MUSLIMITERRORIA LONTOOSSA, NATSIVAARA YLE-KOLUMNISSA

Hoh hoijaa, Euroopassa tapahtui pienen tauon jälkeen rauhanuskonnon harjoittajien tekemä terrori-isku. Tällä kertaa muslimi-bingon arpa osui Lontooseen, mistä Yle uutiset kertoo verkkosivujensa jutussa Isku Lontoon ytimeen – neljä kuoli ja 20 loukkaantui. Kuten näiden tapauksien tyyliin kuuluu, teon tekijä edusti niin sanottua rikkaampaa ei-länsimaista kulttuuria ja etniteettiä. Valtamedia ja poliitikot korostivat tietenkin heti iskujen jälkeen, että kyse ei ole ulkomaalaisista eikä islamin uskosta ja se joka tällaista väittää, on pahempi kuin terroristi, ts. kotona näppiksen äärellä oleva valkoinen rasisti.

Edellisiä islamistiterrorismia käsitteleviä uutisia muistelemalla pääsee aika helposti jyvälle siitä, mitä seuraavan parin päivän aikana saamme nähdä facebookissa ja mediassa sekä kuulla poliittikkojen suusta:

KLIKKAA SUUREMMAKSI

                                                     ******************************


Siirtykäämme Lontoon islamistiterroristeista vakavampaan aiheeseen. Yle uutisten verkkosivuille on ilmestynyt uusi kolumnisti. Jälleen kerran kyse on yhteiskunnallisia arvaustieteitä opiskelleesta filosofian ylioppilaasta, jolla on verorahoitteisen Ylen mielestä enemmän rahkeita tulkita lukijoille maailmanmenoa kuin satunnaisella kansalaisella. Juuri valitun kolumnisti Tuija Siltamäen kannalta homman ainoa huono puoli on se, ettei kukaan Ylen työntekijä ole kertonut hänelle, että suomalaisille vittuilusta saattaa päästä seuraavan Yle Watchin jutun aiheeksi. Onnittelut jo tässä vaiheessa!

Peruste Yle-kolumnistin valinnalle ei tietenkään löydy mistään mitattavista ansioista, vaan ainoastaan siitä, että rekrytoijat tietävät Siltamäen olevan uskollinen mediajätin poliittisesti korrektille linjalle. Tällöin hakijan ei ole välttämättä täytynyt kuulua Ylioppilaslehden ja Voiman toimitukseen, joista Yle pääosin värvää runoilijatyttö-kolumnistinsa. Minimivaatimukseksi kun riittää XX-sukupuolikromosomisto ja terveen pään tärvely yliopiston sosialismilla kuten sosiologialla, tiedotusopilla, sukupuolen tutkimuksella, sosiaalipsykologialla, käytännöllisellä filosofialla jne. Kun hakijassa on mukana vielä  aimo annos konformistisen kympin tytön asennetta, niin täytyy suorastaan hämmästellä, miksi henkilöä ei valittaisi Ylen kolumnistin kansansivistävään kunniatehtävään. 

Siltamäki täyttää kaikki nämä vaatimukset, josta todisteena on hänen ikioma ensimmäinen kolumninsa Kuka saa nauraa natseille? Erityismaininnan skribentti saa natsin mainitsemisesta heti otsikossa, koska yleensä tiedostavien jutuissa se maltetaan mainita vasta leipätekstin toisessa virkkeessä.

Toimittelija-avustajan mielipidekirjoitus ei ärsyttänyt hyökkävyydellään Yle Watchia toisin kuin siihen uhrattu aika, koska jutun tiedostavaa nälvintää on tullut luettua jo aiemmin monet kerrat. Sen sijaan asiaan kuuluva vasemmistolainen päteminen ja ylimielisyys jaksavat viihdyttää aina, varsinkin kun kirjoittaja tuskin ymmärtää itse sellaiseen syyllistyvänsä, vaikka jo insertissä kerrotaan, että "tyhmät ihmiset eivät saa pilkata poliitikkoja, sillä he eivät käsitä tekojensa seurauksia". 

