A-STUDION SOSIOLOGIN JA POLIISIN MUKAAN VIKA EI OLE ULKOMAALAISISSA VAAN KANTAVÄESTÖSSÄ

Yle TV1 Keskiviikko 22.2. klo 21:05, A-studio 

Poikansa menettänyt äiti taistelee väkivaltaa vastaan - A-studion raportti ruotsin ongelmalähiöistä. Kuinka huippu-urheilija kestää paineiden keskellä? Vieraana entinen huippuhiihtäjä Pirjo Muranen ja kisapappi Leena Huovinen. Youtube-videot levittävät villiä Suomi-kuvaa. Toimittajana Markus Liimatainen.

Linkki Yle Areenaan.

Presidentti Donald Trumpin mediassa vääristelty Ruotsi-lausunto ja vuorokausi sen jälkeen ironisesti sattuneet Tuhholman Rinkebyn etnomellakat ovat aiheuttaneet Ylessä niin paljon peppukipuilua, että ummetuksesta kärsivä mediajätti joutui levittämään ikäviä tosiasioita lievittävää salvaa illan A-studiossa, josta se haisevana valheena roiskaistiin televisiota katsovan kansan silmille.

Stailatulta hipsteriltä näyttävä "vastuullisen journalismin" ammattilainen,  toimittaja Markus Liimatainen, oli kutsunut studioon kaksi "asinatuntijaa", joilta saatiin lypsettyä juuri ne poliittisesti korrektit vastaukset, joilla tosielämän ikävät faktat käännettiin ylösalaisin.

Helsingin poliisin ylikomisario Kari Taponen naureskeli ojelman alussa muiden mukana Trumpin "valheelle", mutta päästyään itse ääneen hänestä kuoriutui Uuden uljaan virkavallan kivapuhuja, jolle kiusalliset tosisasiat ovat rasismia, ja jonka vuoksi faktat pitää ilmaista sisäministeriön ideologian ohjeistuksen mukaisesti. Ylikomisario rauhotteli kansalaisia sanomalla, että tilanne esimerkiksi Helsingissä ei ole yhtä paha kuin Tukholmassa, koska täällä lähiöt ovat sekoittuneita, jonka vuoksi pääkaupunkiimme ei ole päässyt syntymään "erilaisia todellisuuksia", jolla hän tarkoitti etnisesti yhteinäisiä ghettoja, joissa kulttuurin ytimessä on rikollisuus ja sosiaaliavun varassa eläminen. 

Kummallista kyllä, Suomessa on valtavat määrät sekoittumattomia asuinalueita, joissa asuu pelkästään yhtä etnistä ryhmää, suomalaisia, mutta niissä ei silti ilmene autojen ja korttelien polttamista eikä kroonista rikollisuutta. Kiistämättömät empiiriset ja tilastolliset tosiasiat osoittavat, että kun ei-valkoiset elävät keskenään, asuinalueista tulee samanlaisia kuin asukkaiden lähtömaista kuten Kongossa ja Pakistanissa. Sosialistiset yhteiskuntainsinöörit, teknokraatit, yrittävät ratkaista ongelman sekoittamalla kehitysmaalaisia valtaväestön sekaan, jotta primitiivisen väestönosan synnyttämät ongelmat voitaisiin kätkeä suuremman valtaväestön joukkoon. Etnisten ryhmien sekoittaminen valtaväestöön toimii vain tiettyyn rajaan saakka, sillä kun oudosti käyttäytyvien muukalaisten määrä ylittää asuinalueella yli 5% asukkaista, valkoiset muuttavat pois ja lopputuloksena on väistämättä Rinkeby ja Varissuo. Valtakunnallisesti katsottuna itse ongelma ei katoa minnekään, vaan päinvastoin mitä suuremmaksi vierapopulaatio kasvaa, sitä enemmän lisääntyvät sosiaaliset ongelmat.

Helsingin yliopiston sosiologian apulaisprofessori Lena Näreen mukaan Ruotsin lähiöiden ongelmat eivät johdu maahanmuuttajista, vaan syrjäytymisestä. Tällaiselle väitteelle ei koko ohjelman aikana esitetty mitään konkreettista perustetta. Kysymystä voidaan demonstroida yleisellä havainnollla, jonka mukaan Ruotsissa on paljon köyhiä ruotsalaisia, mutta he eivät synnytä samanlaisia ongelmia kuin ulkomaalaiset, joille huumakauppa, autojen polttaminen ja poliisien kivittäminen on arkipäivää. Vasemmistoliittoa kannattava sosiologi Näre ei tällaista vertailua muutettavat muutettuina halunnut tehdä, vaan hänen mielestään ruotsalaisten lähiöiden ongelmat ovat puhtaasti sosiaalisia eivätkä väestön koostumuksesta johtuvia. Siksi hänen ratkaisuehdotuksensa olivat täysin hedelmättömiä, sillä hän suositteli sitä samaa mitä on tehty vuosikausia tuloksetta eli lisäämällä siirtolaisille työvoimapoliittisia satsauksia ja kasvattamalla positiivista syrjintää. Tähän mennessä niillä ei ole ollut merkittävää vaikutusta lyhytjännitteisten ja impulsiivisten etelän miesten asenteisiin, koska heiltä puuttuu alun alkaenkin halu ja kenties myös kognitiivinen kyky opiskella ja tehdä työtä. Heidän kannaltaan työhön ei ole tarvetta, sillä esimerkiksi somalien synnytystehtaat (työttömyysaste n. 90%) ovat taloudellisesti niin kannattavia, ettei miehenkään kannata tehdä mitään lisäarvoa tuottavaa. 

Alun selitystuokion jälkeen nähtiin Ylen Ruotsin kirjeenvaihtaja Anne Moilasen raporttti ulkomaalaisjengien väkivallasta. Jutun pääteemana oli tapaus, jossa päihteillä itsensä sierettyneen oloiseksi tehneen suomalaistaustaisen Carolina Sinisalon 15-vuotias värillinen poika ammuttiin jengiläisten keskinäisessä gangsta-kahinassa Tukholmassa. Raportissa ihmeteltiin myös Rinkebyn "yllättäviä" viime päivien tapahtumia. Nuori suomalainen Rinkebyn hiphoppari selitti, että välit sinivuokkoihin olisivat paremmat, jos poliisi ei olisi niin väkivaltainen ymmärtämättä sitä, mistä pehmojen ruotsalaispoliisien "väkivaltaisuus" johtuu. 

Maahanmuuttajalähiöiden ongelmista puhuttaessa raportissa ei voitu välttää Malmön Rosengårdia, jossa värilliset etnojengit ampuvat toisiaan. Viimeisen vuoden aikana Malmön kahakoissa on tehty 13 murhaa. Kyse on Lähi-Idän ja Afrikan heimosodista keskellä Ruotsia, jotka tapahtuvat vain siksi, että tekijät ovat Lähi-Idästä ja Afrikasta. Jutun toimittaja ja haastateltu poliisi eivät uskaltaneet sanoa sitä ilmeisintä, että eihän tästä monikulttuuripelleilystä tule pidemmän päälle yhtään mitään.

Raportin jälkeen sosiologi Lena Näre puhui luottamuksen rapautumisesta Nuorison™ ja poliisin välillä. Näreen oletuksena on, että muukalaisnuorisoa elättävät ruotsalaiset ovat "pettäneet luottamuksen" ja se pitäisi jotenkin palauttaa. Hän oli myös vakuuttunut siitä, että ongelmat eivät ratkea Ruotsissa sillä, että jenginuorilta takavarikoidaan aseet! Raiskaavissa ja hulinoivissa siirtolaisnuorissa ei luonnollisestikaan voi olla mitään vikaa, vaikka nämä kiittämättömät lurjukset ovat käytöksellään pettäneet nimenomaan ruotsalaisten luottamuksen. Ruotsalaisille alkaa käydä kivuliaasti selväksi, että poliittinen eliitti on valehdellut heille värillisistä kehitysmaalaisista, joiden on toitotettu olevan kyvyiltään ja käytökseltään avain samanlaisia kuin alkuperäisasukkaat. Nyt Ruotsi maksaa tämän tasa-arvovalheen ja "maailmanparannuksen" kovaa hintaa!

