USA:N ”LIBERAALIEN” VAIKUTUS AFROSENTRISEN PROPAGANDAN KÄYTTÖÖN YLESSÄ

YLE TEEMA, 15.2.2011, klo 21.00 Historia: Afrikan kadonneet kulttuurit

4/4: Benin. Vuonna 1897 löydettiin Länsi-Afrikasta vanhoja pronssipatsaita, joita monikaan ei uskonut afrikkalaisten tekemiksi. Taidehistorioitsija Gus Casely-Hayford tutustuu Beninin kuningaskunnan vaiheisiin. T: BBC.

Mistähän syystä Yle keksi lähettää tällaisen sarjan juuri nyt? Ehkäpä siksi, että helmikuussa Amerikassa ja Kanadassa vietetään Mustan historian kuukautta, jonka vuoksi ohjelmanhankkijat ovat saaneet sopivan tilaisuuden markkinoida ihannoimaansa toiseutta samalla kun eurooppalaisuutta - meidän perintöä - voidaan taas moukaroidan olan takaa. Sarjan lähettämisen toinen, raadollisempi motiivi, on indoktrinoida kansaa hyväksymään afrikkalaisten, etenkin Saharan eteläpuolisten mustien maahanmuutto.

Itseään eliittinä pitävän lukeneiston toiseuden palvonta ja suomalaisuuden halveksunta alkoi jo syksyllä 1944, jolloin Suomi oli pakotettu rauhaan kommunistien hallitseman Neuvostoliiton kanssa. Vielä 1980-luvulla näkyvä joukko suomalaista älymystöä ja mediaelittiä haki oppinsa itänaapurista, vaikka enemmistö piti jo tuolloin Ruotsin sosiaalidemokraattien paterenalistista politiikkaa johtotähtenään. Tämäkin tilanne muuttui 2000-luvulla tultaessa kun lukeneiston äänekkäin kärkijoukko kohotti katseensa yli Atlantin ja Amerikasta onkin lainattu aikamoinen repertuaari käsitteitä Hyvien ihmisten jokapäiväiseen retoriikkaan. Siinä missä Ruotsista apinoituja ajattelumalleja ja ideoita on pyritty muokkaamaan suomalaisiin oloihin, on amerikkalaiset kulttuurilainat nielty karvoineen päivineen ja oksennettu suoraan pahaa aavistamattoman kansan silmille. Eivätkä nämä Amerikan lainat ole mitä tahansa lainoja, useimmiten ne eivät ole edes hengeltään amerikkalaisia, vaan niissä on ummehtunut sosialismin tuoksu.

Syykin selviää, kun tietää, että maamme vasemmalle kallellaan oleva lukeneisto mukaan lukien median toimijat nappaavat ideansa suoraan Yhdysvaltain liberaaleilta, joiden poliittinen työkalu on Demokraattinen puolue. Vaikka Yhdysvaltojen vasemmistolaisia kutsutaan ’liberaaleiksi’ ei tämän pitäisi antaa hämätä eurooppalaisia tarkkailijoita, sillä nimestään huolimatta rapakon takaiset ’liberaalit ’ ovat aitoja paternalistisia sosialisteja, joille tärkeintä on Isoveli-ajattelu, valtion ohjaus ja varallisuuden jako tosin kuin varallisuuden luominen. Juuri heiltä on lainattu Suomeen sellaiset länsimaiseen oikeuskäsitykseen sopimattomat kryptiset käsitteet kuin ’viharikos’ ja ’positiivinen syrjintä’.

Amerikan vaikutus näkyy myös monissa arvokeskusteluissa kuten parin viime vuoden aikana käydyssä köydenvedossa uudesta aselaista, jossa media yhdessä ”kansan parasta” ajattelevan ylimielisen lukeneiston kanssa on lainannut argumenttinsa suoraan Yhdysvaltain ”liberaaleilta”. Näiltä itseään fiksuina pitäviltä ihmisiltä puuttuu kuitenkin halu ymmärtää amerikkalaisen aselainsäädännön perustuslaillisia, kulttuurisia ja filosofisia taustoja, jonka vuoksi heidän argumenttinsa istuvat erittäin väkinäisesti jos ollenkaan suomalaiseen todellisuuteen.

