, tehdä tasa-arvosta ja rasismista lopullista ratkaisua vailla olevia ongelma. 

Usein asia on vielä niin, että piilomarxilaisten korostama lopputulosten tasa-arvo on täysin päinvastainen mitä on lähdetty alussa ajamaan. Poliittisesti korrektien uhriryhmien asema on jo parinkymmenen vuoden ajan ollut monin paikoin parempi kuin heidän riistäjikseen julistetuilla valkoisilla heteromiehillä, jotka nähdään kaikki varakkaina ja vaikutusvaltaisina alfauroksina. Progandistisen toiston luoma kuvitelma lasikatosta on pienen etuoikeutetun sisäpiirin "ongelma", kun taas miehillä murskaantunut lasilattia ilman suojaavaa tukiverkostoa tarkoittaa liian monillle spurgun ja linnankudin kohtaloa; vastaavasti verorahotteisella julkisella sektorilla kivoissa sisähommissa naisia on 80%, mutta tätä ei pidetä tasa-arvokysymyksenä, vaan se nähdään samanlaisena lakonisena tosiasiana kuin naisten korkeampi markkina-arvo parisuhdemarkkinoilla.

Kun siilitukalla on liikaa vapaata aikaa hyvinpalkatussa suojatyöpaikassa kuten virka punaisen yliopiston sukupuolentutkimuksen laitoksella, alkaa hän ennen pitkää kehitellä harhaisia teorioita, joiden tavoitteena on saada tasa-arvon nimissä lisää valtaa xx-merkkisille ihmisille. Lattapäinen tasa-arvo, johon kuuluu mm. ansiottoman palkitseminen ja erinomaisen rankaiseminen, oli lainsäädännöllisesti valmis Suomessa viimeistään 1980-luvulla. Sen jälkeen telaketjufeministien on pitänyt keksiä itselleen uusia ongelmia, jotta vallankumoksellinen liike ei pysähtyisi ja he tuntisivat itsensä tarpeellisiksi "oikeustaistelijoiksi". Yleensä tämä asenne on näkynyt kiertoilmauksina esitetyissä vaatimuksissa, joissa sukupuolinarsistit ruikuttavat, että naisilla ei ole vieläkään riittävästi valtaa, vaikka sitä on tarjottu heille kultalautaselta. Mistä ihmeestä he ylipäätään ovat saaneet päähänsä, että valta pitäisi antaa heille vain siksi, että he kuuluuvat ryhmään xx, vaikka universaali vallan laki todistaa, että valta kuuluu sille, joka sen ansaitsee ja sille joka sen ottaa. Ainakaan kunniantunnosta feministit eivät ole vaginamonologi-luennoilla kuulleet mitään.

