TURUN HOVIOIKEUS KIELSI VASTARINTALIIKKEEN – MIKÄ JÄRJESTÖ KIELLETÄÄN SEURAAVAKSI?

PVL marssi elokuussa Turussa sanvapauden puolesta ja
islamistiterrorismia vastaan.

Yle uutisoi pitkään odotetun päätöksen kansallissosialistisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kieltämisestä.  Uutinen Hovioikeus lakkauttaa uusnatsistisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen – jo toinen oikeuspäätös toiminnan kieltämiseksi ei tullut yllätyksenä, koska päätös oli jo tehty jo kauan sitten eduskunnan ja EU:n käytävillä.

Päätöksen perustelut olivat taas sitä itseään eli poliittisena uhkana pidetyn toimijan laillisten näkemysten pitämistä rikollisena. Esimerkiksi Suomen laki ei kiellä "rasismia" puhumattakaan siitä, että se pitäisi laittomana tieteellisten tosiasioiden esittämistä. Silti Turun hovioikeuden perusteluissa käytettiin juuri niitä argumentteja, jotka eivät ole lain ja tosiasioiden suhteen valideja:

Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että PVL:n toiminta on lain ja hyvien tapojen vastaista, joten varoitus ei ole riittävä toimi. Hovioikeus perustelee päätöstä muun muassa sillä, että yhdistys ei pidä kaikkia ihmisrotuja samanarvoisina, ihannoi fasismia, on juutalaisvastainen ja loukkaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

Ihmisroduissa on kiistämättömiä eroja ja esimerkiksi aasialaiset ovat eriarvoisessa asemassa pikajuoksussa, sillä Länsi-Afrikasta peräisin olevat urheilijat ovat perimältään maailman nopeimpia ihmisiä. Aivan samoin yleisälykkyyttä mittaavat älykkyystestit ovat osoittaneet, että valkoiset ja aasialaiset pärjäävät niissä keskimäärin paremmin kuin mustat. Suomen laissa ei ole myöskään kriminalisoitu "fasismin ihannointia". Vastaavasti tosiasioiden kertominen juutalaisista on täysin laillista, mikäli sivistysmaa toteuttaa sanavapautta. Lisäksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ei loukata sillä, että kerrotaan mm. homoyhteisön ongelmista kuten homojen moninkertaisesta itsemurhariskistä ja eksentrisestä päihdekulttuurista.

Kaikki Turun hovioikeuden perustelut ovat pohjimmiltaan poliittisia, koska niiden tarkoitus on poissulkea yhteiskunnallisesta kansalaisvaikuttamisesta ne, jotka eivät kannata poliittisen eliitin ideologiaa.

Hovioikeuden päätös herättää kysymyksen, ketkä demla-juristit, suomalaisivihamielinen poliisijohto ja maan petoksellinen poliittinen johto haluaa panna seuraavaksi kieltolistalle. Nyt kun pää on avattu liukuvalla pinnalla, kieltopäätökset saattavat koskea seuraavaksi ns. miedompia liikkeitä, jotka eivät kannata EU:ta ja vastustavat elitiin organisoimaa maahanmuuttoinvaasiota.

Tämä kaikki lakivenkulointi on kuitenkin turhaa, sillä korruptoituneet tahot eivät voi kieltää ideaa, jonka aika on tullut. Kertoo jotain maamme johdon paniikkitunnelmista, kun muutaman sadan ihmisen muodostama vaihtoehtoliike saa sen ylireagoimaan hysteerisillä kieltopäätöksillä. Kansa tulee väistämättä heräämään ja silloin kansantuomioistuin tulee tuomitsemaan kansanviholliset, jotka sortavat omaa kansaansa.

UUSI TIEDUSTELULAKI – SUOMILAMPAAT HALUAVAT VÄHENTÄÄ OMIA OIKEUKSIAAN

Juuri Suomessa vieraillut Barack Obama on luultavasti
mielissään siitä, että tiedustelulaki toimii kuin Patriot Act.

Kansalaisten yksityisyyttä ja tietosuojaa loukkaava uusi tiedustelulaki näyttää menevän ensi viikolla eduskunnassa läpi kiireellisen perustuslakimuutoksen avulla. Asiasta kertoi tänään Ylen uutinen Tiedustelulakien vaatima perustuslain muutos näyttäisi menevän läpi kiireellisenä, SDP:ltä ja vihreiltä tukea menettelylle. Sisäministeriössä urkintalakia on puuhattu kaikessa hiljaisuudessa jo lokakuusta 2015 (tiedustelulainsäädäntöhanke (SM047:00/2015) lähtien, mutta iso nytkähdys tapahtui vasta elokuun 2017 Turun terrori-iskun jälkeen, jolloin pääministeri Juha Sipilä ja presidentti Sauli Niinistö saivat oivan tekosyyn vaatia uuden tiedustelulain kiireellistä hyväksymistä. Nyt näyttää siltä, että lakiesitys menisi ensi viikolla läpi demarien ja vihreiden tuella, mutta varmaan läpimenoon vaadittaisin tuki perussuomalaisilta, jotka eivät ole vielä päättäneet kannastaan.

Mikäli maamme poliittinen johto olisi aidosti kiinnostunut terrorismin torjunnasta, se olisi ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä ollut päästämättä maahan kesän 2015 jälkeen tulleita laittomia turvapaikanhakijoita, jotka jo pelkällä Suomen kamaralle astumisellaan rikkoivat EU:n Dublinin sopimusta. Tuon sopimuksen mukaanhan Eurooppaan tulevan "pakolaisen" pitää hakea turvapaikkaa siitä EU-maasta, johon ensimmäisenä onnistuu livahtamaan. Turun terroristi-iskun tekijä, marokkalainen Abderrahman Bouanane, oli saapunut Suomeen turvapaikanhakijana keväällä 2016, mutta hänen passinsa ja henkilöllisyystodistuksensa löytyivät Saksasta Dortmundin viranomaisilta, joten hänellä ei olisi ollut Dublinin sopimuksen mukaan mitään asiaa Suomeen. Jo pelkällä EU-sopimuksen noudattamisella Suomi olisi välttynyt elätettäviltä turvapaikkaturistelta ja potentiaalisilta terroristeilta. 

Kyynisesti tarkasteltuna kansastaan vieraantunut poliittinen johto näki Turun terrori-iskussa tilaisuuden lisätä niiden suomalaisten valvontaa, jotka vierastavat EU:ta, kannattavat kansallismielistä politiikkaa ja vastustavat globalistien masinoimaa siirtolaisinvaasiota. Vihamielisen eliitin "ratkaisuksi" tuli kuin yhdessä yössä kiireellinen tiedustelulaki, jonka avulla valtion tiedusteluelimet saisivat lähes rajattomat oikeudet valvoa ja urkkia poliittisesti epäkorrekteja kansalaisia. Aivan kuten Yhdysvalloissa vuoden 2001 WTC-iskun jälkeen pikaisesti sorvattu urkintalaki Patriot Act, myös Suomessa kansalaisia on peloteltu uhkakuvilla niin, että valtiouskollinen enemmistö on alkanut itse vaatia oman sananvapautensa rajoittamista ja valvonnan lisäämistä.

Jotain on kuitenkin muuttunut, eikä välttämättä parempaan suuntaan. Viimeisen puolen vuoden aikana urkintalain kiirreellisyyttä ei ole enää perusteltu ympäripyöreästi terrorismilla, vaan hallitus on ottanut keppihevosekseen Venäjän uhan. Myös media on osallistunut saman syntipukin jahtaamiseen innokkaasti, josta kertoo mm. Ylen kolumnistiksi palkattu Rysky Riiheläinen, joka jaksaa kolumnista toiseen jankuttaa paranoidisella vimmalla, kuinka Venäjä uhkaa "kaikkea hyvää ja demokraattista (sic)" valtavilla informaatiovaikuttamisresursseillaan ja läntisten populistpuoleiden suoralla tuella, jota ilman "koko ilmiötä ei olisi edes olemassa". Maanisen tyylinäytteen Riiheläisen suorasukaisesta "läntisen arvoyhteisön" ja Nato-liittymisen propagandasta tarjoaa hänen tuorein kolumninsa Valheiden vaikutusta on vaikea vastustaa.

Uutta tiedustelulakia on myös arvosteltu, mutta tätä kritiikkiä ei ole kuultu valtamediassa. Lain yksipuolisesta julkisesta kampanjoinnista huolimatta se tulee suurella todennäköisyydella osoittautumaan turhaksi. Viranomaisilla olisi nimittäin jo nyt keinot ehkäistä terrorismia, jos se vain sitä haluaa. Uudet yksityisyyttä loukkaavat tutkinta- ja valvontakeinot on selvästi tarkoitettu vain suomalaisia varten. Missä olisi se poliittinen taho, joka nostaisi tämän kysymyksen esille?


                                                         **************************


Valtamedian Trump-vastainen toimittajakunta on ollut viime päivinä myös Suomessa tohkeissaan, kävihän itse musta messias ja maailmanparannuksen paavi Barack Obama Suomessa! Hän piti "hyviä fiiliksiä" nostattaneen puheensa Helsingissä Nordic Business Forumin vieraana 27. syyskuuta. Ylen uutinen Analyysi: Helsingissä esiintyi johdonmukainen presidentti Barack Obama, joka valoi uskoa tulevaisuuteen ja rohkaisi päättäjiä kohtaamaan ihmisiä kaikista ryhmistä on kritiikittömässä palvonnassaan lähes uskonnollista tekstiä. Demokraattipuoluetta ilmiselvästi kannattava vasemmistoliberaali toimittaja Pirkko Pöntinen pitää Obamaa uutena Jeesuksena, jonka kaikki sanat ja teot ovat virheettömiä ja oikeamielisiä. Jonkin muun väittäminenhän olisi rasismia, kuten sen, että Obama on todistetusti sotarikollinen. Mutta mitäpä pienistä, pääasia, että punaliberaalien pyhimys tölvi nykyistä presidenttiä!

– Myös poliitikoissa Yhdysvalloissa on tätä taaksepäin katsovaa ajattelua, Obama lausui ja viittasi selvästi presidentti Donald Trumpiin.

Uutista lukiessa tuli mieleen, että puhetta kuunnellessaan Obaman varttuneella fanitytöllä Pirkko Pöntisellä taisi silmäkulman lisäksi kostua muukin, sen verran viidakkokuumeiselta hänen gospel-saarnansa kuulostaa. Reaalimaailmassa kiinniolevista kansalaista Obama-kiihko vaikuttaa vähintään kummalliselta, sillä onhan kyseessä vain pelkkä Itärannikkon liberaalin juutalaiseliitin parrasvaloihin nostama puoliverinen poju. Tällaisen ohjelmoidun tyhjänpuhujan puheesta suomalaiset pukupellet ja jakkuääliöt olivat kuitenkin valmiita maksamaan 2000 euroa. Eräs irvileuka totesikin sosiaalisessa mediassa, että kyllä hänkin olisi voinut maksaa tilaisuudesta maltaita, jos vain olisi päässyt sanomaan Obamalle N-sanan....


                                                        **************************


Suomeen kaivattaisiin toden teolla valtavirtaista totuusmediaa. Sellaisen puute näkyy Ylen uutisvuodatuksessa Tuomariehdokas Kavanaugh'ta seksuaalisesta ahdistelusta syyttävä professori Christine Blasey Ford: Olen sataprosenttisen varma, että hyökkääjä oli Kavanaugh – historiallinen kuuleminen käynnissä. Uutisessa kerrotaan, että Yhdysvaltain senaatin lakiasiainvaliokuntaa kuulee tänään korkeimpaan oikeuteen ehdolla olevaa Brett Kavanaugh'ta ja häntä seksuaalisesta ahdistelusta syyttänyttä kalifornialaista psykologian professoria Christine Blasey Fordia. Yle antaa mediatilaa vain Fordille, jolla ei ole muuta todistetta kuin oma sanansa siitä mitä tapahtui vuonna 1982. Kavanaugh puolestaan tyrmää omassa puheenvuorossaan johdonmukaisesti ja vakuuttavasti demokraattien maksaman todistajan laskelmoidun itkuntuhruisesti väitteet.

Tuntemattomiksi jättäytyvät Ylen toimittajat eivät tässä eivätkä muussakaan tapaukseen liittyvässä uutisoinnissa pohdi kertaakaan ääneen sitä, miksi ihmeessä Christine Blasey Ford on ollut hiljaa nämä kaikki 36 vuotta ja väittää vasta nyt, että Brett Kavanaugh olisi lähennellyt häntä sopimattomasti.

Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä päätelläkseen, että demokraatit yrittävät viime hetkellä estää Kavanaughin nimittämisen Korkeimman oikeuden tuomariksi marsittamalla senaatin eteen kostonhimoisia ja vainoharhaisia umpivasemmistolaisia satutätejä. Näin heidän ganjahuuruiset nuoruudenjuttunsa muuttuvat Yhdysvaltain senaatin lakiasiainvaliokunnan edessä sopivasti "seksuaaliseksi häirinnäksi". Liian hyvää ollakseen totta näin ratkaisevassa poliittisessa tilanteessa. Amerikan demarien epätoivo ja häikäilemättömyys on jälleen alittanut kaikki kuviteltavissa olevat rajat. Vielä häpeällisempää on Ylen toiminta, koska se on kaikissa Yhdysvaltain politiikasta kertovissa uutisissaan systemaattisesti Demokraattipuolueen linjoilla.

                                                        **************************

YLEN KYSELY: MAAMME PUOLUEJOHTAJAT YK:N VAPAAN MAAHANMUUTTO-AGENDAN KANNALLA

Maamme lastentarhoissa ja kouluissa 1960-luvulla aloitettu kansainvälisyyskasvatus perustuu suurelta osin Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) ajamaan ideologiaan. Kyse on yksiselitteisestä ohjelmallisesta ideologiasta, vaikka YK:n organisaatioita onkin markkinoitu lännen massoille pelkästään hyvää tarkoittavina laupeudentyön tekijöinä ilman poliittisia taka-ajatuksia. 

Harva enää muistaa, että YK:n taustalla on liittoutuneiden voittajavaltioiden, etenkin Yhdysvaltojen, vetämä liberalistinen globaalisaatio-projekti. Sittemmin myös Neuvostoliitolla eri satelliittivaltioneen oli järjestössä paljon vaikutusvaltaa, vaikka se ei onnistunutkaan kriminalisoimaan "rasismia" sananvapautuneen kuulumattomana "vihapuheena". Olipa kyseessä sitten Neuvostoliitto tai kylmän sodan voittanut Yhdysvallat ja sen vasallivaltiot, YK:n ideologiassa on säilynyt keskeisenä kansallisvaltioden päätäntävallan vastaisuus ja halu siirtää paikallista demokratiaa kansainvälisten YK-organisaatioiden haltuun. Luonnollisesti eri maiden kansalaisilla ei ole näissä organisaatioissa äänivaltaa edes sen vertaa kuin Euroopan Unionin parlamentissa.

Puolueettomana esiintyvässä Suomessa kaikki eduskuntapuolueet ovat kautta historian liputtaneet YK:n puolesta ja sen julkilausumiin on haluttu uskoa kuin Jumalan sanaan. Viimeaikoina ainoastaan Perussuomalaiset ovat kyseenalaistaneet eräitä YK:n linjanvetoja mm. pakolaispolitiikassa. Tämä ei ole yllätys, sillä YK on EU:n tapaan halunnut päättää länsimaiden kansalaisten ohi kansallisvaltioiden väestöpoliitikasta.

Tällä viikolla alkanut YK:n yleiskokous on saanut valtamediassa vain pelkkää hehkutusta ja ainoa poikkipuolinen sana on annettu Donald Trumpin pitämästä avajaispuheesta, kuinkas muutenkaan. Toimittaja Paula Vilénin uutisjutussa YK:n 73. yleiskokous pyörähtää käyntiin: ”YK on maailman ongelmien ratkaisun perusta, Maailman talousfoorumin Davosin-kokous on kyläjuhla tähän verrattuna” kerrotaan Suomen olevan huolissaan "kansainvälisestä oikeudesta ja sopimuksista piittaamattomasta toiminnasta". Suomen YK-lähettiläs Kai Sauerin mielestä ilman kansalaisten ääntä päätetyt pienen klikin "kansainväliset YK-sopimukset" ovat Suomelle tärkeitä, vaikka monet niistä ovat selvästi kansallisen edun vastaisia:

– Suomi nojaa pienenä maana sääntöihin ja kansainväliseen oikeuteen. Suomen pääviesti keskittyy tähän kansainväliseen sääntöpohjaiseen järjestelmään ja sen ylläpitämisen tärkeyteen.

Tässä ollaan selvästi huolissaan eräiden Itä-Euroopan maiden harjoittamasta illiberaalista kansalaisdemokratiasta, jossa poliitikot haluavat olla vastuussa heidät valinneille kansalaisille eivätkä hämärälle "yhteisten (sic!) arvojen kansainväliselle yhteisölle". On selvää, että Sauer juurettomana kosmopolittina puolustaa epädemokraattista YK:ta henkeen ja vereen:

– YK on ankkuri ja perusta ongelmien ratkaisulle ja koitamme vahvistaa YK:ta, Sauer sanoo.

Melko paksua puhetta kun tietää, että YK:n vuonna 1992 Rio Janeroissa päättämä salamyhkäinen Agenda 21 -suunnitelma koko maailman pelastamiseksi on vain pahentanut globaalia kriisiä. Silti Ylen uutisessa ylistetään kritiikittömästi YK:n kykyä ratkaista "maailman ongelmat":

YK on ainoa maailmanjärjestö, joka kokoaa valtiot yhdessä ratkomaan maailman ongelmia. – Täällä on YK-viikon aikana yli 140 maata korkealla tasolla edustettuna. Maailman talousfoorumin kokous Davosissa on tähän verrattuna kyläjuhla, Sauer vertaa.