Samanlaista oloihimme yhteensopimatonta ajattelumallia edustaa afrikkalaisperäisen populaation itsetunnon keinotekoinen kohottaminen, jota Yhdysvaltain liberaalit ovat pitäneet historiallisena tehtävänään. Nyt tätä samaa ideologiaa ollaan tuottamassa Suomeen, maahan, jolla ei ole ollut historiallisesti juuri mitään tekemistä mustan Afrikan puhumattakaan orjuuden kanssa. Tosin nyt kun maahamme jo ollaan luomassa keinotekoisesti ja kansalta kysymättä oma neekeripopulaatio, pyritään "valistuksella" ikään kuin ennalta valmentamaan kansa suureen afrikkalaiseen väestönsiirtoon. Koska tällainen tavoite nostaa suuressa osassa suomalaisia vastustusta, pyritään kansalaisia rauhoittamaan sopivalla indoktrinaatiolla, jolla halutaan osoittaa, että Saharan eteläpuoliset mustat ovat samanlaisia ja jopa fiksumpia kuin me. On selvää, että jos maahamme olisi tulossa tuhansittain innokkaita saksalaisia tai tanskalaisia, mitään vakuuttelua heidän kunnollisuudestaan ja saavutuksistaan ei tarvittaisi, eivätkä edes ammattiloukkaantujat suuttuisi, vaikka heidän laajamittainen maahantulonsa estettäisiin. Toisin on Saharan eteläpuolisten asukkaiden laita. Empiiriset näytöt heidän kunnollisuudesta, historiallisista saavutuksista, kognitiivisista kyvyistä ja sopeutumisesta moderniin yhteiskuntaan on tiedossa jopa ABC-baarissa iltapäivälehteä lukevalla perussuomalaisiin kuulumattomalla perussuomalaisella. Tämän väärän tietoisuuden korjaamiseksi tarvitaan valtion isällistä ohjausta oikeaoppiseen ajatteluun. Konkreettisesti tätä ohjausta antaa mm. Yle Teema, joka on Amerikassa nyt vietettävän Mustan historian kuukauden kunniaksi päättänyt lähettää historiarevisionistisen sarjan Afrikan kadonneet kulttuurit.

Sarjan epätieteellisestä afrosentrismistä on turha mainita sen enempää, mutta sen sijaan katsojan kannattaa kiinnittää huomio siihen, kuinka käsite ’afrikkalaisuus’ samaistetaan vaivihkaa Saharan etäläpuolisiin ihmisiin, siis neekereihin kuten kongoideihin. Koska sarjassa Afrikan manner ja neekerit samaistetaan, voidaan todelliset saavutukset kuten Egyptin korkeakulttuuri laskea myös heidän ansiokseen, vaikka tuon kulttuurin luojat olivat lähempänä eurooppalaisia ihmisiä kuin kongoideja. Sarjassa esitetyt mustat ”korkeakulttuurit” – joilta puuttuu kriteerin täyttävä kirjoitettu kieli – eivät syntyneet eristyksissä, vaan yleensä niiden synty ja kukoistus liittyivät ulkopuoliseen kulttuurivaikutukseen kuten arabien islamilaisuuteen ja intialaisiin kauppiaisiin. Mustan kulttuurin ylistyksen peilikuvana sarjassa toimii luonnollisesti pahat ja sivistymättömät eurooppalaiset, jotka eivät kertojan mukaan vain tuhonneet näitä ”upeita kulttuureita”, vaan ovat myöhemmin myös pyrkineet salaamaan suurelta yleisöltä nämä ihmiskunnan suuret saavutukset. Ihmetellä vain sopii, että miksi Afrikka, joka on tuottanut ”upeita kulttuureja”, on jo pitkään ollut Pimeyden sydän, josta ihmiset pyrkivät pois, eikä vain minne tahansa, vaan juuri tänne Pohjolaan pahojen rasistien kiusattaviksi.

-------

Valaiseva artikkeli Mustan historian kuukauden poliittisesta agendasta