YLE ON TYYTYVÄINEN AMERIKAN HALLITSEVAN VÄHEMMISTÖN ETUA AJAVAAN SIONISTISEEN SOSIALISTIHALLINTOON

Globalistista maailmanjärjestystä avoimesti liputtavan Yhdysvaltain uuden presidentin hallinto on saanut valtamedialta odotetusti varauksetonta suitsutusta. Viimeksi tänään Ylen tv-uutisissa ja verkkosivujen jutussa Yhdysvalloissa puhaltavat uudet tuulet – Presidentti Biden muuttaa vauhdilla edeltäjänsä päätöksiä kerrotaan intoa puhkuen maailmanparannuksen vihdoin alkaneen. 

Tyytyväisyyttään kehräävä toimittaja Pirjo Pöntinen luettelee verkkosivujutussaan hegemonisen liberaalimedian muodikkaaksi junttaamia teemoja, joita Joe Biden on nyt lähtenyt ajamaan sivuilleen vilkuilematta. Se kriittinen kulma, joka oli aina läsnä kun Donald Trump teki poliittisia uudistuksia, puuttuu jutusta kokonaan, mikä ei sinänsä ole yllätys. Eiväthän valtavirtatoimittajat ole pitkään aikaan tehneet uutisia siitä miten asiat ovat, vaan siitä, miten niiden pitäisi olla.

Bidenin hallinnon hyvesignaloivat toimet tyydyttävät varmasti ideologisesti vankkumattomia vasemmistolibraaleja ja globalisteja, mutta suurimmalle osalle tavallisia amerikkalaisia ne jäävät vieraiksi. Varsinkin kun hallinto ei edusta aidosti väestösuhteita, vaan ainoastaan eri väestöjen ja mielikuvitusidentiteettien kirjoa. Siksi Bidenin kyseenalaisen valinnan yhteydessä korostettu "demokratian voitto" onkin kaikkea muuta kuin selviö. 

Kansanvallan toteutumista on vaikea perustella, sillä Bidenin avulla vallanhimoiset vähemmistöt ovat yksinkertaisesti kaapanneet lähes kaikki ministerinsalkut. Tätä Yle pitää kannatettavana asiana jo viime marraskuussa ilmestyneessä uutisessaan Lue tästä keitä Joe Biden on valinnut hallintoonsa – Ensinimitykset kielivät kansainvälisen yhteistyön painottamisesta ja tasa-arvon arvostuksesta. Uutinen heijastelee pelottavalla tavalla valtamedian uusvasemmistolaista asennetta, jossa edistyksellisyys samaistetaan valkoisen vallan purkamiseen. Samalla valtavirtatoimittajat kyseenalaistavat enemmistödemokratian ja katsovat, ettei Amerikkaa saisi hallita maan perustaneet valkoiset, vaikka nämä ovat edelleen enemmistönä. Paatuneina kaksinaismoraliseina he pitävät etnisten vähemmistöjen valtaa eettisenä, mutta silloin kun hallitsevana vähemmistönä ovat valkoiset kuten aikoinaan Etelä-Afrikassa ja Rhodesiassa, valta nähdäänkin moraalisesti paheksuttavana.

Valtakriittiset toimittajat ja muut tiedostavat tahot nostavat aina sormensa ylös, jos he näkevät jossain valkoisen miehen ylivaltaa. Jostain syystä rikkaiden ja vaikutusvaltaisten osoittelu katkeaa kuin veitsellä leikaten kun tarkasteltaviksi otetaan juutalaiset. Esimerkiksi Ylen jutussa ei nähdä mitenkään ongelmallisena, että Biden hallinnossa on toistakymmentä juutalaistaustaista ministeriä, vaikka heidän väestöosuutensa Yhdysvalloissa on tätä nykyä alle 2 prosenttia. Media vaikeni juutalaisesta ylivallasta myös Trumpin hallinnon kohdalla, vaikkei sen ministerilista aivan samalla tavalla muistuttanutkaan New Yorkin Brooklynin puhelinluetteloa kuin Bidenin. 

Ainoat tiedotusvälineet, jotka ovat voineet rehvastella Bidenin hallinnon sionistisella ylivallalla ovat israelilaisia. Muilta ryövätyssä maassaan sikäläisten lehtien ei tarvitse kainostella juutalaisvaltaa antisemitismin pelossa, jonka vuoksi esimerkiksi The Times of Israel saattoi hekumoida Amerikan uudistettua sionisthallintoa uutisessaan  All the Jews Biden has tapped for top roles in his new administration. Häkellyttävän juutalaispainotteinen ministerilista kertoo karua kieltä, mitkä tahot nostivat Bidenin valtaan ja keille tämä goy on kiitollisuudenvelassa. Seuraavaksi lyhyt esittely Bidenin hallinnon keskeisistä juutalaistaustaisista ministereistä ja johtavista virkamiehistä:

Juutalainen ulkoministeri: Anthony Blinken

Jälleen kerran Israelin etuja turvaamaan tarvittin ulkoministeriksi aito heimoveli, joka osaa puolustaa sydämmestään "Lähi-idän ainoan demokratian" etuja. Valkoisen kristityn Amerikan edusta hän ei juuri välitä, onhan hän "holokaustiselviytyjän poikapuoli", joka on myöntänyt juutalaisuutensa vaikuttaneen keskeisesti hänen politiikkaansa ja maailmankuvaansa.

Juutalainen varaulkoministeri: Wendy Sherman

Juutalaiset eivät jätä mitään yhden kortin varaan, jonka vuoksi varaulkoministeriksi on kammettu juutalaisveli Wendy Sherman siltä varalta, ettei Blinken voisi jatkaa tehtävässään. Israelilaismedian mukaan Sherman on pyrkinyt ”sorvaaman demokraattipuolueen poliittisesta ohjelmasta sellaisen, että se noudattaa perinteisiä Israel-myönteisiä linjauksia”.

Kotimaan turvallisuuden ministeri: Alejandro Mayorkas

Blinkenin tapaan myös Mayorkas muistaa mainita aina olevansa "holokaustiselviytyjän lapsi". Tästä taas seuraa, että hän aikoo ministeripestissään ottaa erityistoimenpiteidensä kohteeksi valkoiset kansallismieliset. Jewish Telegraphic Agencyn mukaan hän on halukas hyökkäämään "äärijärjestöjä" vastaan, mikä käytännössä tarkoittaa sortotoimia valkoisten oikeuksien puolustajia vastaan.  

Rahaministeri: Janet Yellen

Media on kertonut ihastelevaan sävyyn kuinka rahaministeriksi saatiin vihdoinkin nainen. Yellenin keskeisin identiteetti ei kuitenkaan ole naiseus vaan juutalaisuus, jota taas media ei halua korostaa. Kun tarkasteltavaksi otetaan rahaministerin juutalaisuus, huomataan, että lasikatot ovat jo rikki, sillä yleensä Amerikan rahaministerit ovat aina olleet juutalaisia. Yleisenä tietona kerrottakoon, että Yhdysvalloissa 86 % rahaministereistä on ollut juutalaisia viimeisten 15 vuoden aikana. Juutalaisia ovat aina olleet myös FED-keskuspankin johtajat, jona myös Janet Yellen toimi ennen ministerinpostiaan. Fedin johtajana hän kahmi tuhansia miljardeja veronmaksajien rahoja, joilla rikastutettiin lähinnä vain suursijoittajia ja investointipankkeja.

Juutalainen oikeusministeri: Merrick Garland 

Garland on Bidenin kabinettissa jo kolmas ministeri, joka mainostaa itseään ”holokaustiselviytyjien ja maahanmuuttajien lapsenlapsena”. Tällaisella identiteetillä varmistetaan, että Amerikan tuomioistuimet palvelevat liberaalijuutalaisten intressiä.

Juutalainen varaterveysministeri: Rachel Levine

Varaterveysministerin valinnallaan Bidenin kopla haluaa hieroa ulostettaan suoraan konservatiiviäänestäjien naamaan. Amerikan kansalle voidaan syöttää nyt virallisesti kulttuurmaxilaista sateenkaari-ideologiaa kun terveysministeriöön (sic!) päästetään hääräämään juutalainen transsukupuolinen Rachel Levine. Hänessä ruumillistuu kauhistuttavalla tavalla koko vinksahtunut nykyliberalismi yhdistettynä häikäilemättömään vallankäyttöön. Mielikuvitusidentiteettejä normalisoiva Levine tulee virassaan varmuudella hyökkäämään biologisia sukupuolia ja perhearvoja vastaan.

Juutalainen valkoisen talon kansiliapäällikkö: Ronald Klain 

Valkoisen talon korkea-arvoisimpina työntekijän Ronald Klainilla on merkittävä rooli edistää juutalaisten intressiä. Hänen valintansa puhuu sen puolesta, että Amerikkaa johtavat voimat, joilla ei ole mitään tekemistä enemmistönä olevien sydänmaan amerikkalaisten kanssa. Amerikkalaista "demokratiaa" tämäkin.

Juutalainen CIA:n varajohtaja: David Cohen

CIA:n johtoon tarvittiin takuumieheksi juutalainen, joka on epäröimättä valmis kaatamaan Israelin ja suurpankkien vastustamia hallituksia niin sanotuilla värivallankumouksilla. The Times of Israel pitää häntä miehenä, jolla on "pitkä tausta juutalaisasioiden ajamisessa”. Parempaa suositusta tuskin saa hakea.

Juutalainen Kansallisen tiedustelun johtaja: Avril Haines

Joe Biden aikoi nimittää juutalaisen Avril Hainesin ensin CIA:n johtajaksi, mutta lopulta sopivampi pesti löydettiin kansallisen tiedustelun johtotehtävästä. Sionistina Hainesilla on tiiviit suhteet Israeliin ja Amerikan juutalaiseen kulttuurieliittiin. 

Juutalainen NSA:n kyberturvallisuuden johtaja: Anne Neuberger

Kybertiedustelupalvelu NSA tunnetaan Edward Snowdenin paljastusten myötä organisaationa, joka vakoilee laittomasti oman maan lainkuuliaisia kansalaisia. Brooklynin ortodoksijuutalaisesta yhteisöstä lähtöisin oleva Neuberger tulee tehtävässään kannustamaan NSA:n työntekijöitä hakkeroimaan ja vainoamaan verkkoon kirjoittavia kansallismielisiä toisinajattelijoita tekosyynä "vihapuhe". 

Juutalainen tiede- ja teknologiapolitiikan hallinnon johtaja: Eric Lander

Presidentin tiedeneuvonantajaksi ja tiede- ja teknologiapolitiikan hallinnon johtajaksi nimitetty MIT:n ja Harvardin professori Eric Lander on pesunkestävä vasemmistoliberaali, joka haluaa käyttää tiedettä yhteiskuntautopiansa toteuttamiseksi. Lander on myös innokas egalitarismin ja poliittisen korrektiuden kannattaja. Hän tosin sai maistaa pari vuotta sitten omaa lääkettään erehtyessään onnittelemaan 90-vuotta täyttänyttä Nobel-palkittua DNA:n löytäjä James Watsonia. Landerin kollegat pakottivat Landerin perumaan onnittelut, koska vasemmistoliberaalit eivät voi sietää Watsonia tämä ihmisten biologista tasa-arvoa kyseenlaistavien näkemysten vuoksi.  

Vasemmistoliberaalit katsovat Bidenille kuiskuteltujen johtajavalintojen perustuvan pätevyyteen, mutta  tätä selitystä he tuskin uskovat itsekään, vaan mieluummin sivuuttavat koko kysymyksen epäolennaisena. On kuitenkin epäuskottavaa, että itse itseään täydentävä sionistihallinto ja syvä valtio nimittäisi johtohenkilöitä pelkän pätevyyden perusteella, sen verran paljon ne yhtä etnistä ryhmää suosivat. Kyse on pikemminkin sopivuudesta kuin pätevyydestä ja sionistihallinnolle sopii paremmin juutalainen kuin keskilännen anglo. 

Juutalaisten pöyristyttävän vahva rooli Bidenin hallinnossa ei ole lainkaan huono asia riviliberaaleille ja vähemmistöille, koska nämä katsovat heprealaisten ajavan heidän etuaan. Päältä päin katsoen tämä on totta, mutta juutalaiset tekevät sen vain heikentääkseen poliittisena päävihollisenaan pitämäänsä valkoista valtaväestöä. Jos ja kun mustien ja juutalaisten edut sattuvat menemään ristiin, on selvää, kenen puolelle juutalaiset tässä taipuvat. Etnisessä nollasummapelissä vallitseva asetelma ei viime kädessä hyödytäkään värillisiä, koska poikkeuksellisen etnosentriset juutalaiset ajavat lopulta vain omaa etuaan.

                                                           ************************

Yle TV1, 27.1.2021 klo 19.00, Prisma: Yksinäisyyden aikakausi

Tutkimukset osoittavat että yksinäisyys on lisääntynyt viime vuosikymmeninä paremmasta elintasosta ja teknologian kehityksestä huolimatta. Yksinäisyys saattaa aiheuttaa masennusta, korkeampaa sairastavuutta ja jopa ennenaikaisen kuoleman. Mikä on syy tähän ilmiöön ja miten voimme vähentää yksinäisyyttä? T: Sympactful Wellness Media/Moca Films/Armada Films, USA/Kanada HD 60 min. Linkki ohjelmaan.

Ohjelman lähtökohta on perusteltu, sillä siinä sanotaan individualismia korostavan kapitalistisen yhteiskunnan lisäävän ihmisen yksinäisyyttä. Yksilön kuviteltu riippumattomuus on kaksiteräinen miekka, koska sen kääntöpuolena seuraa yksinäisyys. 

Pelkkää voittoa tavoitteleva turbokapitalismi hajottaa edistämällään monikultuurilla myös yhteisöjä, seikka, joka sivuutetaan kanadalaisdokumentissa täysin. Aito yhteisöllisyys voi syntyä vain juurista, sukupolvia kestäneestä yhteisestä identiteetistä, eikä sitä voi rakentaa keinotekoisesti pallopelien ja yhteisten ruokajuhlien avulla. 

Monikultturisuus on yhteisön sairaus, mutta kanadalaistekijät esittävätkin sen ohjelman lopussa ratkaisuna yksinäisyyteen! Ensin turbokapitalismista seurannut monikulttuuri hajottaa yhteisöt ja synnyttää irrallisuutta, jonka jälkeen se korjataan monikulttuurisella kohtaamisella. Toisin sanoen lääkkeeksi yksinäisyyteen tyrkytetään sitä, mikä synnyttää yksinäisyyttä.

Yle Teema, 27.1.2021 klo 22.15, Kino: 1945 (12)

Kaksi juutalaismiestä saapuu elokuussa 1945 pienen unkarilaiskylän junasemalle mukanaan kaksi kirstua. Samaan aikaan kylässä valmistellaan hääjuhlaa. Muutaman tunnin kuluessa aivan kaikki muuttuu, salaisuudet, synnit ja rakkaudet paljastuvat. On tilinteon aika. O: Ferenc Török. (Unkari 2017) Elokuva on mustavalkoinen. HD 1 h 29 min. Linkki elokuvaan.

Vainojen uhrien muistopäivä tarkoittaa käytännössä vain yhtä maailmanhistorian episodia eli juutalaisiin kohdistettua kansanmurhan yritystä. Sattumoisin muistopäivää vietään 27. tammikuuta, joka oli neuvostokommunistien Auschwitziín saapumispäivä vuonna 1945. Päivä näkyy Ylessä vahvana erilaisina holokaustiohjelmina.  

YLE JÄLJITTÄMÄSSÄ PAINAJAISEKSI MUUTTUNUTTA AMERIKKALAISTA UNELMAA

Yle TV1, 25.1.2021 klo 19.00. Historia: Rajoja rikkovat astronautit

Avaruuden valloitus oli kahden suurvallan, Amerikan ja Neuvostoliiton, keskinäinen kilpailu kylmän sodan aikana. Mutta avaruusohjelman piti myös heijastaa modernin ajan tasavertaista henkeä. Miten rotujen välinen tasa-arvo toteutui avaruuskilvassa? T: Brook Lapping Productions/Smithsonian Channel, Yhdysvallat HD ohjelmatekstitys (suomi) 52 min. Linkki ohjelmaan.

Vasemmistoliberaalien totalitaristinen tasa-arvoteatteri näkyy etenkin rotukysymyksessä, josta on tullut heille suorastaan nolo pakkomielle. Ylen tämän kertaisessa Historiadokumentissa "Rajoja rikkovat astronautit" (Black In Space: Breaking The Color Barrier, 2020) hekumoidaan mustien pääsystä avaruuteen ikään kuin todisteena ihmispopulaatioiden täsmälleen yhtäläisistä kyvyistä. Ei ihme, että hirmuvaltio Neuvostoliiton perverssit sosialistiset arvot näyttäytyvät dokumentissa suorastaan upeina ja tavoiteltavina.

