Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juhani Seppänen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juhani Seppänen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

YLE SUOSII LAITTOMIEN MUUKALAISTEN PALAUTTAMISTA VASTUSTAVAA PUNAVIHREÄÄ KULTTIA

Kulttuurimarxismin nimeen vannova punapappi Marjaana
Toiviainen vaatii Suomea elättämään kaikki tänne keplotel-
leet muukalaiset, vaikka he ovat saaneet kielteisen turva-
paikkapäätöksen. Kun toimii kuin rikollinen, on rikollinen.
Marjaana Toiviainen on rikollinen


Yle TV1, tiistai 4.4. klo 21:00, 
A-studio

Palautuslennot kuohuttavat. Keskustelemassa 
Turvapaikanhakijoiden Tuki ry:n puheenjohtaja Sanna Valtonen ja poliisi-ylijohtaja Seppo Kolehmainen. Uuden kodin katto vuotaa - mikä rakentamisessa mättää? Studiossa NCC Buildingin maajohtaja Mika Soini ja Rakennustarkastusyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Seppälä. Juontajana Markus Liimatainen #YleAstudio HD

Linkki Yle Areenaan.


Helsinki-Vantaan lentokentällä eilen alkaneet häiriköivät mielenosoitukset laittomien turvapaikkaturistien Afganistaniin palauttamista vastaan ovat jatkuneet tänään Helsingin Kansalaistorin mielenosoituksella. Ajoitusta voi pitää näin vaalien alla laskelmoituna,  sillä vihreiden Ville Niinistön piiskaamissa aktivistijoukoissa ollaan tiedetty pitkään jo viime vuonna aloitetuista karkotuslennoista. Lainvoimaisia päätöksiä vastustavan punavihreän roskaväen mielenilmauksen pääjärjestäjänä oli tällä kertaa Minun Suomeni on kansainvälinen -liike, joka toimii maassamme George Sorosin kaltaisten yhdenmukaista maailmaa ajavien epädemokraattisten globalistien käsikassarana. 

Yle uutiset ovat tv:ssä ja verkkosivuilla ottaneet myötämielisen asenteen sekä mielenosoitusta että iltapäivällä tapahtunutta sisäministeriön valtausyritystä kohtaan. Uutisessa 20 mielenosoittajaa marssi sisälle sisäministeriöön – Mielenilmauksessa vastustettiin turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksia kerrotaan, kuinka sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg suhtautui twiitissään punavihermilitanttien rynnäkköön huvittuneesti ja totesi ovien olevan kaikille avoinna kuten aina. Voi vain kuvitella mikä olisi ollut valtamedian ja Nergin reaktio silloin, jos parikymmentä kansallismielistä olisi marssinut taloon sisään ja vaatinut virkamiehiltä karkotuspäätösten tekemistä ilmiselville elintasosiirtolaisille. 

Pienen mutta ärhäkästi verkostoituneen punaviherkaartin agitaatio oli myötämielisen Ylen tv-toimituksen mielestä niin kova uutinen, että se piti nostaa illalla A-studion pääaiheeksi. Vieraaksi oli pyydetty Turvapaikanhakijoiden Tuki ry:n puheenjohtaja Sanna Valtonen ja vanha tuttu, poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. Omassa puheenvuorossaan Valtonen selitti punarintamansa väkivaltaisen virkavallan vastustamisen parhain päin, eikä halunnut moraalisessa ylimielisyydessään tunnustaa joukkionsa toimissa mitään väärää. Päinvastoin, hänhän on mielestään vain hyvällä asialla, "ihmisoikeuksien" nimissä rahtaamassa miljoonakaupalla kognitiivisesti haasteellisia pakolaisnuoria iäkkäiden suomalaisnaisten seksileluiksi suomalaismiesten kustannuksella. Mikäli asiaa kysytään kansanviholliseksi julistautuneelta Sanna Valtoselta, tuollaisen aisankannattajuuden vastustamisen täytyy olla suomalaismiesten paholaismaista rasismia. 

Ihme kyllä, poliisiylijohtaja Kolehmainen ei tällä kertaa alistunut punasyöjättären Seireenin kutsuun, vaan totesi yks kantaan karkotusten olleen lain mukaisia ja että Valtosen joukkio yritti väkivaltaisesti estää virkavaltaa tekemästä työtään. Tällaiset puheenvuorot herättävät poliisijohtoa kohtaan jopa pientä toivonkipinää.