Mitähän luonnontieteitä karsastavat numerofoobiset "yhteiskuntatieteilijät" sitten mahtavat pitää älykkäänä? Sössölogian paskateorioiden jauhamista, postmodernien ranskalaisfriikkien name-droppailua ja Anne Frankin päiväkirjojen resitoimista. Ei siis jatkoon, koska nämä hölmöt pitävät jälkimarxismilta haiskahtavien yhteiskuntateorioiden ulkoamuistamista muka merkkinä älykkyydestä, vaikka edesmennyt teoreettisen fysiikan professori ja psykometriikasta (mm. älyykkystutkimuksista) väitellyt maamme maailmanlaajuisesti viitatuin tiedemies, Yrjö Ahmavaara, osoitti jo kirjassaan Hyvinvointivaltion tabut (1998), kuinka "koulutus" ennustaa uralla menestymistä viisi kertaa huonommin kuin mitattu yleisälykkyys. Monissa käytännön ammateissa, joita filosofian ylioppilaat näyttävät pitävän "vähä-älyisinä", tarvitaan paljon sellaista matematiikkaa, joihin numerofoobisten yhteiskuntatieteiljöiden rahkeet eivät riittäisi älykkyysosamäärän perusteella. Silti näillä tasa-arvosta saarnaavilla vasemmistohyväkkäillä on otsaa jakaa kansalaisia "fiksuihin" ja "tyhmiin" vain sen perusteella, että maan suola näkee punaisessa yliopistossa levitettyjen feelgood-satujen kuten sukupuolitutkimuksen gender-blender sössötyksen olevan todellisuudesta vieraantunutta roskaa. 

Omat vasemmistodemoninsa armollisesti unohtava edistyksellinen ehtii kolumninsa puolivälissä manita jo Jytkyyn, Trumpiin ja Hitleriin, jonka jälkeen hän päätyy puoluetta mainitsematta persuja äänestäneisiin "juntteihin":

Supervaalikone myös huolestuttaa, kuten kaikki poliittiset ilmiöt nykyään. Vaaleilla ei saisi vitsailla, koska viime vuosina ihmiset ovat äänestäneet luottamustehtäviin sekopäitä. Mitä useammin väärin on äänestetty, sitä kielteisemmin protestiäänestämiseen on alettu suhtautua.

Todellisuudessa Suomen poliittisesti vaarallisimmat sekopäät löytyvät pilvissä ja pilvessä leijailevista vihreistä kuten kiiluvasilmäisestä huumorintajuttomasta fanaatikosta Ville Niinistöstä ja kaikkia rappioilmiöitä syleilevästä kilarista, Emma Karista. He ovat tulleet maksamaan Suomellle jo nyt kohtuuttomasti, mutta hulluuden alttareille päästäisiin vasta silloin, mikäli nämä vihreät khmerit ovat hallituksessa jakelemassa veronmaksajien rahoja globaalille enemmistölle. 

Systeemin syöttiläille olemattomista natseista jauhaminen kuuluu siihen väsyneeseen narraatioon, jossa syy- ja seraussuhteita ei haluta pohtia kognitiivisen dissonanssin vuoksi. Se, että Suomesta löytyy tätä nykyä jopa joitain avoimesti kansallissosialismin nimeen vannovia henkilöitä, ei johdu mystisen "pahuuden" riivaamiksi joutuneista ihmisistä, jotka ovat nyt ilman sen kummempaa syytä pompahtaneet ylös laatikoistaan kuin aivottomat vieteriukot. Ei, kaikella on syynsä ja Suomessa se on johtava korruptoitunut poliittinen eliitti. Se on sitoutunut enemmän EU:n ideologian ajamiseen kuin oman kansan edun puolustamiseen ja päästänyt kansalta lupaa kysymättä lyhyessä ajassa lähes 40 000 muukalaisparasiittia, joilla ei olisi edes EU:n säädösten perusteella oikeutta olla Suomessa. Silti Siltamäki jaksaa nähdä yhteiskunnallisen reaktion eikä sen aiheuttaneen poliittisen johdon uhkana:

Nykyisessä ilmapiirissä ei enää ole hauska “läppä”, että vitsivaalikone kehottaa äänestämään Hitleriä, koska kuntavaaleissa on ehdolla ihan oikeita natseja ja natsit marssivat kaduilla ja toreilla ja turuilla ja hallituksessa ja niin edelleen.