Katsojalle ei haluta vahingossakaan muistuttaa, että omin avuin mustat eivät olisi päässeet avaruuteen koskaan, sillä sekä Yhdysvaltain että Neuvostoliiton avaruusohjelmat olivat yksinomaan valkoisen faustisen miehen ja mielen tuotoksia. Itse asiassa avaruudenvalloitusprojektin merkittävimmät kehittäjät olivat kansallisossialistisen Saksan rakettipioneereja kuten Amerikan kansalaisuuden saanut raketti-insinööri Wernher von Braun, jolla oli johtava rooli kuumatkojen aloittamisessa. Saksalaisiin insinööreihin verrattuna vasta 1980-luvulla avaruuteen lennätetyt muutamat mustat ovat pelkkiä monikulttuuri-ideologian maskotteja niin idässä kuin lännessä.

Avaruusohjelmat eivät tarvitse menestyäkseen mustia, mutta monikultturismin läpäisemälle valtamedialle he ovat elintärkeä propaganda-ase amerikkalaisen sulatusuuni-ideologian puolesta. Toimittajat ja viihdeteollisuus ovat valmiita vääristämään jopa historiaa, jotta valkoisten saavutukset saataisiin näyttämään yhteiseltä multikulturaalisilta ponnistukselta. Viime vuosien eräs räikein Hollywood-tuotanto tästä on elokuva Hidden figures, jossa muutamat NASA:ssa 1960-luvulla työskennelleet mustat naiset kuvataan merkittäviksi tekijöiksi avaruusohjelman onnistumiselle.

Illan dokumentti ei voinut väistää Challenger-sukkulan lähettämistä avaruuteen vuonna 1986. Sen kun piti olla monirotuiseksi pakotetun amerikkalaisyhteiskunnan huippuhetki. Challengerin miehistö oli todellinen monikultturistinen märkä uni, jota tiedotusvälineet hehkuttivat kuukausia ennen sukkulan lähettämistä: se koostui mm.  kahdesta mustasta, juutalaisesta, itä-aasialaisesta ja (valkoisesta) naisesta. Dokumentissa sukkulan räjähdys kuvattiin "kansakunnan" yhteisenä suruna, mutta näin jälkeen päin se näyttää vain monikultturismin symboliselta epäonnistumiselta konkreettisessa maailmassa.   

                                                       ***********************

Yle Podcast, tammikuu 2021, KC Karemo: Miksi kannatat edelleen Trumpia, Juha Ahvio?

Teologian tohtori Juha Ahvio oli Tuomas Karemon vieraana Kulttuuricocktailin radiolähetyksessä nelisen vuotta sitten puolustamassa Trumpia, kun tämän kausi presidenttinä oli alkuvaiheessa. Millaisena Ahvio näkee Trumpin kauden nyt? Mikä saa hänet kannattamaan edelleen Trumpin politiikkaa? Linkki ohjelmaan.

Maamme valtamediassa uskottavat Donald Trumpin politiikan kannattajat pääsevät harvoin ääneen. Viime vaalien aikaan kenties ainoa Trumpin julkinen ymmärtäjä oli dosentti Markku Ruotsila, joka pyrki kärsivällisesti selittämään Amerikan hiljaisten kannatuksen konservatiivina pidetylle Trumpille. 

Toisin kuin virallisen selitys antaa ymmärtää, Trumpin kannattajat eivät ole pahantahtoisia mielipuolia, vaan huomattava kansanosa, joka on huolissaan kulttuurisesta ja taloudellisesta alasjosta mitä sosialistiset liberaalit ovat maalle viime vuosikymmeninä tehneet. Viimeksi viikonloppuna Länsi-Savo ja Uusisuomalainen julkaisivat Ruotsilan poikkeuksellisen suorasanaisen haastattelun. Siinä hän kertoo muun muassa, että 

Häviävän harva Trumpia äänestäneistä yli 74 miljoonasta kuuluu tähän äärioikeistoon. Mutta sen väkivalta on ilmentymä paljon laajemmasta huolesta – syvästä eksistentiaalisen uhan tuntemuksesta – jonka demokraattien vaalivilppiepäilyillä sävytetty valtaanpaluu ja vaalilupaukset ovat synnyttäneet puolessa kansakuntaa.

Ennusmerkit oli nähtävissä jo pitkään, mutta niistä ei suostuttu raportoimaan Suomessa.

Kyse on periaatteista, arvoista, uskosta, tunteista ja vakaumuksista. Kyse on kahdesta täysin erilaisesta käsityksestä siitä, mikä tekee elämästä ihmisarvoisen ja mikä on hyvän yhteiskunnan olemus. Noin puolet amerikkalaisista haluaa vain olla rauhassa, säilyttää perinteisen elämäntapansa, menestyä omalla työnteollaan, luottaa Jumalaan ja vapaaseen markkinatalouteen, ajatella omia ajatuksiaan ja puhua omantuntonsa mukaan ilman nimittelyä mielenvikaisiksi, rasisteiksi, fasisteiksi tai nais- ja homovihaajiksi.

Toinen puoli Amerikkaa taas uskoo, että valtion tulee hoivata ja huoltaa kehdosta hautaan, opastaa ajattelemaan ”oikein” ja rangaista ”vääristä” sanoista, ostaa veroilla ja velalla aina uusia etuisuuksia, kahlita elinkeinoelämää sääntelyllä ja voimauttaa etnisiä ja sukupuolivähemmistöjä sekä maahanmuuttajia.

(...) Konservatiivisesti ajattelevilta ollaan viemässä pääsy sosiaaliseen mediaan. Heitä ollaan erottamassa työpaikoiltaan ja heidän pankkitilejään ollaan sulkemassa. Demokraattipuolueesta vaaditaan julkista puhetta sensuroivan valtiollisen viraston perustamista. Valtiollisen PBS-televisioyhtiön edustaja ehdotti Trumpin kannattajien lasten eristämistä uudelleenkoulutusleireihin.

Toinen silloin tällöin mediassa näkyvä uskottava asiantuntija Trumpin politiikan puolesta on teologian tohtori Juha Ahvio. Hänen tukensa Trumpille perustuu pitkälti vasemmistoliberalismin ja kulttuurimarxilaisen identiteettipolitiikan vastustamiseen. Trump ei ole Ahviolle ihanteellinen valtionjohtaja, mutta hän oli pitkiin aikoihin presidentti, joka haastoi "liberaalin" eliitin ja sen hellimät tabut. 

Toisin kuin media massoille syöttää, Trump ei aloittanut kulttuurisotaa, vaan ainoastaan haastoi äänestäjiensä tukemana tuon sodan 60-lukulaiset sytyttäjät. Juuri tämä sai globalismiin kiinnittyneen vanhan vallan niin mediassa ja kuin politiikassa raivoihinsa. Juha Ahvion näkemykset näistä juurikysymyksistä ovat harvinaista herkkua Ylen ääniaalloilla ja podcastissa. 

PRESIDENTTI BIDENIN EPÄAJANMUKAISET VIRKAANASTUJAISHOUREET –AMERIKAN YHTENÄISYYS MENETETTIIN JO 1960-LUVULLA

Amerikan sionistinen miehityshallinto eli syvä valtio porskuttaa entistä reteämmin kun maan johtavaksi marionetiksi kammettiin väkisin Demokraattipuolueen presidenttiehdokas Joe Biden. Tänään pitämässään virkaanastujaispuheessaan Biden toisti vasemmistoliberaalin toiveajattelun pääteesit, joihin täysjärkisten ei olekaan tarkoitus uskoa. Pääasia, että läntiseen maailmaan luodaan itsepetoksellisesti hyvää fiilistä samalla kun ilmaistaan hyvesignaloivia koodisanoja. 

Kyyniset Ylen toimittajat kuvasivat puhetta merkkinä Amerikan paluusta takaisiin "normaaliin", mikä tarkoittaa käytännössä hajoavan monikulttuuri-imperiumin uutta vauhdinottoa kohti länsimaisen itsetuhon kuilun pohjaa. Ylen verkkosivuilla julkaistussa listauksessa Kolme keskeistä asiaa presidentti Bidenin virkaanastujaispuheesta: Yhtenäisyys, paluu kansainväliseen yhteistyöhön ja totuus valheiden sijaan toimittajat Anu Kerttula ja Teemu Juhola kertovat selkokielellä mitä epädemokraattisten taustaryhmien ohjaama dementikko tarkoittaa.

Demokraattipuolue on suurin yksittäinen voima, joka on hajottanut perinteisen Amerikan tekemällä siitä kovaa vauhtia Brasilian kaltaisen monirotuisen kehitysmaan. Puolueen epäarvojen aisankannattajina toimivat "kohteliaat häviäjät" eli republikaanit ovat myös vastuussa maan alennustilasta, eikä tätä rikoskumppanuutta yksi Trumpin kausi muuta miksikään. Semminkin kun Trump ei ollut mikään todellinen uhka syvän valtion sionistihallinnolle. 

Bidenin kädenojennus kansakunnan yhtenäisyyden puolesta on pelkkä retorinen ele, sillä maan peruuttamaton hajoamisprosessi on alkanut jo vuosikymmeniä sitten. 

Biden lupasi puheessaan olla ”kaikkien amerikkalaisten” presidentti. – Taistelen yhtä kovasti niiden puolesta, jotka eivät tukeneet minua kuin niiden puolesta, jotka tukivat.

Hallitseville vasemmistoliberaaleille "yhtenäisyys" on tietysti mieluisaa, koska silloin poliittisen opposition pitäisi alistua vallitsevalle politiikalle. Tähän republikaaneja äänestäneet valkoiset tuskin alistuvat ja sen taitaa tietää myös Capitol-kukkulan nykyiset valtiaat. Heille tämä on pelkkä alkunäytös, sillä näytelmän myöhemmissä vaiheissa päämääränä on ainoastaan tukahduttaa ja rangaista väärin ajattelevia konservatiiveja.

Totta kai Biden otti puheessaan esille myös rasismin, joka on yksi liberaalin valheen räikeimmistä esimerkeistä:

Tuore presidentti tunnusti puheessaan maan historian erimielisyydet. Bidenin mukaan ”rasismin ruma todellisuus” ajaa ihmisiä erilleen. 

– Tiedän, että voimat, jotka jakavat meitä ovat syviä ja todellisia. Tiedän myös, etteivät ne ole uusia, Biden sanoi.

Moralistinen rasismista paasaaminen on tunnetusti itsessään rasistista, koska sillä viitataan tarkoituksellisen epäsuorasti vain ja ainoastaan valkoisiin. Valheellisuus vielä korostuu väärässä syntipukissa, sillä lahjomattomien tilastojen valossa ylivoimaisesti eniten rasistista väkivaltaa muita vastaan harjoittavat mustat. Mustiin kohdistuva systemaattinen poliisiväkivaltakin on myytti, mutta silti valtamedia toistaa valhetta, että afroamerikkalaiset olisivat erityisesti (valkoisen) poliisin silmätikkuina. Tosiasiassa valkoisia kuolee poliisin käsissä suhteessa enemmän kuin mustia, mutta tämähän ei kiinnosta BLM:n lumoissa olevia tiedotusvälineitä. Nyt tämä ilkeä liberaalivalhe valkoisten erityisestä rasismista saa uutta nostetta, koska sitä julistaa Yhdysvaltain muodollisesti vaikutusvaltaisin päämies.

Amerikan demari Biden korosti puheessaan myös demokratian "palauttamista". Kansainvälisen eliitin edusmiehelle demokratia tarkoittaa lisää ylikansallisia sitoutumuksia, joilla taas ei ole mitään tekemistä aidon kansanvallan eli demokratian kanssa. Toimittajat eivät vahingossakaan kerro globalististen hallintohimmeleiden ja sopimusten todellisesta luonteesta. Niissä kun päätösvalta siirtyy vain entistä kauemmas tavallisten kansalaisten kontrollista. Hölmöjä jymäytetään "hyvillä asioilla", jolloin globaalisosialistinen ylivalta saadaan näyttämään demokratialta:

Biden totesi heti puheensa aluksi, että tämä päivä on Amerikan ja demokratian päivä. Hän lupasi, että Yhdysvallat palauttaa vahvat suhteet muuhun maailmaan ennalleen. Uusi presidentti sanoi Yhdysvaltojen olevan jatkossa vahva ja luotettava kumppani. Trumpin kaudella Yhdysvallat erosi muun muassa maailman terveysjärjestöstä WHO:sta ja Pariisin ilmastosopimuksesta.

Korruptoituneen valtamedian suosikkina Biden teki sille kumarruksen syyttämällä Trumpia, oppositiota ja riippumattomia uutistenvälittäjiä valheellisuudesta. Viestinä oli, että vain hallitseva poliittinen eliitti ja sitä myötäilevä valtamedia omistavat totuuden. Mikä voisikaan olla kauempana totuudesta:

– Kaikkien amerikkalaisten, erityisesti vaaleilla valittujen johtajien on puolustettava totuutta valheita vastaan, Biden sanoi. 

Hän vaati, että valheista on päästävä eroon. Edelleen hän painotti, että Yhdysvaltojen sisäiset riitaisuudet on ratkaistava.

Kaikesta virallisesta hymistelystä huolimatta Bidenin virkaanastujaispuhe ja etenkin virkaanastujaisjuhlat kertovat kenties kaikkein viheliäisimmän amerikkalaishallinnon esiinmarssista. Ylen uutinen Maailmantähdet Lady Gagasta Jennifer Lopeziin ja Bruce Springsteeniin juhlistavat Joe Bidenin virkaanastujaisia kertoo jo itsessään millaisesta kansasta vieraantuneesta rappioliberaalien ja samppanjasosialistien bakkanaalista on kyse. Kansalaisvaikuttaja Markku Siira kuvaakin osuvasti blogikirjoituksessaan Bidenin virkaanastujaisista syvän valtion spektaakkeli uutta hallintoa ja sen siipeilijöita:

Bideniä juhlistamassa ovat myös Lady Gaga, Jennifer Lopez, Tom Hanks ja muut viihdemaailman tunnetut hahmot, jotka korostavat demokraattipuolueen teennäistä arvomaailmaa. Jotta tämä eliitin esoteerinen rituaali olisi täydellinen, kaikki sonnustautuvat tietysti korona-ajan kasvomaskeihin. 

Itse asiassa on kuvaavaa, että tavalliset amerikkalaiset tulevat loistamaan tilaisuudessa poissaolollaan. Tämä on pysyvän valtiokoneiston, niinkutsutun "syvän valtion", valtanäytelmä; "imperiumin vastaisku" neljän viime vuoden poikkeusoloille. Trumpista on jo tehty paarialuokan epähenkilö, mutta jatkoa seuraa. 

Symboliikka tulee olemaan selkeä ja vain valta(vale)median aivopesemät eivät sitä huomaa: Yhdysvaltojen poliittinen eliitti ei edusta ketään muuta kuin itseään. Oikeusvaltioperiaatteesta tai kansalaisten oikeuksista on turha edes puhua maassa, jossa vallitsee vahvimman ja rikkaimman laki.

                                                    ************************

Yle Teema, tiistai 19.1.2021 klo 21.00, Historia: KKK - amerikkalainen tarina (16)

2/2. 1945 - 2020 Amerikka palaa. Ku Klux Klanin tarina on synkkä luku Amerikan historiaa. Nuo kolme sanaa tuovat mieleen paitsi laittomat hirttämiset ja kirkkojen polttamiset myös kansalaisoikeusliikkeen ja tämän päivän rotumellakat. Dokumentti käy läpi Ku Klux Klanin historian sen synnystä tähän päivään rikkaan arkistomateriaalin ja lukuisten haastattelujen kautta. Tuotanto: Roche Production/France 5/Arte, Ranska HD ohjelmatekstitys (suomi) 59 min. Linkki ohjelmaan.


Yle Teema, tiistai 12.1.2021 klo  21.00, Historia: KKK - amerikkalainen tarina (16)

1/2. 1865 - 1944 Näkymätön valtakunta. Ku Klux Klanin tarina on synkkä luku Amerikan historiaa. Nuo kolme sanaa tuovat mieleen paitsi laittomat hirttämiset ja kirkkojen polttamiset myös kansalaisoikeusliikkeen ja tämän päivän rotumellakat. Dokumentti käy läpi Ku Klux Klanin historian sen synnystä tähän päivään rikkaan arkistomateriaalin ja lukuisten haastattelujen kautta. Tuotanto: Roche Production/France 5/Arte, Ranska HD ohjelmatekstitys (suomi) 55 min. Linkki dokumentista tehtyyn Ylen artikkeliin.

