Ylen verkkosivut ja klo 18.00 tv-uutiset kertoo, että roturistiriitojen vaivaaman Yhdysvaltojen Fergusonin kaupungissa kiehuu taas. Tällä kertaa mustasta väkijoukosta ammuttiin ja haavoitettiin vakavasti kahta poliisia.
Heti jutun alussa Ylen uutistenlukija noudatti tuttua kosmopoliittisen median harhaanjohtavaa kaavaa kertomalla että "aseettoman mustan teinin ampuminen viime elokuussa johti rajuihin mielenilmauksiin." Asiaan sen kummemmin perehtymättömät tavalliset kansalaiset saavat tästä yliolkaisesta lauseesta sellaisen käsityksen, että poliisi ampui syyttä suotta mustan pikkupojan, luultavasti silkasta rasistisesta pahantahtoisuudesta.
Tosiasiassa kyseessä oli rikollistaustastaan tunnettu lähes kaksimetrinen täysi-ikäinen nuori mies Michael Brown, joka vain pari minuuttia ennen ampumavälikohtausta oli ryövännyt väkivaltaisesti pikkusikareita hentoisen aasialaisen omistamasta pikkukaupasta. Poliisi Darren Wilsonin tunnistettua Brownin kadulla tämä kävi päälle ja yritti käsirysyn tuoksinassa kaapata virka-aseen (katso tapahtumien kulusta kertova video täältä). Tämän jälkeen poliisi yritti pysäyttää Brownin varoituslauksella ja sitten ampumalla tätä jalkaan, mutta päällekarkaaja vain jatkoi uhkaavaa etenemisestään kohti poliisia kunnes sai kuollettavan luodin päähänsä. Jopa Ylen verkkouutiset kertoi tapahtumien kulusta ja valamiehistön viime marraskuun vapauttavan päätöksen perusteista. Tässä muutamia otteita Ylen uutisesta:
Ajaessaan yksin poliisiautollaan Wilson havaitsee kaksi miestä, jotka kävelevät keskellä katua. Hän pysäyttää autonsa ja pyytää heitä siirtymään jalkakäytävälle. Miehet eivät tottele, vaan vastaavat poliisille alatyylisesti.
Tässä vaiheessa Wilson näkee pikkusikarit Brownin kädessä ja huomaa miesten sopivan tupakkavarkaiden tunnusmerkkeihin. Hän pyytää radiolla apua ja siirtää autonsa niin, että se estää liikenteen kadulla.
Konstaapeli aikoo nousta autostaan, mutta Brown paiskaa auton oven kiinni. Tämän jälkeen Brown lyö nyrkillä poliisimiestä kasvoihin ainakin kaksi kertaa avoimen ikkunan läpi. Kun Brown hetkeksi kääntyy kohti kumppaniaan, Wilson yrittää ottaa kiinni hänen kädestään. Brown on kuitenkin liian vahva kiinni pideltäväksi.
Wilsonilla ei ole mukanaan sähkölamautinta, eikä hän ahtaassa tilassa saa käsiinsä suihkepulloa, jolla suihkuttaisi Brownin silmiin sokaisevaa ainetta. Hän ottaa esiin SIG Sauer P229 -pistoolinsa.
Kuulusteluraporttien mukaan konstaapeli Wilson piti asetta kädessään, mutta Brown otti asetta pitävän käden suureen kouraansa huutaen samalla törkeyksiä poliisimiehelle.
Wilson onnistuu kääntämään aseen suunnilleen kohti Brownia ja yrittää ampua. Ase ei kuitenkaan laukea, koska Brownin sormi oli ilmeisesti iskurin välissä. Vasta kolmannella yrityksellä ase laukeaa, ikkunalasi hajoaa ja Wilson saa verta kädelleen.
Tuolloin raivostunut Brown työntää koko ylävartalonsa auton sisään yrittäen useita kertoja lyödä Wilsonia. Poliisimies yrittää kahdesti ampua Brownia, mutta ase on jälleen jumissa. Brown lähtee pakoon. Wilson kutsuu uudelleen radiolla apuvoimia ja lähtee Brownin perään. Noin 50 metrin päässä autosta Brown pysähtyy ja kääntyy kohti Wilsonia. Todistajanlausunnot ovat tässä vaiheessa hajanaisia.
Brownin sanotaan joko kävelleen, horjahdelleen tai syöksyneen kohti konstaapelia.
Wilson itse kuvailee Brownin käytöstä äärimmäisen aggressiiviseksi ja pelottavaksi. Hän sanoo Brownin myös työntäneen oikean kätensä housunkauluksensa alle. Vaikka Wilson itsekin on kookas, sanoo hän tunteneesa olonsa pieneksi kohti tulevan Brownin edessä. Vaikka Brown on vain 18-vuotias, on hän 193 senttiä pitkä ja painaa yli 130 kiloa.
