FACEBOOKIN PELKÄSTÄÄN VALKOISIA SYRJIVÄN SANANVAPAUDENRIISTON MOTIIVIT

Somemonopoli Facebook ilmoitti tällä viikolla poliittisesti ja etnisesti syrjivästä päätöksestään kieltää kaiken valkoisten identiteettitä tukevan ja puolustavan viestinnän yhteisöpalvelussaan. Asiasta kertoi myös Yle uutiset verkkosivujen jutussaan Facebook kieltää valkoista nationalismia ja separatismia tukevan sisällön:

Facebook on ilmoittanut kieltävänsä valkoista nationalismia ja separatismia kannattavat sisällöt alustoillaan. Facebook kertoo uutisblogissaan , että ensi viikosta lähtien yhtiö alkaa kitkeä valkoista nationalismia ylistävät, kannattavat ja esittävät sisällöt niin Facebookista kuin Instagramista.

Valkoisten nationalisteihin liitetty "vihapuhe" tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että valkoiset haluavat säilyttää olemassaolonsa. Siksi onkin syytä kysyä, kuka tässä oikeastaan vihaa ja ketä? Juutalaisjohtoisen Facebookin vasemmistoliberaalien ja sionistien täytyy vihata täysin palkein valkoisten säilymistä, koska haluavat näin fanaattisesti tukkia eurooppalaisperäisten ihmisten asiaa puolustavien suut. Valkoisten kannalta on ikävää, että myös muut Internetin jätit kuten Google/YouTube, Wikipedia, Yahoo!, My Space, eBay ja PayPal (estää nationalistien maksuliikenteen) ovat kiistattomasti sellaisten juutalaisten hallussa, jotka vastustavat kiihkeästi valkoisten etnonationalismia. 

Se sensuuri johon Facebook nyt ryhtyy on lainattu suoraan jälkimarxilaisten oppikirjasta. Repressiivisenä toleranssina tunnetun tukahduttavan suvaitsevaisuuden pääperiaate on, että vasemmistoliberaaleille ideaaleille vastakkaisia ideoita ja käsityksiä ei suvaita. Sattumoisin tätä strategiaa on saarnannut pitkään Facebookin omistaja Mark Zuckerbergin sisko Donna Zuckerberg. Viime marraskuun Yle uutisten jutussa Tutkija Donna Zuckerberg: Valkoisen ylivallan ja naisvihan lietsojat yrittävät omia antiikin klassikot kulttuurisotansa aseeksi Princetonin yliopistossa antiikintutkija ehdottaa sosiaalisen median keinoksi taistella ei-vasemmistolaisia totuuspuhujila vastaan riistämällä niiltä julkaisukanavat. Haastattelun perusteella Mark Zuckerberg on kuunnellut tarkkaan mitä hänen siskollaan on sanottavana:

Mitä sitten voi tai kannattaa tehdä, jos on huolissaan naisvihan, rasismin ja äärinationalismin leviämisestä netissä – esimerkiksi sellaisissa palveluissa kuin Zuckerbergin veljen Mark Zuckerbegin perustama Facebook? Donna Zuckerbergin mielestä yksi relevantti keino on vaientaminen. Keskeisimmiltä vihanlietsojilta voi viedä alustan alta. 

– Sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että nämä yhteisöt ovat kasvaneet ja vahvistuneet nopeasti mittasuhteisiin, jotka eivät aiemmin olleet mahdollisia. Kun keskeinen peluri estetään vaikka Twitteristä, niin hän saattaa tietysti siirtyä [äärioikeiston suosimaan sosiaaliseen mediaan] Gabiin, mutta on sekin parempi. Ei tilin sulkeminen tietenkään saa heitä lopettamaan vihan levittämistä. Kun vihanlietsojien kirjoja on lakattu myymästä Amazonissa, tai heidän YouTube -toimintaansa tai muita somekanaviaan on suljettu tai rajoitettu, tulee toiminnasta vaikeampaa.

Koko kieltokuvion kaksinaamaisuus näkyy siinä, kuinka läntinen valtakoneisto yhteistyössä Facebookin kanssa haluaa tehdä laittomaksi nationalismin kannattamisen valkoisille samalla kun se tekee laittomaksi juutalaisten nationalismin vastustamisen. Kaikki tämä sananvapauden tukahduttaminen myydään suurelle yleisölle "vihapuheen" ja "terrorismin" torjumisena.

Päätös ei tullut silti täytenä yllätyksenä, sillä yhtiö on viimeisen kolmen vuoden aikana yhdessä EU:n kanssa pyrkinyt kaikin keinon sensuroimaan palvelussaan valkoisesta näkökulmasta esitettyjä viestejä sekä lopettamaan tällaisten viestien ja linkkien lähettäjien tilejä. Tästä huolimatta Fb:n tuore lopullinen ratkaisu oli odottamaton. Kiihkomielisyydessään yhtiön vetoa onkin syytä pitää eräänlaisena maolaisena Suurena harppauksena kohti maailmaa, jossa valkoiset marginalisoidaan ja lopulta eliminoidaan kansojen mereen. 

Facebookissa on varmasti laskettu tarkkaan paljonko sen käyttäjissä on ns. valkoisia nationalisteja. Ilmeisesti laskelmissa on arvioitu valkonationalisteja olevan sen verran vähän, ettei heidän häätämisestä seuraa ylivoimaisia taloudellisia tappioita. On selvää ettei Facebook koe valkoisia nationalisteja uhkana sinänsä, vaan yhtiö näkee vaaran piilevän ainoastaan heidän potentiaalissaan vaikuttaa tavalliseen tuulipukukansaan ja sen äänestyskäyttäytymiseen. Facebook ja sen globalistiset sidosryhmät kun katsovat, että vain liberaaleilla tulee olla yksinoikeus hallita sokeita massoja manipulaatiopelissä nimeltä demokratia.

Herää kysymys, miksi somemonopoli kielsi palvelussaaan juuri nyt valkoisen nationalismin eikä heti perustamisvuotena 2004. Viisitoista vuotta sitten Facebook oli vielä pikkutekijä ja sen ainoa päämäärä oli saada lisää käyttäjiä. Vasta 2010-luvulle tultaessa yhtiö oli saavuttanut sellaisen monopoliaseman somemarkkinoilla, että sillä alkoi olla jo yhteiskunnallista ja taloudellista vaikutusvaltaa läntisessä maailmassa. Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että aiemmin melko liberaaleilla yhteisösäännöillä pelannut Facebook alkoi juuri tämän vuosikymmenen alussa kiristää valikoidusti jeaetun sisällön valvontaa.

Seurauksena oli monien valkoiseen nationalismiin liittyvien näkemysten poistaminen ja niiden jakajille määrätyt julkaisukiellot. Mistään laajamittaisesta poliittisesta vainosta ei vielä ollut kyse, eikä vasemmistolle myöhemmin tarjottimella tarjottu ilmantokulttuurikaan rehottanut. Erilaiset "kielletyt" sanat ja ilmaisut tunnistavat algoritmitkin olivat vielä alkutekijöissään. Tämä tuolloin vielä satunnaiselta näyttänyt poliittinen mielivalta muuttui kuitenkin radikaalisti kolme vuotta sitten.

Vuosi 2016 oli järkytys valkoiseen identiteettiin vihamielisesti suhtautuvalle gloobalille eliitille, johon lasketaan kuuluvaksi läntisten valtapuolueiden johtajat, EU:n huippubyrokraatit, suuryritysten johtajat, ja valtamedian päätoimittajat. Brexit ja pari kuukautta myöhemmin Donald Trumpin vaalivoitto saivat globalistit paniikkiin, koska nämä ymmärsivät vaalitulosten olevan mahdollisesti vain alkusoittoa jollekin paljon vakavammalle: valkoisten kansalliselle heräämiselle.

Todennäköisesti loppuvuodesta 2016 pidettiin lukuisia salaisia hätäkokouksia Yhdysvaltain itärannikon vanhan liberaalieltiin voimakeskuksissa, EU-kabineteissa ja media-alan suuryhtiössä. Näissä kokouksissa kehiteltiin Imperiumin uutta vastaiskua, jossa pyritään kaikin keinoin tukahduttamaan kansallisesti ajattelevat uudet poliittiset haastajat. Globaalisti verkostoitunut läntinen liberaalieliitti ei nimittäin aikonut luovuttaa puhumattakaan että se olisi tunnustanut virheensä. Koska valta on sille kaikki kaikessa, se on sisäistänyt täydellisesti Punaisen armeijakunta RAF:n teesin, jonka mukaan vanha poliittinen eliitti ei luovu vallastaan koskaan vapaaehtoisesti.

Säilyttääkseen valtansa länsimaiden valtaapitäjät eivät nähneet muuta vaihtoehtoa kuin aina vain julkeamman valheiden levittämisen (valheiden paljastaminen leimattiin sittemmin valtamediassa "valeuutisoinniksi") ja poliittisen tukahduttamisen. Tämän vallanhimoisen vaihtoehdottomuuden on tiivistänyt kenties parhaiten filosofi-loogikko John Bryant, jota blogimme on lainannut aiemminkin ja lainaa edelleen: Ei ole mitään syytä tukahduttaa näkemystä ellei se ole totta, sillä virheellistä näkemystä vastaan voidaan käydä tosiasioiden ja logiikan avulla, kun taas totuutta vastaan voidaan käydä vain valheilla ja tukahduttamalla.

Facebookissa korruptoituneen vanhan vallan uusvanha strategia muunnettiin asteittaiseksi sensuuriksi. Tämä alkoi näkyä jo heti keväällä 2017, jolloin Facebook aloitti entistä aggressiivisemman bannipolitiikan ja julkaisujen poistamisen vetoamalla kulttuurimarxilaisten luomaan totalitaristiseen käsitehirviöön vihapuhe. Samalla yhtiö kehoitti palvelussaan seuraajiaan antamaan ilmi kirjoituksia ja linkkejä, jotka eivät noudata liberaalien suosimaa poliittista korrektiutta.

Vasemmistolaiset ja "liberaalit" ottivat haasteen mielihyvin vastaan ja ovat siitä asti saaneet toteuttaa estoitta poliittista kaunaansa anonyymisti kuin DDR:n Stasi-ilmiantajat parhaimpina päivinään. Yhtiön antama ilmantokehoitus koskee tietenkin vain valkoisia kansallisvaltion ja perinteisen perhepolitiikan kannattajia, sillä Facebookin taustavoimat eivät ole kiinnostuneita mustien, aasialaisten tai juutalaisten nationalismista.

Uudesta ilmiantopolitiikasta sai kärsiä heti tuoreeltaan myös Yle Watch, jonka postauksia Facebookissa jakaneille annettiin liukuhihnalta banneja. Vihdoin huhtikuussa 2017 Yle Watch sai tässä orwellilaisesta kulttuuriliberalismista tarpeekseen ja julkaisi Facebookin sensuuripolitiikkaa koskevan artikkelin EU ja Facebook julistaneet hetki sitten totaalisen sodan totuuspuhetta vastaan.

Blogimme on seurannut melko tarkkaan Facebookin määrätietoisia askelia kohti liberaalien visioimaa pehmeää totalitarismia. Yhtiön lisäämästä sensuurista on kirjoitettu aina kun se on tullut ajankohtaiseksi kuten heinäkuussa 2017, jolloin julkaistiin artikkeli "Vihapuheen" varjolla tosiasioista puhuminen halutaan kieltää verkossa. Sen jälkeen aihetta on käsitelty ainakin kirjoituksissa:

Valkoiset puolestaloukkaantujat sotajalla (tammikuu 2018),

Facebook, YouTube ja Google sensuroivat ja valvovat sinua entistä tehokkaammin (helmikuu 2018),

Toimittajat ovat hiljaa FB:n sensuurista, koska se ei koske vasemmistoliberaaleja (maaliskuu 2018),

Globalistiliberaalit Facebook ja Google eivät salli vapaata poliittista kilpailua (elokuu 2018),

Naamakirjan sensuuri pahenee entisestään (syyskuu 2018),

Yle puolustelee YouTuben viimeisintä sensuuripäätöstä (tammikuu 2019)

Elokuussa 2018 julkaistu YW:n artikkeli "Globalistiliberaalit Facebook ja Google eivät salli vapaata poliittista kilpailua" sopii tähän päivään vielä paremmin kuin puoli vuotta sitten, sillä Facebookin tähtäimessä ei ole tosiasiassa vain valkoiset "ekstremistit", vaan kaikki valkoisten maiden legitiimit puolueet ja kannattajat, jotka tukevat kansallisaatetta.

Yhtiön kieltopäätöksestä ei voi välttyä mielikuvalta, että myös maahanmuuttovastaisuus nähdään ääriajatteluna, koska siinä pyritään säilyttämään valkoisen kantaväestön oma elintila. Ääriajatteluksi määrittämisen perustana Facebook sanoo käyttäneensä kahdenkymmenen kansalaisjärjestön ja erilaisten akateemisten asiantuntijoiden antamia lausuntoja. Sattumoisin kaikki näiden lausuntojen antajat ovat vasemmistolaisia, valkoiseen kansakuntaan vihamielisesti suhtautuvia rasisteja. Koko projektin ideologisuus näkyy jo siinä, että yhtiö tekee avoimesti yhteistyötä vasemmistolaisen marginaalijärjestö Life After Hate:n kanssa, jonka sivustolle väärinajattelijat Ylen uutisen mukaan ohjataan:

Sisältöjen kieltämisen lisäksi Facebook aikoo jatkossa ohjata valkoiseen ylivaltaan liittyviä hakuja tekevät henkilöt viharyhmistä poistumista tukevan Life After Hate -järjestön sivuille.

Toisaalta koko käsitteen "ääriajattelu" voi helposti kyseenalaistaa, sillä lukuisten mielipidemittausten mukaan valkoisten nationalistien suosima monikulttuurin vastaisuus on Euroopassa ja Yhdysvalloista äärimmäistä vain siinä mielessä, että se on äärimmäisen suosittua. Esimerkiksi mustamaalauskampanjoiden vuoksi margiinaalin jääneen British National Partyn maahanmuuttopoliitiikkaa on Iso-Britanniassa kannattanut noin 60 prosenttia kyselyyn vastanneista.

Facebook on selvästi kaltevalla pinnalla, sillä sen valkoisen nationalismin kiellolla pyritään avaamaan tietä laajemalle sensuurille, jossa populistisille puolueille ei suoda minkäänlaista näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Koska vihapuhe-diskurssilla ei voida vielä tällä hetkellä delegitimoida suosittuja populistipuolueita, Facebook ja valtakoneisto käyttävät muuta retoriikkaa päästäkseen tavoitteeseensa.

Vuoden 2016 takaiskujen jälkeen valtamedia on paasannut jatkuvasti vihamielisten tahojen hybridivaikuttamisesta sosiaalisen median alustoissa kuten Facebookissa. Alusta asti sovitussa medianäytelmässä Facebook on myöntänyt olevansa sinisilmäinen "vaalivaikuttamiselle" sen antaessa konservatiiveille ja nationalisteille lähes yhtäläisen mahdolllisuuden mainostaa ideoitaan kuin vasemmisto ja liberaalit.

Oikeiden vuorosanojen jälkeen Facebook on tarkistanut näennäisneutraalia politiikkaansa ja yhtiö on sopinut hiljattain korruptoituneiden EU-maiden kuten Suomen kanssa niistä keinoista, joilla vaaleihin varaudutaan siten, että "populistien" näkyvyys voidaan sensuurilla estää. Tämä mitä törkein hybridivaikuttaminen ei ole ongelma valtamedialle, koska siinähän yritetään vain estää "väärien" poliittisten voimien valinta. Itse asiassa suomalainen media ei edes kutsu näin ilmiselvää vaalivaikuttamista hybridivaikuttamiseksi, vaan se käyttää siitä orwellilaista kielikuvaa "eduskuntavaalien turvaaminen".

Tuomittavaa hybridivaikuttamista harjoittaa maamme etabloituneiden tiedotusvälineiden mukaan vain Itä-Euroopan "autoritääriset ja epädemokraattiset" maat. Kun Facebook varoittamatta lakkautti Seitsemän tähden liikkeen eduskuntavaaliehdokkaan Ilja Janitskinin fb:tilin, kyseessä ei tietenkään ollut virallisen tarinan mukaan hybridivaikuttaminen, vaan "eduskuntavaalien turvaaminen".

Joku voisi tietysti sanoa tämän kaiken esitetyn jälkeen, että yksityisellä yrityksellä on oikeus valita asiakkaansa. Toki, mutta Facebookin päätöksen taustalla on eri valtiot ja erityisesti EU, joiden pitäisi turvata kansalaisten perusoikeuksiin kuuluva sananvapaus. Näin jutun lopuksi onkin sopiva katsoa mitä Mikko Ellilällä on tästä sanottavaa:

Tätä voisi verrata sellaiseen tilanteeseen, että joku puhelin- ja nettioperaattori katkaisisi miljoonilta ihmisiltä puhelin- ja nettiliittymän heidän poliittisten mielipiteidensä vuoksi.  

Idioottien mielestä fb:llä ja esim. twitterillä on yksityisinä yrityksinä oikeus valita asiakkaansa, ja jos joku ei tykkää fb:n ja twitterin ylläpidon harjoittamasta poliittisesta sensuurista, niin silloin voi vapaasti perustaa jonkun toisen somefirman, joka sallii sellaiset mielipiteet, jotka fb:ssä ja twitterissä ovat kiellettyjä.  

Tämä on täysin järjetöntä logiikkaa, koska ihan kuka tahansa ei voi ihan koska tahansa noin vain perustaa twitterin tai fb:n kaltaisia suuryrityksiä, joilla on miljardien eurojen/dollarien liikevaihto ja asiakkaina miljardeja ihmisiä.

Mitä Faceboook sitten kuvittelee voittavansa poliittisella tukahduttamisellaan? Sensuuripäätöksen jälkeenkin massasinvaasiota ruokkivan monikulttuurin etniset ja ekologiset ongelmat eivät ainoastaan säily vaan pikemminkin vain kärjistyvät. Ehkä Facebookin taustavaikuttajat haluavat sortotoimella provosoida ns. yksinäisiä susia, jotka eivät näe poliittisten ilmaisuvapauksien riiston jälkeen muuta vaihtoehtoa kuin terrorismin. Iskujen jälkeen valtakoneisto voi kiristää entistä kovemmin valkoisten perusvapauksia. Tämä nähtiin jo Uuden-Seelannin iskun jälkeen, kun maan hallitus päätti tiukentaa aselakeja. On siis turha väittää etteikö "vihapuhe" ja terrorismi toimisi, sillä eniten niistä hyötyy totalitarismia rakentava "liberaali" läntinen järjestelmä.

                                                          ****************************

TV, perjantai 29.3.2019 klo 21.05, Perjantai

Miksi olen ennakkoluuloinen? Uskallanko tunnustaa ennakkoluuloni toista ihmistä kohtaan? Koomikko Iikka Kivi, kansanlaulaja Hilja Grönfors ja professori Karmela Liebkind. Perjantai-dokkari: Kuka saa olla kaunis? 40 min

Perjantai-ohjelma panee sitten reilusti kortensa kekoon Ylen perusuomalaisten vastaisessa vaalikampanjassa. Ennakkoluujoja käsittelevän jakson ensimmäiseksi vieraaksi oli saanut stand-up koomikko Ilkka Kivi, jonka joku voi ehkä muistaa myötähävettävän epähauskoista esityksistään. Koska kilpailu näkyvyydestä stand-up markkinoilla on kovaa, Kiven on täytynyt brändätä itsensä niin, että mediajulkisuus tarttuu häneen. Kiven mediatemppuna oli kehyskertomus, jonka mukaan hän oli ennen halla-aholainen nettivihaaja, kunnes löysi vasemmistolaisen, poliittisesti korrektin totuuden. Ai että media ja etenkin Yle sitten rakastaa tällaisia tarinoita. Paitsi että Kiven tarina on tuskin totta.

Tästä kertoo se, että jostain kumman syystä kukaan kansallismielinen tai edes hommareino ei muista Marko Kivi -nimistä tai näköistä meuhkaajaa. Vähän haiskahtaa siltä, että tyyppi on itse kehitellyt taustatarinan "vihan täyteisistä" maahanmuuton vastaisista vuosistaan. Kivi ei ole itsekään esittänyt mitään konkreettisia todisteita matuvastaisesta menneisyydestään, joten näyttää siltä, että tarina on ollut pelkkä ponnahduslauta typerässä stand up -skenessä.

Siinäkin sarjassa Kivi on sieltä surkeimmasta päästä, varsinkin kun hänen erikoisalansa lavakomiikassa on politiikka, joka on koko skenessä sitä kaikkien hirveintä tuubaa. Yleensä poliitikasta länkyttävät naamanvääntelijät ovat järjestään pikkunokkelia nilkkiliberaaleja tyyliin Jukka Lindström, mikä tekee heistä jo sinänsä vastenmielisiä. Hauskuuttahan heissä ei ole yhtään ja Kivessä kaikkein vähiten. Hyvä esimerkki tästä on se kun Kivi ilmoitti koko kansalle talvella, että Vihapuhepoliisi ei ole hauska, koska tämä ei muka osaa heittää satiiria. Kukaan ei ollut samaa Kiven kanssa.

Studioon oli saatu raahattua myös se kaikkien kulttuurimarxilaisimman pseudotieteen eli sosiaalipsykologian "suomalainen" guru, karmea Karmela Liebkind. Takavuosina Liebkind oli se median aina käyttämä "asiantuntija" kun haluttiin saada oikea ja "tieteellinen" näkökulma rasismista.

Naftaliinista kaivettu juutalainen Liebkind tunnetaan parhaiten hänen inhostaan valkoisten geneettistä itsesuojelua kohtaan. Valkoisten säilymistä ja valkoisuuden vaalimista hän kutsuu yksiselitteisesti rasismiksi. Tosin etnisten juutalaisten hallinnoima Israel ei hänen mielestään harjoita rasismia, vaan vaalii ainoastaan rikasta kulttuuriaan.

Mitä tulee ohjelman teemaan yleisesti, ennakkoluuloista puhuttaessa ei juuri koskaan kerrota liberaalien ennakkoluuloista konservatiiveja kohtaan. Samalla unohdetaan ennakkoluuloisuuden toinen puoli. Esimerkiksi Saharan eteläpuoleisista mustista tai somaleista on huomattavan paljon tilastollista näyttöä, jonka perusteella heidän käyttäytmistään voidaan ennakkoida. Siksi on puhdas liberaali ennakkoluulo nähdä ihminen pelkkänä tyhjänä tauluna ilman kulttuurista ja etnistä viiteryhmää.

                                                        

                                                    *******************************

TV1, perjantai 29.3.2019 klo 20.00, Sannikka&Ukkola 

Mitä vaalikentillä oikein tapahtuu, kun maan johto joutuu vetoamaan vaalirauhan puolesta? Studiossa Päivi Räsänen ja Suldaan Said Ahmed. Puheenjohtajien henkilökuvasarjassa SDP:n Antti Rinne. #sannikkaukkola 29 min

Uhripisteitä studiossa ovat tänä iltana keräämässä mm. Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Suldaan Said Ahmed, joka väitti polkupyöräilevän suomalaismiehen käyneen hänen päälleen Itäkeskuksen metroasemalla viime maanantaina. Sittemmin hän muutti tarinaansa niin, että välikohtaus olisikin tapahtunut metrovaunussa tai aseman ulkopuolella. Kovista etsinnöistä huolimatta viranomaiset eivät ole vielä tavoittaneet mystistä polkupyöräilijää. Ehkäpä siksi, ettei häntä edes näy valvontakamerassa?

Ei tarvitse olla kummoinenkaan päättelijä aavisellakseen, mistä Said Ahmed sai ideansa tarinaan. Nimittäin päivää ennen Said Ahmendin väittämää hyökkäystä joku suomalaismies yritti poliisin mukaan lyödä ulkoministeri Timo Soinia Vantaan maalaismarkkinoilla. Luultavasti Said Ahmed katsoi, että nyt on hyvä sauma kehitellä Soinin tuomassa imussa samantapainen tarina. Näin Said Ahmed sai kätevästi Ylen antamaa ilmaista julkisuutta  miljoonayleisön keräävissä tv-uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa.

YLEN SALALIITTOTEOREETIKKO JA NATO-TROLLI RYSKY RIIHELÄISEN TOTUUDEN JÄLKEINEN LIBERAALIDEMOKRATIA

"Salaliittoja ei ole paitsi venäläisillä ja äärioikeistolaisilla"
Kuvassa Ylen viralliset salaliittoteoreetikot Jessikka
Aro ja Janne "Rysky" Riiheläinen.

Ylen leipiin värvätty bloggaaja Janne "Rysky" Riiheläinen täyttää mediajätin propagandistisen tarpeen, jossa valtamedian auktoriteettiin uskoville kansalaisille halutaan markkinoida EU-mielistä, transatlanttista Nato-politiikkaa. Heppoista mielipidepolitiikkaa viljelevää Riiheläistä mainostetaan Ylessä rehvakkaasti "turvallisuuspoliitikan keskustelijana", mutta tosiasiassa hän on EU/Nato-akselin myyntimies sekundatuoteellaan. 