Biologi Garret Hadinin erinomaisessa kirjoituksessa Ei ole olemassa globaalia väestöongelmaa valaistaan, kuinka estottomasti ylistetty (pakko)kansainvälisyys ei ole aina suinkaan ongelmien ratkaisu, vaan pikemminkin sen lähde:

Lopulta joku huutaa: “Mutta väestönkasvu on globaali ongelma, Tarvitsemme globaaleja ratkaisuja!”. Ennen kuin panikoimme, tarkastelkaamme sanaa globaali. Jotkut ongelmat varmasti ovat globaaleja. Esimerkiksi happosateet. Esimerkiksi kasvihuonepäästöt. Molemmat esimerkit koskevat ilmakehää, joka on aina ollut jakautunut koko maapallon yli. Myönnettäköön, että on vaikea luoda sellaisten globaalien ongelmien ratkaisemiseen tarvittavaa globaalia yhteistyötä, mutta suppeammat ratkaisut eivät toimi. 

Tarkastellaanpa nyt maanteiden kuoppia. Kuoppia on kaikkialla, mutta onko se riittävä syy luoda kansainvälinen kuoppaviranomainen rakaisemaan ongelmaa? Täytettäisiinkö kotikatusi kuopat nopeammin, jos globalisoisimme ongelman? 

Johtopäätös on ilmeinen: älä koskaan globalisoi ongelmaa, jos se voidaan ratkaista lokaalisti. Voi olla tyylikästä, muttei viisasta, lisätä adjektiivi globaali sellaisten ongelmien eteen, jotka ovat ainoastaan laajalle levinneitä – esimerkiksi “globaali nälkä”, “globaali köyhyys” ja “globaali väestöongelma”. 

Emme voi ratkaista väestöongelmaa, kaiken nälän ja köyhyyden perussyytä, ellemme deglobalisoi sitä. Populaatiot, kuten maanteiden kuopat, ovat syntyneet paikallisesti, ja päinvastoin kuin ilmaston saastuminen, pysyvätkin paikallisina elleivät ihmiset epäviisaasti globalisoi niitä antamalla väestöylijäämien muuttaa paremmin hallittuihin maihin. Marxin sääntö “jokaiselle tarpeidensa mukaan” on kansakunnan tuhoutumisen resepti.

Suomen poliittisessa johdossa kansainvälisyys on kuitenkin perustelematon aksiooma, jonka kuuleminen saa veden kielelle kuin Pavlovin koiralla. Ylen tuoreimmassa YK-uutisessa Presidentti Niinistö YK-puheessaan: "Yhdessä rakentamamme kansainvälinen järjestelmä on ilmeisen paineen alla" Sauli Niinistön suurin huoli on se, että kiveen hakatuksi uskotun YK:n tilalle ja rinnalle ollaan tuomassa muita ratkaisuvaihtoehtoja.

Valitettavasti maamme poliitikot ovat jääräpäisesti ihastuneet YK:n pahamaineisiin houreisiin kuten uutta totalitaristista maailmanvaltiota kehittävään Agenda 21 -projektiin. Maahanmuuttokysymyksessä he noudattavat pitkälti YK:n vuonna 2000 laatimaa asiakirjaa Replacement Migration: Is It a Solution to Declining and Aging Populations? (suom. “Korvaava maahanmuutto: Onko se ratkaisu väestön pienenemiseen ja ikääntymiseen?”), josta verkkolehti Kansalainen kirjotti kesällä 2017 perusteellisen kylmäävän analyysin.

YK-uskovaisuus näkyy myös tänään Ylen julkaisemassa kyselyssä. Uutisessa Yle selvitti puolueiden maahanmuuttonäkemykset: Suurin osa lisäisi paperittomien palveluita – vain kaksi puoluetta kieltäisi naisilta burkat tuodaan selvästi ilmi se, kuinka suurin osa puoluejohtajista haluaa korostaa maahanmuutossa "kansainvälisiä sopimuksia" polkien näin maahan perustuslain ja kantaväestön tulevaisuuden intressit. 

Kuvaavaa on, että  kello kuuden tv-uutisissa haastateltu Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoi Suomelle oleva kunniasia, että maamme noudattaa YK:n sopimuksia. On vaikea sanoa, onko Orpo tässä pelkästään isojen globalistpoikien hyödyllinen idiootti vai vetoaako hän laskelmoidusti "kansainvälisiin sopimuksiin", joilla voi laistaa vastuun oman kansansa pettämisestä.  Sattumoisin juuri Petteri Orpo toimi sisäminsterinä vuonna 2015, jolloin Ruotsi ohjasi yli 32 000 turvapaikanhakijaa Suomeen ilmaisilla kuljetuksilla. Edellä viitatussa Suomimedian jutussa kerrotaan, että

Juha Sipilä, Petteri Orpo, Sauli Niinistö ja Timo Soini neuvottelivat vuonna 2015 kesän aikana sopimuksen Euroopan Unionin, Saksan, Ruotsin ja Tanskan kanssa. Sopimuksen myötä kyseisistä maista ohjattiin turvapaikanhakijoita ilmaiseksi busseilla ja junilla kohti Suomea. Ruotsi oli järjestänyt täysin ilmaiset bussikuljetukset ja junakuljetukset turvapaikanhakijoille tornion rajalle. Turvapaikanhakijoita kehoitettiin menemään Suomeen. Samassa sovittiin, että Suomi tulee lisämään pakolaisten määrää, sekä ottamaan loputtomasti jatkuvat virrat turvapaikanhakijoita.

Tätä taustaa vasten puoluejohtajien Ylen kyselyssä antamat näkemykset maahanmuutosta eivät hämmästytä. Mikään yllätys ei ole sekään, että mm. eniten kiintiöpakolaisten lisäämistä, laittomasti Suomessa oleskelevien terveyspalvelujen laajentamista ja rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten maassaolemista kannattavat RKP, Vasemmistoliitto, Vihreät, Kokoomus, Keskusta ja Kristillisdemokraatit.

Naamakirjan sensuuri pahenee entisestään

Naamakirjan ylläpito antoi minulle 30 vrk bannia rangaistuksena sen kertomisesta, että Saksassa on oikeudenkäynneissä todettu, että naamakirjan ylläpitäjien antamat bannit ovat laitonta sensuuria, mikäli bannien perusteena olevat viestit eivät itsessään ole lainvastaisia.

Jos joku on aiemmin luullut naamakirjan ylläpitäjien olevan rehellisiä ja lainkuuliaisia ihmisiä, toivottavasti nyt moiset harhaluulot karisevat.

Tässä on kyseessä sama asia kuin että esim. internet-operaattorilla ei ole laillista oikeutta deletoida ihmisten sähköpostiviestejä poliittisin perustein, eikä puhelinoperaattoreilla ole oikeutta katkaista liittymää sen perusteella, mitä ihmiset ovat puhelimessa puhuneet, ellei joku poliisiviranomainen ole erikseen käskenyt operaattoria katkaisemaan jonkun rikollisen puhelinta.

Naamakirjan ylläpito kuitenkin haluaa estää suomalaisia tajuamasta tätä, ja siksi ylläpito antaa banneja niille, jotka ovat vain kertoneet asiallisesti näistä Saksassa oikeudenkäynneissä annetuista päätöksistä.

Lait eivät tietenkään Suomessa ole täsmälleen samanlaisia kuin Saksassa, mutta yhtä hyvin Suomessakin voisi olla samanlaisia oikeusjuttuja, joissa päädyttäisiin samanlaisiin tuloksiin.

Naamakirjan ylläpito ei siis halua suomalaisten ihmisten tietävän tätä. Naamakirjassa vallitsee orwellilainen sensuuri, johon kuuluu sellainen tekopyhä kaksoisajattelu, että sensuurin olemassaolokin kiistetään, ja ihmisille annetaan banneja tämän laittoman sensuurin mainitsemisesta.

Aiemmin naamakirjan ylläpitäjät ovat antaneet banneja mm. siitä, että ihmiset ovat jakaneet toimittaja Pertti Rönkön kirjoituksia, joissa referoidaan Saksan sanomalehtiä. Naamakirjan ylläpito ei siis halua suomalaisten ihmisten tietävän, mitä Saksassa tapahtuu. Kyse ei ole edes mistään vaihtoehtomediasta tai "valeuutisista" tai "vihapuheesta", vaan Saksan valtamediasta, siis ihan mainstream-sanomalehdistä ja tv-uutisista jne.

Tämä on täysin verrattavissa siihen, että Neuvostoliitossa länsieurooppalaisten sanomalehtien lukeminen oli kielletty.

Naamakirjan ylläpito siis kannattaa täysin neuvostoliittolaista sensuuria.

Tässäpä tämä juttu, jonka kertomisesta naamakirjan ylläpito antaa banneja. Tämä  Handelsblatt -lehdestä, joka vastaa Kauppalehteä:

German court overturns Facebook 'censorhip'

A new German law, in effect since January, says social media giants must police hate speech on their own platforms. But a test case now before a Berlin court says they're already getting it wrong.