Tämä kaksiosainen ranskalaisdokumentti valittiin Ylessä ohjelmistoon todennäköisesti sen jälkeen kun Bidenin kyseenalainen vaalivoitto varmistui. Vihjaukset Donad Trumpiin ovat ilmeiset. Parahiksi ennen vallanvaihtoa lähetetty tv-dokumentti Ku Klux Klanista yrittää vetää kömpelösti suoraa linjaa 1860-luvulta Trumpin hallintoon.

Nykyajan hyperpoliittisen kielenkäytön huomaa KKK:n niputtamisena terroristijärjestöksi. Ennen terrorismi ymmärrettiin RAF:n, PLO:n ja IRA:n kaltaisiksi järjestö- ja toimintamalliksi, mutta tänään leima halutaan antaa kaikelle, mikä ei miellytä hegemonisia vasemmistoliberaaleja.

On totta, että Ku Klux Klan käytti rodullisen itsepuolustuksen välineenä välillä väkivaltaa, mutta se ei tee siitä vielä terroristijärjestöä, koska sen passiivinen rivijäsenistö oli suuri ja sillä oli myös aikanaan merkittävää kansansuosiota. Kyse oli lähinnä ulkoparlamentaarisesta kansanliikkestä, jossa eräät sen jäsenet sattuivat käyttämään väkivaltaa ja oman käden oikeutta mustia raiskaajia vastaan. Politisoidun dokumentin tarkoitus onkin tahrata amerikkalaisten historia niin että valkoisten esi-isät saadaan näyttämään rikollisilta terroristeilta. Dokumentitn toisen osan ainoa hyvä puoli oli sen antama musiikkilaina Johnny Rebelin särmästä outlaw-countrystä.

YLE PUOLUSTAA TEKNOTYRANNIEN POLIITTISTA SENSUURIA DEMOKRATIALLA

Ilman kansalaisten mandaattia toimivat lännen globalistiset teknotyrannit Facebook, Google, Apple, Twitter, Amazon, Mozilla ja YouTube ovat jo vuosikausia harjoittaneet poliittisesti vinoutunutta sensuuriaan, mutta vasta viime päivinä yhtiöt ovat näyttäneet millaiseen vallankäyttöön ne ovat valmiita, kun Twitter ja Facebook sulkivat kansanvaltaisesti valitun Yhdysvaltain presidentin tilin. 

Tilien sulkemisen perusteena käytettiin stalinistisen epämääräistä ja epäuskottavaa "väkivallan uhkaa", vaikka todellisuudessa paniikkiratkaisun syynä oli pelko, että Donald Trump pääsee laukomaan ikäviä totuuksia, joita hallitseva media ei halua suuren yleisön kuulevan. Ohjelmistoja tekevä Mozilla menee julkilausumassaan niin pitkälle, että se vaatii Trumpin kannattajien ja arvokonservatiivien alustoilta poistamisen lisäksi heidän karkottamistaan koko Internetistä. 

Vapaasti mellastavien yritysjättien viimeisin operaatio kertoo lähinnä siitä, että teknologiayhtiöt ovat sitoutuneet tosiasiallisesti yksipuoluejärjestelmään, jossa Yhdysvaltoja tulisi haallitsemaan diktatorisesti woke-sosialistinen Demokraattipuolue. Tekopyhyyden harjoitelmina tunnetut demokraattijohtajien juhlapuheet kansan yhdistämisestä voidaan unohtaa viimeistään nyt, sillä syvän valtion globalistis-totalitaristiset aikeet vain lisäävät kansan kahtiajakoa ja sisällisodan mahdollisuutta.

Rehellisessä ja oikeudenmukaisessa maailmassa vallan vahtikoirana esiintyvän perinteisen median pitäisi tuomita teknojättien omavaltaisesti tekemät törkeät sananvapauden loukkaukset. Sen sijaan kaikki johtavat läntiset valtamediat, kotimainen Yle mukaan lukien, ovatkin olleet riemuissaan siitä, että kansalaisten kontrollin ulottumattomissa olevat tekno-oligarkit päättävät heidän puolestaan mitä poliitikot saavat sanoa ja mitä eivät. Koska Yle yrittää tyypilliseen tapaansa esiintyä taas puolueettomana "laatumediana", se ei julista toimittajien suilla sensuurin ihanuutta, vaan delegoi ilosanomansa punaisen yliopiston poliittisesti korruptoituneille tendenssitutkijoille uutisjutussaan Tutkijat: Twitterin kurinpalautus Trumpille on oikea veto, vaikka tulikin kovin myöhään – "Nyt käydään selkeästi viestinnän valtataistelua". 

Ylen haastattelemat tutkijat, apulaisprofessori Turo Uskali ja tutkijatohtori Niko Pyrhönen, toistavat samaa mantraa mitä muu punaliberaali nomenklatuura on vaatinut somelta jo vuosikausia: vieläkin kovempaa sensuuria poliittisesti epäkorrektisti ajatteleville. Kansalaisten kannalta olennaisin kysymys eli Facebookin ja Twitterin massiivinen poliittinen sensuuri on Ylen retorisessa pelissä siivutettu täysin ja käänetty suorastaan ylösalaisin. 

Vastuullisten asiantuntijoiden pitäisi vaatia omavaltaisesti kovennetun some-sensuurin lopettamista ja oikeustoimia teknoyhtiöiden harjoittamaa perusoikeuksen rikkomista vastaan. Tällaista suoraselkäisyyttä on kuitenkin turha odottaa järjestelmän lakeijoina toimivilta Pyrhöseltä  ja Uskalilta, jotka ovat jopa valmiita valehtelemaan sometyrannien viattomuuden puolesta. He valittelevat yhtiöiden toimineen "vastuullisuudessaan" eli sensuurissaan liian myöhään, vaikka somejätit aloittivat todistetusti totaalisen sodan kaikkia eurooppalaisperäisten ihmisten etua ajavia kansalaisia ja järjestöjä vastaan jo keväällä 2017. Pyrhönen ja Uskali tietävät tämän, mutta kehtaavat silti valehdella tutkijan auktoriteetillaan päin lukijoiden naamaa:

Ylen haastattelemat tutkijat, apulaisprofessori Turo Uskali ja tutkijatohtori Niko Pyrhönen, pitävät Twitterin puuttumista Trumpin tviittailuun oikeana päätöksenä, joka olisi tosin voitu tehdä jo aiemmin.

– Ainoa mistä somejättejä voi ja ehkä pitääkin kritisoida on, että ne ovat toimineet liian myöhään, Pyrhönen arvioi.

Pyrhönen on Helsingin yliopistossa työskentelevä sosiologi, joka on tutkinut muun muassa vastamediaa. Samoilla linjoilla on Jyväskylän yliopiston journalistiikan apulaisprofessori Turo Uskali. Hän muistuttaa, että Twitter alkoi vasta viime vuonna huomautella Trumpin tviiteistä ja poistaa niitä. 

– Voi kysyä, tuliko se liian myöhään, vai olisiko pitänyt reagoida jo neljä vuotta sitten, Uskali sanoo.

Nämä systeemin lauluja laulavat tutkijapölvästit eivät taida muiden näennäisliberaalien tapaan ymmärtää, että polittisen vihollisen toimivapauksien riistäminen on riemukasta vain siihen asti kunnes joutuu itse aatteelliseen oppositioon. Tosin sanoen poliitisten konjunktuurien muuttuessa heidän tukemaansa käytäntöä saatetaan soveltaa myös heihin. Ylipäätään on kummallista, että tutkijat eivät näe teknoyhtiöiden vallankäyttöä vaarallisena, varsinkin kun se iskee kovimmin tavallisiin kansalaisiin, joiden oikeuksia he väittävät puolustavansa. 

Jos demokratian tilasta oltaisiin aidosti huolissaan, internetjättien yksinvaltaista vallankäyttöä arvosteltaisiin ankarasti julkisuudessa. Vallankäytön kritiikin pitäisi olla vanhan maailman lehti-, radio- ja tv-median vastuulla ja se olisi jopa niiden edun mukaista kun tietää niiden menettäneen  korvaamattoman osan liiketoiminnastaan internetissä vaikuttaville kansainvälisille teknojäteille. Tästä huolimatta ne puolustavat yksiäänisen kritiikittä uusmedian nousukkaiden monopoliasemaa tiedonvälityksessä. Eikä perinteinen media ole noussut edes vaatimaan vapaata kilpailua tukahduttavien teknoyritysten pilkkomista kuten satakunta vuotta sitten, jolloin monopoliasemaan Yhdysvalloissa päässyt öljy-yhtiö Standard Oil paloiteltiin osiin. Mikä selittää tämän taloudellisesti epärationaaliselta näyttävän käyttäytymisen?

