YLE MAIREANA: FINLANDIA-PALKINNOT (JÄLLEEN) KULTTUURIMARXILAISILLE

Tapio Tamminen, Nadja Sumanen ja Laura Lindstedt

Olihan tämä arvattavissa, vaikka moni toivoi parasta. Kun entinen hardcorepunkkari, kehitysmaa-auttaja ja toimittaja Arto Nyberg sai tehtäväksi valita Tieto-Finlandian kuudesta kirjasta, joiden joukossa oli Tapio Tammisen ruotsalaista roturealismia käsittelevä teelmys Kansankodin pimeämpi puoli, oli melko selvää, ettei Nyberg jättäisi tilaisuutta käyttämättä -- valitsemalla tuon kirjan voittajaksi hän pääsee hehkuttamaan jälleen kerran kuinka rasismi on ajankohtaista ja uhkaa kaikkea liikkuvaa. Yle kirjoittaa tämän päivän uutisessaan Kansankodin pimeämpi puoli sai Tieto-Finlandian – Finlandia Junior esikoisteos Rambolle:

Nyberg lukee kirjaa myös kommenttina tämän hetken maailmantilanteeseen. – Hyvä tietokirja myös linkittyy nykyaikaan. En voi kiistää, etteivätkö nykyinen maailmantilanne ja viime aikojen tapahtumat Syyriassa, Pariisissa, Malissa ja Tornion rajalla olisi vaikuttanut valintaani.

Ylipäätään se, että Suomen Kirjasäätiö ehdotti Tammisen kirjan Tieto-Finlandian loppukilpailuun kertoo säätiön punertavasta politisoitumisesta, joka on jatkunut jo vuosikausia. Sen valitsemien kirjojen lempiteemoja kun ovat feminismi, "toiseus", natsit Lapissa ja ties missä, homot ja suomalaisen miehen surkeus. Finlandia-palkintojen kruununjalokiven eli kirjallisuuden Finlandian sai Laura Lindstedtin teos Oneiron. Valinnan sai tehdä umpipunikkina tunnettu lauluntekijä Heikki "Hector" Harma. Valitsijoiden valintakin kertoo omalla tavallaan mihin Suomen Kirjasäätiö tähtää, sillä onhan voittajaa ollut valitsemassa myös Kallion punamummo eli Tarja "Die Rote Tavja" Halonen. Harman voittajavalinta ei ollut yllätys, sillä Oneiron kuvaa itseriittoisia naisia kuoleman välitilassa. Kuinka ihanan voimaannuttavaa! Yleisradion haastattelujutussa kerrotaan:

– "Kirjaan valikoitui seitsemän naista, koska halusin tutkia naisten välisiä valtasuhteita, solidaarisuutta ja kateutta. Miesten mukaan ottaminen olisi ollut tylsä idea!, sanoo Lindstedt. Oneironissa eniten tilaa saa amerikanjuutalainen performanssitaiteilija Shlomith, joka laihduttaa itsensä hengiltä yleisön edessä.

Tyypillisen tiedostavan kulttuurimarxilaisen tapaan Lindstedt teki Finlandia-palkintotilaisuudesta oman ideologiansa poliittisen performanssin, kun hän esitti kiitospuheessaan "yhteiskuntakriittisen puheenvuoron", mikä median koodikielestä suomeksi käännettynä tarkoittaa hyökkäävää vasemmistolaista propagandaa. Osa hänen hallituskritiikistään osuu maaliinsa, mutta miksi ihmeessä sitä pitää tunkea kiitospuheenvuoroon? Juuri tuollainen ripulinomainen sanomisen tarve ja oman mielipiteen narsistinen junttaaminen koko kansalle on niin vasemmistolaista kuin vain olla ja saattaa.

Mitä tulee vielä Tieto-Finlandian voittajaan, YLE WATCH kirjoitti jo tammikuussa jutussaan Kuinka itseruoskinta ja pelkuruus tuhoavat lännen kaiken tarvittavan Tammisen tendenssitutkimuksesta. Lukekaa se ennen kuin tartutte tämän vuoden Tieto-Finlandia voittajaan. Tämä lainaus Yle Watchin jutusta tiivistää sen, kuinka relevantista teoksesta oikeastaan on kyse ja asettaa sen aikamme hulluuden kontekstiin:

Tammisen käymä kulttuurisota, joka on yhdessä 68'-sukupolven hengenheimolaisten kanssa paljastumassa läntisen sivilisaation tuhoamisodaksi, kaivelee kirjassaan yli 150 vuoden takaisia asioita kytkeääksen ne nyky-Ruotsiin, joka on todellinen antiteesi Tammisen tuomitsemille vanhoille kansallisen itsesuojelun (mm. kansankoti) ideoille. Se tosiasia, että maa on rajattoman maahanmuuton myötä käytännössä peruuttamattomasti tuhottu, ei tunnu haittaavan kirjalijaa. Oikeastaan hän ei edes suostu näkemään suoraan silmien alla tapahtuvaa traagista kansanmurhaa, vaan yrittää paisuttaa pienimmänkin järjen ja vastarinnan äänen kuten Ruotsidemokraatit äärimmäisen demonisuuden ilmaukseksi, jonka juuret löytyvät itse Saatanasta, rotuopeista ja kansallissosialisteista. Kaikista ajan merkeistä huolimatta tämä asenne on ateismilla ja materialistisella rationaalisuudella ylpeilevällä lukeneistolla edelleen varsin yleinen.