Ylikomisario Kari Taponen komppasi Närettä ja toisti polittisesti korrektia virkamiehen mantraa, että ulkomaalaiset ovat syyttömiä; he ovat vain turhautuneita ja turhautuneisuuden syynä on Ruotsi ja ruotsalaiset, jotka kohtelevat heitä epäoikeudenmukaisesti. Kun katsoo länsinaapurin sosiaalimenoja ja palavia lähiöitä, se on epäoikeudenmukaista tämän sotkun kustantaneita ja suvanneita ruotsalaisia kohtaan. Taponen ei voinut muuta kuin sosiaalitanttamaisella lässytyksellä selittää Ruotsin umpikujan parhain päin ja uskotella katsojille, että länsinaapurin tilannetta voidaan parantaa poliisin jalkautumisella ja keskustelemalla rikollisten uusruotsalaisten kanssa. Kyllä se siitä – Ruotsin malliin keskustelua, päänsilittelyä ja yökorista aseita kantavien rikollisten kanssa!

Se, että Suomessa ei ole varsinaista järjestäytynyttä maahanmuuttajarikollisuutta kuten Ruotsissa, selittyy Taposen mukaan sillä, että täällä ulkomaalaisten määrä on pienempi. No shit, Sherlock! Koska ulkomaalaisrikollisuuden syy on suoraan verrannollinen maahanmuuttajien määrään, niin eikö silloin ainoa ratkaisu ongelmaa olisi rajoittaa muukalaisten määrää? Tästä ei kuitenkaan keskusteltu sen enempää, vaikka ylikomisario juurisyyn sanoikin.

Seuraavassa Markus Myllyojan raportissa vähäteltiin EU:n ulkopuolelta tulevien kehitysmaalaisten turvapaikanhakijoiden tuomaa rikollisuutta viimeisempien tilastojen valossa. Sekä toimittaja Liimatainen että raportin tekijä Myllyoja halusivat näyttää jutullaan maahanmuuton vastustajille pitkää nenää, koska "äärioikeistolaiset" muka vastustivat turvapaikka-aaltoa perusteettomasti puhumalla rikollisuuden kasvusta, vaikka kyse on ollut pelkästään  Schengen-sopimusta rikkovien turvapaikkaturistien invaasiosta, jossa suurin huoli ei ole rikollisuus, vaan sen pitempiaikaiset vaikutukset pienelle suomalaiselle väestöpohjalle. Siksi on lopulta yhdentekevää mitä kutsumaton muukalaispopulaatio täällä puuhailee, sillä suurin uhka on se, että  vieraväestö miehittää valtaväestön reviiriä ja imee sen resursseja. 

Studiossa toimittaja otti puheeksi raportissa esitetyt ulkomaalaisten osuudet kaikista rikosepäilystä vuosina 2012-2016. Vähennystä on ollut vuodesta riippuen kokonaista 0.5-0.8 prosenttia. Sen sijaan ulkomaalaisten osuus kaikista seksuaalirikosepäillyistä on kasvanut huomattavasti, kun tarkastellaan vuoden 2014 lukua 15,4 %, joka on noussut vuonna 2016 28,8%:iin. On selvää, että juuri turvapaikanhakijoiden piikki 2015-2016 on kasvattanut raiskausten määrää silmin nähden runsaasti. Tilastoja kommentoinut ylikomisario totesi silti, että turvapaikanhakijoiden rikokset absoluuttisina lukuina (noin 2700 poliisin tietoon tulluta rikosepäilyä) ovat pienet koko väestöön suhteutettuna, vaikka mainitsematta jää, että muihun kuin turvapaikanhakijoihin luetaan myös ulkomaalaiset, jotka tehtailevat rikoksia Suomen passin tai jo saadun turvapaikkastatuksen turvin. 

