Yle ja muu tiedotus-establishmentti on kyllästymiseen asti jankuttanut sitä, kuinka muutosvastarintainen junttikansa ahdistuu maailman muutoksesta ja poteroituu siksi omiin rintamalinjoihin. Tosiaan, maailma muuttuu, mutta miten Yle ja muut kanssarikolliset reagoivat silloin kun muutos ei ole niille mieluinen? No, ne ahdistuvat muutoksesta ja poteroituvat omiin rintamalinjoihinsa.
Nyt kun lähes kaikissa suurimmissa medioissa on nostatettu täysin perusteetonta hysteriaa muutaman ruotsinkielisen toimittajan saamasta kriittisestä lukijapalautteesta, Ylekään ei malttanut olla hiljaa ja päätti siksi haastatella EU:n juoksupoikana tunnettua demariketku Paavo Lipposta. Vinkuleluksi ryhtyneen Lipposen suurimpana huolena on aina ollut ruotsinkielisten ja juutalaisten etuoikeuksien säilyttäminen eikä hän ole tässä tuoreessa haastattelussa muuttanut mitenkään näitä kantojaan, vaan päinvastoin hyökkää entistäkin vainoharhaisemmin "pinnan alla olevaa jäävuorta" vastaan.
Yksi maamme harvoista vielä järjissään olevista yliopistomiehistä, Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen, kirjoittaa osuvasti valtamedian kriisistä ja mimosan herkän ruotsinkielisen eliitin (ei koske tavallista ruotsinkielistä väkeä) reaktioista ja asenteista uusimmassa blogikirjoituksessaan Syvä iskunsa on!:
Nyt kun lähes kaikissa suurimmissa medioissa on nostatettu täysin perusteetonta hysteriaa muutaman ruotsinkielisen toimittajan saamasta kriittisestä lukijapalautteesta, Ylekään ei malttanut olla hiljaa ja päätti siksi haastatella EU:n juoksupoikana tunnettua demariketku Paavo Lipposta. Vinkuleluksi ryhtyneen Lipposen suurimpana huolena on aina ollut ruotsinkielisten ja juutalaisten etuoikeuksien säilyttäminen eikä hän ole tässä tuoreessa haastattelussa muuttanut mitenkään näitä kantojaan, vaan päinvastoin hyökkää entistäkin vainoharhaisemmin "pinnan alla olevaa jäävuorta" vastaan.
Yksi maamme harvoista vielä järjissään olevista yliopistomiehistä, Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen, kirjoittaa osuvasti valtamedian kriisistä ja mimosan herkän ruotsinkielisen eliitin (ei koske tavallista ruotsinkielistä väkeä) reaktioista ja asenteista uusimmassa blogikirjoituksessaan Syvä iskunsa on!:
Kun yksi (1) henkilö häiriköi nimettömänä netissä, tehdään tästä valtakunnallinen uutinen numero yksi. Pääministeriä haastatellaan. En hel sida trycks på svenska, av ren sympati för dem, som fallit offer.
Kauhistunut lukija yrittää selvittää, montako kuolonuhria iljettävä rasistinen rikos on vaatinut, mutta ei saa tolkkua. Tärkeintä ilmeisesti on, että lehden oma, kristallinkirkas ideologia käy entistäkin kirkkaammaksi. Sanomasta tulee ainakin jotakin ymmärretyksi: jotkut tässä maassa ajattelevat väärin ja ne jotkut emme ole me. Tiedossa on, että väärin ajatteleminen synnyttää kauhistuttavia tekoja ja ellei niitä nyt ole tapahtunut, niin joskus voisi tapahtua. Ja vaikka tekijöitä on vain yksi, niin teko on niin törkeä ja harvinainen, että sitä voi pitää uutisena. Jos mies puree koiraa, on asia syytä uutisoida suuresti, etteivät koirat yleisemminkin joudu vaaraan.Miksi maailman paras lehti aiheuttaa lukijoille jatkuvaa myötähäpeää?
Yhtä osuvaa tekstiä löytyy saman blogikirjoituksen kommenttiosastollta. Nimimerkki Strix Senex kiteyttää aika hyvin sen mistä tässä koko hässäkässä on oikeastaan kyse:
Tällaista tavallista lukijaa hämmästyttää ja kummastuttaa, miten yksi vaivainen nettiuhkailija saa näin valtavasti julkista huomiota. Moisten uhkailujen lähettely on tietysti vastuutonta ja typerää. Siitä ei syntyne juurikaan erimielisyyttä. Uhkailujen motiivina on lähes aina huomiohakuisuus. Hesari teki nyt tällä häirikölle valtaisan palveluksen leväyttämällä aiheesta kokonaisen aukeaman ja vieläpä pääkirjoituksenkin. Koska uhkailut olivat kohdistuneet ruotsinkielen asemaa ajaviin henkilöihin, Hesari nousi rinta rottingilla uhmaamaan tätä yhtä nimetöntä häirikköä, ja kirjoitti kokonaisen sivun ruotsinkielellä. Jotenkin tuli mieleen uhmaikäinen kakara, joka uhallakin tekee sitä, mitä auktoriteetit kieltävät. Tosin, nimetöntä häirikköä tuskin voidaan pitää minään auktoriteettina, jonka uhmaaminen osoittaisi huomattavaa rohkeutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti