keskiviikko 15. helmikuuta 2017

YLE KIILLOTTAA TILAUSTUTKIMUKSELLAAN TAAS OMAA KILPEÄÄN

Onneksi Ruben Stiller poistuu sentään kuvaruudusta,
vaikka radion puolella hänen nasaaliaan vielä kuullaankin.

Yleisradiolle on tullut tällä vuosikymmenellä tärkeäksi mainostaa omaa erinomaisuuttaan kuten aikoinaan sijoilleen sortuneella Neuvostoliitolla, joka laskevista talouskäyristä huolimatta jaksoi toistaa, kuinka sadot ja teollisuustuotanto ovat taas moninkertaistuneet viimeisen vuoden aikana. Mikäli Ylellä olisi aidosti kansansuosiota ja uskottavuutta takanaan, sen ei tarvitsisi kerran puolessa vuodessa toitottaa, kuinka kansa luottaa siihen kuin kommunistit Isä Aurinkoiseen.

Eilen Yle kertoi verkkosivuillaan itsestään tehdystä tutkimuksesta, jota se mainosti harhaanjohtavalla otsikolla Suomalaisten luottamus Yle Uutisiin on säilynyt. Tarkempi lukeminen paljastaa aivan jotain muuta:

Tutkimuksessa kysyttiin myös mielikuvaa Ylen uutistoiminnan riippumattomuudesta. Vastaajista 47 prosenttia arvioi Ylen uutiset riippumattomaksi. Viime lokakuussa tehdyssä tutkimuksessa Ylen uutisia piti riippumattomana 48 prosenttia vastaajista. Korkeimmillaan Yle Uutisten riippuumattomuusluku on vuosina 2013–2016 ollut 51 prosenttia.
Yleläisillä on kummallinen käsitys riippumattomuudesta tilanteessa, jossa jo vuosikausia yli puolet suomalaisista ei pidä valtiollista uutisjättiä riippumattomana. Arkijärjellä ajateltuna tulos ei kerro muusta kuin kansan luottamuksen vähäisyydestä Yle Uutisia kohtaan. 

Vaikka jutun linkissä kerrotaankin yleisesti Taloustutkimuksen tutkimus- ja otantamenetelmistä, saattaisi niiden tarkempi analyysi paljastaa painotuksen Yleä suosivaan yleisöön kuten kanavalle uskollisiin eläkeläisiin ja vaikutuksille alttiisiin varhaisteineihin. Varauksellinen asenne on perusteltua, koska viime vuosina on korostettu, että 20-39 vuotiaissa ollaan kaikkein kriittisimpiä valtamedioita kuten Yleä kohtaan, joten olisi mielenkiintoista tietää, kuinka tuo ikäryhmä on painottunut tässä tutkimuksessa.

Kriittiset 20-39 vuotiaat nuoret aikuiset ovat menettäneet uskonsa Yleen pitkälti siksi, että uutiskanava jättää tietoisesti kertomatta asioista, joita se pitää agendalleen haitallisina. Silti Yle Uutisilla on otsaa julistaa olevansa tasapuolinen uutistenvälittäjä, vaikka tuoreessa uutisessaan Päätoimittajat: Uutisoimatta jättäminen ei rajoita sananvapautta mediatalo vetoaa
Päätoimittajien yhdistys PTY:n tiedotteeseen, jossa uutispimitystä pidetään sananvapauden linjan mukaisena! Hälyttävää tiedotetta parhain päin selittävässä uutisessa on se, että Ylen lisäksi uutispimentoa harjoittavaan kartelliin näyttää kuuluvan lähes koko Suomen valtamedian kenttä. 