Ylen ja Helsingin Sanomien avoimista sympatioista huolimatta   tai ehkä juuri siksi – punavihreiden ammattimielenosoittajien riekkumiset eivät olleet onnistununeita mediaspektaakkeleja, vaan ne näyttivät vain alleviivaavan sitä, kuinka syvälle verenpunaisiin liejuihin tuo kummajaisjoukkio on kansan silmissä ajautunut. Tragikoomisin esimerkki punavihreästä maanisuudesta on punapappi Marjaana Toiviaisen kontrolloimattoman aggressiivinen käytös Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja tänään iltapäivällä Metsälän säilöönottoyksikön pihalla Helsingissä. Säilöönottoyksikön pihalla Toiviainen oli korvannut Jumalan sanan taikasanalla "ihmisoikeudet", joka on kuin Pedon merkki 666, jota hokemalla globaalille enemmistölle pitäisi aueta portit syömään kansan työllä kerättyä mannaa kuin ahne rottalauma ikään. 

Videoilta näkyvä moraaliposeeraajien hysteerinen vinkuminen on sitä luokkaa, että kyse täytyy olla pienen kultin kollektiivisesta hulluudesta, jossa kielletään hampaat irvessä ympäröivä todellisuus. Punapappi Toiviaisen esiintyminen ja puheet tuovat mieleen kiukuttelevan pikkulapsen, jonka järjettömiin oikkuihin maailma ei näytä suostuvan. Marjaana-pastori ei varmaan itsekään ymmärrä olevansa kulttuurimarxilainen sivilisaation tuhoaja, vaan uskoo olevansa aidosti kristinuskon asialla nostaessaan "ihmisoikeudet" Jumalaksi ja vihamielisen islamin soturit lähimmäisiksi. 

On sietämätöntä, että valtamediat kuten Yle nostavat Sanna Valtosen ja punapapit edustamaan kansalaismielipidettä kysymyksessä, jossa yli 3/4 kansasta on heidän kanssaan eri mieltä. Esimerkiksi sisäministeriön Vaasan yliopistolla teettämä uunituore mielipidetutkimus kertoo, että
Vastaajista 76 prosenttia oli ”eri mieltä” tai ”vahvasti eri mieltä” väitteestä, että kielteisen päätöksen saaneella turvapaikanhakijalla on oikeus jäädä oleskelemaan Suomeen. Sen sijaan 78 prosenttia [vastustajia vain 6%] vastaajista oli samaa tai vahvasti samaa mieltä siitä, että viranomaisten tulee palauttaa ne kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat, jotka eivät poistu maasta vapaaehtoisesti.
Tutkimustuloksia avaa Uuden Suomen kirjoittaja Teppo Ovaskainen tekstissään Suomalaisten enemmistö: Kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat poistettava maasta – kirkkokaan ei saa suojella. Kielteisen päätöksen saaneiden vetkuttelijoiden turvapaikkasirkus on alkanut ärsyttää kansaa jo siinä määrin, että monet eivät todennäköisesti pitäisi kohtuuttomana vapaamatkustajen velvollisuutta kustantaa täällä olonsa ja karkotuslentonsa vastiikkeellisella (leiri)työllä. Lähes 80% kansalaisista kun on sitä mieltä, että Suomi ei saa olla mikään turvapaikkapummien ilmainen lepokoti.

Kiistämättömän nuivasta kansalaismielipiteestä huolimatta täytyy ihmetellä, kuinka kauan enemmistönä olevat maan hiljaiset sietävät hyväosaisen punavihreän kuplan ilveilyn ja keskisormen näytön ei vain suomalaisille, vaan koko lailliselle oikeusjärjestelmälle.

Eräs syy tälle on se, että julkisuudesta ei löydy montakaan turvapaikkainvaasion mielettömyyttä tuomitsevaa vaikuttajaa politiikassa, kulttuurielämässä ja viihdemaailmassa. Tämä on luonut julkisuudessa mielikuvan, että matalan intensiteetin kansanmurhaksi yltynyt kansanvaihto-operaatio on vallitseva normi aivan samalla tavalla kuin pakanallisuuden kitkeminen keskiajalla. Vaikka ulkomaalaisvyöryn sisäsyntyinen pahuus kuten luonnon kuormituksen kasvu, vapaamatkustajuus ja etnisten konfliktien lisääntyminen tiedetään, valtaosa ihmisistä on kuitenkin ehdollistettu perusteettomalla syyllistämisellä ja "vastuulla", jonka vuoksi heiltä on viety argumentatiiviset keinot vastustaa tätä pirullista sivilisaation perikatoon johtavaa politiikkaa. Kuviteltu sosiaalinen paine ja "synnin tunto" saa tuulipukukansan vaikenemaan, vaikka se näkee joka päivä monikulttuurisen pahuuden tekevän tuhojaan lähiympäristössä, isänmaassa ja koko läntisessä kulttuurissa. 

Toinen syy, miksi kansa sensuroi itseään, löytyy niin ikään mediasta, koska sen portinvartijat eivät anna julkisuutta henkilöille, joilla on kykyä ja rohkeutta argumentoida maahamme kohdistuvaa kolmannen maailman invaasiota vastaan. Politiikan ja jopa viihteen puolella tällaisia henkilöitä löytyy melko runsaasti, mutta koska heille ei anneta julkisuutta, kansa ei löydä itseluottamusta antavaa samaistumisen kohdetta, vaan julkisuuden täyttää suomalaisvihamieliset kulttuurirelativistit ja muut kiipijät. Tämä taas saa näyttämään tilanteen siltä, ikään kuin "virallinen Suomi" ja siten muutkin suomalaiset olisivat itseavustetun kansanvaihdon kannalla ja jota jokaisen järjestelmälle uskollisen "kunnon kansalaisen" pitäisi sen vuoksi kannattaa.

Tällaisen konformismin haitallisimpana puolena on se, että median kestoasiantuntijat kuten Eduskuntatutkimuksen erikoistutkija Erkka Railo, voivat objektiivisina tiedemiehinä esiintyessään suoltaa mitä tahansa politisoitunutta soopaa kansalaisten sitä noteeraamatta. Tosin Yle Watchilta Railon kusetukset eivät ole menneet ohi kuten ei hänen viimeisinkään aivopieru, jossa hän yhdisti Saksaan palautetut muutamat juutalaisrikolliset ja kielteisen päätöksen saaneet afghanistanilaiset turvapaikkapummit. Julkisuuden henkilöistä ainoastaan kansanedustaja Olli Immosella (ps.) oli rohkeutta ampua alas Railon twiitti, jonka olisi voinut kuvitella olla jonkun vihreän kilarin kuten Emma Karin tai Ville Niinistön kirjoittama. Oli Immonen kommentoi 4.4.2017 Facerbookissa: 
Valepuhedebatissa ja kehotuksessa luottaa "asiantuntijoihin" on käytännössä kyse siitä, että kansallismieliset ja konservatiiviset äänenpainot halutaan hiljentää yhteiskunnassa. Turun yliopiston tutkija Erkko Railo vakavalla naamalla vertasi eilen tehtyjä lainmukaisia afganistanilaisten palautuksia Suomen natsi-Saksalle toisen maailmansodan aikana luovuttamiin kahdeksaan juutalaiseen. Railo ilmeisesti vastustaa yleisesti kaikkia kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöiden palautuksia, vaikka tämä veisi pohjan pois Suomen turvapaikkapolitiikalta. Valheellisesti "asiantuntijan" kaapuun pukeutuneet Railon kaltaiset vasemmistoaktivistit käyttävät asiantuntija-asemaansa hyväkseen levittääkseen kansalle totuutena omaa poliittista agendaansa.
Valitettavasti Immosen oikaisevat puheenvuorot eivät näy massajulkisuudessa ja suuri osa kansaa jää näin tietämättömiksi millaisia kulttuurimarxilaisia vehkeilijöitä median käyttämät "asiantuntijat" ovat. Esimerkiksi tämän illan puoli yhdeksän pääuutisissa ja verkkosivulla annettiin jälleen puheenvuoro Koneen säätiön palkitsemalle kulttuurimarxilaiselle tendenssitutkija Miika Tervoselle, jonka dosentin suulla esittämät horinat "tieteellisyydestä" ja "faktoista" uppoavat ilmeisen hyvin hyväuskoisiin demarieläkeläisiin. 