Pienistä aineksista on Siltamäen natsismi tehty, jos yksi kaikille avoin PVL:n mielenilmaus tarkoittaa alinomaista marssimista kaduilla. Sen sijaan eduskunnan Israel-mielisen Perussuomalaiset-puolueen kansanedustaja Olli Immosen pitäminen "natsina" on jo niin väsynyttä vasemmistovainoharhaa, jossa ei ole enää edes tahattoman huumorin arvoa.

Jollain 1930-luvulla pelottelu on myös niin aikansa elänyttä, että se kertoo vain vasemmiston argumentti-arsenaalin totaalisesta köyhtymisestä. Menneisyyden märehtimisen ainoa käyttötarkoitus lienee vain alibin antaminen vasemmiston entisille ja tuleville rikoksille:

Vaaralliset asiat pelkistyvät vitseiksi, ja niiden kammottavuus unohtuu. Unohtaminen puolestaan mahdollistaa sen, että kammotukset voivat nousta uudelleen valtaan.

Tämän jälkeen kolumnistimme keskittyy pilkkaamaan monen kappaleen verran isänmaallisia suomalaisia duunarimiehiä, joiden anteeksipyytelemättömän karski asenne ja olemus herättävät hienostelevassa punaporvarissa epäuskoista halveksuntaa:

Yhtenä voimannäyttönään he esittävät megafonilla ja erivärisillä pilleillä katkelman siitä ainoasta Richard Wagnerin oopperasta, jonka jokainen landenatsikin tietää. Tulkinta kuulosti siltä, miltä paperimassasta ja kuolasta askarreltu Hitlerin patsas näyttäisi. YouTubeen ladattua videota on mahdoton katsoa vakavalla naamalla. Onko tässä nyt todella se huolestuttava ääriaines, jota pitäisi pelätä?

Ilmeisesti toiseutta palvoville (suomalaiset duunarimiehet ovat vääränlaista toiseutta) nirppanokille kansallismielisten "julkeus" on kuitenkin sen verran traumaattinen kokemus, että siitä pitää kirjoittaa valtamediaan kolumneja kolumnien perään.

Kolumnin sekava loppuosa on kuin lukisi jotain feminististä pseudotieteellistä kurssikirjaa. Kirjoittaja yrittää olla kriittinen myös ironisen Superivaalikoneen tekijöille, vaikka hän epäsuorasti ihasteleekin tekijöiden vinoa huumoria. Moraalisilta seurauksiltaan tuollainen vaalikone on kuitenkin pahapaha, koska se saattaa korruptoida myös tiedostavan Hyvän ihmisen:

Joskus tärkeintä onkin se, että vitsin vastaanottaja saa oikeutettua naurunsa ja vakuutettua itsensä siitä, että kikatti äsken älykkäälle kommentille rasistisesta diskurssista eikä tullut vahingossa normalisoineeksi rasismia. Jos vitsistä puuttuu ajatus, siitä tulee vaarallinen.

Kirjoittaja käyttää jälleen "älykkään" ihmisen kriteerinä epätieteellistä rotudenialismia, jossa pelkän moraalisen närkästyksen perusteella kiistetään eri populaatioiden psykometristen mittausten kiistämättömät tulokset. Näin kolumnisti tulee normalisoineeksi luonnonvastaisen ja kulttuurivihamielisen tasa-arvosuskonnon.

Lopussa toistellaan varmuuden vuoksi lisää vasemmistoliberaalien pakkomielteisiä harhoja Trumpista ja ydinaseista. Please, try harder. Sepustus päättyy sekavaan horinaan natsien vaikutusvaltaisesta salaliitosta ja siihen kuinka punarintama ei vieläkään ole tarpeeksi valpas puolustamaan ihmiskunnan hyväntekijä George Sorosin viittoittamaa Suurta unelmaa.

En jaksa uskoa, että pillipiiparinatsit marssivat kaduilta valtuustosaleihin, jos hörähdämme Hitlerille vaalikoneessa. Mutta jos sinulla on juuri nyt ylimääräistä aikaa huolestua jostain, niin huolestu vaikka siitä, millaisia juonia natsit ehtivät punoa sillä aikaa, kun me oikeamieliset makaamme huolesta halvaantuneina omassa tunnemössössämme.