Cristof Kerkmann, Johannes Steger, April 13. 2018

Believed to be one of the toughest restrictions anywhere, Germany’s Network Enforcement Act – NetzDG in the German abbreviation –  will make social media sites with at least 2 million users in Germany, such as Facebook and Twitter, pay fines of up to €50 million ($61 million) if they fail to delete posts that violate German legislation about hate speech.

In response, Facebook set up teams in Berlin and Essen to review complaints about hate speech and delete comments and posts that are believed to violate the hate speech rule. But, even as the NetzDG law was being formulated, experts were already saying that it would be difficult for the world’s tech giants to define exactly what hate speech was. Some described it as outsourcing censorship to private companies and infringing on civil liberties.

This case, before the Berlin court, will only add to the debate about the effectiveness of the German law. It revolves around one Facebook user, not identified in court, who posted a newspaper article about Hungarian Prime Minister Victor Orban’s controversial remarks on immigration. The user added the comment that “the Germans are becoming more and more stupid. No wonder, as they are being clobbered daily by left-wing media with fake news about skilled workers, declining unemployment or Trump.”

Facebook deleted the comment, finding it was against their community standards, and blocked the user’s account, prompting the law case in Berlin’s district court. However now the court has decided that Facebook was wrong. The user’s account was ordered unblocked and Facebook was told not to delete the comment again.

Joachim Steinhöfel, the Hamburg lawyer who represented the Facebook user in question, said he believes the new law is unconstitutional and is being arbitrarily enforced. He has been gathering examples of what he describes as Facebook’s infringements since 2016, where the platform deletes content that doesn’t break any rules and then leaves things like murder threats online.

“The Constitutional Court puts a high bar on the freedom of expression,” Mr. Steinhöfel told Handelsblatt. “Facebook cannot cut users’ words.” The attorney argues that because Facebook is a platform for public discourse, that must invariably lead to controversy. “ If you have such a business model, you also have to be able to live with the consequences. And that means first of all, employing a sufficiently knowledgable staff.”

Ironically the legal case is forcing Facebook to defend its implementation of a law that it initially opposed. The company declined to comment.

It wasn’t clear what effect the court ruling would have on the Network Enforcement Law itself. The government could decide this is a one-off case and decide not to pursue it in higher courts. Steinhöfel said he was prepared to take the case all the way to the Federal Court of Justice in Karlsruhe, the country’s supreme court in legal matters, if necessary.

It’s not been a great week for Facebook in Germany, as it has also came under fire in Europe for its leak of user information. German Justice Minister Katarina Barley said the company would face severe penalties in the future if it happened again and authorities also called on Facebook to disclose all of its secret algorithms to the government.

Christof Kerkmann writes about technology for Handelsblatt and Johannes Steger covers companies and markets. To contact the authors: kerkmann@handelsblatt.com and steger@handelsblatt.com.

KUINKA VALHEMEDIA YLE EPÄONNISTUI TÄYSIN DALAI-LAMAN PAKOLAISLAUSUNNON PEITTELYSSÄ

Viime päivinä vaihtoehtoiset totuusmediat ovat herkutelleet Tiibetin hengellisen johtajan Dalai-laman esittämillä poliittisesti epäkorrekteilla lausunnoilla, jotka hän antoi turvapaikanhakijoista ja massamaahanmuuttosta Euroopassa. Liberaalieliittiä tyrmistyttäneet kommentit kuultiin viime torstaina Dalai Laman puhuessa Ruotsin vierailullaan Malmössa.

– Mielestäni Eurooppa kuuluu eurooppalaisille. Pakolaisten tulisi palata kotiinsa jälleenrakentamaan omia kotimaitaan, Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1989 saanut Dalai-lama totesi.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun Tiibetin hengellisen auktoriteetti on pöyristyttänyt vasemmistoliberaaleja siirtolaiskriittisillä näkemyksillään. Vuonna 2016 hän sivalsi: "Saksasta ei saa tulla arabimaata. Saksa on Saksa". Samassa haastattelussa hän julisti vielä, että arabit Euroopassa on lähetettävä kotiinsa arabimaihin. Massojen mieliä hallitsevassa valhemediassa kuitenkin ajateltiin, että kyseessä oli yksittäinen lipsahdus, joka ei tulisi toistumaan. Kun sama tapahtui Ruotsissa vain neljä päivää Ruotsidemokraattien vaalivoiton jälkeen, länsinaapurin valtamediat päättivät poistaa Dalai-laman haastattelusta sille kiusalliset näkemykset.

Sensuurilinjalle lähtivät muiden muassa Dagens Nyheter ja Göteborgs-Posten, joiden uutiseditoinnin paljasti Nya Dagbladet. Kun lukija klikkaa Göteborgs-Postenin linkkiä alkuperäiseen artikkeliin hänet uudelleen ohjataan toiseen artikkeliin, jonka uuden otsikon nimi on "Dalai Lama näkee EU:n esikuvana". Näin EU:n siirtolais- ja pakolaispolitiikkaa kritisoineet lausunnot käännettiin päälaelleen, sillä uutisen alkuperäisen nimi oli "Dalai Lama: Pakolaiset on palautettava".

Monissa muissakin suurissa ruotsalaislehdissä julkaistut Dalai-laman patistelut "Euroopan pakolaisten palauttamisesta kotimaihinsa" on korvattu uusilla artikkeleilla, joihin on ilman kontekstia ympätty mukaan irrallisia lauseita, jotka täyttävät poliittisen korrektiuden ehdot. Edellä mainitussa Göteborgs-Postenin uudessa päivityksessä pakolaiskriittinen kommentti jätettiin kokonaan pois ja sen tilalla korostettiin Dalai-laman toista lausuntoa, jossa hän kehottaa, että Ruotsi ja Saksa suojelevat "näitä epätoivoisessa tilanteessa olevia ihmisiä". Kertomatta jää, että Tiibetin hengellinen johtaja totesi samassa yhteydessä, että "pakolaisten tulisi palata kotiinsa jälleenrakentamaan omia kotimaitaan". Hän tarkensi vetoomustaan sanomalla, että ruotsalaisten pitäisi kouluttaa heitä ja tehdä selväksi, että pakolaisten pitäisi ensisijaisesti palata kotiin kehittämään omia kotimaitaan.

Suomessa vasemmistoliberaalien suosiman ihmisoikeuslemmikin suorasukaisen rehelliset näkemykset ovat synnyttäneet vielä pahempaa nikottelua kuin Ruotsissa. Täällä kaikki valtamediat oikealta vasemmalle ovat vaienneet järjestelmällisesti Dalai-laman kiusallisista lausunnoista. Ne eivät ole vaienneet pelkästään pakolaiskommenteista, vaan ovat olleet hiljaa koko Malmön puheesta ja Ruotsin vierailusta. 

Ilmeisesti meillä pelättiin, että jos puheesta mainitaan edes poliittisesti korrektissa muodossa, joku saattaisi ottaa asiasta tarkemmin selvää. Uutisten pimittäminen on kuitenkin internet-aikana valhemedialta todella tyhmä veto, koska jokainen media-vedätys tulee aina väistämättä esille. Mitä kovempi peittely, sitä kovempi vastahyökkäys. Valheellisen valtamedian altistuminen Streisandin ilmiölle kertoo vain siitä, kuinka se luomassaan valheen verkossa kompastuu lopulta ojasta allikkoon.

Tässä tilanteessa valhemedian olisi kannattanut olla jonkin aikaa hiljaa koko Dalai-lamasta, mutta sen ajaman agendan kyseenalaistaminen juuri liberaalieliitin lemmikiltä piti vain jotenkin kostaa. Yhdessä tuumin sovittu mediahiljaisuus rikkoontui lopulta, kun valtamediat huomasivat myöhään viime lauantaina hollantilaisessa tv-ohjelmassa esitetyn Dalai-laman haastattelun. Siinä hän mm. kommentoi edellispäivän tapaamista, jossa hän oli kohdannut buddhalaisessa yhteisöissä tapahtuneiden seksuaalisen hyväksikäyttöjen uhreja. Väitetyt hyväksikäytöt olivat sattuneet jo 1990-luvun alkupuolella, mutta tutkimus asiasta valmistui vasta viime kuussa. Dalai Lama sanoi kuulleensa jo aiemmin huhuja ahdistelusta ja tuomitsi samalla ahdisteluun syyllistyneet. Hän myös korosti, että pedofilia on jo lähtökohtaisesti vierasta buddhismille. 

Buddhalaisyhteisön väitetyt ahdistelut eivät sinällään liity mitenkään Dalai-lamaan, mutta valhemediat kuten Yle saivat oivan tekosyyn näpäyttää hengellistä johtajaa, joka on livennyt kullttuuriliberaalien marssikäskystä. Heti tv-ohjelmaa seuraavana päivänä Yle uutiset julkaisi verkkosivullaan raflaavan jutun Dalai Lama: Tiesin buddhalaisten opettajien seksuaalisesta hyväksikäytöstä 1990-luvulta lähtien, jossa annetaan ymmärtää, että Dalai-lama olisi jotenkin vastuullinen eurooppaalaisten buddhalaisyhteisöjen väitetyistä rikkomuksista. 

Tällaisten "uutisten" ilmestyminen samaan aikaan kun media sensuroi Dalai-laman lausuntoja EU:n itsetuhoisesta maahamuuttopolitiikasta ei ole sattumaa, vaan harkittu kosto ja painostus. Manööveri oli kuitenkin sen verran lapinäkyvä, että sen ovat huomanneet aktiivisten internetin seuraajien lisäksi myös maamme keskisuuret mediat kuten Oikea Media ja Perussuomalaiset puolueen pää-äänenkannattaja Suomen Uutiset.


                                                       *************************



Yle TV2, maanantai 17.9.2018 klo 19:00, The Bold Type 

Kausi 1, 3/10. Nainen brändin takana. Kat julkaisee netissä naisten epätasa-arvoa koskevan jutun ja joutuu trollien hyökkäyksen kohteeksi. Osa viesteistä on niin uhkaavia, että Jane ja Sutton ovat huolissaan Katin turvallisuudesta. Sutton hakee paikkaa muotitoimituksessa, eikä työaika tunnu riittävän kaikkeen. Kuinka Janen romanttinen tapaaminen Ryanin kanssa onnistuu? HD Äänitekstitys: suomi. K7 (Seksi)

Yle Teema, maanantai 17.9.2018 klo 18:30, Tuntematon perillinen: Uusi perhe Afrikassa 

6/6. Maria pakeni sotaa Mosambikista Ruotsiin nuoren sukulaispoikansa kanssa. Onko poika Marian ainoa perillinen? Ruotsalaisessa dokumenttisarjassa etsitään henkilöitä, jotka ovat tietämättään saaneet perinnön. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

EU:N UUDELLA TEKIJÄNOIKEUSDIREKTIIVILLÄ HALUTAAN FILTTERÖIDÄ KRIITTISET ÄÄNET

Yle uutiset kertoi eilen, että Euroopan parlamentti hyväksyi kiistellyn tekijänoikeusdirektiivin. Päätös jäi monilta huomaamatta, koska samaan aikaan Euroopan Unioni asetti kurinpitotoimet Unkaria vastaan ja Saksan tiedustelupalvelun pääjohtaja Hans-Georg Maassenia hiillostettiin eroamaan, koska hän on epäillyt valtamedian Chemnitzistä uutisoimaa kuvaa. 

Tavalliselle eurooppalaiselle uusi tekijänoikeusdirektiivi merkitsee paljon enemmän kuin keskisen Euroopan päivänpoliittiset kohut, sillä voimaan tullessaan direktiivi rajoittaisi ratkaisevasti tiedonlevitystä sosiaalisessa mediassa. Käytännössä voidaan puhua bisnesvetoisesta sensuurista, joka on tehty sekä federalistisen EU:n että mediajättien hyväksi kriittistä kansalaista vastaan. Ylen uutinen selittää pähkinän kuoressa mistä tässä kaikessa on lopulta kysymys:

Uudistuksen tarkoitus on parantaa oikeudenhaltijoiden asemaa suhteessa internetin alustapalveluihin. YouTuben kaltaiset palvelut eivät voisi jatkossa enää vedota siihen, että ne toimivat vain käyttäjien lataaman materiaalin alustana. Direktiivin kannattajien mukaan se parantaisi esimerkiksi muusikon mahdollisuuksia saada verkkojäteiltä tekijänoikeuskorvauksia.

Toteutuessaan direktiivi johtaa siihen, että internet-palvelut alkavat suodattaa automaattisesti käyttäjien verkkoon lataamaa sisältöä välttyäkseen tekijänoikeuskanteilta. Toinen välitön seuraus tulee direktiiviin artiklasta 11, joka laajentaa mediajättien tekijänoikeutta. On erittäin todennäköistä, että esimerkiksi uutisotsikkolinkin julkaisemisesta pitää jatkossa maksaa tekijänoikeuskorvaus. Kansalaisen kannalta tämä on kuitenkin pieni harmi verrrattuna artiklaan 13.

Artikla 13 lisää verkkosivustoille vastuuta ja kustannuksia, koska se velvoittaa nettisivustot valvomaan, etteivät käyttäjät lataa niiden sivuille tekijänoikeuksilla suojattuja sisältöjä. Tällöin vaikkapa Facebookin tai kuvapalvelu Instagramin pitäisi estää käyttäjiä jakamasta  tekijänoikeuden suojaamia kuvia palveluissaan tekijänoikeusrikkomussyytteen uhalla. Tämä taas johtaa automaattiseen suodattamiseen, jolloin voisi poistua materiaalia, johon jakajalla olisi oikeus. Suodattimet kun eivät ainakaan vielä tällä hetkellä osaa tehdä eroa alkuperäisen teoksen ja siitä tehtyjen versioiden kuten meemien välillä.

Suurin käytännön vaikutus esimerkiksi Facebookissa olisi se, että käyttäjä ei voisi enää jakaa suurten mediatalojen uutisjuttuja tai edes niistä tehtyjä kriittisiä ja ironisia referaatteja. Näin Facebookin käyttäjät eivät voi enää käydä kriittistä keskustelua valtamedian uutistarjonnasta. Kansalaisten tajuntaan jäisivät vain suurten mediatalojen valeuutiset. Samalla vaihtoehtomedian ja yksittäisten yhteiskuntakriittisten blogien ylläpitäjien työtä hankaloitetaan huomattavasti, koska uusi tekijänoikeusdirketiivi määrää, että suurten meditalojen kuvia ja artikkeleita (edes referaattina) ei saa käyttää ellei satu omistamaan niiden oikeuksia.

Tiedotusvälineissä tekijänoikeusdirektiivi on yritetty esittää medialustojen kuten YouTuben ja perinteisen viihteen tuottajien (elokuvastudiot, levy-yhtiöt) välisenä kiistana, jonka voitti nyt viihdeteollisuus. Todellisuudessa koko kuvio on populismista huolissaan olevan EU:n luoma teatteri, sillä juuri se on mielissään uuden tekijänoikeusdirektiivin artiklasta 13. Uuden direktiivin myötä kun voidaan rajoittaa esimerkiksi YouTuben ja Facebookin sisältöä, koska palvelun antajat ovat vastuussa materiaalista, jota käyttäjät ovat niihin ladanneet. Kyse on sensuurista, mutta EU haluaa selittää sen tekijänoikeuskysymyksenä, vaikka esimerkiksi artisteille YouTubesta saatavat tulot ovat olemattomia. Voittajia tässä ovatkin rahastava viihdeteollisuus ja sensuuria vaativa EU. Häviäjinä tavalliset kansalaiset.

Eikä tässä vielä kaikki. Lisää sensuuria Facebookiin on tulossa mistäpä muualta kuin sosialistien suunnalta. Jos Britannian työväenpuolueen parlamentaarikko Lucy Powellin ehdotus menee läpi, Facebookissa kielletään salaiset ryhmät, "jotka levittävät vihaa". Koska vihapuhe on vihamielisen eliitin koodisana sen poliittiselle oppositiolle , savustustoimet tulevat koskemaan vain kansallismielisiä ja EU-kriittisiä. Mikään salaisuus ei ole se, että FB:n salaiset ryhmät eivät ole salaisuus läntisille tiedustelupalveluille, joille Facebook jakaa auliisti tietojaan.

                                                             ********************

Chemnitzissä tavalliset ihmiset saivat tarpeekseen
muukalaisväkivallasta. Miehityshallinto säikähti ja leimasi
mielenosoittajat vaarallisiksi uusnatseiksi aivan samoin kuin
DDR vuoden 1989 mielenosoituksissa sosialismia vastaan.

Saksassa kaikkien on uskottava alunperin äärivasemmiston levittämiin valeuutisiin Chemnitzistä, koska sen sisältö sopii 100-prosenttisesti  miehityshallinnon poliittisesti korrektiin so. valheelliseen narraatioon: jos jotain ikävää tapahtuu, syy on aina natseissa ja joka toista väittää, on itse natsi. Tämän sai kokea omin nahoin Saksan tiedustelupalvelun pääjohtaja Hans-Georg Maassen, koska hän rohkeni epäillä ilmeisen valheellista ja liioteltua mediakuvaa Chemnitzin "ihmisjahdista". 

Myös Yle asettuu uutisessaan Joutuuko Saksan kotimaantiedustelun johtaja eroamaan kommenttiensa vuoksi? Maassen epäili, tapahtuiko Chemnitzissä ulkomaalaisten ajojahtia selkeästi virallista valhenarraatiota puolustavien vasemmistoliberaalien ja kosher-konservatiivien puolelle. Maassenia kohdannut raivokkaan moralistinen ajojahti johtuu pohjimmiltaan siitä, että hän on uskaltanut kritisoida Angela Merkelin turvapaikkapolitiikkaa. Kuvaavaa kieroutuneelle saksalaispoliitikalle on, että kun äärivasemmisto harjoitti ilman provokaatiota aloitteellista väkivaltaa Hampurin G20-kokouksen yhteydessä, suurin osa poliitikoista sulki vasemman silmänsä eikä ketään vaadittu eroamaan.