Oikeusfilosofi Carl Schmitt (1888-1985) ennusti jo viime vuosisadan alussa, ettei lisääntyvä taloudellinen valta suinkaan tee politiikkaa tarpeettomaksi, vaan talous itsessään muuttuu poliittiseksi. Ensimmäistä kertaa läntisessä modernissa taloushistoriassa globaalien suuryritysten voitontavoittelun rinnalle on noussut julkea poliittisen vallan hamuaminen, joka tosin on naamioitu hyviksi julistettujen arvojen puolustamiseksi. Erityisen selvästi politisoituminen näkyy mediakentällä ja verkossa vaikuttavissa uusissa teknologiayhtiössä. Eikä kyse ole mistä tahansa politisoitumisesta, vaan suuryhtiöiden massiivisessa, lähes monoliittisesta punasiirtymästä. 

Vielä 25-30 vuotta vuotta sitten suuryritykset esiintyivät julkisuudessa poliittisesti lähes neutraaleina toimijoina. Toki jo silloin ne joutuivat tekemään myönnytyksiä tiettyjen globalistien ohjaamille "kansalaisjärjestöille", jotka vaativat ekologisesti kestävää tuotantoa. Ekologisuusvaatimukset olivat sinänsä oikeutettuja, mutta lapsi meni pesuveden mukana silloin kun alettiin salakuljettaa sosialistisia vaatimuksia "eettisyyden" valekaavussa. Sittemmin sekä kapitalistien että punavihreiden intressit ovat käyneet yhteen niin sanotun vihreän talouden lanseeramisessa, joka on osa nykyistä kapitalismin globalistista resetointa. 

Nyt tiedetään, että sosialistit eivät suinkaan luopuneet aatteestaan reaalisosialismin romahdettua vuonna 1991, vaan universaaleja unelmia alettiin toteuttaa arvoneutraalin markkinatalouden sisällä. Siellä kulttuurvasemmistolaisuudeksi mutatoitunut sosialismi teki tuhojaan uusina viruksina, joita ovat monikultturismi, lgtb-ideologia, feminismi, "sosiaalinen oikeudenmukaisuus" (woke) ja valkoisten vastainen rasistinen identiteettipolitiikka. Etenkin sukupuoliradikalismi selittää huomattavan osan pörssiyhtiöiden punasiirtymästä, sillä miesten perustamien yhtiöiden johtokuntiin on juntattu väkisin naiskiintiöt.  Naisia on värvätty huomattavan paljon myös teknoyhtiöiden tiedottajiksi ja "eettisiksi neuvonantajiksi", josta tunnetuimpana esimerkkinä on mediajätti Facebookin perustaja Mark Zuckerbergin siskon Donna Zuckerbergin vahva rooli yhtiön poliittisen sensuurin ideoijana. 

Koska naiset ovat keskimääräisesti miehiä konformistisempia, he myös toteuttavat innokkaammin yhteiskunnassa hegemoniseen asemaan päässeitä kulttuurivasemmistolaisia muotiaatteita ja humanitäärisiä arvoja. Suomessa tämä yritysmaailman naisten "eettisyys" on näkynyt mm. Elovenan ja Eskimon logojen vaihtamisena.

Ostovoimaiselle valkoiselle väestölle pyllistäminen samalla kun palvotaan identiteettipoliittisia marginaalikummajaisia ei välttämättä ole taloudellisesti kannattava siirto, mutta teknologiayhtiöt ottavat tämän riskin ideologisista syistä. Siksi esimerkiksi Twitter oli valmis karkottamaan presidentti Trumpin, vaikka se menetti seuraajakadon vuoksi 5 prosenttia arvostaan, mikä merkitsi välittömästi 5 miljardin dollarin tappiota. 

Capitol-kukkulan pari tuntia kestänyt demokratia-aktivismi on antanut teknojäteille tekosyyn laajentaa voimankäyttöään muihinkin kun kansan valitsemaan presidenttiin, hänen seuraajiinsa ja mielivaltaisesti määriteltyyn "äärioikeistoon". Tällä hetkellä suuret teknologiayhtöt haluavat asettaa poliittisesti korrektiin ruotuun Twitterin kilpailijana toimivan sensuurivapaan Parlerin. Esimerkiksi kirjojen myyntiä verkossa monopolisoiva Amazon uhkaa karkottaa Parlerin verkkoalustaltaan, mikäli se ei poista tai moderoi niiden käyttäjien viestejä, jotka eivät täytä punaliberaalin ideologian vaatimuksia. Amazonin kanssa samaan rintamaan ovat asettuneet Google Play ja teknojätti Apple, joka on poistanut Parlerin latausmahdollisuuden puhelimistaan ja App Store -kaupastaan.

Somejätit ja muut teknotyrannit menettävät syrjivillä toimillaan huomattavan siivun asiakkaistaan, jotka siirtyvät käyttämään kansalaisoikeuksia kunnioittavia pienempiä alustoja. Suuryhtiöt ovat kuitenkin valmiita maksamaan tämän hinnan, koska niiden pitkän tähtäimen määränpäänä häämöttää globaali korporaatiodiktatuuri ilman bisnestä haittaavia itsenäisiä kansallisvaltioita. 

Sen saavuttamiseksi se tukee näyttävästi vasemmistoliberaalien ideologista pakettia, johon kuuluu marginaalien syövyttävä identiteettipolitiikka, hedonistisen itsekäs konsumerismi, avioliittoinsitituution romuttaminen ja rajavalvonnan lopettaminen. Kun kansakuntaa koossapitävät instituutiot on saatu purettua, voivat korporaatiososialistit tuoda astettain tilalle oman valtansa.  Valtavan tietomassan ja sanavapauden rajoittamisen avulla niiden onkin helppo hallita juuretonta ja hengetöntä ihmiskarjaa. Tuota laumaa kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen kutsuu somepäivityksessään harhaanjohdetuksi "ja yksilöinä pelokkaaseen ja arkaan, mutta laumana polleaan ja ajattelultaan musta-valkoiseen enemmistöön".

Kehittyykö läntinen yhteiskunta sellaiseen suuntaan mihin korporaatiososialistit ym. globalistit yrittävät sitä ajaa, jää vielä avoimeksi. Varmaa on vain se, että elleivät kansalaiset nouse vastustamaan näkyvästi tätä kansanvallan anastusta, teknotyrannit tulevat pitämään päänsä ja toteuttavat niille edullisen mutta maapallon ihmisille tuhoisan visionsa. Tuosta tulevaisuuden dystopiasta on jo antanut kylmääviä viitteitä Maailman talousfoorumin perustaja Klaus Schwab vaatimassaan kapitalismin resetoinnissa.

                                                         *************************

STOP PRESS 12.1.2021! 1960-luvun hippiradikalismin henkiselle arvoperustalle syntyneitä piilakson teknologiayhtiöitä on viime päivinä alkanut arvostella jo establishmenttikin. Tavallisesti suuryhtöiden vallalle myötämielinen Alexander Stubb on moittinut somejättien yksinvaltaista sensuuria, HS harjoittaa kerrankin mediakritiikkiä  ja myös Ylen A-studiossa (11.1.2021) aihe otetiin hetkeksi esille. Pakittava reaktio on ymmärrettävää, sillä pelätty poliittinen kahtiajako vain kärjistyy vasemmistoliberaalien teknotyrannien poliittisen mielivallan seurauksena. Se taas voi johtaa sisällissotaan, jonka syttymiseen uskoo tuoreen kyselyn mukaan jo yli puolet yhdysvaltalaisista. Se jos mikä olisi huonoa bisnestä. 

Valtamedian analyyttisemmasta asenteesta viestii Tekniikka & Talous -lehden Tuomas Kangasniemen kirjoitus Piilaakso alkoi sensuroida sosiaalista mediaa operaattoritasolla – Tie on hyvin vaarallinen, vaikka sitä ei ole ihan helppo vastustaa Washingtonin mellakan jälkeen, joka on yksi tasapainoisimmista viime päivien tilannekuvausista Yhdysvaltain teknojättien toimista. Jutussa tuodaan hienosti esiin kuinka räikeästi Internetin teknologia- ja mediayhtiöt ovat vasemmalle kallellaan:

Vastakohtana jyrkälle ja avoimelle konfliktille Trumpin kanssa Big Techillä on nimittäin varsin läheiset välit Joe Bidenin hallintoon, lukuun ottamatta pientä kitkaa Facebookin ja Bidenin välillä. Yhtiöt myös lobbaavat kulissien takana saadakseen hallinnossa vaikutusvaltaa. 