Tulevia punavihreitä äänestäjiä synnyttävä nuorisokavana YleX:n lempiteemoja on tiedostavan lukiolaistytön ainekirjoituksista tutut sukupuolinen tasa-arvo, homoliitot ja rasismi. Radiokanavan nettisivujen juttu Suomeenkin puuhataan feminististä puoluetta – ”Meillä on nousussa rasistinen oikeistopopulismi”pyrkii pontevasti antamaan perusteita kansallismasokistisen hulluuden valtavirtaistamiselle. Tasa-arvofetisismiä ajavalle sukupuolinarsistiselle feministipuolueelle ei ole tilausta kuin ehkä Helsingin seudulla asuville hyväosaisille akateemisille naisille, jonka vuoksi yliopistoklikin on pitänyt keksiä joku vetonaula, jolla se oikeuttaisi sen yhteiskunnallisen kysynnän. Puolueprojekti on ottanyt 
 tutuksi täkyksi vuosikausia nurkan takana vaanineen "rasistisen oikeistopopulismin", joka ei tosin vieläkään ole realisoitunut mitenkään. Koska tulevalla feministipuolueella ei ole tarjottavana kansalaisia oikeasti vaivaaviin ongelmiin mitään, voi liberaaleja aina pelotella kryptisellä "äärioikeistolla":
- Tässä poliittisessa tilanteessa tuntuu, että tasa-arvokehitys kulkee meillä taaksepäin, ja meillä on nousussa rasistinen oikeistopopulistinen poliittinen liike, sanoo Katju Aro, yksi Feministisen puolueen kolmesta puheenjohtajasta. Hän on myös Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja.
Ja mikähän tuon liikkeen nimi on ja missä se vaikuttaa? Kärsimättömän Aron mielestä tasa-arvofundamentalistinen kehitys ei kehity tarpeeksi nopeasti, joten silloin tasa-arvo näyttää ikään kuin menevän taaksepäin.  Eihän tämä ole kaukana Stalinin vallanhimoisesta suuruudenhulluudesta, jossa hänelle ei riittänyt minkäänlainen poliittinen eteneminen. Tällaisella asenteella puolueella on odotettavissa sama menestys kuin ruotsalaisella Feministisellä aloitteella, joka on kerännyt valtiollisissa vaaleissa huikean 0.4.-3 prosentin kannatuksen, jolla se ei ole päässyt edes valtiopäiville. Länsinaapurin feministipuolueen kannatuslukemat ovat hämmästyttävän pienet, vaikka virallinen Ruotsi on tehnyt aatteesta lähes valtiouskonnon. Suomalaisessa valtavirtajournalismissa, jota YleX:nkin juttu edustaa, on huvittavaa huomata se piintynyt tapa, jolla ruotsalaisen itsetuhoisen hulluuden muotoja kuten feminismiä pidetään poliittisena normina, jota virallisen Suomenkin pitäisi noudattaa:
Ruotsissa feminismi on paljon selkeämmin valtavirtaa kuin Suomessa, jossa yhä rettelöidään siitä, onko feminismi vain naisten oikeuksia miesten kustannuksella ajava liike. Ruotsissa pääministeri Stefan Löfven on puhunut hallituksestaan feministisenä, ulkoministeri Margot Wallström taas on määritellyt Ruotsin ulkopolitiikan feministiseksi ulkopolitiikaksi.
Yle Watch ja vastuulliset kansalaiset tervehtivät uutta puolueprojektia ilolla, koska se repii punavihreää rintamaa ja hajottaa vasemmistoliiton ja vihreiden kannatusta. Siitä vaan jokainen täyttämään puolueen kannattajakorttia!



TV1, Torstai 16.6.2016 klo 18:20, Päivän kasvo 

Vieraana Tukholman yliopiston mediatutkija Anu Koivunen.
Yle Areena.


Pahamaineista kulttuurimarxilaista mädättäjää Anu Koivusta haastatteli asialle myötämielinen naistoimittaja Pirjo Auvinen, jolloin vähäinenkin mahdollisuus kritiikkiin katosi välittömästi hameesta sisään. Tämä on varmaan sitä tasa-arvoa, jossa on 100% naiskiintiöt. Eräs kansalaisvaikuttaja totesikin somessa kovin tasa-arvoisesti, että katsojan pitäisi itse saada valita selostusääni samalla tavalla kuin auton navigaattorissa. 

Julkisuudessa viihtyvä ja median joka alan asiantuntijaksi nostama Koivunen kommentoi tällä kertaa suomalaistärähtäneistön uutta feminististä puoluehanketta. Haastattelua seuratessa oli vaikea erottaa, onko Koivusta haastateltu asiantuntijana vai tulevan puolueen aktiivina. Kymmenminuuttisessa studiotuokiossa Koivunen toisti pähkinänkuoressa samat feministiset kliseet kuin uuden puolueen voimanaiset 
Katju Aro, Maryan Abdulkarim ja transaktivisti Annu Kemppainen.  

Koivunen valitteli rivien välistä, että vain naisille edullinen tasa-arvo on katoamassa, koska äärioikeisto tulee ja tappaa ja naisia syrjitään kollektiivisena entiteettinä, koska Kokoomus ei valinnut Elina Lepomäkeä puolueen puheenjohtajaksi. Lähes holokaustiseen pöyristymiseen mentiin silloin, kun mediatutkija päivitteli sitä, että lehtikuvissa yhteiskuntasopimusta allekirjoitti vain yksi nainen. Fasistista pahuutta oli myös se, ammattiliittoja johtaa pätevät miehet.

Koivusen puheenvuoro kuulosti lähinnä yläluokkaisen naisen marmatukselta, jossa toistettiin se pettymys, että maailma ei menekään täysin omien toiveiden mukaan, varsinkaan yhteiskunnan ylemmissä kerroksissa. Alaluokan ongelmat koskevat enimmäkseen miehiä, joten se on heidän oma vikansa.





********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti