KUINKA YLE ON KÄÄNTYNYT TYÖVÄENLUOKAN SANKAREITA VASTAAN.

Ylen kolumni 5.6.2014: Sean Ricks: Mamut vei sun duunit ja naisen - hyvä!

Näytät surulliselta tapaukselta. Olet keskimittainen, palat helposti auringossa, olet keskivartalolihava ja hiuksiakaan sinulla ei ole niin paljon kuin haluaisit. Kuvissa olet aina se, joka näyttää kärsivän ummetuksesta.  Sinulla on muutama lapsi ensimmäisestä avioliitostasi, mutta ette tule kovin hyvin toimeen. Sinulla on onnen hetkeksi, mutta se johtuu joko viinasta tai Suomen lätkämenestyksestä. Silloinkaan et uskonut, että Suomesta on mihinkään.

Linkki kolumniin.

Vielä silloin kun Ylessä vaikuttivat vanhakantaiset sosialistit, työmies korotettiin edistyksen eturintaman esikuvaksi. Kun sosialismi rappeutui viimeistään 1990-luvulla pelkäksi kulttuurimarxilaiseksi negatiivisuudeksi ja halpamaiseksi mädätykseksi, valkoisesta työläismiehestä tulikin epäilyttävä otus, suorastaan uppiniskainen taantumuksellinen vihollinen, joka vastustaa  kulttuuria rikastuttavaa ulkomaalaista halpatyövoimaa ja on sitoutunut kansalliseen identiteettiin. Tämä muutos on näkynyt myös Ylessä siten, että tiedostavat samppanjasosialistit eivät enää demonisoikaan työnantajia, vaan lähinnä raskaan vientieollisuuden konservatiivisia työmiehiä, jotka eivät kannata uusliberaalien ja uusvasemmiston hellimää monikulttuurisuutta, josta globaalitalous ottaa lyhytnäköisen taloudellisen hyödyn. 2000-luvulla Ylen röyhkeys on vain kasvanut ja se onkin palkannut propagandakoneensa käyttäjiksi avoimen suomalaisvihamielisiä ulkomaalaisia, joiden työnä on lähinnä soittaa suutaan suomalaisille, etenkin suomalaisille miehille, jotka näidenkin hyväkkäiden palkan maksavat.

Kiintiövärilliseksi palkattua Ylen toimittaja Sean Ricksiä on turha syyttää siitä, että hänen äitinsä lahjoitti kymmenien tuhansien vuosien evoluution tuottaman uniikin geeniperimänsä tuosta vain lahjana jollekin amerikkalaiselle kongoidille. Mulatiksi syntyminen on tietenkin tragedia kaikille, ennen kaikkea mulatille itselleen. Ensinnäkin valkoisesta naisesta täytyy tuntua oudolta katsoa lasta, joka on hänen perimältään kaukaisempi kuin kuka tahansa tuntematon valkoinen. Neekerimies saattaa tuntea taas alemmuutta ymmärtäessään, että jälkeläisen hienoista älykkyyttä osoittavat piirteet tulevat valkoisen äidin puolelta. Mulatti itse on ymmällään, koska ei tiedä mihin geneettiseen ja kulttuuriseen klusteriin kuuluu. Koska jo pienikin neekeriveren tippa näkyy valkoisen perimässä aina ulkonäköä myöten, tuntee mulatti yleensä olevansa enemmän musta kuin valkoinen. Tästä taas seuraa kauna valkoisia ja valkoista geneettistä intressiä kohtaan. Siksi mulatit toivovat värillistä maahanmuuttoa ja rodunsekoitusta, mikä näkyy Sean Ricksin tuoreessa kolumnissa.

Vaikka Ylessä ollaan aina innokkaita etsimään sosiaalisille ilmiöille sosiaalisia syitä, löytääkin Ricks ne monen sosiaalidarvinistin tapaan yksilöstä ja tämän perimästä. Tämä koskee tietenkin siis vain suomalaistaviksia. Kolumnissa ei esimerkiksi syytetä sanallakaan kansainvälisiä ja kotimaisia suuryrityksiä, joille maahanmuutto on edullista, koska näin saadaan yleistä kansallista palkkatasoa poljettua alas.

Lisäksi jutussa jää tarkoituksella huomioimatta se, ettei edes kliseinen "suomalainen rasisti" syytä sosiaalisista vastoinkäymisistään ulkomaalaisia, vaan jos syyttävä sormi johonkin kohdistuu niin se osoittaa ensisijaisesti poliittikkoja, jotka ovat päästäneet maahan kilpailevan populaation edustajia ilman demokraattista päätöstä. On päivän selvää, että eri etniset ryhmät pelaavat tarjolla olevista rajallisista resursseista etnistä nollasummapeliä. Yle ja virallinen valtiovalta on julkilausumillaan ja päätöksillään osoittanut sen, mitä etnisiä ryhmiä se suosii ja mitä se halveksuu.