Lisäksi Washington Examiner -lehden mukaan Piilaakson työntekijät lahjoittivat syksyn vaalien alla rahaa lähes ainoastaan Bidenin kampanjalle, ei Trumpille. Esimerkiksi Twitterin työntekijöiden parissa prosentit olivat Bidenin hyväksi 99–1. 

(((TEKNOTYRANNIT)))

DEMOKRATIA-AKTIVISTIT HAASTOIVAT DEMOKRATUURIN WASHINGTONISSA

Eilinen presidentti Donald Trumpin kannattajien spontaani ryntäys kongressitaloon on saanut monoliittisen liberaalimedian ja sen agendaa tukevien "asiantuntijoiden" laskemaan alleen. Valtaus todisti, että vasta kun faustinen valkoinen mies on liikkeellä, se herättää pakokauhua oikeutettua rangaistusta pelkäävässä hallitsevassa klienteelissä. Läntinen poliittinen eliitti ja media saivatkin maistaa omaa lääkettään, sillä ne ovat jo pitkään edistäneet Washingtonissa eilen nähtyä "demokratia-aktivismia" masinoimissaan "värivallankumouksissa" sekä laillisten hallintojen vaihtoyrityksissä Ukrainassa, Venezuelassa, Syyriassa, Hongkongissa ja Valko-Venäjällä. 

Median hysteeriseen falsettiin on sekoittunut myös herkistyneen uskonnollista äänen värinää kun korruptoituneen länsimaisen järjestelmän politrukkeina toimivat asiantuntijat ovat julistaneet  "hyökkäyksen" olleen isku Demokratiaa™ vastaan. Tätä narratiivia julistaa myös Yle yksisilmäisessä uutistarinassaan Yritettiinkö USA:ssa viime yönä vallankaappausta? Lue tästä, miten väkijoukko pääsi kongressiin ja mitä seurauksia tapahtuneella voi olla. 

Ylen ja Hesarin tuoreita mielipideuutisia lukiessa ei voi välttyä käsitykseltä, että henkisten kääpiöiden hallitseman lännen puolustajat ovat nostaneet juuri heille hyödyllisen demokratiairvikuvan toteemikseen. Sen kyseenalaistaminen rinnastuu kontrolloidussa julkisuudessa Jumalan kieltämiseen, pyhäinhäväistykseen, mikä on tosin koomista heiltä, jotka eivät muutoin tunnusta mitään pyhää taikauskoisia "ihmisoikeuksia" lukuunottamatta. Yltyipä senaatin demokraattijohtaja, valkoista Amerikkaa tulisesti vihaava juutalainen Chuck Schumer,  puolustamaan kultaista vasikkaa sanoessaan keskviikkona, että "demokratian temppeli häpäistiin". Temppeli? Tällä lausunollaan globalistit ovat nostaneet heitä palvelevan puujamala demokratian pyhäksi, yli tavallisen kansan intressin. 

Suomen valtamediassa tätä globalistista demokratiakulissia on mediassa palvonut äänekkäimmin todellinen systeemin mies, Ulkopoliittisen instituutin arvaustietieteilijä Mika Aaltola, jonka häpeämätöntä hurskastelua saadaan lukea Ylen agendajutusta Aaltola: Yhdysvaltain tapahtumat häpeällisiä maailman vanhimmalle demokratialle. Peukaloitu läntinen demokratia on näille kansaa halveksuville aaltoloille pelkkä väline, jonka kansanvaltaisesti näytellyn julkisivun takaa karsitaan jatkuvasti kansalaisvapauksia, harjoitetaan vaivihkaista poliittista sensuuria orwellilaisen "vihapuheen" verukkeella ja näännytetään ihmiset kasvavan verotaakan alle.

Washingtonin tapahtumien luonteen ja painoarvon realistinen tarkastelu kertoo paljon enemmän läntisen poliittisen eliitin ja valtamedian tilasta kuin itse joukkorynnistyksestä. Toimittajien vaahtoamisesta huolimatta täytyy pitää mielessä, että kyse oli sittenkin rauhanomaisista mielenosoittajista ilman kättä pidempää. Kuvio oli siis täysin erilainen kuin median ymmärryksellä syleilemissä äärivasemmiston "väkivallattomissa mielenilmauksissa". 

Ikävä kyllä kuolonuhreilta ei eilen vältytty, mutta hekin olivat kaikki mielenosoittajia, joista ainakin yksi menehtyi poliisin luotiin. Mustan poliisin ampuma valkoinen nainen on tunnistettu 14 vuotta armeijassa palvelleeksi sotaveteraani Ashli Babbittiksi, mutta on selvää ettei media aio vuodattaa hänen eikä kolmen muun uhrin puolesta krokotiilin kyyneleitään. Heiltä nimittäin puuttuu musta suojaväri eikä heillä ole edes rikollistaustaa kuten George Floydilla, mikä tekisi mielenosoittajista yhteiskunnan uhreja.

Hegemoniset vasemmistoliberaalit valtamedia tukenaan ovat alusta lähtien katselleet läpi sormien rahavirroissa rypevän BLM:n ja Antifan väkivaltaista riehuntaa, joten he ovat viimeinen taho, jolla on mitään moraalista auktoriteettia arvostella joukkojen arvaamatonta käyttäytymistä. Kaksinaamaisina pelureina tämä ristiriita ei heitä tietenkään liikuta, vaan he käyttävät kyynisesti tilannetta hyväkseen julistaessaan moraalista tuomiota Trumpille ja hänen kannattajilleen. Uutisia seuraaville sohvaperunoille asian todellinen laita ei aukene, koska valtamedia on antanut vapaan megafonin vain heille, jotka ovat 1960-luvulta lähtien voineet mädättää länttä ilman suurempaa vastarintaa.

Valkoiseen talon symbolinen ja rauhanomainen valtaus kertoo pajon muusta kuin Trumpin väitetystä kansankiihotuksesta, jonka taustalla on vaalivilppiepäilyt. Julkisuudessa vaalivilppiväitteet on leimattu yksiselitteisesti Trumpin kannattajien vääriksi kuvitelmiksi. Tosiasiassa väitetty vaalivilppi on vain jäävuoren huippu kansalaisten täysin perustellusta epäilystä järjestelemää kohtaan. Ymmärrettävästi järjestelmään kiinnittinyt valtamedia ei halua avata tätä kysymystä mitenkään toisin kuin kansalaisvaikuttaja Mika Virtanen, joka kirjoittaa asiasta somessa:

Trumpin kannattajat ovat tienneet jo pitkään, että Yhdysvalloissa suurin osa yhteiskunnallisista instituutioista ja suurista "megafoneista" on vasemmiston hallussa, ja siten politisoituneita, korruptoituneita ja systemaattisen valheellisia. Melkein aina valheellisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että kertomuksessa on joku osa totta, mutta sitä on vääristelty niin paljon, että sisältö esim. kääntyy ylösalaisin tai päinvastaiseksi, tai vähintään johtaa harhaan.

Trumpin kannattajat ymmärtävät, että vaalit olivat paljon vilpillisemmät kuin Suomessa ihmiset laajalti ymmärtävät, ja näille vaalivilpeille ei ole nykyisessä institutionaalisessa ja tiedotuksellisessa tilanteessa mahdollista saada puolueetonta ja rehellistä käsittelyä. Nekin instituutiot, jotka ovat periaatteessa puolueettomia, eivät usein uskalla toimia vallitsevaa valta-asetelmaa vastaan, esim. tutkimalla vilppejä liian tarkasti, antamalla niiden olemassaoloa osoittavia julkisia lausumia tai tekemällä niitä vahvistavia päätöksiä.

Täältä käsin on vaikea arvioida onko vaalivilppiä tehty suuressa mittakaavassa, mutta se ei ole olennaista arvioitaessa amerikkalaisen lumedemokratian legitimiteettiä. Joka tapauksessa Washingtonin tapahtumat ovat osoitus valtavasta tyytymättömyydestä, joka ei ole syntynyt tyhjästä. Arvaamaton ja narsistinen Trump on ollut pelkkä katalyytti kulttuuurisodassa, joka olisi kärjistynyt ennen pitkää hänestä riippumatta. 

