ONKO EPÄISÄNMAALLISILLA SOLUTETTU SUPO JO KANSALLISEN TURVALLISUUDEN RISKI?

Suuret tiedotusvälineet ovat viime päivinä revittelleet Suojelupoliisin (Supo) uusimmasta vuosikirjasta löytyvää lukua "äärioikeiston" kasvavasta uhasta. Jo 1990-luvulta lähtien Supo on raporteissaan kertonut vesi kielellä kuinka äärioikeiston väkivaltainen uhka on aivan nurkan takana, mutta koska mitään ei ole tietenkään tapahtunut, se on joutunut vuodesta toiseen toistamaan samaa ennustettaan, jotta mielikuva "kansallisen turvallisuuden riskistä" säilyisi. 

Raportin kirjoittajilta alkavat loppua jo adjektiviit ja superlatiivit heidän yrittäessään ylläpitää "kasvavaa äärioikeiston uhkaa", vaikka mitään näyttöä terrorismista ei olekaan. Ylen agendauutisessa Supo: Äärioikeistolaisen terrori-iskun valmistelusta on saatu viitteitä – suurimmat uhat tällä hetkellä ovat äärioikeisto ja ääri-islamistit uhkaa yritetään paisuttaa tarkoituksellisen epämääräisesti saaduilla "viitteillä".

Supon pitäisi ensisijaisesti valvoa epäisänmaallisia voimia, Suomen myyjiä, äärivasemmistoa ja muita kansanpettureita, mutta sen korruptoitunut johto onkin ottanut silmätikukseeen kansallismieliset, jotka se haluaa esitää kierosti kansallisena uhkana. Suojelupoliisiin vuosiraporttia lukiessa tulee väistämättä mieleen, että Supo itsessään on kansallisen turvallisuuden uhka, sillä se näyttää tulleen pahasti epäinsänmaallisten EU-globalistien ja woke-liberaalisosialistien soluttamaksi. 

Sisäisten uhkien näkeminen kansallismielisissä kertoo paljon Supon johdon ideologisista prioriteeteista ja harhaisesta viholliskuvasta. Supon politisoitumista ei suinkaan vähennä sen raportissa käyttämät sananvalinnat ja tulkinnat, jotka ovat tuttuja vaemmiston ja EU:n liberaalisosialistien retoriikasta.

Raportissaan Supo väittää kansainvälisen (sic) äärioikeistolaisen terrorin kumpuavan ideologiasta, jota ruokkii "salaliittoteoria" nimeltä väestönvaihtoteoria. Toisin kuin Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat, Yle ei käytä Supon viljemää sanavalintaa "salaliittoteoria", mutta antaa silti ymmärtää, että kyse on ideologiasta eikä tilastollisiin perustuvista väestöllisistä muutoksista: 

Vuosikirjassaan supo nostaa esiin myös maailmanlaajuisesti levinneen "väestönvaihtoteorian". Se on supon mukaan yksi huomionarvoisista äärioikeistolaisten terroristien aatteellisista vaikuttimista.

Kuka tahansa voi tilastoihin perehtymällä ja eurooppalaista katukuvaa katsomalla huomata, että väestön vaihtuminen, jossa ulkomaalaistaustaisen määrä kasvaa vapaasti ja kantaväestön määrä vähenee, on tosiasia. Miksi Supo ja valtamedia haluavat tästä huolimatta levittää suurelle yleisölle mielikuvaa, että yleisesti havaittu demografinen muutos on mielikuvitukseen perustuvaa salaliittoteorisointia? 

Silmänkääntötemppu onnistuu, koska valtion asiantuntijavalta haluaa sekoittaa vallitsevan väestötrendin teorioihin, joissa salaliittomaista on vain muutoksen selittäminen eliitin oletetuilla motiiveilla. Sekoittamalla nämä keskenään tilastollisesti vahvistetun demografisen muutoksen toteaminen saadaan näyttämään perusteettomalta "salaliittoteorialta". 

Kansalaisvaikuttaja Tapio Linna analysoi riippumattomassa sosiaalisessa mediassa tiiviisti ja tyhjentävästi salaliittoteorian suhteen tosiasioihin:

Tuo mainittu salaliittoteoria väittää siis, että tämä väestöllinen kehitystrendi ja kantaväestön jääminen ennen pitkää vähemmistöksi omassa maassaan, olisi poliittisen ja taloudellisen eliitin tavoite ja yhteinen juoni, ja että siihen liittyisi kaikenlaisia arveluttavia vaikutteita. Salaliittoteoriaksi tämän tekee siis se, että siinä ilman selviä todisteita oletetaan eliitillä olevan tällainen tavoite.