Riiheläisen retorinen tyyli on helppo tunnistaa: jokainen kirjoitus sisältää aina jonkun mustavalkoisen moralistisen opetuksen. Pahuuden voimia hänelle edustaa tietenkin perinteisiin arvoihin sitoutunut Venäjä kuin myös kansakunnan etua ja itsemäärämisoikeutta peräävät kansalaiset, joita hän kutsuu "äärioikeistolaisiksi" tai ainakin "populisteiksi". Autuaallinen hyvyys taas vallitse läntisessä liberaalidemokratiassa ja sen nomenklatuurassa kuten hegemonisissa puolueissa, valtamediassa, globaaleissa suuryrityksissä, EU:n kabineteissa ja vasemmistoliberaalissa kulttuurielämässä. 

Välillä Riiheläinen vaikuttaa vuodatuksissaan suorastaan liikuttuneelta kun hän suitsuttaa demokraattisen "arvopolitiikan" absoluuttista totuutta ja oikeamielisyyttä. Silti hänelle ei tuota ongelmia kannattaa liberaalidemokraattisen arvopolitiikan silkkihansikkaan sisään työnnettyä Naton rautanyrkkiä, jolla taotaan uppiniskaisia maita niin kauan, kunnes nekin ymmärtävät, kuinka hieno asia on amerikkalaisten viemä pakkodemokratia globlalistisessa maailmanjärjestyksessä.

Tällä kertaa Riiheläinen kynäilee salaliitoista mielipidekirjoituksessaan Salaliittoteorioissa väkivalta on aina läsnä. Laajan perspektiivin ottava kriittinen lukija voisi olettaa, että tällaisessa jutussa voitaisiin käsitellä ohimennen vaikka Facebookin tuoretta päätöstä kieltää valkoisen nationalismin kannattaminen sen alustalla. Vaikka yhden tietyn rodun intressin ajamisesta tehty kieltopäätös julistettiin Fb:n tiedonannossa avoimesti, siihen johtaneista todellisista syistä somemonopoli ei ole kertonut suurelle yleisölle mitään. Loppujen lopuksi on yhdentekevää pidetäänkö arvopohjaltaan vasemmistoliberaalin Facebookin salaisesti tehtyä kabinettipäätöstä salaliittona vai globaalitoimijoiden "yleisesti hyväksyttynä maan tapana". Varmaa on vain se, että päätöksellä on poliittinen tarkoitus eikä se ole sama, minkä yhtiö tiedotteessaan virallisesti ilmoitti. Koska Riiheläinen ei puhu salaliittokirjoituksessaan mitään Facebookin agendasta ja sen varmennetuista kytköksistä globaliin poliittis-taloudelliseen eliittiin, jää tehtävä huomiseksi Yle Watchille.

Näennäiseen objektiivisuuteen pyrkivä Riiheläinen aloittaa kirjoituksensa pohtimalla salaliittojen psykologiaa yleisellä tasolla. Tämä on kuitenkin vain mato, jolla lukija houkutellaan koukkuun, propagandistiseen pääsanomaan. Jo jutun toisessa kappaleessa "Rysky" paljastaa ketkä ovat ne ainoat todelliset tahot pahantahtoisten salaliittoteorioiden takana: ääriokeisto, äärioikeisto ja vielä kerran äärioikeisto!:

Kuohuva maailma ja digitalisaation mahdollistama tiedonvälitys ovat nostaneet salaliittoteoriat uuteen kukoistukseen. Näiden poliittisten selitysmallien ytimessä on ajatus, että tavallisia ihmisiä huijataan kaikin mahdollisin tavoin ja joku hyötyy siitä. Erityisen taitavasti nämä houkuttelevat tarinat on ottanut käyttöönsä kansallismielinen äärioikeisto.

Viimeisen lauseen luettuaan lukija osaa jo arvata kolumnin lopun, joka on synkkää jeremiaadia äärioikeiston pahuudesta hyviä ihmisiä, erityisesti vasemmistoliberaaleja, vastaan. Ryskyn maailmassa jälkimmäisenä mainitut tahot eivät syyllisty koskaan mihinkään vehkeilyyn puhumattakaan salaliitoista. 

Itse asissa Riiheläinen noudattaa valitusvirressään hyvin pikkutarkasti narraatiota, jossa amerikkalaiset ja eurooppalaiset liberaalivaikuttajat selittävät ideologiansa epäonnistumisia salaliittoteorioilla. Tämä ei ole sinänsä yllättävää, sillä onhan Rysky koko Yle-uransa ajan paasannut foliohattu päässä siitä, kuinka valtaeliitin haastanut "kaikkialle levittäytynyt eurooppalainen äärioikeistoa" on puhtaasti Venäjän luomus, jossa on käytetty apuna hybridivaikuttamista. Tällaiset lausunnot ovat jokseenkin noloja mieheltä, joka on itse Naton asiaa edistävä hybridivaikuttaja Ylessä ja verkkomaailmassa. 

Riiheläisen propagandistisen yksipuolinen ja täynnä olkiukkoja vilisevä mielipidekirjoitus tuo mieleen John Grayn artikkelin The rise of post-truth liberalism. Geopoliittisena bloggaaja tunnettu Markku Siira on tehnyt kirjoituksesta ansiokkaan suomenkielisen arvion, jota voi tässä kohtaa suositella lämpimästi. Artikkelissaan maineikas brittifilosofi kirjoittaa, kuinka Trumpin vaalivoitin jälkeen joukkopsykoosiin joutuneet vaikutusvaltaiset liberaalit ovat alkaneet uskoa salaliittoon, jossa jokin kavala taho, ehkäpä Venäjä yhdessä lännen verkostoituneen äärioikeiston kanssa, vaikutti vaalien (mkl. Brexit) lopputulokseen. 

Riiheläinen ei muiden (vasemmisto)liberaalien tapaan tietenkään kehtaa sanoa ääneen, että liberaalidemokratian ongelmien syynä olisi salaliitto, vaan päinvastoin hän projisoi koko salaliittodiskurssin äärioikeistoon. Kolumnissaan Riiheläinen todistelee, että uskomus politiikkaa ohjailevista kulissien takaisista voimista kuuluu vain "harhaisen äärioikeiston" ajatteluun.

Markku Siiran kirjoitus Grayn artikkelista todistaa kuitenkin vastaansanomattomasti, että Riiheläinen on paranoidi liberaali, jolle "pahantahtoiset äärioikeistolaiset salaliitot" ovat todellisuuden rakennuspalikoita. Siira kirjoittaa:

Joillekin tällainen uusi paranoidinen liberalismi sopii. Liberaali eliitti, joka on ollut enemmän tai vähemmän niskan päällä lännessä jo vuosikymmeniä, voi nyt heittäytyä voimattoman uhrin asemaan. Uuden salaliittoteorian mukaan liberaalissa yhteiskunnassa itsessään ei ole mitään vikaa, vaan sitä ovat vain horjuttaneet ulkopuoliset, vihamieliset voimat. Se, että jokin vieras valta yrittäisi vaikuttaa toisen maan politiikkaan, ei ole sinänsä epäuskottavaa. Mutta Grayn mielestä on jokseenkin älyvapaata kuvitella, että länsimaisen liberalismin heikentyminen olisi esimerkiksi Vladimir Putinin aikaansaannos. Perimmäiset syyt liberaalien yhteiskuntien epävakauteen ovat lähtöisin niistä itsestään.

Rysky osaa myös hurskastelun taidon. Ensin hän demonisoi pitkähkössä kirjoituksessaan koko "äärioikeiston" ja sen motiivit, jotka ovat tietenkin salaliittomaisen vehkeileviä. Lopuksi hän kuitenkin jäävää itsensä pois tällaisesta diskurssista ja selittää demokratian (jota kansanvaltaa kannattavat populistit eivät muka kunnioita) olevan perustaltaan argumentatiivista väittelyä:

Demokraattiseen kamppailuun kuuluu pitää omaa vaihtoehtoa parempana ja toisen tahon siis huonompana. Mutta salaliittoteoreetikoiden mielenmaisemassa omien hyvien ajatusten vastassa on toisella tavalla ajattelevien pahuus.

Vain salaliittoteoreetikot (lue: "äärioikeistolaiset") jaottelevat Ryskyn mukaan ihmiset moraalisiin kategorioihin. Sekä hänen aiemmat kirjoituksensa että tämä uusin todistavat vahvasti Riiheläisen mustavalkoisen moralismin olevan  politiikan kovaa ydintä. Kun oma ideologia joutuu virheidensä vuoksi poliittisesti haastetuksi Rysky näkee tämän johtuvan vain kabaalin äärioikeiston vehkeilystä. Näin salaliittoteoriat tuomitsevan salaliittoteoreetikon ympyrä on sulkeutunut. Lukijoille tämä on vain yksi vahvistus siirtymisestä totuuden jälkeiseen liberaalidemokraattiseen aikaan.

YLE TV2 DOCKSTOP — MEDIAN SUOSIMAT MITÄTTÖMYYDET TUOVAT MIELEEN NARSISTISET ERIKOISUUDENTAVOITTELIJAT

Siiri Enoranta.

TV2, 27.3.2019 klo 21.50 Docstop: Siirin eriskummallinen elämä 

Polyamorisessa suhteessa elävän Siiri Enorannan elämä poikkeaa valtavirrasta. Steriloitu panseksuaali ja Finlandia-palkittu kirjailija haluaa haastaa ajattelemaan toisin avatessaan ovet yksityisyyteensä. O: Lauri Danska HD ohjelmatekstitys (suomi) 26 min

Linkki ohjelmaan ja ohjelmasta tehtyyn artikkeliin "Polyamorinen, steriloitu panseksuaali Siiri Enoranta: “Minua ei leimojen lyöminen häiritse tippaakaan, mutta silti haluaisin nyt ryömiä maan alle”.

Yle esittää jälleen kerran sankaritarinan ylivertaisen erikoisena ja "ainutlaatuisena" pitämästään yksilöpyksilöstä, jonka alta ei paljastu muuta kuin sivilisaation rappioajalle tyypillinen narsistinen erikoisuudentavoittelu. Normaaleille järki-ihmiselle ei ole enää juurikaan tilaa tämän päivän mediamaailmassa, joka alkaa muistuttaa naistenlehdistä tuttua New Age -hörhöilyä.

Tämän aikaamme peilaavan nyrjähtäneen ilmiön tunnistaa muun muassa siitä, että mitä mitättömämpi persoona on kyseessä, sitä vähemmän huomioprostituoidullla on todellista kykyä ja substanssia. Kun aitoa luonnetta ja poikkeuksellisia kykyjä ei löydy, ne kompensoidaan muista poikkeavalla kummallisuudella, jonka kuvitellaan olevan merkki jostain syvemmästä persoonasta. 

Tänä päivänä positiivista julkisuutta saa vaikkapa kuohimalla itsensä kuten on tehnyt kirjailijaksi tituleerattu Siiri Enoranta. Kun erilaisuudesta on tullut länsimaissa pakkomielteinen itsetarkoitus, ei ole ihme, että erilaisilla sirkustempuilla itsensä brändännyt erikoisuudentavoittelija voi tehdä habituksestaan jopa ammatin. Eräät irvileuat sosiaalisessa mediassa ovat täysin aiheellisesti kyselleet, miksei tämä miesnaisoletettu ole jo eduskuntavaaliehdokkaana vaikkapa kykypuolue Kokoomuksessa? Lisäksi Vasemmistoliitolle, Vihreille ja Feministipuolueelle olisi nyt kerrankin tarjolla laatutuote!

Ylen omassa fanipostissa Enoranta esittelee estottoman itsekeskeisesti, kuinka suuri luova ja taiteellinen persoona hän onkaan unohtamatta mainita friikkivasemmiston muodikkaina pitämiä outoja seksuaalipreferenssejä. Omahyväisyydellä ja röyhkeydellä ei ole rajaa, kun Enonkoski julistaa, kuinka hänen ideologisesta epänormaalisuudestaan pitäisi tehdä yleinen normi, jota kaikkien pitäisi noudattaa. Ellet noudata, olet uusi Hitler tai jotain:

— Kyllä mä olen kokenut sellaista sanatonta painetta, että “naisen täytyy lisääntyä ollakseen hyvä nainen” ja “naisen täytyy haluta parisuhde sen yhden ihmisen kanssa”. Mun mielestä se on niin paskaa, että mä en noudata sitä. Nyt tän sterilisaation myötä tuntuu, että mä lakkautin ne kaikki paineet itsestäni, että nyt on ihan sama, mitä kukaan tulee länkyttämään, niin ne johdot on ummessa ja ne pysyy niin, Siiri toteaa dokumentissa.  

"Sanatonta painetta"? Prööt! Soittakaa Paranoid! Enoranta haluaa jo etukäteen tyrmätä kaiken mahdollisen kritiikin pitämällä sitä "vihapuheena". Kansalaisen ainoaksi sallituksi tehtäväksi näyttää Enorannan mielestä jäävän ainoastaan rajaton palvonta upean voimaannuttavasti esiintyvää postmarxilaista yli-ihmistä kohtaan. 

— Sitä miettii, että mitä kenellekään elämäni ja perheeni kuuluu, ja onko tämä nyt se tikku joka murtaa kamelin selän ja alan saada vihapostia, josta niin paljon nykyään puhutaan? Mutta tehty mikä tehty, ja äkkiä se varmaan unohtuu, Siiri pohtii Instagram-tilillään

Eihän Siirin elämä tietenkään kenellekään kuulu, paitsi siinä vaiheessa kun hän alkaa julkisesti kuuluttaa 60-lukulaisilta punamädättäjiltä tuttua maksiimia "Henkilökohtainen on poliittista". 2000-luvun itsekeskeiset lumihiutaleet eroavat 1960-luvun punaradikaaleista kuitenkin siinä, että heillä ei ole rohkeutta avoimeen debattiin. Omaan identiteettipolitiikkaansa hirttäytyneille Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Sotureille onkin tyypillistä, että he pitävät perusoikeutenaan haastaa riitaa ja kaivaa verta nenästään ilman seurauksia. Näille lellityille aikuisille vauvoille maailman pitäisi olla sellainen, ettei heidän provokatoriseen ininäänsä saisi reagoida muulla kuin samanmielisyydellä ja varauksettomalla ylistämisellä. 

Sama mentaliteetti näkyy myös Setan erityisessä suojeluksessa olevissa transsukupuolisissa, jotka ovat kaikkein mimosan herkimpiä sensoreja ja bännivasikoita verkkomaailmassa. Heidän tapansa kohdata epämiellyttävä totuus ei ole omien käsitysten tarkistaminen tai edes vasta-argumentit, vaan ainoastaan lattean stalinistinen sensuuri.

Siiri suostui mukaan dokumenttiin, koska hän haluaa murtaa käsityksiä normaaliudesta. Valottamalla omien valintojensa taustoja hän haluaa tarjota toisenlaista näkökulmaa. Esimerkiksi polyamorinen parisuhdekäsitys on edelleen monelle vieras.

Tuskin ekshibitionismiin taipuvaa Siiria on tarvinnut kahta kertaa kehottaa ohjelmaan, jossa hän saa esittää koko kansalle egoistisesta solipsismista kumpuavaa minä-minäänsä.

MIKSI YLE EI OLE HALUKAS KESKUSTELEMAAN JUUTALAISTEN YLIEDUSTUKSESTA VALTARAKENTEISSA?

Yle Radio 1 on lähettänyt viime syksystä asti massiivista 62-osaista Pyhiä juutalaisia kirjoituksia käsittelevää luenta- ja keskustelusarjaa. Kaikkien jaksojen lähettäminen kestää yli vuoden. Ylen artikkelissa kerrotaan sarjan olevan vastaavanlainen ja -laajuinen kuin vuonna 2015 lähetetty Koraanista kerrottu ohjelmaprojekti. Yhteistä kummallekin sarjalle on, että ne jättävät kertomatta asioita kummankin uskonnon pimeistä puolista. Teksteistä on siis valittu vain ne, jotka näyttävät näiden abrahamilaisten aavikkouskontojen paraatipuolen.

Esimerkiksi Pyhiä juutalaisia kirjoituksia -sarjassa ei kerrota sanallakaan siitä, mitä negatiivista Talmudissa sanotaan kristityistä ja ei-juutalaisista. Talmudista onkin monta versiota, mutta julkisuudessa suositaan vain filosemiittien käyttämiä uusittuja painoksia, joista suurta yleisöä kuohuttavat ikävät kohdat on retusoitu pois. Ne kuitenkin löytyvät edelleen juutalaisten omassa käytössä olevista Talmud-versioista. Kuka tahansa Talmudin tai juutalaisuuden asiantuntija voi tarkistaa tämän asian. 