Kiista Chemnitzistä on suoraan verrannollinen holokaustikeskusteluun, jossa kaikkien kansanmurhayrityksen laajuutta kyseenalaistavien tosien argumenttien esittäminen on kriminalisoitu. Saksassa jo Chemnitzin tapahtumien epäily siten kuin valtamedia sen esittää on silkkaa natsismia, koska eihän saa olla niin, että äärioikeistolaisten ja tiedustelupalvelun johtajan esittämä todistusaineisto voittaa, vaikka se olisikin totta. 

Varmaa on ainakin se, että media ja Merkelin kristillisdemokraattien johtama hallinto tekevät yhdestä epäilyttävästä videopätkästä mielikuvituksellisen johtopäätöksen, jonka mukaan Chemnizissä olisi tapahtunut satojen äärioikeistolaisten tuntikausia kestänyt värillisten jahti. Viranomaislähteiden mukaan tästä ei ole mitään näyttöä, mutta siitä huolimatta media myös Suomessa jaksaa toistaa tätä äärivasemmiston masinoimaa uutisankkaa.

Monissa valtamedioissa keskustellaan siitä, kenen luoma mielikuva Chemnitzin tapahtumista voittaa. Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Liina Kauhasen mukaan taistelussa on kyse äärioikeiston mielikuvasta jota vastaan asettuvat ne,  "jotka tuomitsevat Chemnitzin mielenosoitusten ulkomaalais- ja juutalaisvastaisen väkivallan". Uutisten seuraajaa kiinnostaa kuitenkin vain se, mitä todella on tapahtunut, jonka vahvistamiseksi hän haluaa kuulla viranomaisten lausunnot tapahtumista, silminäkijähavainnot ja muut konkreettiset todisteet. Tavallista sukankuluttajaa ei kiinnostaa pätkän vertaa, miltä punavihreästä toimittajasta tuntuu tai mitä hän sanoo ilman todisteita "satoihin nousseiden äärioikeistolaisten muukalaisjahdista". Toisin kuin toimittaja Kauhanen väittää, keskustelussa ei ole kyse moraalisesti oikeasta ja väärästä narraatiosta, vaan siitä, kuka puhuu totta ja kuka valehtelee. Nykyisten tietojen valossa valehtelijoita ovat Kauhasen lisäksi muu valtamedia ja koko Merkelin hallinto.

ANTIFAN JA PUNAVIHREIDEN POLIITIKKOJEN KIELTOPROJEKTI KUSI REISILLE TAMPEREELLA

Yle Watch ei yleensä kirjoita suomalaisvihamielisen marginaalin edesottamuksista, sillä blogin ajutus on pyydystää isoja kaloja ja näyttää millaista vallan väärinkäyttöä hallitseva nomenklatuura poliitikoista toimittajiin käyttää. Silloin tällöin järjestelmän prostituoituna toimiven äärivasemmistolaisten puuhakerhojen toimet osuvat yhteen globalismia ajavan valtarakenteen kanssa, jonka vuoksi blogillamme on syy käsittellä myös näitä uutisia. Niistä tuorein Yle uutinen, Tampereella kauhistuttiin: uusnatsit kokoontuvat kaupungin tiloissa – Tieto kumottiin kiireesti kertoo, kuinka Tampereen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja, vihreiden Iiris Suomela, oli tviitannut kuvakaappauksen anarkokommunistisen Varisverkoston virheellisestä tiedotteesta, jonka mukaan uusnatsit järjestävät toimintaa Tampereen kaupungin omistamassa kiinteistössä.

Uutisesta käy ilmi, että Vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän puheenjohtaja Mikko Aaltonen ja vihreiden kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja Olli-Poika Parviainen kertoivat, ettei kyseinen kiinteistö olisikaan Tampereen kaupungin omistuksessa. Vastavasti Ylen tietojen mukaan kiinteistö on yksityisessä omistuksessa ja Tampereen kaupunki vuokraa kiiinteistöstä vain osan museon varastoksi. 

Sittemmin Iiris Suomela on myöntänyt Ylelle, että hänen ensimmäinen Twitter-viestinsä aiheesta sisäsi väärää tietoa. Hän ei silti halua luopua poliittisesti erimielisten tukahduttamistoimista ja toivoo, ettei kansallismielisiä rock-konsertteja saisi olla punaisessa Tampereessa lainkaan:

Suomela toivoo, että tällaisia tapahtumia ei järjestettäisi Tampereella ollenkaan.

– Toivon, että Tampereen kaupunki aloittaa vakavan keskustelun siitä, millaisten toimijoiden kanssa pystymme olemaan samoissa kiinteistöissä.

– Lisäksi toivon kaiken kaikkiaan, että tamperelaiset poliitikot ja Tampereen kaupunki ottavat vahvasti kantaa natsismia ja äärioikeistoa vastaan, Suomela sanoo.

Niin sanotut oikeistopuolueet ovat Tampeerella hiiren hiljaa 2000-luvun punaviherkaartin junttaukselle. Ne ovat täysin kulttuurimarxistien määrittämän poliittisen korrektiuden kahleissa ja toimivat alistuneesti vihervasemmiston aisankannattajiana. Porvallisten puolueiden edustajile olisi varmasti kauhistus, jos joku heidän jäsenistään ehdottaisi vastavetona nykyiselle punakaartille, että tamperelaisten poliitikkojen ja Tampereen kaupungin pitää ottaa vahvasti kantaa uuskommunismia ja äärivasemmistoa vastaan. 

On käsittämätöntä, että liberalistista sananvapautta puolustavat porvaripuolueet kannattivat Tampereen valtuuston viime tammikuun päätöstä, jossa kaupunki ei suostu vuokraamaan tiloja "rasistisille" järjestöille, mutta sallii silti sen tukien kera äärivasemmistolaisille kansankiihottajille. Näin porvaripuolueet tulevat kannattaneeksi vasemmiston etua ajavaa strategiaa, jossa punavihreille epämieluisat radikaalit vaihtoehdot kielletään ja suljetaan pois. Punavihreille totalitaristeille tällainen linja on täysin luonteva, sillä se ei ole koskaan sietänyt avointa poliittista kilpailua. Se, miksi porvarit alistuvat punavihreälle junttapolitiikalle kertoo taas siitä, että heikosta kansansuosiostaan huolimatta vasemmistolaiset ovat taitavalla psykologisella sodankäynnillään onnistuneet iskostamaan eetoksensa hegemoniseen asemaan, jolle myös nynnyilevä oikeisto alistuu.

Punavihreän vasemmiston suhteeton ja siten epädemokraattinen poliittinen valta johtuu osittain sen kyvystä verkostoitua ja edetä kansanruumiin soluissa vikkelään kuin syöpä. Sivumennen sanottuna tämä tuo mieleen erään pienen muukalaisperäisen etnis-uskonnollisen populaation, joka on sattumoisin monien kulttuurimarxilaisten virusten alkulähde. 

Tarra voi olla kuvamanipulaatio, mutta juuri noin varikset
oikeasti ajattelevat, vaikka eivät sitä ääneen sanokaan.

Joka tapauksessa, työväenluokan edustajina esiintyvät punaviherpoliitikot ovat tätä nykyä osa rupattelevaa luokka, jonka taustalla on yliopistossa tapahtuva verkostoituminen. Sen alinta kastia on Varisverkosto, jossa enemmistönä olevat naispuoliset riviaktivistit tulevat varakkaista punaporvariperheistä. Varikset näyttävät omaksuneen mukatyöväenluokkaisen vasemmistoideologian vain siksi, että heidän professorinsa ja valtamedia pitävät sitä kovin muodikkaana. He ovat kuitenkin sen verran verran fiksuja, että ymmärtävät Suvi Auvisen tapaan verkostoitumisen tärkeyden jo fuksivuotena, jolloin kannattaa osallistua yliopistoaktivismiin ja kansalaisjärjestöihin. Koska nuo organisaatiot ovat sidoksissa valtioon, poliiittiset opportunistit voivat kiivetä eräänlaisen ideologisen sukulaissuosinnan avulla niiden kautta yhteiskunnassa pitkälle aivan kuten Suvi Auvinen ja Iiris Suomela ovat tehneet.

Hyväsisar-kerhon olemassalo paljastuu IIris Salmelan poliittisessa toiminnassa. Kun kaupungin korkealla pallilla istuva punavihreä khmeri seuraa ja jakaa äärivasemmistolaisen opiskelijaklikin Stasista muistuttavia ilmiantotiedotteita, se kertoo paljon siitä, miten tiiviisti punavihreä establishmentti ja sen liepeillä viihtyvä valevallankumouksellinen räyhävasemmisto on verkostoitunut keskenään. Jo nimensä mukaisesti Varisverkosto on verkostoitunut organisaatio, jolla on vahvat kytkökset etabloituneeseen punavihreään valtaeliittiin ja valtion rahoittamiin "kansalaisjärjestöihin", jotka eivät ole muuta kuin äärivasemmiston "epäpoliitiisia" bulvaaneja. 