Toimittaja intti, että keväällä 2016 poliisin ja äärioikeiston maalailemat uhkakuvat eivät esimerkiksi raiskausten osalta ole toteutuneet (mikä ei pidä paikkaansa), joten nyt vastuullisten kansalaisten pitäisi huohahtaa helpotuksesta ja kiittää itseään, vaikka muhiva ongelma on edelleen läsnä. Ylikomisario säesti tässä toimittajaa ja väitti, ettei mitään rikosaaltoa ole, jonka vuoksi mitään syytä huoleen ei ole, koska "turvapaikan hakijat ovatkin ihan tavallisia ihmisiä" ja "mitään vakavaahan ei ole onneksi tapahtunut" 

Raiskauksista puhuessaan sosiologi Näre puolusti erityisen innokkaasti ulkomaalaismiehiä. Toivekkaaseen mutuun perustuen Näre väitti, että ulkomaalaisista tehdään (rasistisesti) enemmän ilmoituksia kuin suomalaisista, joten se vääristää tilastoja. Ylikonstaapeli tuki Näreen ennakkoluuloa korostamalla, että tuttujen kesken tapahtuneista raiskauksista tehdään huomattavasti vähemmän ilmoituksia tosin kuin raiskaajista, jotka ovat tuntemattomia. Tutuilla hän viittasi epäsuorasti tietenkin suomalaisiin, vaikka onhan ulkomaalaisillakin yhä lailla tuttuja. Suomalaisten tapaan heidänkään keskuudessa sattuneista raiskauksista ei saada tietoa, mikä on ulkomaalaisten etu, sillä esimerkiksi arabi- ja neekerimuslimeilla seksuaalinen väkivalta on avioliitossa ja parisuhteessa todennäköisesti huomattavasti yleisempää kuin suomalaismiehillä.

Lopuksi Näre pääsi puhumaan lempiteemastaan kun keskustelu siirtyi rasismiin, jolla A-studiossa tarkoitetaan tietenkin vain suomalaisten rasismia. Toimittaja oli huolestunut siitä, että kaikkialla vaaniva ääri-äärioikeisto tekee iskuja turvapaikanhakijoita ja vastaanottokeskuksia vastaan. Poliisi vastasi tähän, että hän on enemmän huolestunut suomalaisesta ilmapiiristä kuin varsinaisesta äärioikeistosta, sillä vihan ilmapiirii synnyttää vihapuhetta ja väistämättä "viharikoksia".

Ohjelma meni siis käsikirjoituksen mukaan, mutta se tuskin sai kovin suuria suosionosoituksia niiltä, jotka haluavat nähdä tv-kanavilta objektiivista ja tasapuolista poliittista keskustelua yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista. Luottamus valtamediaa ja etenkin Yleä kohtaan horjuu, mikä kertoo yleismaailmallisesta ilmiöstä, jossa kansalaiset ovat kyllästyneet poliittisesti motivoituneeseen tiedottamiseen.

Ylen Saksan freelancer-kirjeenvaihtaja Pertti Rönkkö kirjoittaa tuoreessa fb-päivityksessään Saksan tilanteesta, joka tuskin poikkeaa hirveästi Suomesta:

Mediaa ei pidetä Saksassa monissa tärkeissä asioissa kovinkaan luotettavana: Allensbach- instituutin tekemän kyselyn mukaan enemmistö saksalaisista ei luota medioihin, kun ne raportoivat mm pakolaisten rikollisuudesta (73% epäilee juttujen todenperäisyyttä), Saksaan tulevien pakolaisten todellisesta määrästä (67% epäilee juttujen todenperäisyyttä), Venäjän presidentistä Putinista (59% epäilee juttujen todenperäisyyttä), terrorivaarasta Saksassa (57% epäilee juttujen todenperäisyyttä), sosiaalisista eroista Saksassa (55% epäilee juttujen todenperäisyyttä), euroalueen taloudellisesta tilanteesta (53% epäilee juttujen todenperäisyyttä), Syyrian tilanteesta (51% epäilee juttujen todenperäisyyttä). 39% ei usko Trumpista tehtyjen juttujen ja ohjelmien todenperäisyyteen. 45% ei usko myöskään siihen, mitä media kertoo AfD:stä. Vähiten epäluottamusta tunnetaan alueellisiin juttuihin (19% epäilee) ja Saksan taloudesta tehtyihin juttuihin (35% epäilee).Tutkimuksesta kirjoittaa FAZ-lehti.

KLIKKAA KUVAA SUUREMMAKSI!