Seuraavaksi lainauksia Talmudista, joita ei kuulla Ylen ohjelmasarjassa. Haastamme tässä juutalaisuuden asiantuntijat: mikäli nämä seuraavat lainaukset eivät ole autenttisia, poistamme ne. Todisteet voi kirjoittaa kommenttiosastolle.

Keritoth 6b: Ei-juutalaiset eivät ole ihmisiä.

Kiddushin 68a: Ei-juutalaiset ovat eläimiä, aaseja.

Shene Lukohoth Haberith: Vaikka maailman kansat ulkonaisesti muistuttavat juutalaisia, he ovat varsinaisesti vain apinoita ihmisiin verrattuna.

Rosh Hashanah 17a: Ei-juutalaisten sielut menevät helvettiin.

Abodah Zarah 36b: Ei-juutalaisten tyttäret ovat saastaisuuden tilassa syntymästään lähtien, ja avioliitto heidän kanssaan on kielletty.

Jektut Chadash 171,3: On kiellettyä paljastaa (Talmudin) lakia.

Szaalot Uts-zabot, Iore Dea 17: Juutalaisen tulee ja täytyy tehdä väärä vala, kun ei-juutalainen kysyy, onko juutalaisten kirjoissa mitään, mikä on ei-juutalaisia vastaan.

Baba Bathra 54b: Ei-juutalaisten omaisuus on kuin erämaa; joka tulee sinne ensin, saa sen.

Abodah Zarah 8,5: Jos ei-juutalainen tappaa ei-juutalaisen tai juutalaisen, hän on vastuullinen, mutta jos juutalainen tappaa ei-juutalaisen, hän ei ole vastuullinen. 

Baba Kama 113a: On luvallista pettää ja huijata, jos oikeutta käydään ei-juutalaista vastaan.

Abodah Zarah 26d Tos.; Kiddushin 66c; Soferim XV, sääntö 10: Parhaimmatkin ei-juutalaisista tulee tappaa.

Zohar III, 227b: Ainoa tarvittava uhri on se, että poistamme epäpuhtaat (= kristityt) keskuudestamme.

Zohar I, 160a: Juutalaisten täytyy aina yrittää pettää kristittyjä. Juutalaisten täytyy vapautua heistä ja tulla heidän hallitsijoikseen.

Tseror Hammor (rabbi Abraham): Heti kun Rooma (länsimaat, kristitty maailma) on tuhottu, israelilaisille koittaa vapaus.

Iore Dea 157,2 Hagah: Jos juutalainen voi pettää kristittyjä tekeytymällä kristillisten oppien kannattajaksi, hän saa ryhtyä petokseen.

Iore Dea 159,1: On sallittua lainata rahaa kristityille ja kiskoa heiltä korkoa.

Kallah 1b: Juutalainen voi antaa väärän valan hyvällä omallatunnolla.

Rosh Hashanah 17a: Kristityt ja ne, jotka pilkkaavat rabbeja, lähetetään helvettiin ikuisiksi ajoiksi.

Sanhedrin 99a: Kun Messias tulee, hän tuhoaa kristityt.

Sabbath 116a: Evankeliumit ovat tyhjän paperin perätön väite ja tyhjän paperin synti.

Sanhedrin 106a,b: Maria oli huora; Jeesus oli paha mies.

Sanhedrin 90a: Jeesuksella ei osuutta tulevaan maailmaan (koska lausui ääneen Jumalan nimen).

Zohar I, 25b: Joka tekee hyvää kristityille, se ei nouse ylös kuolleista.

Hullin 91b: Juutalaisilla on enkeleitä suurempi arvo.

Jebamoth 79a: Israelilaiset ovat armollisia, kainoja ja hyväntahtoisia.

Sanhedrin 37a: Joka tuhoaa yhden ainoan israelilaisen, se on sama kuin jos hän olisi tuhonnut koko maailman.

Mizbeah V: Mikään ei ole Talmudin yläpuolella.

Valtamedian toimittajat ovat olleet selvästi ärtyneitä Ylen juutalaisuutta käsittelevän ohjelmasarjan saamasta kriittisestä palautteesta. Eräs hurmahenkisimmistä on Ilta-Sanomiin kirjoittava filosemiitti Jouko Juonala, joka pyrkii sionisteille ominaiseen tapaan psykopatologisoimaan kaiken juutalaisuuteen ja Israeliin kohdistuvan kriitiikin. 

Kirjoituksessaan Kommentti: Juutalaisvihasta on tullut uusi normaali – eikö mikään paranna tätä sairautta? hän purkaa tulikivenkatkuista vihaa kaikkiin, jotka uskaltavat nousta itse itsensä "Herran silmäteräksi" nostanutta kansaa ja Juudean valtikkaa vastaan. Juonalan pamfletin otsikkona olevaan kysymykseen voidaan vastata, että juutalaisvastaisuus loppuu sinä hetkenä kun heprealaisten eliitti irrottaa otteensa maailman rahavirroista ja ihmisten tietoisuutta hallitsevasta mediasta.

Juonalan kirjoituksessa mainittu Ylen ohjelmapäällikkö Kaj Färm ei näytä kommenttinsa perusteella pysyvän housuissaan kun hän raivoaa kriitikoille, jotka esittivät kiusallisia kysymyksiä sarjasta (onkohan kyseessä sama mies, joka vastaa myös Yle tv:n viikottaisista natsidokumenteista?):

”Teille kaikille sanon nyt, ja vain nyt, että en tule milloinkaan viestejänne lukemaan tässä lähetyksessä. Olkoon se sitten sensuuria tai mitä muuta tahansa, mutta teidän viestinne ovat kutakuinkin rikollisia, enkä aio teitä rikoksessanne avustaa”, Färm lausui Radio 1 vastaa -palauteohjelmassa viime lauantaina.

Färmin pauhaaminen tuo mieleen George Orwellin teoksen Vuonna 1984, jossa "väärinajattelijat" ja ikävien totuusviestien tuojat kategorisoitiin ajatusrikollisiksi. Silti Färmin kaltaiset hyväkkäät puhuvat mielellään demokratiaan kuuluvasta sananvapaudesta, jossa kaikki voidaan kyseenalaistaa ja kaikkea voidaan avoimella keskustelulla arvioida. 

Syy, miksi ohjelmalliset filosemiitit ja kristilliset sionistit (oksymoroni) eivät halua avointa keskustelua juutalaisuudesta (tai maahanmuuton demografiasta tai seksuaalisesti poikkeavista), koska esiin tulevat tosiasiat ovat epäedullisia heidän ajamalleen agendalle. Asiaa selventää filosofi John Bryant:

Ei ole mitään syytä tukahduttaa näkemystä ellei se ole totta, sillä virheellistä näkemystä vastaan voidaan käydä tosiasioiden ja logiikan avulla, kun taas totuutta vastaan voidaan käydä vain valheilla ja tukahduttamalla.

EDUSKUNTAVAALIEN PIMEÄ VAALITYÖ JA VESITTYNYT TRUMP-TUTKINTA

Suldaan Said Ahmed ja Li Andersson suomalaisvastaisessa
Peli poikki -mielenosoituksessa v. 2016.

Eduskuntavaalit lähestyvät ja mediassa alkaa näkyä jo selvää uhkakuvien rakentelua, jossa  syntipukin rooliin on asetettu nationalistit ja "rasistit". Tämä käy selväksi Ylen uutisjutussa Aggressiivinen ilmapiiri pakotti puolueet terästämään turvatoimiaan – "Tullaan iholle, uhkaillaan", jossa ääneen pääsevät lähinnä punavihreät ja feministipuolueen kulttuurimarxilaiset uhriutujat.

Kun Pohjoismainen vastarintaliike (PVL) jakoi toissaviikonloppuna Turussa valtapuolueista tehtyjä ironisia vastamainoksia, paikallislehti Turun Sanomat piti sitä sisäministerin ohella laittomana vaalihäiriköintinä. Myöhemmin samainen aviisi vihjasi, että Li Anderssonin vaalimainosten vandalisoinnilla Turun lähiseudulla olisi jokin yhteys PVL:ään. Mitään todistetta tästä ei tietenkään annettu, mutta epäilyyn riitti, että PVL vastustaa Vasemmistoliiton sosialistista politiikkaa.

Kummallista kyllä vasemmistolainen Voima-lehti ei ole koskaan joutunut poliisitutkintaan tekemistään vastamainoksista, joissa porvaripuolueiden suuhun on laitettu olkiukkomaisia väitteitä. Tämä kertonee siitä, että äärivasemmisto on valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Toisaalta median ja politiikkojen harmistuksen PVL:n tempauksesta tavallaan ymmärtää, sillä paljastavathan järjestön vastamainokset valtapuolueiden todellisen agendan. 