Wilson ampuu Brownia, joka jatkaa kuitenkin liikettään. Luodit menevät ehkä ohi. Tämän jälkeen Wilson ampuu vielä kaksi laukaussarjaa Brownia kohti, jälkimmäisellä kerralla tämän päähän. Brown kaatuu maahan. Muutamaa sekuntia myöhemmin toinen poliisiauto saapuu paikalle.
Wilson käyttää tapahtuman aikana aseensa lippaassa olleista 13 ammuksesta 12. Kuuden luodin todetaan osuneen Browniin, joka kuolee myöhemmin vammoihinsa.
Tuoreet poliiseja haavoittaneet ampumiset liittyvät Yhdysvaltain oikeusministeriön päätökseen olla nostamatta syytettä väkivaltaisen mustan miehen Fergusonissa ampunutta poliisia vastaan. Vaikka päätös oli todisteiden valossa aikaisemman valamiehistön päätöksen tapaan yksimielinen, kääntävät globaalit mediat uutisjutuissaan huomion oikeusministeriön samana päivänä julkaisemaan (tuskin sattumalta) raporttiin, "jonka mukaan Fergusonin poliisi on syrjinyt mustia säännönmukaisesti vuosien ajan." Tähän raporttiin tarttuu myös Yle, kun se kertoo, että "Fergusonin poliisivoimissa on syyllistytty rakenteelliseen rasismiin."
Tällä kyseenalaisella väitteellä valtamedia antaa mustille oikeutuksen harjoittaa entistä enemmän väkivaltaa poliisia ja valkoisia vastaan. Median rituaalisella uhripuheella on monta tarkoitusta, mutta varsinkin tässä sen pyrkimys on viedä huomio pois olennaisimmasta eli mustien rikollisuudesta ja heidän harjoittamasta systemaattisesta väkivallasta valkoista enemmistöä vastaan, joka jo pelkkinä absoluuttisina lukuina on monikertaista verratuna valkoisten mustiin kohdistamaan väkivaltaan. Tästä paljon yleisemmästä ja vakavammasta rasismista valtamediat kuten Yle vaikevat tietoisesti täysin.
Huolestuttavinta valtamedian Fergusonin ja Trayvon Martin narraatiossa on se, että se on samassa linjassa vainoharhaisen äärivasemmistolaisen tulkinnan kanssa. Toisaalta on surkuhupaisaa huomata, kuinka vihamielisesti äärivasemmisto suhtautuu "kapitalistien valtamediaan", mutta syleilee suurta määrää sen uutisia, kunhan ne vain myötäilevät heidän maailmankuvaansa ja kulttuurimarxilaista "kriittistä" ajattelua.
Suomessa äärivasemmistolaiset foorumit kuten Takku.net ja Punk in Finland käyvät hyvinä esimerkkeinä vasemmistolaisesta mentaliteetista, jossa tosiasiat eivät ratkaise, vaan pelkkä usko, että he ovat moraalisesti oikeassa ("Amerikassa kansa nousee kadulle"). Punk in Finlandin keskusteluketjussa päivystävät anarkokommunistit linkittävät vain ideologiaansa sopivia artikkeleita ja keskustelevat niiden pohjalta ikään kuin ne olisivat tapahtumien taustoille edes puolitotuus. Jo muutamalla Yle Watchin jutulla linkkeineen tuollainen roska olisi pyyhkäisty pois pöydältä, mutta toisaalta kuka täysjärkinen haluaisi kinastella tosiuskovaisen hyeenalauman kanssa.
Ylipäätään eurooppalaisperäisissä vasemmistolaisissa on huomioitavaa, että asettumalla jyrkästi valkoista väestöä ja ad hoc "sortavia rakenteita" vastaan, he eivät aidosti edes tavoittele mustien auttamista. Tosiasiassa rotuongelmat ovat heille vain tekosyy ilmaista vihaansa ja turhautunutta vallanhaluaan. Syyttämällä raivoisasti vain valkoisia he tekevät loppujen lopuksi karhunpalveluksen mustille, koska tällainen asenne vain kiihdyttää rotuvihaa.
Äärivasemmiston ideologiset kuppikunnat näyttäytyvät mielellään kapinallisina, mutta hieman lähempi tarkastelu paljastaa heidän kannattavan länsimaisen yhteiskunnan perusarvoja, joita he eivät kyseenalaista; heidän tavoitteensa eivät ole ristiriidassa vallitsevan moraalin kanssa. Päinvastoin, heitä on syytä pitää Systeemin räksyttävinä vahtikoirina, jotka esiintyvät paavillisempina kuin paavi itse syyttämällä yhteiskuntaa siitä, ettei se kunnioita niitä periaatteita joita se väittää kannattavansa.
Tietyissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä tämä vasemmiston kritiikki on perusteltua, mutta samaan hengen vetoon on valheellista väittää, että vasemmisto edustaisi kapinallisuutta sanan varsinaisessa merkityksessä. Lähinnä siitä tulee mieleen 1960-luvun Kiinan nuoret maolaiset, jotka syyttivät fanaattisesti eliittiä ja valtavirtayhteiskuntaa siitä, että se on unohtanut kommunismin todelliset periaatteet. Toisin sanoen vasemmisto edustaa turbovaihteella olevaa yhteiskunnallista konformismia. Tämä näkyy myös äärivasemmiston nykyisessä yhteiskuntakritiikissä, jossa noudatetaan samaa linjaa kuin Ylessä ja Helsingin Sanomissa – kyse on vain puhdasoppineisuuden aste-erosta.
Yle Watchin jutut Fergusonista:
1. artikkeliTällä kyseenalaisella väitteellä valtamedia antaa mustille oikeutuksen harjoittaa entistä enemmän väkivaltaa poliisia ja valkoisia vastaan. Median rituaalisella uhripuheella on monta tarkoitusta, mutta varsinkin tässä sen pyrkimys on viedä huomio pois olennaisimmasta eli mustien rikollisuudesta ja heidän harjoittamasta systemaattisesta väkivallasta valkoista enemmistöä vastaan, joka jo pelkkinä absoluuttisina lukuina on monikertaista verratuna valkoisten mustiin kohdistamaan väkivaltaan. Tästä paljon yleisemmästä ja vakavammasta rasismista valtamediat kuten Yle vaikevat tietoisesti täysin.
Huolestuttavinta valtamedian Fergusonin ja Trayvon Martin narraatiossa on se, että se on samassa linjassa vainoharhaisen äärivasemmistolaisen tulkinnan kanssa. Toisaalta on surkuhupaisaa huomata, kuinka vihamielisesti äärivasemmisto suhtautuu "kapitalistien valtamediaan", mutta syleilee suurta määrää sen uutisia, kunhan ne vain myötäilevät heidän maailmankuvaansa ja kulttuurimarxilaista "kriittistä" ajattelua.
Suomessa äärivasemmistolaiset foorumit kuten Takku.net ja Punk in Finland käyvät hyvinä esimerkkeinä vasemmistolaisesta mentaliteetista, jossa tosiasiat eivät ratkaise, vaan pelkkä usko, että he ovat moraalisesti oikeassa ("Amerikassa kansa nousee kadulle"). Punk in Finlandin keskusteluketjussa päivystävät anarkokommunistit linkittävät vain ideologiaansa sopivia artikkeleita ja keskustelevat niiden pohjalta ikään kuin ne olisivat tapahtumien taustoille edes puolitotuus. Jo muutamalla Yle Watchin jutulla linkkeineen tuollainen roska olisi pyyhkäisty pois pöydältä, mutta toisaalta kuka täysjärkinen haluaisi kinastella tosiuskovaisen hyeenalauman kanssa.
Ylipäätään eurooppalaisperäisissä vasemmistolaisissa on huomioitavaa, että asettumalla jyrkästi valkoista väestöä ja ad hoc "sortavia rakenteita" vastaan, he eivät aidosti edes tavoittele mustien auttamista. Tosiasiassa rotuongelmat ovat heille vain tekosyy ilmaista vihaansa ja turhautunutta vallanhaluaan. Syyttämällä raivoisasti vain valkoisia he tekevät loppujen lopuksi karhunpalveluksen mustille, koska tällainen asenne vain kiihdyttää rotuvihaa.
Äärivasemmiston ideologiset kuppikunnat näyttäytyvät mielellään kapinallisina, mutta hieman lähempi tarkastelu paljastaa heidän kannattavan länsimaisen yhteiskunnan perusarvoja, joita he eivät kyseenalaista; heidän tavoitteensa eivät ole ristiriidassa vallitsevan moraalin kanssa. Päinvastoin, heitä on syytä pitää Systeemin räksyttävinä vahtikoirina, jotka esiintyvät paavillisempina kuin paavi itse syyttämällä yhteiskuntaa siitä, ettei se kunnioita niitä periaatteita joita se väittää kannattavansa.
Tietyissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä tämä vasemmiston kritiikki on perusteltua, mutta samaan hengen vetoon on valheellista väittää, että vasemmisto edustaisi kapinallisuutta sanan varsinaisessa merkityksessä. Lähinnä siitä tulee mieleen 1960-luvun Kiinan nuoret maolaiset, jotka syyttivät fanaattisesti eliittiä ja valtavirtayhteiskuntaa siitä, että se on unohtanut kommunismin todelliset periaatteet. Toisin sanoen vasemmisto edustaa turbovaihteella olevaa yhteiskunnallista konformismia. Tämä näkyy myös äärivasemmiston nykyisessä yhteiskuntakritiikissä, jossa noudatetaan samaa linjaa kuin Ylessä ja Helsingin Sanomissa – kyse on vain puhdasoppineisuuden aste-erosta.
Yle Watchin jutut Fergusonista:
2. artikkeli
3. artikkeli
4. artikkeli
5. artikkeli
6. artikkeli
Yle Watchin jutut tapaus Trayvon Martinista:
1. artikkeli
2. artikkeli
3. artikkeli
***********************************************************************************************************
Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.
Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:
Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti