keskiviikko 26. lokakuuta 2011

HITLER, PUNA-YLEN HYÖDYLLISIN KAVERI




YLE TV 1, ke 26.10. klo 19.00; Historiaa: Hitlerin häivehävittäjä


Toisen maailmansodan lopulla amerikkalaisjoukot löysivät Saksasta lentokonehallin, jossa oli kymmenkunta puolivalmista häivehävittäjää. Olisivatko ne taistelukuntoisina voineet muuttaa sodan lopputulosta?

Alkaako Ylen sisällä tapahtua kypsymistä tv-kanavan jatkuvaan natsitulvaan, sillä YLE X Aamu -radiohjelmassa (26.10.) Ile ja Matti pilkkasivat tolkutonta natsiohjelmien määrää ja niiden mitä absurdimpia teemoja. Ile ja Matti vinoilivat varsinkin viimeisimmästä natsiohjelma-genrestä eli mitä jos Hitler ja natsit olisivat.. -dokumenteista. Joutuivatkohan pojat puhutteluun kommenttiensa jälkeen?

Kun toinen maailmansota on kaluttu moneen kertaan loppuun ovat "dokumenttien" tekijät siirtyneet jossittelun ja kontrafaktuaalisen historian pariin. Siinähän sitä riittääkin dokudraamaa valittavaksi Ylen jälkitaistolaisille ohjelmanhankkijoille ja ohjelmapäälliköille!

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

HITLER SÖI KAKKAA.



TV1, 19.10.2011, klo 19.00 Historiaa: Kirjeitä Hitler-sedälle

Hitlerin saama yksityisposti siirrettiin Moskovaan vuonna 1945 ja joukossa oli yli satatuhatta kirjettä tavallisilta kansalaisilta. Kuinka ne ilmentävät kolmannen valtakunnan muuttuvaa ilmapiiriä vuosina 1933-1945?

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

YLE NOUDATTAA TUTKIJA INARI SAKIN AGENDAA


2.10.2011, TV 2, klo 22.05 Dokumenttiprojekti: Jäämarssi (K15)

Dokumenttielokuva jatkosodan aikaisista sotavankileireistä Suomessa. Ohjaaja Ville Suhonen. Tuotanto Illume Oy.

Tieteellisesti korruptoituneessa yliopistolaitoksessa sosiaalipsykologiasta tohtoriksi väitellyt Inari Sakki on todennut:

Kokeellisessa tutkimuksessa suomalaisille esitetään esimerkiksi muistoja toisen maailmansodan aikaisista Karjalan nälkäleireistä ja ruotsalaisille Ruotsin natsiyhteyksistä ja pakkosterilisaatioista, Sakki kertoo. Muun muassa Saksassa tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että tällainen manipulaatio herättää kollektiivisia häpeän ja syyllisyyden tunteita, joilla on Sakin mukaan yhteys myönteisempiin käsityksiin ulkoryhmiä – esimerkiksi maahanmuuttajia – kohtaan.


Sakki kannattaa Kellopeliappelsiini elokuvasta tuttua Ludovico-menetelmää eli aivopesua.

tiistai 20. syyskuuta 2011

YLE TV 2:N VIHAILTA


YLE TV2, 20.9.2011, klo 22.05 A2 Teema: Vihailta

Ovatko ääriliikkeet uhka Suomessa? Mikä johti joukkosurmaan Norjassa ja nuorisomellakoihin Lontoossa? Studiossa nuoria poliitikkoja ja aktivisteja. Juontajat Salla Paajanen ja Jyrki Richt.

Homma-foorumin keskustelua tästä linkistä.

torstai 25. elokuuta 2011

Yle haastattelee taas monikulttuurisuususkovaista "asiantuntijana"


Sosiaalityön professori Aila-Leena Matthies on huolissaan yhteiskunnan eriarvoistumisesta ja Suomessakin virinneestä vihapuheesta. Hänen mukaansa kyse on hyvin usein oman itsensä korostamisesta muiden kustannuksella.

Koulutettu ihminen ei saa töitä ulkomaalaistaustansa takia, sillä työnantaja pelkää hänen palkkaamisensa johtavan ongelmiin työpaikalla. Maahanmuuttajataustaista lasta ei oteta koulun pihalla mukaan leikkeihin, eikä häntä kutsuta esimerkiksi synttäreille. Nämä ovat Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen professorin Aila-Leena Matthiesin mukaan esimerkkejä nykypäivän Suomesta.

- Kyllä meillä saadaan tehdä vielä paljon, että esimerkiksi maahanmuuttajista tulisi aidosti yhteisön jäseniä. Heitän pallon nyt kaikille suomalaisille, en pelkästään sosiaalityöntekijöille, kouluille tai viranomaisille. Siinä yleensä voittaa, kun uskaltaa tutustua erilaisiin kulttuureihin.

Matthies muistuttaa, että samaan aikaan kun Suomi tarvitsee ikäjakaumansa takia maahanmuuttajia vastaamaan työvoiman tarpeeseen, yhteiskunta ei anna heille aitoa mahdollisuutta tulla kansalaiseksi. Aina ei nähdä esimerkiksi sitä, ettei koko Euroopassa ole yhtään sellaista valtiota, jossa olisi puhtaasti yksi kieli, yksi kansa ja yksi maa.



Sosiaalityöntekijä, joka kirjoittaa nimettömänä välttyäkseen ajatusrikossyytteiltä:


Oikeaoppisen mediamme ylläpitämää oikeaoppista maahanmuuttokeskustelua on voinut jo pitkään verrata tilanteeseen, jossa otetaan ämpäri, täytetään se kuravedellä, liimataan ämpärin kylkeen lappu asiantuntijan suosittelema ja sen jälkeen myydään tuote eteenpäin bensiininä. Ja jos litkulla ei auto käynnisty, ei vika ole litkussa vaan autoilijan asenteessa.

Omasta mielestäni tämmöinen propaganda ei oikein toimi, mutta minultahan ei asiaa kysellä. Hyväksi havaittua metodia käyttää tällä kertaa korkeasti kunnioitettu Yleisradiomme, joka on haalinut junttimaista kansaa valistamaan sosiaalityön professorin Aila-Leena Matthiesin (kiitokset taas mediavalppaudesta Roopelle). Arvon rouvan vuodatus on sinänsä sitä tasoa, jota kuulee joltain kirkasotsaiselta lukion ekaluokkalaiselta, mutta kun kyseessä on kumminkin sosiaalityön professori, niin puheella on totta helevatussa vahva akateeminen painoarvo.

Kuunnellaan siis, mitä hänellä on sanottavaa. Hän aloittaa:

Koulutettu ihminen ei saa töitä ulkomaalaistaustansa takia, sillä työnantaja pelkää hänen palkkaamisensa johtavan ongelmiin työpaikalla. Maahanmuuttajataustaista lasta ei oteta koulun pihalla mukaan leikkeihin, eikä häntä kutsuta esimerkiksi synttäreille.

Niin. Työnantaja saattaa tosiaankin pelätä ongelmia, varsinkin jos työntekijä on palkattu oikeasta etnisestä suunnasta. Ongelmat eivät välttämättä tule edes siitä työntekijästä, vaan nimenomaan suomalaisesta puolestaloukkaantumiskoneistosta, joka saa leipänsä siitä, että on jotakin, jonka puolesta loukkaantua. Varsinkin pienemmät firmat tuumivat, että ei maksa vaivaa, persaukiseksi voi tulla vähemmälläkin vaivalla.

Mitä tulee noihin leikkeihin ja syntymäpäiviin, niin ymmärtääkseni mukuloilla on vielä oikeus valita, kenen kanssa he ovat tekemisissä. Tämähän ei sosiaalityön professoria haittaa, vaan mamma vaatii pokkana rakkautta viranomaispäätöksellä. Professori jatkaa valistamista, joka tosin kuulostaa miljoonaan kertaan heitetyiltä kliseiltä, mutta kun kliseitten lausuja on kumminkin akateeminen ammattilainen, niin pakkohan häntä on kuunnella:

Kyllä meillä saadaan tehdä vielä paljon, että esimerkiksi maahanmuuttajista tulisi aidosti yhteisön jäseniä.

Virsihän on vanha, eli jotain täytyy tehdä ja tekijöinä tulee olla nimenomaan suomalaisten. Ja tekemisellähän tarkoitetaan meidän yksipuolista sopeutumista toisiin tapoihin ja asenteisiin. Sosiaalityön professori ei tiedä, tai lieneekö tarkoituksella unohtanut, että kaikki maahanmuuttajaryhmät eivät välttämättä ole edes kiinnostuneet olla aidosti suomalaisen yhteisön jäseniä.

...

Työni puolesta olen pannut merkille, että näitä ns. puolikkaita eli toinen vanhemmista suomalainen, toinen joku muu, on huostaan otettu ja sijoitettu laitoksiin huomattavasti enemmän kuin mitä heidän osuutensa väestöstä on. En syytä, en syyllistä. Minä en vaadi rakkautta tai rakkaudettomuutta viranomaispäätöksellä. Mutta tilanne vaan on tämä, ja se ainakin omasta vinkkelistäni osoittaa, että ei se homma toimi, niin kuin esmes sosiaalityön professori uskoo.

Matthies muistuttaa, että samaan aikaan kun Suomi tarvitsee ikäjakaumansa takia maahanmuuttajia vastaamaan työvoiman tarpeeseen, yhteiskunta ei anna heille aitoa mahdollisuutta tulla kansalaiseksi.

Niin. Tiukkaahan se tekee. Kun suomalaiset, pirulaiset eivät tarjoa kuin asunnon, elatuksen ja ilmaisen koulutuksen. Plus hyvin monessa paikassa vielä tämän positiivisen erityiskohtelun. Eihän tää millään riitä. Lisää pitäis vielä antaa. En vaan oikein itse enää keksi että mitä. Mutta onneksi meillä on koulutettuja ammattilaisia, jotka varmasti keksivät.

Mietin vähän sitä, että mitä tuo tarkoittaa tuo aito mahdollisuus tulla kansalaiseksi? Onko se sitä, että esmes minun on pidettävä tänne ihan muualta muuttanutta heppua suomalaisena?








sunnuntai 21. elokuuta 2011

JAAHANS, TAAS TÄTÄ VAIHTEEKSI.



22.8.2011, TV 1 klo 22.05 Dokumenttiprojekti: Nürnbergin oikeudenkäynti
Nürnbergin oikeudenkäynnissä haettiin hyvitystä toisen maailmansodan uhreille ja rakennettiin läntisen maailman yhteistyötä itää vastaan. Ohjaaja Stephen Trombley Iso-Britannia 1996.

Yle roikkuu nostalgisesti kiinni vanhassa maailmassa, jossa "paha" voitettiin. Demokratian itse aiheuttamista vakavista ongelmista se sen sijaan vaikenee. Koska nykyisiä ongelmia ei uskalleta käsitellä saatika ratkaista, Ylen kaltainen valtion monopoli tarrautuu menneisyyteen, jolloin demokratia oli vielä voitokas ja vähemmän rappiolla.

Kun korruptoitunut länsimainen demokratia on kriisissä ja kokonainen sivilisaatio on romahtamassa viheäliäisen ja järjettömän individualismin painosta, yrittävät Ylen politrukit valaa vielä uskoa "vapaaseen maailmaan" projisoimalla punaliberalisminsa moraalisen konkurssin natseihin. Vaikka liberalismin rampauttama läntinen sivilisaatio on kiistämättömässä syöksykierteessä, eivät järjestelmän äänitorvet edes yritä ehdottaa korjausliikkettä, vaan jättäytyvät lamaannuttavan nostalgian varaan. Siinä toistetaan rituaalinomaisesti vanhaa mantraa, jossa sentään voitettiin natsit. Tämä näyttääkin olevan vedenpaisumuksen edellä olevien rappioliberaalien se kuuluisa viimeinen lause.

tiistai 9. elokuuta 2011

KORREKTIA RUOTSALAISTA SIIRTOLAISDRAAMAA YLESSÄ


YLE TV 1, 9.8.2011, klo 21.00 Babajoun perhe (Familjen Babajou) Draamasarja 1/3. Babajoun perhe on paennut Ugandasta Ruotsiin. Kun Idi Aminin valta päättyy 1979 perheen isä haluaa palata mutta äiti päättää jäädä lapsineen uuteen kotimaahan. O: Baker Karim, SVT 2009

Ruotsin integroituminen kolmanteen maailmaan ja etenkin Afrikkaan alkoi jo 1970-luvulta, mitä yritetään kuvata poliittisesti oikeaoppisessa kolmeosaisessa draamasarjassa Babajoun perhe. Ensimmäisen jakson perusteella ugandalaisperhe kuvataan räiskyvän afrikkalaisena mutta silti aina sopeutumishaluisena ruotsalaiseen yhteiskuntaan, vaikka vastassa onkin piilevää ruotsalaista nuivuutta.