Verkkosivujen myötäkarvaisessa jutussa Seksi takaisin teoriaan! Päivystävät dosentit tuovat älyn säkenöintiä keskusteluun Tervonen saa jälleen tekosyyn toistaa valheellista hokemaansa, että "suomalaisuus oli ja on monikulttuurinen", joka kieroilevasta jargonista puhdistettuna ei tarkota muuta kuin että "Suomi on afrikkalainen", jonka vuoksi maa pitää täyttää neekereillä. Tervosen harhaiset fantasiat on upottanut niin tohtori Jukka Hankamäki kirjoituksessaan Pötypuheen vuodatuksella Vuoden Tiedekynäksi ja aiemmin Yle Watch. Jo pelkästään nämä kirjoitukset lukemalla maan hiljaisille kävisi selväksi, mistä puusta valtavirtavirran näkemyksiä palvelevat tendenssitutkimukset on tehty. Ettei sitten tarvitsisi turvatua pelkkään henkilöön käyvään piikittelyyn, joka tosin sekin on joskus ihan viihdyttävää, kuten erään eläkkeelle siirtyneen toimittajan avautuminen Miika Tervosen kaltaisista dosenteista:
Miika on oikea multikulttuuripersoona! Jos sitä ei mistään muusta huomaa, niin ainakin söpökivasti kaulaan kiedotusta räsystä. Siitä kaikki huomaavat, että tohtorismies. Miika seuraa myös erilaisia rentejä, joita hän fantsusti yhdistelee persoonaansa. Netissä Miikasta on kuva, jossa hän istuu baarissa pää kenossa ja katselee kaukaisuuteen, kuten lukeneilla, älykkäillä tohtorismiehillä on tapana. Miikan vieressä on kirjoja - siitä kaikki tietävät, että hän on sivistynyt, lukenut ja lukeva tohtorismies. Kaulassa hänellä onkin nyt omintakeisesti, mutta näpsäkästi punainen räsy. Indellegduelleilla, se tarkoittaa älykkäillä, on usein kaulassa räsy, kuten Pekka Himasella, Jorma Uotisella ja Waltteri Torikalla. Onkohan Miikakin homo?
                                                              
  
                                                    ********************************



Suomi on suomalainen Yle TV1 Tiistai 4.4. klo 20:00

1/10 Taistelu. Juontaja Juhani Seppänen selvittää, ovatko suomalaiset ainoita maailmassa, jotka sotkevat sotasuoritukset urheilumenestykseen. Haastateltavina mm. arkkipiispa Kari Mäkinen ja urheilutoimittaja Juha Kanerva. HD


Pahamaineiset Suomi on ruotsalainen ja Suomi on venäläinen -sarjojen tekijän Juhani Seppäsen uusin keskisormenkannanotto suomalaisuudelle näin itsenäisyyden juhlavuotena. Aiempiin sarjoihin verrattuna Suomi on suomalainen ei ensimmäisen jakson perusteella ole yhtä provosoiva. Tosin arkkipiispa Kari Mäkisen näkeminen nostattaa verenpainetta kenessä tahansa isänmaallisessa, mutta se kai lienee ollut juontaja Seppäsen tarkoituskin. Ohjelmaa tullaan arvioimaan syvemmin Yle Watchissa paremmalla ajalla.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

YLESSÄ SUOMI EI SAA OLLA SUOMALAINEN.



TV 1, 18.1.2015, klo 18.15, Suomi on venäläinen 

Aloitamme juontaja Juhani Seppäsen seurassa matkan Suomen venäläisyyteen puhumalla venäläisyyden kiivaasta vastustuksesta. Kuuluuko "ryssäviha" tämän päivän Suomeen vai onko se historiaan hautautunut tietyn ajan tuote? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Tänään sunnuntaina alkoi Ylen uusi 10-osainen (sic) tv-sarja Suomi on venäläinen, joka on eräänläinen jatkosarja kaksi vuotta sitten lähetetylle Suomi on Ruotsalainen -maratonille, josta Yle Watch teki luonnollisesti oman analyysin.

Ohjelman alku ei luvannut hyvää. Jo ensimmäisessä repliikissä suomalaisia muistutettiin yleiseurooppalaisesta rotuvihan synnistä, joka kohdistui vuoden 1918 sisällissodassa Viipurin venäläisiin. Toki ohjelman edetessä kerrotiin asiantuntijan suulla myös venäläisten hirmuteoista kuten ísovihan aikaisesta tapahtumasta Hailuodossa, jossa yhden syysillan aikana venäläiset murhasivat kirvein 800 suomalaista. Sekä toimittaja Juhani Seppänen että asiantuntija Teemu Keskisarja hieman epäröiden tunnustivat, että isovihalla saattoi olla vaikutusta siihen, että suomalaiset suhtautuivat vielä 1900-luvun alussa epäilevästi venäläisiin.