Vasemmistoliberaalien kulttuuria ja kansakuntia tuhoava rynnäkkö sai jatkua lähes rauhassa 50 vuotta kunnes 2010-luvun puolivälissä sen synnyttämä vastapaine alkoi vihdoin purkautua Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Tälle sodalle on tuskin rauhanomaista vaihoehtoa, varsinkin kun demokraattisen järjestelmän kansalaisilta kaapanneet globalistipoliitikot yhdessä kulttuurivasemmistolaisten ja suuryhtiöiden kanssa eivät aio luopua hyödyllisestä syvästä valtiostaan. He tulevat vain kiristämään otettaan käyttämällä Capitolin mellakkaa Charlottesvillen kaltaisena tekosyynä, jolla tukahduttaa korruptoituneen hallinnon vastustajat. 

ONE LAW FOR THEM...
...AND ANOTHER LAW FOR US!

TRUMP VAATI KAUTENSA LOPUKSI SOMEN SENSUURILLE RAJAT – YLE SENSUROI PRESIDENTIN VAATIMUKSEN

Itärannikon "liberaalien" ja Ylen toive
millaiseen suuntaan Republikaanipuolue
muuttuu Donald Trumpin jäljeen. Ultra Cuck!

Kansan intressistä jo lähes avoimesti erkaantunut länsimainen poliittis-taloudellinen klienteeli, johon myös valtamedia kuuluu, korostaa sitä enemmän demokratiaa mitä vähemmän kansalaisille jätetään nykyoloissa vaikutusvaltaa. Sattumoisin kansalaisten vallan riistäjinä ovat samat tahot, jotka syöttävät median kautta tarinaa vaarallisesta populismista, joka "uhkaa demokratiaa". 

Tavallaan tuo tulkinta on totta, mikäli ymmärrämme länsimaisen demokratian Potemkinin kulissina, jonka taustalla häärii suurelle yleisölle tuntemattomia vaikuttajia, jotka eivät ole kansalaisten valitsemia. Yhdysvalloissa tuota harmaata epädemokraattista valtakoneistoa on jo jonkin aikaan kutsuttu nimellä syvä valtio, termi, jonka valtamedia leimaa välittömästi salaliittoteoriaksi, jos se on ylipäätään pakotettu mainitsemaan siitä. 

Donald Trumpin presidentiksi valinnan jälkeen neljäksi vuodeksi katatoniseen tilaan vajonneet Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtajat ovat syksyn presidentinvaalien kyseenalaisen vaalituloksen jälkeen saaneet koottua itsensä jotenkin takaisin kuosiinsa. Vaikka he mielipideuutisissaan pyörittävät edelleen samaa rikkinäistä Trump-levyään, mukana on jo paljon vapautunutta kostonhimoa, joka saa nyt virrata vuolaasti. 

Valheen ammattilaisina toimittajat julistavat vuotta 2020 demokratian voittona ikään kuin vuoden 2016 protestiäänet eivät olisi koskaan edustaneet amerikkalaisten elinvoimaista tahtoa uudistaa median ja maksettujen galluppien hallitsema näennäisdemokratia. "Mutta sehän on vääränlaista demokratian ilmaisua eikä siten demokratiaa ensinkään!", huudahtavat toimittajat myös Suomessa. Yhdysvaltojen punaliberaalin itärannikön mediamonopolia kuuliaisesti peesaavassa Ylessä onkin viime viikkoina julistettu suurin kirjaimin, kuinka Kaikkien Aikojen Rehellisimpien Presidentivaalien jälkeen Yhdysvalloissa siirrytään takaisin normaaliin demokratiaan (sic), pois trumpilaisesta "populismi-fasismista".

Häpeämättömästi sosialistista Demokraattipuoluetta kannattava Ylen Amerikan kirjeenvaihtaja Sampo Vaarakallio projisoi mielipidekirjoituksessaan Vaalivuosi paljasti demokratian haavoittuvuuden Yhdysvalloissa – "Tiedä vaikka Trump vielä perustaisi varjohallituksen" punaliberaalin syvän valtion uuden tulemisen Trumpin tuntemattomiin jatkosuunnittelmiin. Journalistisessa kyhäelmässään Vaarakallio leipoo punaisen yliopiston tendessitutkijoiden kanssa Trumpista ja hänen kannattajistaan demokratian vihollisia. 

He kaikki puhuvat tahallaan asian vierestä, sillä todellinen demokratiavaje löytyy pöhöttyneestä anglosionistisesta järjestelmästä, jonka suljetulla takapihalla muhivat syvän valtion yhteistoimintamiehet maksettuine gallupeineen, valheellisine tiedotusvälineineen ja hyvesignaloivine suuryhtiöineen.

Trump ei tietenkään ollut mikään maan pelastaja eikä edes uudistaja, mutta sen verran omapäinen, ettei ole ollut täysin vanhan poliittisen eliitin vietävissä. Jo tämä teki hänestä vihatun hallitsevan median silmissä. Presidentti Trumpilla on nimittäin ollut muutamia poliittisia ehdotuksia, jotka ovat saaneet vanhan vallan aidosti takajaloilleen.

Eräs näistä vaatimuksista oli pykälän 230 poistaminen, sillä se sallii syytesuojan avulla sosiaalisen median suuryhtiöiden harjoittaman poliittisen sensuurin, joka on kohdistunut pääasiassa kansallismielisiä ja arvokonservatiiveja vastaan. Ylen tuoreehkossa uutisessa Yhdysvaltain senaatti äänesti Trumpin veto-oikeuden käyttöä vastaan – Trump halusi estää puolustusmäärärahojen lakipakettia menemästä läpi asia mainitaan ohimennen, mutta ilman hiiskahdustakaan sen sisällöstä eli poliittisesta sensuurista:

Trump torjui lakipaketin puolustusmäärärahoista viime viikolla, koska ehdotuksessa ei ollut Trumpin kaipaamia rajoituksia sosiaalisen median yhtiöille. Trump perustelee yhtiöiden olleen puolueellisia häntä vastaan presidentinvaaleissa.

Tällainen tulkinta saa asian näyttämään Trumpin pikkumaiselta kiukuttelulta, vaikka tosiasiassa kyse on koko läntisen maailman ilmaisuvapauksia koskevasta häikäilemättömästä sensuurista. Poliittinen tukahduttaminen ei näytäkään olevan ongelma vanhalle vallalle, syvälle valtiolle ja valta(valhe)medialle kun sitä harjoitetaan eksistentiaalisiksi vihollisiksi nostettuja "väärämielisiä" vastaan. Helpoiten tälle saadaan moraalinen oikeutus, kun poliittinen vastustaja leimataan epäinhimilliseksi äärioikeistoksi, jota saakin kohdella epäoikeudenmukaisesti. 

Globalististen (((mediamogulien))) hallitsemiin valeuutistoimistoihin Reutersiin ja AP:n nojaten toimittaja Kai Jääskeläinen tekee lopuksi muovailuvaha-Trumpistaan neekeriorjuuden kannattajan, koska tämä ei suostu kulttuurimarxilaisten painostukseen kirjoittaa historiaa orwellilaisesti uusiksi:

Trump vastusti myös kohtaa, jossa ehdotettiin mahdollisuutta muuttaa niiden sotilastukikohtien nimiä, jotka kunnioittavat vuosien 1861–65 sisällissodassa orjuutta puolustaneiden Etelävaltioiden johtajia.

                                                             ***********************

Vuosi ehti vaihtua jo muutama päivä sitten, mutta eipä sen huomioiminen ole juuri maininnan arvoista, ainakaan jos lähtökohdaksi otetaan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe. Ylen kooste Presidentti Niinistö muistuttaa "sivistysvaltion dilemmasta": "Miten annetaan turvaa ihmisille, joiden varalta joudutaan turvaamaan muita" kertoo juuri sen mitä "euro-atlanttisten suhteiden" kumileimasimelta on osattu odottaakin. 

Niinistön puhe voisi olla yhdeksättä luokkaa käyvän koululaisen hyvä-paha-lista menneestä vuodesta 2020. Haukotuttavat itsestäänselvyydet luovat tietysti turvallisuuden tunnetta enemmistönä olevaan henkiseen demarieläkeläismassaan, mutta mitään oivaltavaa synteesiä kuluneesta vuodesta ja tulevan vuoden haasteista se ei tarjoa. Jos niistä on kiinnostunut, ne pitää hakeaa muualta, vaikkapa internetin "vihapuhekirjoituksista" ja populistien puolueohjelmista.