Valtamedian päätoimittajat eivät pidä tärkeän uutisen kertomatta jättämistä epäsuorana valehteluna, vaikka on yleisesti tunnettua, että esimerkiksi todistajavalan antaja rinnastetaan valan rikkovaan valehtelijaan, mikäli hän jättää lausunnostaan jotain olennaista kertomatta. Jutussa haastateltu MTV:n uutisten vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila antaa lausunnoillaan epäsuoran mandaatin myös Ylelle olla kertomatta arkaluontoisista asioista, vaikka lopuksi korostaakin "avoimuuden lisäämistä". Tämä myönnytys annetaan vain siksi, että valtamediat ovat säihkähtäneet haastajiksi tulleita "valemedioita" ja muita "vaihtoehtoisia faktoja" levittäviä tahoja.

Oman kilpensä kiillottamisesta huolimatta Ylen sisäiset ongelmat ovat vuotaneet väistämättä julkisuuteen näyttävien irtisanoutumisten vuoksi. Jokin aika sitten talosta lähti pitkäaikainen ajankohtaistoimittaja Susanne Päivärinta, jonka katkerasta erosta saimme lukea kaikista muista medialähteistä paitsi Ylestä. Viimeisenä lähtijänä Yle TV 1:ssä on ollut prinsessan herkkä Ruben Stiller, mutta kansallismielisten harmiksi demarisionisti jää levittämään myrkyllistä kulttuurimarxilaista propagandaansa radion puolelle. Näissä "dramaattisissa" eroissa mennään farssin puolelle silloin kun kolmas toimittaja alkaa puolustaa rakkikoiran lailla isäntäänsä Yleä. Näin on tehnyt toimittaja Sanna Ukkola tuoreessa Facebook-päivityksessään:
Yle kohu: lupasin ja vannoin itselleni, että en sotkeudu tähän vyyhtiin. Kuitenkin Ylen uutis- ja ajankohtaispuolella vuosia työskennelleenä en voi vaan olla hiljaa. En tunnista työpaikkaani tästä kohusta, joka nyt uutisoidaan. Itse asiassa minulla on mennyt luottamus aika pitkälti koko mediaan, joka uutisoi vain ja ainoastaan kriitikoiden kautta, ei edes yritä kysyä meiltä muilta. Yhtäkkiä yhden tai kahden ihmisen kritiikistä tulee narratiivi, kun todellisuus Ylellä työskennelleenä on ihan jotain muuta. Nyt media päästää ääneen ihmiset, jotka ovat saaneet Yleltä potkut, joiden ohjelmat on lopetettu, joilla on muita syitä vihata Yleä. Ja näiden ihmisten perusteella tehdään päätelmiä koko Ylestä. Se ei ole oikein eikä se ole reilua. Nämä samat ihmiset pääsevät esiintymään sananvapauden sankareina, kun todellisuus on kuitenkin ihan jotain muuta.
Päivityksen kommentit ovat myös hilpeää luettavaa, mutta kenties vielä huvittavampaa on tulossa, kun Ylestä aiemmin irtisanoutuneet  punavihreät toimittajat (muitahan siellä ei oikeastaan ole) Salla Vuorikoski, Jussi Eronen ja Jarno Liski ovat julkaisemassa kostokirjaa Ylegate yhtiön johtoa vastaan. Kärhämän voi kiteyttää siihen, että uutisten ja ajankohtaisohjelmien sisällöstä vastaava punavihreä toimittajakunta on joutunut tukkanuottasille kepu-kokoomuslaisen johdon kanssa. 

Uutisten seuraajien kannalta kyse on vain myrskystä vesilasissa, sillä olkoon riidan syy ja lopputulos mikä tahansa, uutiset tulevat jatkossakin olemaan suomalaisvihamielistä punavihreää propagandaa. Siis niin kauan, kunnes Yle lakkaa palkkaamasta toimittajakoulujen punavihreitä maailmanpahentajia, jotka ovat tulleet alalle vain ajaakseen ideologiaansa.

2 kommenttia:

  1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Pahinta Suomessa ,Stiller, Ukkola, Päivärinta. Juutalaisten lakeijat

    VastaaPoista