Sarjaan valitut asiantuntijat, joihin kuuluu mm. Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen, esittivät ohjelman perusasetelmasta huolimatta ihan tolkullisia analyysejä suomalaisten ja venäläisten historiallisista suhteista. 

Samaa ei sen sijaan voi sanoa tavallisten suomalaisten mielipiteistä. Monet haastatelluista eivät edes tienneet Suomen historiaan ja identiteettiin oleellisesti vaikuttanutta isovihaa (1713–1721), mutta olisivat varmaan kuin piipun hyllyltä laukoneet "totuuksia" vaikkapa holokaustista, jolla ei mitään tekemistä suomalaisten kanssa. Vastauksissa näkyi myös puhdas naivius ja sivistyneisyyttä korostava omahyväisyys, kun kansalaisilta kysyttiin ryssä-sanan käytöstä. Sisäsiisteiksi alamaisiksi koulutettujen Hyvien ihmisten tapaan monet haastatellut tuomitsivat ryssittelyn tyhmien ja sivistymättömien tavaksi, jolla ei ole sijaa modernissa maailmassa, jossa kaikki ovat yhtä suurta perhettä. Puheissa paistoi pikkuporvarillinen mukavuudenhalu, jossa elämä on maailman tappiin asti vain rauhanomaista kamasaksojen kaupustelua ja kuluttamista, josta on suljettu pois arkista pikkuminää suuremmat kysymykset yhteisöstä, jonka puolesta elää ja kuolla. Ohjelmasarjan ensimmäinen osa paljastikin shokeeravasti millaisia Nietzschen viimeisiä ihmisiä (Hannu-Pekka Ikäheimon Herra Gägä -blogi) länsimaalaiset suomalaiset ovat.

Sarjan pääviesti näyttää olevan, että Suomi itse ei ole yhtään mitään, vaan se on joko ruotsalainen tai venäläinen, mieluiten molempia. Kun asenne 
tällainen, Ylen ohjelmahankkijoille ei voisi tulla edes mieleen tehdä sarjaa, jossa kerrottaisiin miten suomalainen kulttuuri on vaikuttanut muihin maihin. Sellainenhan saattaisi turhaan ylpistää kovan kyykytyskampanjan alaiset muukalaiskammoiset massat!

Tuskin edes paatunein "russofobi" on vaatimassa tälle sarjalle esityskieltoa, mutta kun diversiteetistä puhutaan, niin miksi Yle ei voisi lähettää vastavuoroisesti edes kerran suomalaisesta näkökulmasta ponnistavaa sarjaa suomalaisista. Nythän kansallista identiteettiä luotaavien ohjelmien näkökulma on poikkeuksetta monikulttuurinen ja suomalaisuutta mitätöivä kuten monikulttuurista perhe-elämää romantisoiva tuore TV 1:n sarja Kuka kutsui Kokanderin, jolla viitataan Hollywoodin ensimmäiseen roturutsaa promotoivaan elokuvaan Arvaa kuka tulee päivälliselle (Guess Who's Coming to Dinner, 
1967).

Yle Watch tekee itsensä tarpeettomaksi siinä vaiheessa, kun Yleisradion kanavilta alkaa löytyä ohjelmia joiden nimiä ovat "Suomi on suomalainen" ja "Elämää suomalaisessa Suomessa".


************************************************************************************************************


Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.


Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1

tiistai 19. helmikuuta 2013

YLE TV HALUAA MITÄTÖIDÄ SUOMALAISUUDEN





YLE TV 1, 19.2.2013, klo 15.55, Suomi on ruotsalainen (uusinta)

6/10. Laki ja demokratia. Suomalaisen demokratian juuret ovat syvällä Ruotsin ajassa: Suomalaisilla oli oikeus osallistua Ruotsin kuninkaanvaaleihin jo Moran kivillä. Mukana mm. historioitsija Teemu Keskisarja. 


YLE TEEMA, 17.2.2013, klo 17.00, Kuninkaittemme jäljillä (uusinta)

Osa 6/10. Ruotsi kasvoi Kaarle X:n ja Kaarle XI:n aikana suuremmaksi kuin koskaan ennen tai sen jälkeen. Suurvaltakauden sadoista kivilinnoista vain muutama rakennettiin Suomeen.


Molemmat sarjat ovat ehtineet pyöriä televisiossa jo jonkin aikaa, mutta täällä stalkkaavan Ylen väen on turha huokaista helpotuksesta, että ne olisivat jääneet meiltä jotenkin huomaamatta. Me olemme katsoneet niitä. Emmekä ole pitäneet siitä mitä olemme nähneet

Heti alkuun on toki myönnettävä, että molemmilla sarjoilla on yleissivistäviä ansioita ja suurin osa faktoista näyttää ainakin päällisin puolin olevan kunnossa. Täysin eri asia on sitten se, kuinka näitä faktoja tulkitaan. Yleinen linja molemmissa sarjoissa kun on se, että ruotsalaisen sivistyneistön "konstruoima Suomen kansa" on lähes kaikessa velkaa Ruotsille, eikä sillä ole ollut kulttuuriinsa juurikaan mitään omaehtoista annettavaa. Asenne suomalaisuuteen on siis alentuva, jopa halveksuva. 

Ymmärrettävästi sarjat ovat herättäneet perusteltua kansalaiskritiikkiä. Arhi Kuittinen kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan mm.

Yleisradion ja ruotsalaisuuden säätiön rahoittamat ja sanelemat molemmat "dokumenttisarjat", jotka väittävät Ruotsin tuoneen sivistyksen Suomeen ja muokanneet peruuttamattomasti suomalaisten luonteen uudelle "ruotsalaisen" sivistyksen tasolle, ovat rasistisilta faktoiltaan vakavasti vääristyneitä. Euroopan vaikutus häivytetään ja Ruotsin sekava muiden kulttuurien kopioiminen feidataan pois. Tämän päälle luodaan illusio omaa erillisyyttään korostavien suomenruotsalaisten evankeliumista suomalaisille: me määritämme teidät.

Tunnettu bloggaaja Helena Eronen puolestaan kyseenalaistaa svekomaanisen historiantulkinnan ja sen yrityksen pimittää muinainen elinvoimainen suomalaiskulttuuri. Hänen mielestään nämä Ylen lähettämät tv-sarjat ovat silkkaa suomalaisvastaista propagandaa:
Koska jo tuolloin käytiin kiivasta väittelyä aiheesta, jonka svekomaanisten näkemysten propagandakoneistoksi on ilmeisesti vielä vuonna 2013 Yleisradiokin lähtenyt, niin mielessäni vahvistuu se epäilys, että suomalaisten historian tutkimisen retuperälle jättäminen ja muinaisjäänteiden tuhoaminen ovat ainoastaan osa sitä ajattelumallia, että me suomalaiset olemme olleet ja olisimme edelleenkin vain metsässä ölisevinä juoksentelevia alkuihmisiä ilman Ruotsin sivistävää vaikutusta. Jos yleisesti tunnustettaisiin se, että Suomessa oli ihan oikeasti järjestäytynyt yhteiskunta, joka kävi kauppaa ulkomaille ja joka saattoi itse asiassa olla jopa monellakin tavalla ainutlaatuinen kulttuuri tuon ajan Euroopassa, se tekisikin Ruotsista häikäilemättömän valloittajan, joka aiheutti tuhoa ja kärsimystä. Meidän historiallisen ajan alkuna pidetään nimenomaan Ruotsin valtakauden alkua, mutta me emme tiedä, mitä ennen sitä oli. Esimerkiksi Novgorodista löydettiin soisen maaperän ansiosta säilyneitä tuohia. Entäs jos suomalaisetkin ovat käyttäneet tuollaisia tuohia, mutta ne eivät ole säilyneet tai niitä ei ole löydetty? Entäs jos suomalaisillakin on ollut kirjoitettu kieli, kuten taisi jo kaikilla muillakin eurooppalaisilla kansoilla olla. Eikö ole melkoisen erikoinen ajatus, että suomalaisheimojen tiedetään käynneen kauppaa mm. viikinkien kanssa, rojua kuskattiin aina Bysanttiin saakka ja rakennettiin massiivisia linnoituksia, mutta juuri me suomalaiset olisimme olleet se ainoa eurooppalainen kansa, jolla ei 1000-luvulla ollut kirjoitettua kieltä. Sori, minä en osta tuota väitettä.
Varsinkin Suomi on ruotsalainen -sarjassa yritetään nostaa Ruotsi jonkinlaiseksi esikuvaksi myös tämän päivän yhteiskuntapolitiikassa. Koska nykypäivän suomalaiset tietävät varsin hyvin ruotsalaisen yhteiskunnan Isosisko-mentaliteetin, synnyttävät eräät sarjassa esitetyt propagandistiset väitteet katsojissa suoranaista hilpeyttä. Kun sarjan kuudennessa osassa kerrotaan, että Ruotsissa on Suomea jotenkin avoimempi ja keskustelevampi lehdistö, niin väitteelle ei voi kuin nauraa. Ohjelmaa vetävän kirjailija Juhani Seppäsen haastattelema Svenska Dagbladetin päätoimittajana vuosina 2000–2002 toiminut Hannu Olkinuora (1950–2012) tosin lisää heti perään, että joskus Ruotsin mediassa menevät journalistin ja tuomarin roolit sekaisin. Tällaiset pehmentävät "itsekriittiset" selitykset eivät silti peitä ruotsalaisen lehdistön todellista luonnetta. Käytännössä Ruotsin lehdistössä menevät sensorin ja journalistin roolit sekaisin kuten Jussi Halla-aho osoittaa blogitekstissään (7.7.2006) Keskustelua meillä ja naapurissa:

Kuten sanottua, Suomessa filtteröinti on vielä haparoivaa, ja lukija voi ohittaa sen näkemällä hieman vaivaa. Toisin on Ruotsissa, missä pimento on ilma- ja vesitiivis. Olen lueskellut pitkään malmölaista Sydsvenskania ja vertaillut sen uutisointia esim. Dagens Nyheteriin ja Expresseniin. Mehän tiedämme, esim. ulkoministeri Erkki Tuomiojan eduskunta-avustajan Esa Suomisen opastamina, että "maahanmuutto on lähtökohtaisesti positiivinen asia. Ruotsi on hyvä esimerkki maasta, jossa ulkomaalaispolitiikka on ollut huomattavasti meitä vapaampaa. Tutkimusten perusteella on selvää, että ilman maahan muuttanutta työvoimaa Ruotsi olisi huomattavasti nykyistä köyhempi valtio, jolla tulisi olemaan huomattavia vaikeuksia hyvinvointinsa ylläpitämisessä." Erityisen runsaasti tästä lähtökohtaisesti positiivisesta asiasta on hyötynyt Malmö, jonka rikastunut arki on herättänyt huomiota merten takanakin.

(...) Kaikki tietävät, ketä nuo veitsin varustautuneet "nuoret" ovat. Keskustelunavaukset Ruotsissa kaatuvat kuitenkin siihen, että sillä, joka väittää ongelman ja trendin olevan olemassa, ei ole mitään mihin viitata, koska mitään ei julkaista. Hiljaisuus antaa niille, joille taudin tunnustaminen on aseiden antamista pahuudelle, mahdollisuuden leikkiä tyhmää. "Ei maahanmuuttajat puukota, ei maahanmuuttajat puukota, ei maahanmuuttajat puukota, tralalalaa, näyttäkää vaikka lehtijuttu, jossa sanottaisiin, että maahanmuuttajat puukottivat." Ja kun asiasta ei voi edes keskustella, on turha toivoa, että sille voitaisiin tehdä jotakin.

Ylen vaaleanpunaiset toimittajat katsovat kaihoisasti Ruotsiin myös siksi, että se on johtava monikultturismin maa Euroopassa. Seuraamalla Ruotsia he haluavat meidän jakavan tuhoon tuomitun kohtalonyhteyden länsinaapurimme kanssa. Tässä he tulevat kuitenkin erehtymään. Suomalaiset eivät tule hukkumaan kansojen mereen kuten kansallismasokistiset ruotsalaiset, vaan he taistelevat voittoisasti olemassaolonsa puolesta. Monikulttuurisen kaaoksen hälvettyä punnitaan myös tiettyjen yleläisten tahojen puheet ja ohjelmat.


Ylen oma esittely Suomi on ruotsalainen tv-sarjaan.

Linkit Kuninkaittamme jäljillä -sarjan ohjelmiin.