 |
| Femikommunistien kosto on kauhea. Louhimiehen Tuntemattomassa (2017) ei esiintynyt somaleja ja transsukupuolisia. Vielä Käsky-elokuvassa (2008) oltiin sentään korrekteja: valkoiset pahiksia ja punaiset korkeamoraalisia uhreja. |
Se mistä ihmiset keskustelevat päivittäin on pitkälti median ohjaamaa ja säätelemää. Tietyt asiat nostatetaan koko kansakunnan huulille ja kansalaisten aivot täytetään määrätyillä asiasisällöillä. Kyse on informaation nollasummapelistä, koska vain rajallinen määrä aiheita voi olla kerrallaan esillä. Kulttuurin ja yhteiskunnan henkisen tilan voi helposti päätellä siitä, mitkä asiat ovat julkisesti esillä ja mistä "keskustellaan".
Totta kai sota-. katastrofi- ja onnettomuusuutiset saavat yleisen kiinnostuksen vuoksi eniten huomiota, mutta niissäkään ei pysytä toteavassa tapahtumien kerronnassa, vaan ne ovat monesti liberaalin narraation rasittamia. Esimerkiksi Syyrian sodasta kertovissa uutisissa presidentti Bashar al-Assad Assadista on tehty yksipuolinen sotasyyllinen lähinnä siksi, että hänen vihollisensa on Israel ja ystävä Venäjä. Yhteiskunnan sisäisten suhteiden ja dynamiikan kannalta kansalaisten vääristyneet käsitykset kaukaisten ulkomaiden sotatilanteesta ovat lopulta melko merkityksettömiä verrattuna niihin uutisiin, joiden nostamisella parravaloihin halutaan palvella tiettyä arvomaailmaa.
Silmiinpistävintä näissä uutisissa on se, ettei niissä ole objektivisesti katsottuna juuri mitään uutisarvoa, vaan ne on nostettu uutisiksi vain siksi, että ne pönkittävät tiettyä ideologiaa kuten mieskaunaista feminismiä. Tästä tarjoaa tuoreimman esimerkin Ylen buustaama "uutinen" Tuntematon ohjaaja – Elokuvatähdet kertovat Aku Louhimiehen poikkeuksellisesta vallankäytöstä: Hän alistaa ja nöyryyttää ihmisiä.
Nykyajan tunnekeskeisessä kulttuuri-ilmastossa jopa arvokkaaksi mielletty Yle luo yleisönkosiskelussaan keinotekoista uutisdraamaa, jolla kiihotetaan massojen tunteita toivottuun suuntaan. Ennen juoruiluun, kaunaan ja selkäänpuukottamiseen perustuneet human interest -"uutiset" näkyivät vain 7 päivää -lehden sivuilla, mutta Lauri Törhösen ja Aku Louhimiehen kohdalla ne ovat nyt Yle tv-uutitsen pääotsikoita ja kokonaisen A-studion keskustelunaiheita. Louhimiehen tapauksen saama julkisuus on täysin suhteeton, koska se koskee vain pienen viihdekulttuurisen eliittialan ammattietiikkaa. Jokaisessa ammatissa on murheensa, mutta on väärällä tavalla elitististä, että vain mediaseksikkään alan huolet saavat päähuomion.
Elokuva-alan ammatillisten ongelmien julkinen puiminen pari vuosikymmentä myöhemmin haiskahtaa uransa ehtoopuolella olevien naisnäyttelijöiden julkisuustempulta, varsinkin näin Jussi-gaalan aattona. Kummallista on myös se, että näyttelijä Matleena Kuusniemi syyttää Louhimiestä kyseenalaisista kuvausmetodeista 18 vuotta sitten imestyneestä filmistä Levottomat, mutta on esiintynyt silti sen jälkeen neljässä saman ohjaajan elokuvassa. Ilmeisesti Kuusniemi näki Metoo-kampanjassa mahdollisuuden purkaa kaunaansa, koska myös muut itsensä kaltoin kohdelluiksi uskovat etuoikeutetut prinsessat kuten Pamela Tola liittyivät samaan rintamaan.
On selvää, että ilman globaalien tiedotusvälineiden masinoimaa #MeToo -kampanjaa tämä viimeisin jälkijärjistys pienessä Suomessa ei olisi noussut maamme ykkösuutiseksi. Tapaus kertoo ikävällä tavalla siitä, kuinka riippuvainen kansallinen Yle on länsimaailman moralistisista muotihullutuksista, josta seurasi eilen Louhiniemen julkinen mediateloitus A-studion stalinistisessa näytösoikeudenkäynnissä.
Täysin oma lukunsa on Louhimiehen anteeksipyytelyt A-studion suorassa lähetyksessä. Hänen ripittäytymisensä toi mieleen kiinalaisnuorten kultuurivallankumouksen, jossa taantumuksellisiksi leimatut vanhemmat henkilöt tunnustivat ankarien itsesyytösten kera kaiken mitä heiltä vain vaadittiin. Toki Louhimiehen anteeksipyytelyssä oli mukana myös laskelmointia, sillä peräänantamattomuus poliittista korrektiutta vaaliville feminismin papittarille merkitisisi valtavaa haittaa ammatinharjoittamiselle ja bisnekselle.
Vaikeasta tilanteesta huolimatta Louhimies olisi voinut kerrankin näyttää olevansa tosimies sanomalla uhriutuville syyttäjilleen, että teidän ainoa paikkanne on takarivi ja turpakiinni. Louhimies halusi päästä kuitenkin helpolla olemalla kaunaista feministilaumaa mielistelevä Cuck-mies. Näin kunniaton käytös on tietysti elokuvaohjaajan oma häpeä, mutta valitettavasti A-studiossa ei ollut syytettynä pelkästään Louhimies, vaan kiukkuisen naiskaartin edessä oli symbolisesti koko miessukupuoli, mikä oli tietysti koko Ylen uutiskampajan taustamotiivi. Muutoin näin mitätön aihe ei olisi noussut pääuutiseksi.
Siis jätkä tekee huippuluokan ja kiitellyn sotaelokuvan, mutta on muuten täysin munaton mies. Siinä se nähtiin. Olisi alunperin ilmoittanut kulttuurimarksisitiselle lehmälaumalle että pitäkää ämmät turvat tukossa, leffa on tehty ja se on hyvä. Jos halutaan perseillä näyttelijöille, niin tuloksena on "Kotikatu" tyylistä, zombeille tehtyä ulostetta.
VastaaPoistaKun Aku alkoi pyytelemään anteeksi, niin arvasin mitä siitä seuraa. Nyt hepulle vittuillaan koko MSM:n laajuudelta ja kliimaksi varmaan nähdään Jussi-patsaiden jakotilaisuudessa jos Louhimies kehtaa sinne lähteä ja miksei kehtaisi, sillä siellä voi sitten pyydellä anteeksi koko filmiteollisuudelta. Se on ainakin varmaa että tämän miehen leffat on tästä lähtien poliittisesti korrekteja valkoisen heteromiehen mollamista.