YLE TEKEMÄSSÄ MAOLAISFEMINISTI TIINA ROSENBERGISTA FASISMIN ASIANTUNTIJAA.

Pöö! Lepakko vasemmalla! Rosenberg ja Shylock Schyman. 

TV 1, 17.9.2014, klo 21.05, A-Studio

Eduskuntavaalit pistivät Ruotsin sekaisin. Mitä jos Skotlanti itsenäistyy? Selviääkö Suomi Afganistanin sodasta puhtain paperein? 

Rosenbergin haastattelu Yle Areenassa kohdasta 26.14" eteenpäin.

Vihamielisen sadistisesti miessukukuntaan suhtautuva sukupuolinarsisti Tiina Rosenbergista ollaan kovaa vauhtia leipomassa Ylessä jonkinlaista "eurooppalaisen fasismin" yleisasiantuntijaa ja puhuvaa päätä. Häntä tungetaan mediassa nyt jokaiseen ajankohtaisohjelmaan, jossa hänen pelkkään mutuun ja kaunaan perustuvien mielipiteiden katsotaan edustavan objektiviista tutkittua tietoa. Ellei katsojalla ole punavihreitä laseja nenällään huomaa hän välittömästi, että Rosenbergin näkemykset ovat vain maolaisen femakon subjektiivista tunnepuhetta, jonka hän on jäsentänyt yleistettävän propagandistiseen muotoon.

Tämän illan A-Studiossa mulatti Sean Ricks ja Krista Taubert antoivat Rosenbergin suoltaa kieroja kulttuurimarxilaisia valheita ilman ainuttakaan poikkipuolista sanaa. Päinvastoin, toimittajat nyökyttelivät tyytyväisenä punavihreän khmerin aivopieruille ja osoittivat muutoinkin olevansa täysin samaa mieltä tämän valkoisten itsesäilytystä vihaavan rasistin kanssa. Toimittajat antoivat täyden hyväksyntänsä Rosenbergin mustavalkoiselle arvovalinnalle, jossa konservatiivisuus on lähtökohtaisesti pahaa ja huonoa kun taas vasemmistohenkinen "edistyksellisyys" upeaa ja tavoiteltavaa. Haastattelun loppupuolella Rosenberg ei edes yrittänyt nähdä Ruotsidemokraattien suosiota vastareaktiona katastrofaaliseen ja epädemokraattisesti toteutettuun kolmannen maailman maahanvyöryyn, vaan femikommunistimme näki ilmiön syntyneen maagisesti, Deus ex machina, ilman että sille löytyisi mikään muu selitys kuin käsittämätön valkoinen heteroseksuaalinen pahuus. Tällaisia politrukkeja asiantuntijoita Ylellä tällä kertaa.

Haastattelun huippukohtia. Rosenberg:

Musta tuntuu, että tää eurooppalaisuuden - siis valkoihoisen eurooppalaisuuden, valkoihoisen heteroseksuaalisuuden - korostaminen ja jotenkin vähemmistöjen ulostulo kaapista. Että nykyäänhän vähemmistöthän ovat huomattavasti, esim Ruotsissa, ovat huomattavasti kovaäänisempiä ja näkyvämpiä. Niin se tuottaa tietynlaisen vastareaktion siitä, miten kansakunta mielletään. Tässähän on monta monta poliittista ongelmaa taustalla, mutta sanotaan, että tämmönen patriotismi vastaan kosmopolitanismi, että ymmärtää tän globaalin maailman ja ymmärtää sen liikkuvuuden. Ja sehän ei ehkä ole mennyt kaikkialle perille. Että tämmönen uusisänmaallisuus on jostain pelkotilasta alkanu nostaa päätään, ja se on todella ikävää.

Tiina Rosenberg:

Ruotsissahan vastarinta on paremmin järjestäytynyt ja näkyvämpi. Että vaikka sanotaan, että esimerkiksi tää vaalitulos. Sitähän vois pitää voittona vasemmistolle, se oli aika heikko voitto, mutta jossain määrin. Mutta sanotaan kuitenkin, että tämmöinen edistyksellinen, progressiivinen vastarinta. Nyt mä puhun feministeistä, nyt mä puhun queer-aktivisteista, nyt mä puhun antirasistisesta järjestäytymisestä. Niin sehän on paljon näkyvämpi ja sillä on selkeesti enemmän myös valtaa ja näkyvyyttä valtavirtamediassa. Suomen valtavirtamediahan on hyvin hyvin oikeistolainen ja hyvin rajoittunu. Eli täällähän, sanotaan semmonen yleisvasemmisto tai ihmiset, joilla on kuitenkin jonkunlainen näkemys, joka vastaa mun näkemystä, on täydellisessä marginaalissa. On tietynlaiset kirjakustantamot ja on myös tietysti aikakauslehtiä ja lehdistöä, mutta se näkyvyys valtavirtamediassa on todella vähäinen. 

Toimittaja Krista Taubert:

Olet tosiaan tässä kirjoittanut sellaisesta kehityskulusta, josta olet huolestunut, niin tarkalleen ottaen mitkä ne kehityskulut ovat?

Rosenbergin vastaus:

Ennen kaikkea kulttuuribiologismin ylösnousu. Sanotaan kuitenkin, että se ajatus siitä, että ihmiset olis jotenkin hyvin erilaisia. Biologismihan on hirveen tavallista, että me selitetään, esimerkiksi sukupuolieroja sillä, että naiset ja miehet on aivan erilaisia, mikä ei ollenkaan pidä paikkaansa. Mutta sit lähdetään myös tästä hyvin voimakkaasta rinnakkainasettelusta, mitä on olla valkoinen tai ei-valkoinen, mitä on olla kristitty tai muslimi. Ja aina kun selitetään yhteiskunnallisia epäkohtia biologian tai jonkin geenisysteemin kautta, niin sillon me ollaan jo semmosella puolifasistisella alueella. Eli yhteiskunnalliset ongelmat ratkaistaan sosiaalisesti, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti. Niitä ei ratkaista minkään biologian kautta. Ja tää tämmösen rotubiologismin uustuleminen on siis pahinta, mitä Euroopalle voi tapahtua tällä hetkellä. Tai maailmalle yleensä, mutta jos me nyt puhutaan Pohjoismaista ja meidän omasta Euroopastamme, joka itse asiassa ei oo meidän oma ollenkaan, mutta jossa me nyt sattumalta asutaan, niin tää huolestuttaa mua todella.

Helsingin Sanomien tuore myönteinen arvostelu Rosenbergin tuoreesta kirjasta Arvon mekin ansaitsemme:

Taideyliopiston rehtori tekee pamfletissaan diagnoosia Euroopan ja Suomen tilasta Tiina Rosenbergin analyysi osuu monin paikoin kohdalleen.  

Viime aikoina fasismi on muuttanut taktiikkaa ja kääntänyt puheen rakkauden kielelle. Nykyään puhutaan isänmaanrakkaudesta muukalaisvihan sijaan. Näin kirjoittaa Tiina Rosenberg mielipidekirjansa Arvot mekin ansaitsemme esipuheessa.  

Pitkään Suomesta poissa ollut Rosenberg on hämmentynyt rasismin kukoistamisesta maassamme. Hän ei halua jättää suomalaisuuden määrittelyä populisteille ja uusfasisteille, vaan haaveilee Suomesta, jossa kaikkien on hyvä elää yhdessä.

Kirjassa käytetään paljon arvolatautuneita sanoja uusliberalismi, fasismi, rasismi ja populismi. Mitä sanoilla tarkoitetaan, jää osin hämäräksi. Yksityiskohtaisimmin Rosenberg avaa näkemyksiään uusliberalismista. Fasismi kuitataan lyhyemmin, populismia ei määritellä lainkaan.   

Politiikan yksityiskohtien sijaan Rosenbergin kritiikin pääkohde on arvoilmaston koveneminen. Hän tukeutuu belgialaisen politiikanfilosofin Chantal Mouffen agonistisen demokratian ihanteeseen, jossa erimieliset ihmisryhmät kykenevät toimimaan yhdessä.

Kirjasta syntyy kuitenkin vaikutelma, että maahanmuuttokriittinen keskustelu tulisi vaimentaa. Populististen puolueiden sulkeminen poliittisen keskustelun ulkopuolelle tuskin tukee agonismin ihannetta?   

Suoraviivaisuudestaan huolimatta Rosenbergin pamfletti on rohkea puheenvuoro maassa, jossa rasismikeskustelua käydään paljolti oksentelemalla mielipiteitä nimettöminä netissä.

Helppo siellä valtavirrassa on olla "rohkea", kun mielipiteet noudattavat vallitsevaa hegemoniaa. Tällaisia "rohkeiden" mielipiteiden esittäjiä palkitaan yleensä positiivisella julkisuudella, virkanimityksin ja valtiopalkinnoin. Jos sen sijaan esittää omalla nimellään Rosenbergin hegemonisesta puheesta poikkeavia haastavia näkemyksiä, saa todennäköisesti potkut työpaikastaan ja pahimmassa tapauksen haasteen valtionsyyttäjältä. Olisiko Rosenberg omalla nimellään sittenkään niin rohkea esittämään mielipiteitään, mikäli hän tietäisi niiden vuoksi menettävänsä suojatyövirkansa ja saavansa tuomion "vihapuuheesta"?

Yle Watch on kirjoittanut Rosebergista aiemmin

täällä (tiistai 16. syyskuuta 2014), 

täällä (torstai 11. syyskuuta 2014),
täällä (keskiviikko 16. lokakuuta 2013) ja

täällä (tiistai 28. toukokuuta 2013) 




************************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio
Yle Uutiset
Yle Areena
Yle Teema
Yle Radio 1