Tavallisesta ugandalaisperheestä Babajoun perhe on huono otos, sillä se edustaa Ugandan pientä ylempää keskiluokkaa, jonka ÄO on korkeampi kuin Richard Lynnin kuuluisista taulukoista saatu luku 80, joka on ugandalaisten keskimääräinen älykkyysosamäärä (Yrjö Ahmavaara & Tatu Vanhanen: Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin, s. 324). Sarjassa annetaan ugandalaisten kuten muidenkin Saharan eteläpuolisten maahantulijoiden kognitiviisista kyvyistä sopeutua yhä teknistyvään moderniin länsimaiseen yhteiskuntaan epärealistinen kuva, sillä todellisuus lähiöiden heimokulttuurista, koulutussaavutuksista ja työllistymisestä kertoo toista kieltä. Ilmeisesti ruotsalaiset yhteiskuntainsinöörit kuin myös tämän tv-sarjan tekijät ajattelevat, että ihmiset eri populaatioista ovat tarpeineen, iloineen ja suruineen periaatteessa samanlaisia, josta oletetaan virheellisesti että he olisivat sitä myös kognitiivisesti ja temperamentiltaan.

Ollaakseen aidosti ruotsalainen eli sosiaalidemokraattinen sarjassa viljellään myös ronskia feminismiä. Kun Babajoun perheen yksinhuoltajaäiti yrittää saada naispuoliselta asunnonvälittäjältä tilavaa asumisoikeusasuntoa, ilmenee, ettei hänen rahansa riitäkään kuin vain kiinteään kuukausimaksuun eikä itse asuntoon, joka maksaa puoli miljoonaa kruunua. Äiti alkaa kuitenkin kiukustuneena vaatia, että haluaa asunnon, koska ei tahdo palata takaisin siirtolaislummiin. Keski-ikäiseltä vahvalta upealta naiselta näyttävä asunnonvälittäjä onkin yhtäkkiä ihastunut asiakkaan tiikeriemoa muistuttavasta voimaannuttavasta reaktiosta ja alkaa ensin sympaattisena eleenä kertoa tilanteen johtuvan siitä, että "elämme sovinistisikojen hallitsemassa maailmassa". Seuraavaksi hän panee isommana feministivaihteen päälle ja tokaisee afrikkalaisäidille merkitsevän katseen saattelemana, että "tyhmien valkoisten miesten lakeja" voidaan toki aina kiertää. Lopulta kaikki järjestyy, asumisoikeussopimus syntyy ja perhe pääsee muuttamaan paremmalle so. valkoisen keskiluokan asuinalueelle.

Sarjan ensimmäinen jakso sisältää paljon piiloviestientää kuten rotujen välisiä romanttisia suhteita, jotka esitetään mitä ruotsalaisessa suotavassa valossa. Jos sarjasta haluaa jotain hyvää ja totuudenmukaista etsiä, niin sitä löytyy varmaan ajan, ympäristön ja vallitsevan muodin kuvauksessa. Esimerkiksi 1980-luvun alussa Eurooppaan tulleilla neekereillä oli vielä yleistä hilpeyttä ja rotujen erilaisuutta alleviivaava pallomainen afrokampaus, joka näkyy myös Babajoun perheen habituksessa. Sittemminhän tuo muoti on sanitoitu pois monista Hollywoodin aikalaiskuvauksista ja voisi jopa väittää, että länsirannikon vaikutusvaltaiset liberaali-egalitaristit loivat mustille miehille tarkoituksellisesti lyhyeksi kynityn tukkamuodin, jotta he eivät erottuisi niin räikeästi valkoisista ja integraatio olisi tälläkin tasolla helpompaa. Samanlaiseen integraatioon ja pohjoisen geeniperimän liudentamiseen pyritään myös tässä sarjassa.