No, salaliittoteoria on salaliittoteoria. Tämä salaliittoteoria ei silti ole aivan irrallaan todellisuudesta, sillä vaikka ei ole syytä olettaa, että eliitillämme (tai jollakin sen osalla) on tällainen pitkän tähtäimen yhdessä sovittu tavoite kantaväestö marginalisoimiseksi, niin se, että eliittimme suhtautuu tähän kehitystrendiin välinpitämättömästi tai jopa myötämielisesti, antaa aiheen todeta, että väestönvaihto on tahallisen politiikan ennustettavissa oleva lopputulos.

Väestönvaihdosta puhuminen ei siis useinkaan viittaa taustalla oleviin vahvistamattomiin motiiveihin, vaan kehityskulkuun, joka on dokumentoitu kylmillä tilastollisilla luvuilla. Koska käynnissä oleva väestöllinen katastrofi on kaikkien nähtävissä, sen syiden arviointi pitäisi olla vapaata akateemista debattia ilman että se leimataan suoraan salaliittoteoriaksi. 

On nimittäin selvää, että väestönmuutos eli väestönvaihdos ei ole tapahtunut luonnonlainomaisesti itsestään, vaan sen takana ovat tietoiset poliittiset päätökset ja valinnat. Läntisen maailman päättäjät ovat koko ajan tienneet mitä he tekevät ja olisi myös naivia olettaa, että he ovat tietämättömiä päätöstensä peruuttamattomista seurauksista. Siksi heidän motiiviensa perään kyseleminen on täysin rationaalinen reaktio tilanteessa, jossa jo lähitulevaisuudessa kantaväestö on jäämässä vähemmistöasemaan. 

Toisaalta on yhdentekevää onko tuhopolitiikan takana lyhytnäköinen taloudellinen ahneus, naivi idealismi tai pahantahtoinen tuhofantasia, sillä yhtä kaikki vaakalaudalla on länsimaisen korkeakulttuurin jatkuminen. Kukaan voi tuskin vakavissaan väittää, että afrikkalainen kognitiivisesti haasteellinen populaatio voisi ylläpitää samantasoista kulttuuria kuin me.

Tilanne on Suomessakin huolestuttava, josta kertoo uutisvirtaan puuroutuvat väestömuutoksen tilastouutiset. Matalan intensiteetin vihamielinen invaasio on vain voimistumassa, mutta kansallisesta turvallisuudesta vastaava Supo leimaa asian esille tuomisen "salaliittoteoriaksi", joka vain "lisää väkivallan uhkaa". Ajatus on nurinkurinen, sillä monet tutkimukset puhuvat sen puolesta, että yhteiskunnallisen konfliktin riski on suurin monietnisissä ja varsinkin sellaisiksi tarkoituksella luoduissa valtioissa. Edesmenneiden professorien Yrjö Ahmavaaran ja Tatu Vanhasen kirjassa Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin (2000, s. 293) kun tiedetään, että

etnisiä konflikteja todellakin syntyy kaikissa etnisesti jakautuneissa yhteiskunnissa ja että konfliktit ovat yleensä sitä vakavampia, mitä enemmän geneettisesti toisistaan poikkeavista ryhmistä on kysymys, on vaikea välttyä johtopäätökseltä, että meidän on paras tottua ajatukseen etnisten konfliktien pysyvyydestä. (…) Mitä heterogeenisempi väestö on etnisesti, sitä enemmän etnisiä konflikteja esiintyy ja sitä merkittävämpiä ne ovat. Korrelaatioanalyysin (N=183) tulosten mukaan noi 54 prosenttia etnisten konfliktien asteen vaihelusta selittyy väestön etnisen heterogeenisyyden asteella.

Länsimmaissa ja erityisesti Suomessa sisäisen konfliktin riskiä on lisätty kasvattamalla kansalaisilta kysymättä vieraiden populaatioiden määrää. Jos Supo olisi aidosti huolissaan kansallisesta turvallisuudesta, se pyrkisi tuomaan esiin riskit, joita maahanmuuton kannattajat saavat toiminnallaan aikaan. Nykyisen kulttuuritrendin vallitessa Supolta on turha odottaa tällaista suoraselkäisyyttä, joten se palaa isänmaan linjoille vasta ns. ylimääräisen uutislähetyksen jälkeen.