Vaikka heprealainen suurkapitalisti George Soros ei rahoitakaan suoraan mitättömiä varisverkostoja, hän kuitenkin tukee median hyvämaineiseksi pesemiä "kansalaisjärjestöjä", joiden edustajilla on puolestaan suorat henkilökohtaiset kytkökset äärivasemmiston ruohonjuuritason puuhastelijoihin kuten Suomessa antifalaiseen Varisverkostoon. Ei ole myöskään mikään salaisuus, että yksi Varisverkoston perustajista on Dan Koivulaakso. Koska Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on hänen hyvä ystävänsä, on todennäköistä, että Anderssonilla on suoria kontakteja Varisverkostoon. 

Luultavasti Varisverkossa on mukana on myös näiden kahden vasemmistopoliitikon yhteinen tuttu, toimittaja Mikael Brunila, joka on kerännyt kuva-arkistoa suomalaisista kansallismielisistä. Laissa kielletyn henkilörekisterin ylläpitämisen tausta on sikäli huvittava, että äärivasemmisto on perustellut pelkurimaista naamioitumistaan sillä, että äärioikeisto muka kuvaa sitä, vaikka he ovat todistetusti itse ainoa epävirallinen taho, joka arkistoi vihollisiaan systemaattisesti. Anarkomarkojen reiluuslogiikassa vain heillä pitäisi olla oikeus tehdä kuvarekisteri poliittisista vastustajistaan samalla kun he turvautuvat laittomaan naamioitumiseen sillä verukkeella, että äärioikeisto kuvaa heitä tiedostoihinsa. Varsinainen syy yksipuoliseen naamioitumiseen on se, että näin anarkokommunistit voivat kätkeä henkilöllisyytensä tehdessään rikoksia vastamielenosoituksissa.

Julkinen antifasistien henkilögalleria joka tiedetään puhuu sen puolesta, että mm. Takku.netissä ja Varisverkostossa toimivat agitaattorit ovat enimmäkseen yliopistojen kampuksilla viihtyviä humanististen alojen ikiopiskelijoita, poikkeuksina väkivalta-anarkisti Antti Rautiainen ja vasemmistoaktivisti Syksy Räsänen. Heistä aktiivisimmat eivät ole edes etnisesti suomalaisia kuten jo pitkään sairaseläkkettä nauttinut tamperelainen Juan Meneses, joka toimii Takku.nettiin vähvasti kytköksissä olevan Punk in Finland -foorumin ylläpitäjänä. 

SUURENNA KUVAA KLIKKAAMALLA.

Viime aikoina anarkokommunistista agitaatiota on harrastanut näkyvästi portugalilainen Tiago Silva, joka on SKP:n (Suomen Kommunistinen Puolue) Turun piirijärjestön puheenjohtaja. Tämä 31-vuotias Turun yliopiston yleisen historian tohtorikoulutettava on aktiivinen Turun seudun "antifasistisessa" toiminnassa ja vaikuttaa myös Varisverkostossa. Kulttuuriorganisaatioiden ja yliopiston kulttuurimarxilaisesta mädätyksestä kertoo puolestaan se, että Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto on myöntänyt Silvan väitöskirjatyöhön apurahaa 24 000 euroa (hulppea apuraha tuo mieleen Koneen säätiön palkitseman Miika Tervosen). Silvan päasiallinen tutkimustyö on tähän mennessä ollut islamille myönteistä tendenssitutkimusta ja se jatkuu myös dhimmi-henkisessä väitöskirjassa, jonka pitäisi käsitellä islamin kohtaamista Portugalin keskiaikaisissa historiankirjoituksissa.

Kolmas mainitsemisen arvoinen vierasperäinen anarkokommunisti on Helsingin suunnalla vaikuttava venäjänjuutalainen Dmitry Gurbanov. Terveydenhoitoalaa opiskellut Gurbarov on jo pitkään yrittänyt luoda Helsinkiin antifasistista skinhead-katujengiä (sic) siinä mainittavammin onnistuen. Siksi hän onkin keskittynyt nettitrollaamiseen, väkivaltaisten uhkauksten lähettämiseen fasisteiksi katsomilleen henkilöille ja kansallismielisten henkilötietojen levittämiseen. On kuitenkin näyttöä siitä, että Gurbanov on edelleen mukana Antifan kaltaisessa katuhäiriköinnissä ja ilkivallassa.

Hajanaisesta paljastetettujen otoksesta huolimatta suurin osa punaporvarillisista "antfasisteista" on opiskelijatyttöjä. Miespuoliset aisurit saattavat olla johdossa, mutta toiminnan jalkaväki on naisissa. Tämä näkyy "antifasistien" vastamielenosoituksissa ja ylioppilaskuntavaalien gallerioissa. Niissä näkyvät punavihreät aktivistit toimivat myös anonyymeinä varisverkoston kaltaisissa suljetuissa sisäpiirikerhoissa.

Yhteistä kaikille anarkomarkoille on se, että he ylenkatsovat valkoisten natiivien perinteistä työtätekevää luokkaa, jota väittävät puolustavansa. Yhdysvaltalaisen Storia-lehden toimittaja Alex Witoslawski on kuvannut osuvasti tätä seurakuntaa suomennetussa kirjoituksessa Marx panisi nykyvasemmiston seinää vasten:

Jos tapaatte jonkun Antifan tai BAMNin jäsenen, keskustelkaa hänen kanssaan kommunistisesta teoriasta, ja huomaatte etteivät he tiedä siitä mitään. He osaavat vain toistella kielikuvia mustien, homojen ja maahanmuuttajien sorrosta. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä – menkää mihin tahansa vasemmistolaiseen kirjakauppaan yliopistokaupungissa, ja huomaatte pian että siellä on enemmän kirjoja intersektionaalisesta mustasta LGTB-feministisestä seksuaalisuudesta kuin Marxista ja Leninistä. Lyhyesti sanottuna, Antifan ja BAMNin kaltaiset ryhmät väittävät olevansa kommunistisia tai anarkosyndikalistisia, mutta niiltä puuttuu kaikki todellinen tieto ideologioista ja filosofioista, joita ne väittävät kannattavansa. 

Tämä pätee muuhunkin vasemmistoon: sillä ei ole lainkaan luokkatietoisuutta, sen kannattajat ovat joko eliittikakaroita tai ryysyköyhälistöä, jotka on huijattu uskomaan, että valkonaaman tai heteron vihaaminen on tärkeämpää kuin luokkataistelu. Jos moderni marxilainen vallankumous todella tapahtuisi länsimaissa, heidät kaikki pantaisiin seinää vasten ja ammuttaisiin luokkapettureina. Miksi siis jokin aidosti luokkatietoinen liike kuten Alt-right tai populistinen oikeisto ottaisi nykyvasemmiston vakavasti?

Witoslawskin jutun perusteella herää kysymys, miksi nähdä vaivaa poliittisesta muka-vastustajasta, jonka "anti-autoritääriset" aktiivit ovat jämähtäneet kaikkitietävän 15-vuotiaan  lukiolaiskakaran mustavalkoiseen moralismiin, joka on vieläpä omaksuttu koulujen ja yliopistojen auktoriteeteilta (sic!). Sääliäkään tukirahakapinallisia ei oikein voi, koska he ovat laskelmoivassa konformismissaan alistuneet vapaaehtoisesti systeemin egalitaarisille epäarvoille ja vieneet puhdasoppisuuden kiihkossa ne toiseen potenssin aivan kuten Kiinan nuoret maolaisessa kulttuurivallankumouksessa 1960-luvulla.

Korruptoituneen järjestelmän kannalta on tietenkin edullista, että nationalistit ainoana todellisena globalismin vastaisena oppositiona tuhlaisivat energiansa systeemin juoksupoikina toimivan räähkävasemmiston kanssa painimiseen. Merkitystä elämälleen etsiville anarkomarkoille nykykulttuurin demonisoima äärioikeisto on luonnollisesti sopiva lohikäärme, jota vastaan taistelemalla voi tuntea hetken emotionaalista ja sankarillista mielihyvää. Kansallismielisten ei kuitenkaan kannattaa näihin hiekkalaatikkoleikkeihin vakavasti ryhtyä, sillä paukut pitää säästää todellista vihollista vastaan.

Tästä huolimatta syy, miksi Yle Watch nyt poikkeuksellisesti käsittelee tätä marginali-ilmiötä johtuu siitä, että äärimmäisellä vasemmistolla on vaikutusta yliopistoelämään, josta verkostoinnin avulla noustaan lopulta vallan huipulle. Nimenomaan vallasta ja sen rakenteista koko vasemmisto on sairaalloisen kiinnostunut, siksi se puhuukin siitä jatkuvasti, tosin siten kuin se ei koskisi sitä itseään. 

Valtaa ja näkyvyyttää voidaan myös saada vastikkeellisesti, mutta se edellyttää äärivasemmistolaisilta lehmänkauppoja arvoliberaalien ja globalistikapitalistien kanssa. Siksi on ymmärrettävää, ettei edes "vallankumouksellinen" äärivasemmisto hyökkää todellisia vallanpitäjiä ja suurkapitalisteja kuten George Sorosia vastaan. Anarkokommunismia larppaavien räyhäräähköjen onkin paljon helpompi saada itselleen tunne-elämää ravitseva "moraalinen" palkinto hyökkäämällä tavallisia isänmaallisia suomalaisia työläisiä vastaan kuin ottaa riski ja purra ruokkivaa kättä. He tietävät itsekin olevansa uusliberaalien, markkinakapitalistien ja hämärien globalistien hyödyllisiä idiootteja, mutta eivät voi vastustaa kiusausta, jossa viholliseksi nimetään se, jolla ei ole todellista vaikutusvaltaa.