Jostain syystä Yle ei kertonut PVL:n tapahtumasta mitään, mutta sen sijaan se tarttui hanakasti episodiin, jossa Soldiers of Odinin (SOO) jäsenen väitetään yrittäneen lyödä ulkoministeri Timo Soinia (siniset) poliittisessa toritapahtumassa viikonloppuna Vantaalla. Ylen tuoreimmassa asiaa koskevaa uutisessa Poliisi: Ministeri Soinia vastaan hyökännyt ei ollut suunnitellut tekoa ei edelleenkään kumota väärää väitettä, jonka mukaan pidätetty mies olisi ollut Soldier of Odin -katupartiojärjestön jäsen. Vastaavaa intoa kertoa kurdien harjoittamasta joukkoväkivallasta viime lauantaina Helsingin Narinkkatorilla Yleltä ei sitä vastoin ole löytynyt, sillä mediajätti ei mainitse asiasta yhdessäkään uutisessaan.

MTV3:n uutisjutussa Ulkoministeri Timo Soinin lyömistä yrittänyt mies ei ole järjestön mukaan Soldiers of Odinin jäsen: "Hän on vain tilannut support-paidan" epäillyn yhteys katupartiojärjestöön sentään kumotaan ja ääneen pääsee SOO:n perustaja Mika Ranta. Epäillyn miehen syyllisyydestä ei ole edelleenkään mitään varmuutta, ainoastaan virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta on "näyttöä", koska turvamiehet kaatoivat vastahakoisen miehen väkisin maahan. Tekijän nimeä ei ole annettu julkisuuteen, mutta tällä hetkellä esimerkiksi Twitterissä velloo keskusteluketjuja, joiden mukaan tekijä olisi vasemmistohuligaani Jari Laine, joka tunnetaan aina itsenäisyyspäivänä harjoittamastaan väkivallasta.

Liekö sitten sattumaa tai Soinin tapauksen innoittamaa, että Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas Suldaan Said Ahmed väitti suomalaismiehen käyneen tänään hänen kimppuunsa Helsingin Itäkeskuksessa. Ylen uutista Kansanedustajaehdokkaan kimppuun käytiin metrosemalla Helsingissä – rasistisia solvauksia ja tönimistä lukiessa tulee auttamattomasti mieleen mustan pojan Valtterin satuilut rasistisesta bussikuskista, joka ei ottanut poikaa kyytiin. Epäily Said Ahmedin kertomuksen todenperäisyydestä herää, koska hän on aiemminkin valehdellut ja käyttäytynyt provosoivan aggressiivisesti. Hänellä on toki oikeus väittää mitä tahansa, mutta toivottavasti poliisi tulee selvittämään asian todellisen laidan mahdollisimman pikaisesti. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa ja tutkinta ei tue Said Ahmedin tarinaa, valtamedia ei tule kertomaan uudesta käänteestä kovin näyttävästi. (Stop Press: Jo nyt Said Ahmedin tarina on muuttunut pariin otteeseen.)

Kuin pisteenä i:n päälle pimeälle vaalityölle vasemmistoliberaalien aisankannattajaksi ryhtynyt Finnkino kertoo tänään poistavansa mainoksistaan perussuomalaisten vaalivideon  V niin kuin Ketutus. Ylen uutisessa Finnkino ilmoitti perussuomalaisten väkivaltaisen vaalivideon esitysten päättymisestä yhtiö perustelee päätöstään väittämällä videon olevan rasistinen (sic!) ja väkivaltainen. 

Elokuvateatteriketjun päätös on jälleen yksi osoitus siitä, kuinka globalistiset korporaatiokapitalistit kannattavat vasemmistolaisia miellyttävää viestintäpolitiikkaa. Pystyyn kuolleita muotiaatteita seuraava Finnkino on omaksunut kulttuurimaxilaisuudesta tutun repressiivisen toleranssin (tukahduttavan suvaitsevaisuuden), jossa jälkimarxilaisille ideaaleille vastakkaisia ideoita ja käsityksiä ei suvaita. Vaikka Finnkino käärii tvitter-viestissään poliittisen tukahduttamishalunsa suvaitsevaisuuden seireeninlauluun väittämällä yhtiön puolustavan suvaitsevaisuutta, sananvapautta ja demokratiaa eikä hyväksyvän toiminnassaan rasismia taikka syrjintää, niin tosiasiassa elokuvateatteriketjun antama esityskielto kertoo pelkästään firman johdon omasta suvaitsemattomuudesta, sensuurista ja despotismista.

                                                           *************************

Yle uutiset kertoi eilen, että Muellerin tutkinta ei löytänyt näyttöä presidenttti Trumpin vehkeilystä Venäjän kanssa. Tämän on täytynyt olla valtava pettymys etenkin Ylen toimittaja Mika Mäkeläiselle, joka on parin viime vuoden ajan toiveikkaana raportoinut Amerikasta viikottain, kuinka "uudet paljastukset" tulevat panemaan Donald Trumpin viralta. Ne kansalaiset, jotka seuraavat muitakin tiedotusvälineitä kuin Yhdysvaltain Itärannikon liberaalilehdistä mielipiteensä poimivaa Yleä, ovat alusta asti tienneet, että kyseessä on poliittinen ajojahti. Sen julkisena fasadina on kaunainen erikoissyyttäjä Robert Mueller, mutta todellisuudessa taustalla häärii Demokraattipuolueen koneisto ja vanhaa liberaalieliittiä edustava Syvä valtio.

Kun Yhdysvaltain oikeusministeri William Barr antoi sunnuntaina kongressille tekemänsä tiivistelmän erikoissyyttäjä Robert Muellerin Venäjä-tutkintaraportista, oli selvää, että toimittaja Mika Mäkeläinen ei pettymykseltään kyennyt uutisoimaan asiasta. Hän delegoikin tehtävän kollegalleen Paula Vilénille, jonka monomaanista tiedotustyyliä on ehtinyt kommentoimaan mm. taloustieteen professori Matti Viren blogikirjoituksessaan Paula ja Donald. Hänen tehtäväkseen tuli uutisjutussa Toimittajalta: Muellerin Venäjä-tutkinnan johtopäätöksistä tuli hyvä päivä Trumpille – ja Yhdysvalloille kertoa, että oikeusministeri Barrin nelisivuisen tiivistelmän pääsanoma on, että "presidentti Donald Trump tai hänen kampanjansa ei vehkeillyt Venäjän kanssa sen vaalivaikuttamisoperaatiossa".

Vaikka Trump vapautuikin syytteistä, Vilén haluaa kirjoituksessaan korostaa, että "Mueller ei vapauttanut Trumpia kaikista epäilyistä, oikeusministeri Barr teki sen". Muellerin hakemalla haetut mitättömät aihetodisteet eivät antaneet näyttöä Trumpin ja Venäjän salaisesta yhteistyöstä vaalien alla, mutta silti hän haluaa pitää presidenttiä löysässä hirressä jättämällä raportissaan auki kysymyksen Trumpin syyllisyydestä. Kieltämättä ovela retorinen veto, jota hallitseva liberaalimedia tulee varmasti käyttämään jatkossa Trumpia vastaan. 

Trumpin vapautuminen syytteistä kongressin edessä ei tietenkään merkitse Trumpin vastaisille voimille mitään, vaan ne tulevat jatkossakin syöttämään suurelle yleisölle narraatiota, jonka mukaan Trumpilla oli yhteys venäläisiin ja että ilman venäläisiä hän ei olisi voittanut presidentinvaaleja.

                                                      *****************************



TV1, 25.3.2019 klo 22.15 Tom of Finland (12) 

Touko Laaksonen nousee kansainväliseen menestykseen kuvilla jotka Suomessa olivat aikanaan laittomia. Tarina rohkeudesta ja rakkaudesta. N: Pekka Strang, Lauri Tilkanen, Jessica Grabowsky. O: Dome Karukoski, Suomi 2017. HD ohjelmatekstitys (suomi) 1 h 54 min UUSINTA eilisestä.

Yle on tukenut taloudellisesti tämän filmin tekemistä, joten se haluaa luonnollisesti antaa elokuvalle laajaa näkyvyyttä omilla kanavillaan. Mikäs sen parempaa punavihreälle Ylelle kuin nostaa homoseksuaali pornograafikko kansakunnan kaapin päälle.

