keskiviikko 13. elokuuta 2014

HEGEMONINEN LIBERAALIVASEMMISTO UHRIUTUU MENNEISYYDEN KAUTTA.



TV 1, 13.8.2014, klo 19.00, Historia: Joe McCarthyn nousu ja tuho


Senaattori Joe McCarthy oli 1950-luvulla Yhdysvaltain kommunismivainojen keulakuva. Millainen asenneympäristö teki McCarthyn meteorimaisen nousun julkisuuteen mahdolliseksi, ja mikä hänet lopulta kaatoi? T: BBC. (U) HD


Kommunismin ja sen huoraavan pikkusiskon eli (arvo)liberalismin lempilapsi on pitkään ollut senaattori Joe McCarthy ja hänen mukaansa mccarthyismiksi nimetty kommunismin vastainen "hysteria". Koska länsimaissa 1960-luvulta saakka hegemonisessa asemassa ollut liberaalivasemmisto haluaa mielellään esittää itsensä uhrina ja pyyteettömänä hyväntekijänä, uusintaa se vuodesta toiseen myyttiä McCarthyn epäamerikkalaista toimintaa johtaneen komitean "vainoista". Komitea ehti toimia vain 1953-54, mutta pitkävihaiset vasemmistolaiset ovat nostaneet sen vaikutuksen myöhemmin myyttisiin mittoihin, vaikka tutkinta koski vain pientä vaikutusvaltaista poliittista ja kulttuurista eliittiä. Tavallista kansaa "kommunistivainot" eivät koskeneet mitenkään - kyse olisi siis kahden poliittisen suuntauksen vaikuttajien välisestä taistelusta, jonka lopulta voitti Demokraatit ja muut sosialistit.

Toisin kuin takavuosina, BBC:n vuonna 2011 valmistuneessa dokumentissa pyritään olemaan näennäisesti objektiivisia haastattelemalla myös McCarthyn puolustajia, tunnetuimpana heistä konservatiivinen kommentaattori Ann Coulter. Hänen pari ilmeisen pätkittyä hätäistä lausuntoa eivät vahingossakaan paljastaneet olennaisinta eli miksi McCarthyn kommunismin vastainen toiminta halutaan edelleen esittää puhtaasti vainoharhaisena ja tarkoituksettomana kansalaisoikeuksien rikkomuksena. Enimmäkseen ohjelman puhuvina päinä näkyy vanhoja aikalaisvasemmistolaisia, jotka 
vielä yli puoli vuosisataa senaattorin kuoleman jälkeen ilmaisevat pidäkkeettä vihansa kommunistien paljastajaa kohtaan.

Sen sijaan historialliset faktat puhuvat sen puolesta, että monet syytetyistä todella olivat sosialisteja ja osa salaisesti Amerikan kommunistisen puolueen jäseniä. Varsinkin niin sanottuun Hollywoodin 10:een ja Hollywoodin 19:ta kuuluneista mediamoguleista kaikki olivat jonkin sortin vasemmistolaisia ja suurin osa vieläpä juutalaisia. Heidän ohjaamansa ja tuottamansa kyseenalaista elämäntapaa ihannoineet elokuvat olivat eittämättä hienovarainen tapa pedata tietä sosialistisille ideoille. McCarthyn ansiona voidaan pitää sitä, että Hollywood saatiin puhdistettua edes muutamaksi vuodeksi kunnes rajoitusten vapauduttua heti 1960-luvulla studioiden mogulit saivat jälleen rajoituksetta propagoida vasemmistoliberalismin puolesta. Hollywood onkin maccarthyismin lyhyen vaikutuksen jälkeen ollut kulttuurimarxilaisuuden keskeisimpiä ideologisia linnakkeita, jonka kautta on levitetty punamädätystä kaikkialle länteen. On historian ivaa syyttää McCarthyä vainoharhaiseksi kommunistien jahtaajaksi kun tietää, että sen jälkeen kun hänet saatiin syrjäytettyä, marxilaisuuden mutaationa syntynyt kulttuurimarxilainen poliittinen korrektius on ottanut täydellisen yliotteen niin viihdeteollisuudessa kuin politiikassa. McCarthy oli sittenkin oikeassa - 
ja edelleen vihattu, sillä vasemmisto vihaa totuutta!

