maanantai 23. helmikuuta 2015

MISSÄ YLEN KRITIIKKI HOLLYWOODISMIA KOHTAAN?

Gutmenschen 

Yle Teema, 23.2.2015, klo 20.15, Oscar-gaala  

Oscar-gaala 2015 Hollywoodista. Ohjelmassa on suomenkielinen tekstitys. HD Äänitekstitys: suomi.


Vielä 1980-luvun alkupuolella Ylen yhteiskunnalliset toimittajat olivat samaan mieltä poliittisen vasemmiston kanssa siitä, että Hollywood edustaa massoja tyhmentävää viihdettä, joka tarjoaa sille päiväunelmia tai turvallisen purkautumistien väkivaltaisille turhautumille, joita vieraannuttava kapitalistinen järjestelmä ihmisessä synnyttää. Tämä kritiikki oli lähtöisin pitkälti Frankfurtin koulun kriittisen teorian metodista ja ennen kaikkea Herbert Marcusen huomiosta, että viihde ja urheilu pyrkivät tukahduttamaan massaihmisen omaehtoiseen filosofisen ja kriittisen yhteiskunta-ajattelun. Konservatiivit ovat ymmärrettävästi arvostelleet Marcusea monesta asiasta, mutta eräät hänen näkemyksensä ovat täysin valideja, joita ei pitäisi hylätä vain siksi, että hän on ne kirjoittanut. Siksi esimerkiksi Marcusen 
tunnetuin teos Yksiulotteinen ihminen (suom. 1969) on vielä tänään lukemisen arvoinen sivilisaatiokritiikki.

Syy, miksi Yle ja vasemmisto ovat hylänneet tämän osan Marcusen kritiikistä ei loppujen lopuksi ole kovin yllättävää, sillä Hollywoodista on tullut vuosi vuodelta yhä näkyvämpi vasemmistoliberaalien arvojen propagandatehdas. Hollywood ei tarjoa pelkkää väkivaltaroskaa ja saippuasarjojen ihmissuhdepornoa, vaan monessa siellä tehdyssä elokuvassa ja tv-sarjassa on mukana myös yhteiskunnallinen viesti, joka on sisällöltään "liberaali", mikä amerikkalaisessa kontektissa tarkoittaa vasemmistolaisuutta.

Vasemmisto on luonut uudelleen nahkansa nimenomaan Hollywoodissa ja se on sisäistänyt hyvin vanhan viisauden, että jos vihollista ei voi voittaa käymällä sen päälle, niin silloin sen kanssa kannattaa liittoutua. Kapitalismi syntyy aina uudestaan luovasta tuhosta, jonka vuoksi sen kukistaminen on käytännössä mahdotonta niin kauan kuin ihmisten halut ja toiminta ovat itsekkään utilitaristisia. Uusi vasemmisto onkin suosiolla luopunut taistelusta kapitalismin mekanismeja vastaan ja siirtynyt puhtaasti sosiaaliselle ja kulttuuriselle kentälle, jossa se näkee vielä mahdollisuuden vaikuttaa.

Siksi se toimii kapitalistien kanssa epäpyhässä liitossa, sillä valtavan viihdeteollisuuden sisällöntuottajana se voi markkinoida jälkimarxilaista ideologiaansa uudesta proletariaatista, jota edustavat maahanmuuttajat, ei-kristityt, seksuaalivähemmistöt ja naiset. Tietenkään tämä muutos ei olisi ollut mahdollista ilman unelmakaupungin omistavien viihdemogulien tahtoa,  sillä jo heidän taustansa sanelee pitkälti sen, että he inhoavat kaikkea mikä viittaa perinteisiin eurooppalaislähtöisiin arvoihin ja kulttuuriin. Nykyisessä kehityksessä täysin uutta on sen sijaan se, että myös eräät superrikkaat 
kapitalistit kuten Bill Gates ja George Soros, joita filosofi Slavoj Žižek kutsuu liberaaleiksi kommunisteiksi, ovat täysin rinnoin avustamassa rahallisesti uusvasemmiston identiteettipoliittista projektia. Intressit kohtaavat. Ylen tuore uutisartikkeli Näkökulma: Oscar-gaala ei ollut valmis vuoden oikeasti parhaalle elokuvalle paljastaa kuinka "hyvien asioiden" markkinoinnista on tullut Hollywoodissa itsestään selvä lähtökohta, jonka ideologisia perusteita ei liiemmin haluta kaivella:
Muille asioille Oscareissa itkettiin vielä enemmän kuin aikaisemmin. Tunteisiin vetoavat puheet olivat gaalan parasta antia. Patricia Arquette vaati palkkatasa-arvoa naisten ja miesten välille. Naisasialle olikin aihetta, sillä naisohjaajaa ei esimerkiksi kelpuutettu ollenkaan ohjaajaehdokkaiden joukkoon. Martin Luther King -elokuva Selman tunnuskappaleen esittäneet John Legend ja Common muistuttivat, ettei tasa-arvo mustien ja valkoisten välillä ole täysin toteutunut Yhdysvalloissa. The Imitation Gamen käsikirjoittaja kannusti kaikkia itseään outona pitäviä olemaan rohkeasti oma outo itsensä. Puheet liikuttivat ja Dolby-teatterissa kyynelehdittiin kuin Vain elämäässä konsanaan.
Hollywoodin punaliberaalit erittävät kenenkään estämättä Länteen kuollettavaa mentaalista myrkkyään, jossa propagandatehdas maalaa mustaa valkoiseksi: maahanmuutto on hyvä asia Euroopalle ja Yhdysvalloille, sateenkaariperheet ja yksinhuoltajat ovat esimerkkejä onnistuneista perheistä, homot ovat fantastisen hienoja pyhimyksiä jne. Hollywood puhuu mielellään suvaitsevaisuudesta, mutta juuri tämän vuoksi kulttuuristamme on tullut yllättävää kyllä entistä suvaitsemattomampi sanan klassisessa, sietämistä, tarkoittavassa merkityksessä. Esimerkiksi homo-agendassa vaaditaan suvaitsevaisuutta homoja kohtaan, mutta samalla se on äärimmäisen suvaitsematon niitä kohtaa, jotka eivät jaa tätä agendaa. 

Verorahoitteisessa ja siten markkinakilpailusta irrallaan olevasta Ylestä toivoisi löytyvän riippumatonta kritiikkiä hollywoodismia kohtaan, mutta edellä kuvatun perusteella on selvää miksi se suorastaan syleilee sitä. Monelle mediakriittiselle kansalaiselle tuleekin ikävä 1970-lukua, jolloin toimittaja saattoi kutsua Hollywoodia länsimaisen saastan ja rappion sylttytehtaaksi. Nyt toimittajat ovat itse nielleet Hollyywoodin myrkyn ja levittävät sen hedonistista, kaksinaismoralistista, valheellista, itsetuhoista ja rappiota ylistävää maailmankuvaa.

***********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema

1 kommentti:

  1. Voiko olla totta, että joku kirjoittaa noin selvästi tästä Ylestä, jota pakkomaksattamalla rahoitetaan!

    VastaaPoista