SUOMI ON ONNELLISIN MAA KOSKA MONIKULTTUURI ON VÄHÄISEMPÄÄ KUIN MUISSA LÄNSIMAISSA

Tällä viikolla valtamediat ja etenkin Yle ovat hehkuttaneet kansainvälistä onnellisuusraporttia, jonka mukaan Suomi on tietyillä indikaattoreilla mitattuna maailman onnellisin kansa. Ylen verkkosivujen uutisessa Suomi on maailman onnellisin maa jo toista vuotta peräkkäin, nyt selvällä erolla muihin jätetään kertomatta tutkimuksessa mainittu keskeinen syy onnellisuudelle eli kansalaisten keskinäinen luottamus. Ilman sitä on vaikea rakentaa vaurasta yhteiskuntaa, jossa jokainen kokee kuuluvansa joukkoon ja kykenee rakentamaan yhteistä maata kykyjensä mukaan. 

Suomessa keskinäinen luottamus on vielä olemassa, pääasiassa siksi, että maan väestö on suhteellisen homogeenistä. Suomi ei välttämättä olisi "maailman onnellisin maa" mikäli muut Länsi-Europaan maat olisivat etnisesti yhtä yhtenäisiä kuin 50 vuotta sitten. Toisin sanoen Suomen kärkisija perustuu siihen, että muilla menee vielä huonommin. Kun maamme monikultuurisuus alkaa lähentyä muiden länsimaiden tasoa, on selvää, että ykkössijamme ei tule kestämään kauaa.

Tiedemaailmassa on tiedetty jo pitkään, että etnisen diversiteetin kasvattaminen yhteiskunnassa lisää konflikteja ja vähentää luottamusta. Esimerkiksi ruotsalainen sosiologi Göran Adamson viittaa tutkimuksiin, jotka ovat osoittaneet, että etnisen monimuotoisuuden kasvaessa ihmisten keskinäinen luottamus vähenee, jonka seurauksena sosiaalinen eristäytyminen kasvaa, mikä taas saa etniset ryhmät sulkeutumaan sisäänpäin. Vastaavasti maailmankuulu biologi Irenäus Eibl-Eibesfledt on sanonut, että "monikultuurisiin yhteiskuntiin liittyvien monien ongelmien ja konfliktien takia sellaisten yhteiskuntien tietoinen luominen ei ole erityisen järkevää”. Tästä huolimatta maamme petoksellinen poliittinen eliitti kannattaa jääräpäisesti vasemmistoliberaalien muodikkaana pitämää mielettömyyttä, jossa jokaisesta Euroopan maasta pitää tehdä omanlaisensa Brasilia.

Suomalaisten henkselien paukutteluun ei ole syytä senkään vuoksi, että tietyt yhteiskuntaan pesiytyneet totalitaristiset virtaukset alkavat saada entistä enemmän vaikutusvaltaa. Laajalle levienneinä ne tulevat varmuudella vähentämään onnellisuutta, jos on uskominen esimerkiksi tutkimuksiin sosialistimaista. Toistaiseksi niin sanottu stasilainen ilmiantokulttuuri koskee vain poliittisena vähemmistönä olevia kansallismielisiä, mutta on selvää, että pavlik morozovien nälkä kasvaa syödessä ja he ulottavat ilmiantonsa jatkossa myös normikansalaisiin, jotka erehtyvät ajattelemaan poliitisesti epäkorrektisti. 

Lähitulevaisuudessa jopa vähemmän sensitiiviset aiheet kuten ilmasto saattavat synnyttää jyrkkää vastakkainasettelua, joka murentaa kansalaisten keskinäistä luottamusta ja siten myös onnellisuutta. Valtiovetoisessa ilmastodoktiriinissa alakynteen tulevat jäämään ne, jotka eivät ainoastaan epäile ihmisen vaikutusta ilmastonmuutokseen, vaan jopa nekin, jotka kyseenlaistavat virallisen totuuden keinot vähentää hiilidioksipäästöjä. Jo nyt on esimerkikisi Norjassa nähtävissä ilmiö, jossa viralliset tahot lietsovat asiaan perehtymättömiä lapsia Kiinan kulttuurivallankumouksen tyyliseen moraaliseen hysteriaan. Tällainen yhteiskuntaa polarisoiva manikealainen moralismi tulee varmuudella vähentämään kansalaisten onnellisuutta.

Vapaus on turvallisuuden ohella on yksi perusarvoista, joka vahvistaa kansalaisten onnellisuutta. Valitettavasti valtioon vahvasti sidoksissa olevat kansalaiset laittavat useimmiten turvallisuuden vapauden edelle. Siksi hämmästyttävän moni itseään fiksuna pitävä suomalainen on turvallisuuden nimissä valmis luopumaan kansalaisvapauksistaan, mikä on käynyt selväksi uuden tiedustelulain eduskuntakäsittelyssä. Näillä näkymin laki on menossa selvästi läpi ilman laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Valitettavasti suomalaiset eivät lyhytnäköisyydessään näytä ymmärtävän lakimuutoksen seurauksia. Ennen pitkää kansalaisten perusvapauksien kaventaminen alkaa tuntua myös tavallisissa tuulipukansalaisissa, mikäli he alkavat osoittaa tyytymättömyyttään nykymenoa kohtaan. On selvää, että poliittisen vainon kohteeksi tai sen uhan alaiseksi joutuminen vähentää kansalaisten onnellisuutta.

Nämä muutamat kriittiset huomiot on sanottu onnellisuusraportin esittämän onnellisuus-käsitteen puitteissa, joten niissä ei kyseenalaisteta vallitsevaa käsitystä onnellisuudesta, joka perustuu pääasiassa materiaalisesta hyvästä saatuun tyytyväisyyteen. Jos onnellisuus määriteltäisiin toisesta näkökulmasta, kansalaisten tyytymättömyys olisi todennäköisesti vähäisempää, koska materiaalisen hyvinvoinnin rinnalle ja jopa tilalle tulisi käsitys merkityksellisestä elämästä. Tästä on kirjoittanut amerikkalainen fysiikan professori ja National Alliance -järjestön johtaja William Pierce (1933-2002) esseessään "Our Cause", jossa sanotaan mm. seuraavaa:

Nuori, joka uskoo, että elämän tarkoitus on onnellisuus, tietää, että ei olemassa montakaan niin onnellista asiaa tällä planeetalla kuin joukko neek*ripentuja polskuttelemassa mutalätäkössä. Ja liikemies, joka uskoo, että elämän tarkoitus on tehdä rahaa, tietää, että mustan asiakkaan raha on samanlaista kuin valkoisen asiakkaan. 

Henkilö, joka hyväksyy tällaisen perustan, ei itse asiassa voi nähdä mitään todella vakuuttavaa syytä, miksi valkoisen rodun pitäisi säilyä. Hänen päämääränään on elää ”hyvä elämä”. Hänelle se tarkoittaa elämää, jossa on paljon rahaa, paljon syötävää ja juotavaa, paljon seksiä, uusia autoja, isoja taloja ja jatkuvaa huvittelua. Viihde: se on kaikki, minkä vuoksi hän elää, kaikki josta hän välittää ja kaikki mitä hän ymmärtää. Puhu hänelle tarkoituksesta ja hänen silmiinsä tulee tyhjä katse. Puhu ikuisuudesta ja hän nauraa sinulle. Hän tietää, ettei hän tule elämään ikuisesti, vaikkei hän halua mielellään ajatella sitä. Mikä ero tällä onkaan siihen elämän asenteeseen, joka oli esi-isillämme Pohjois-Euroopassa muutama sata vuotta sitten. 

(...) elämänasenne ikuisuuden vuoksi, jossa on aina mielessä eläminen ikuisuudessa sen sijaan, että eletään vain hetkessä; asenne, jossa yksilö ei ole päämäärä itselleen, vaan pikemmin, että yksilö elää jonkun suuremman kautta – erityisesti hänen rodullisen yhteisönsä (joka on ikuinen) kautta ja puolesta – näyttää olevan unohtunut meiltä monilta nykyään. Se on asenne, joka on täysin vastakkainen juutalaisen egoismin ja materialismin asenteelle. Ja kuitenkin vieras juutalainen asenne on se, jonka suurin osa amerikkalaisista on omaksunut itselleen. Olemme valinneet suuruuden asemasta onnellisuuden, hetken ikuisuuden sijaan. Meidän koko kansakunnasta – koko rodusta – on tullut täysipäiväisiä oman edun tavoittelijoita, rotu, jota kiinnostaa vain yksi asia: oma mielihyvä.

                                                          ************************

.