Oikeassa McCarthy oli jo ennen kuin ryhtyi johtamaan kommunistien solutusta tutkinutta United States Senate Homeland Security Permanent Subcommittee on Investigations -komiteaa. Hän väitti mm. amerikkalaisten kommunistien luovuttaneen ydinasesalaisuuksia Neuvostoliittoon. Tietämättömälle tämä on taas yksi todistus "kommunismi-hysteriasta" ja senaattorin "vainoharhasta", mutta miten on todellisuuden laita? Vuonna 1953 juutalainen kommunistipariskunta Ethel ja Julius Rosenberg tuomittiin kuolemaan salaisten ydinasetietojen luovuttamisesta Neuvostoliitolle. Yhdysvalloissa tosiaan toimi joukko sisäisiä petturia, tosiasia, joka tässä mccarthyismi-vouhotuksessa on tarkoituksella haluttu unohtaa.

Eräs syy vasemmiston intoon vaahdota lyhytaikaisesta McCarthyn tutkintakomiteasta liittyy monien kansalaisten kiusallisena pidettyyn tietoisuuteen, että kulttuurimarxilaiset harjoittavat poliittisen korrektiuden avulla itse poliittista vainoa, mutta paljon epäsuoremmin keinoin ja silti laajemassa mitassa kuin eräät konservatiivit 1950-luvulla. Maccarthyismista vaahtoaminen onkin vasemmistolaisille vain eräs keino peittää omat jäljet ja kiinnittää yleisön huomio toisaalle.

Toki poliittinen syrjintä ja vaino voi olla hyvinkin suorasukaista kuten Hollywoodissa, jossa on käytännössä mahdoton tehdä mitään ellei ole demokraatti, liberaali, homomyönteinen, monikultturismin kannattaja ja Israelin ystävä. Mikäli näyttelijä tai ohjaaja asettuu näitä epäarvoja vastaan, hänet käytännössä karkotetaan Hollywoodista. Kun uhmaa Hollowoodin kulttuurimarxilaista dogmaa, kohtaa samat vaikeudet kuin mm. Marlon Brando, Mel GibsonGary Oldman, Lars von Trier, Javier Bardem ja Penelope Cruz. Silti punaliberalismin pöhöttämällä Hollywoodilla on edelleen röyhkeyttä muistella omaa "uhriasemaa" samalla kun se vainoaa kaikkia niitä, jotka eivät taivu sen edistämälle maailmankuvalle.

McCarthyn vika olikin ehkä siinä, ettei hän puhdistanut aikanaan Hollywoodia perusteellisesti ja joutui lopulta omien heikkouksien vuoksi luopumaan tehtävästään, jonka seurauksena punamädättäjät saivat täyden valtakirjan luoda länsimainen painajainen "Unelmatehtaassa". 

6 kommenttia:

  1. Valitettavasti Rosenbergien uhraaminen ja mccarthyismi olivat vain juutalaisten naamioitmisprojekti. Mafioso Roy Cohn kumppaneineen valvoi tarkasti, ketä syytettiin. Tietysti juutalaisakin oli syytettävä, jotta ei huomattaisi, mistä oli kysymys. Näin saatiin myös aamiointia lisää ja kiljuttua antisemitismin uhkaa. Todellisuudessa siis ehkä Hollywoodissa vaihdettiin naamoja toisiin juutalaisiin uskottavuuden ja uuden ajan vuoksi joksikin aikaa. Kylmän sdoan huijaus oli kuumimmillaan. Juutalaislta pestiin mainetta pois vasemmiston edustajina, vaikka he ovat juuri koko vasemmisto. Ei ole sattumaa, että Israelin arvostelu on jätetty juuri vasemmiston tehtäväksi.

    http://toinennakemys.wordpress.com/2010/11/14/the-judas-goats-the-enemy-within/

    Ym. bloggauksessa on lisää juttua (ja The Barnes Reviewissa löytyy netistä juttua aiheesta. Ainoa virhe on siinä, että kirjoituksessa kuvitellaan kylmää sotaa todelliseksi edes sionismin ja bolshevismin välillä, kun samaa juutalaisuutta ne edustavat.

    VastaaPoista
  2. Tässä TBR-numerossa on asiaa etenkin McCathyn tuhosta:

    http://barnesreview.org/pdf/TBR2003-no6.pdf

    Yhdessä kuvassa on kuvassa luihu Cohn. Kun aikansa oli harjoitettu maccarthyismiä, projekti pistettiin poikki. McCarthy laitettiin hullujenhuoneelle, jossa hänet pian murhattiin James Forrestalin ja P Yockeyn tapaan. Juutalaisten ja kommunistien lisäksi koko yhteiskunta alkoi tästä lähtien rääkyä McCarthyismiä ja kommuniusmin vatsustamista vastaan. Tämä itkeminen on jatkunut tähän päivään asti.

    VastaaPoista
  3. Aika villiä salaliittoteoriaa ilman sen kummempaa näyttöä. Jopa niin villiä, että voisin epäillä jopa trolliksi. Juutalaisuus on yksi faktori maailman tapahtumissa, josta ei virallisessa julkisuudessa haluta paljon puhua, mutta olisi mieletöntä väittää, että kaikki oli johdettavissa siihen. Ellei sitten haluta tehdä sitä järkevääkin kritiikkiä naurunalaiseksi. Jäitä hattuun.

    VastaaPoista
  4. TBR on hyvin arvostettu lehti. Myöskään Piper ei kirjoita mitään ilman kunnon lähteitä. Hän on sangen lähellä mainstreamia monessa asiassa ja liian vähän konspiraatioon uskova mielestäni. Ei tässä ole kaikkea johdettu siihenm. Esim kansallissosialismi oli heille heidän mielestään kauhistuttava uhka. Mutta he yrittävät saada meidät vain sellaisten asioiden piiriin, jotka ovat kaapanneet tai luoneet. He ovat konspiraation harjoittajia ja siihen kehotetaan jo Talmudissa. Vain petoksen kautta he voivat saada enemmistön valtaansa ja siksi Mossadin perusviisaus on tunnettu (By Deception Thou...).

    Esim. vapaamuurarit ovat juutalaisten salaiittoverkosto monenkin jutun takana.

    VastaaPoista
  5. On selvää, että USA:ssa ei voi tapahtua noin isoa juttua ilman juuri esim. Baruchin kautta tukevaa käskytystä ja ohjausta. Totta kai se oli juutalaisjuttu. USA oli jo tuolloin täysin juutalaisten pyörittämä. Toisinajattelijat tiesivät 30-luvulla, että FDR oli juutalaisten mies ja itsekin kai juutalainen. Kaikki olisi siis selvää ilman lähteitäkin. Kuinka muten voisi olla? Wilsonilla ei vielä olut papua saada mitään oikeudenkäyntiä ja kunnon YK-systeemiä, vaikka kommarit olivat jo. Mutta Wilson oli myös täysin juutalaisten mies. Mutta kenttää ei oltu vielä satu aivan riittävästi haltuun.

    VastaaPoista
  6. Surullista että Gibson on alkunut nöyristellä jutkuja. Jutkuilta ei pidä pyydellä mitään anteeksi. Saavat vain lisää polttoainetta nekrujen ja ählyjen kaltaiselle uhriruikutukselle.

    VastaaPoista