YLEN HISTORIAREVISIONISMIA: RUOTSALAISET VIIKINGIT "PERUSTEELLISESTI SEKOITTUNEITA"

Viikinkiaikana kypärissä ei ollut sarvia, vaan ne kuuluivat
edelliseen aikakauteen. Kuvassa on myös kolme muuta
virhettä liittyen viikinkiaikaan.

Sivilisaatiokriittikkojen ja vastuullisten journalistien silmissä länsimaalaisen yliopiston arvostus on romahtamassa, koska se on yhä enemmän  poliittisen korrektiuden, ideologisen tendenssitutkimuksen ja suoranaisen pseudotieteen kuten uusmarxilaisesta feminismistä ponnistavan sukupuolentutkimuksen hallitsemaa. Yliopiston alennustilasta huolimatta jopa karkeimmat  tendenssitutkimukset saavat tietämättömien massojen keskuudessa hyväksynnän, koska se luottaa edelleen valtamediaan, joka tulkitsee tutkimustulokset suurelle yleisölle. 

Jo opiskeluaikoina kulttuurimarxilaisuudessa marinoituneet toimittajat valitsevat uutisjuttuihinsa sellaiset tutkimukset, joiden tarkoitushakuisella tulkinnalla voidaan propagoida tiettyä ideologiaa kuten monikultturismia, rotudenialismia, feminismiä ja seksuaalisen poikkeavuuden "eettistä yhdenvertaisuutta". Ylen verkkosivuilla poliittisesti motivoitunutta sateenkaari-ristiretkeä on ajanut näkyvimmin toimittaja Anniina Wallius, jonka ideologisia "tiedekirjoituksia" Yle Watch on kommentoinut muutamaan otteeseen (täällä, täällä, täällä).

Tällä kertaa Wallenius harjoittaa historiapoliittista revisionismia, jonka tarkoitus on mitätöidä etninen ruotsalaisuus ja viikinkikulttuurin maskuliinisuus nykyisten muotiaatteiden hyväksi. Hiljattain Ylen verkkosivuillla julkaistussa kirjoituksessa  Luurangot kertovat: Ruotsalaisen viikinkikaupungin asukkaista puolet oli maahanmuuttajia, toimittaja Wallius kritisoi vanhemman juttunsa tapaan sitä, että menneisyydelle luodaan jälkikäteen arvoja, joilla oikeutetaan yhteiskunnan nykytila. Walliuksen kannalta on noloa, että hän on tekemässä juuri sitä, josta syyttää muita. Tukholman yliopiston johtama kansainvälinen arkeologinen ja geneettinen tutkimus ei sinällään kerro vielä mitään viikinkiajan arvoista, mutta Wallius on valmis projisoimaan menneisyyteen ainakin monikultturismin ja feministisen "tasa-arvon". 

Kun tutkimusta tarkastelee lähemmin, kumpikaan Walliuksen olettamuksista ei pidä paikkaansa. Ensinnäkin hän tekee retorisen silmänkääntötempun viittamalla professori Anders Götherstömin näkemykseen, jossa samaistetaan muinaiset Euroopan sisäiset muuttoliikkeet nykyisten metropolien monirotuisuuteen:

Muinaista Sigtunaa hän [DNA:n tutkimukseen erikoistunut professori Anders Götherström] vertaa tämän päivän kansainvälisiin metropoleihin, vaikkapa Lontooseen, jonka asukkaat ovat perusteellinen sekoitus siellä syntyneitä ja eri puolilta maailmaa tulleita ihmisiä. 

Käsitys puhtaan ruotsalaisesta alkuperäiskansasta on ylipäätään myytti, sillä ihmiset ovat aina olleet liikkeellä, hän sanoo.

Sekä Götherström että Wallius eivät halua poliittisista syistä nähdä mitään eroa siinä, ovatko muinaisen Ruotsin "maahanmuuttajat" lähtöisin valkoisesta Euroopasta vai mustasta Afrikasta. Maahanmuuttajista puhuessaan he eivät halua vahingossakaan korostaa sitä, että ruotsalaisten sekoittuminen on tapahtunut ainoastaan muiden lähialueiden valkoisten kesken. Sen sijaan jutussa tehdään empiiristen tosiasioiden kuperkeikka samaistamalla lähiheimoisten geneettinen integraatio afrikkalaisten ja arabien tuoreeseen maahanmuuttoinvaasioon.

Tosiasiaksi jää, ettei alkuperäisillä eikä nykyisillä aidoilla ruotsalaisilla ole perimässään afrikkalaisveren tahraa, joten puhe "perusteellisesta sekoituksesta" on silkkaa retorista kieroilua. Varsinkin, kun Ylen jutussa käsitellystä yhdestä vitivalkoisesta muinaiskaupungista ei voi vetää johtopäätöksiä sen suhteen millaista muuttoliike on ollut pienissä maalaiskylissä, joissa asui suurin osa väestöstä. Kaupungit ovat kautta historian olleet kohtauspaikkoja, mutta maanisten monikultturistien fantasioissa se merkitsee pelkkää ristiinnaimisen sekamelskaa. Heidän neuroottisessa kosmopoliittisessa tulkinassaan kulttuuri tarkoittaa ainoastaan loputonta atomistista sekoittumista.

Kuten jutusta käy ilmi, monikultturistien tavoitteena on hämärtää rodullinen identiteetti ja luoda valheellinen mielikuva, että me kaikki olemme oikeastaan "maahanmuuttajia" (lue: mustia afrikkalaisia), joten kehitysmaiden lisääntyvästä maahanmuutosta ei voisi olla mitään haittaa. Tätä taustaa vasten Walliuksen kirjoitusta voi pitää historiapoliittisena manipulaationa, jolla yritetään luoda oikeutusta globalistien harjoittamalle pakkomonikulttuurille.

Markku Siiran oivallisessa blogikirjoituksessa Alain de Benoist: Maahanmuutto hajottaa Euroopan kerrotaan, kuinka etnistä kaaosta ajavan monikultturismin taustalla on pohjimmiltaan kyse liberalismin kannattamasta juurettomasta yksilöatomismista, jolla ei ole aitoa kosketuspintaa elämään:

Kyselyt osoittavat, että maahanmuuton vastustus on jatkuvasti kasvanut. Miksi hallitukset sitten jättävät kansalaisten tahdon ja huolen huomiotta? Se todennäköisesti tulee maksamaan heille poliittisesti. Benoistin mukaan he ovat lobbauksen ja poliittisen korrektiuden halvaannuttamia. He eivät halua kohdata todellisuutta. Syvin syy on kuitenkin se, että he itse uskovat vallalla olevaan ideologiaan. Tämän ideologian näkökulmasta maahanmuutto ei ole ongelma, koska kulttuurit ja kansat eivät ole käytännössä mitään, vain yksilöillä on merkitystä. Maahanmuuton sääntely rikkoo liberaalia periaatetta, jonka mukaan yksilön identiteettiä ei voida juontaa johonkin sosiokulttuuriseen ryhmään, mikä sitten oikeuttaisi "eriarvoisen kohtelun".   

Liberalismi käsittelee kysymystä pelkästään taloudellisesta näkökulmasta: maahanmuutto sallitaan työvoiman koon ja potentiaalisen kuluttajien määrän lisäämiseksi. Lisäksi se oikeuttaa ihmisten, pääoman ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden välttämättömyyden. Miljoonaa ei-eurooppalaista, jotka tulevat asumaan Eurooppaan, on vain miljoona "yksilöä" lisää, jotka liittyvät miljoonien muiden "yksilöiden" joukkoon. Ongelmana on, että isäntämaan asukkaat eivät näe heitä "yksilöinä", vaan somalialaisina, irakilaisina​ ja afganistanilaisina, joiden tapoja on vaikea sovittaa yhteen paikallisten tapojen kanssa.

Jutun toinen ideologinen valhe kytkeytyy matemaattiseen tasa-arvoon ja sukupuolinarsistiseen feminismiin. Yhdestä 1880-luvulla soturihaudasta löytyneestä naisesta tehdään pikainen johtopäätös, että naisilla olisi ollut sodankäynnissä tismalleen sama rooli kuin miehillä.

Hän oli siis nainen. Siten hän liittyi kasvavaan joukkoon, jonka sukupuolen arkeologit ovat aiemmin määritelleet yksisilmäisesti ja samalla väärin. Vanha kaava on suoraviivainen: jos haudassa on aseita, vainaja on mies, ja jos hauta-aarteet ovat koruja, hän on nainen.

Artikkelin lopussa koulutetun naisvähemmistön lasikaton rikkominen projisoidaan viikinkiaikaan:

Hauta-aarteista erityisimpiin kuuluu lautapeli. Tutkijoiden mukaan sitä ei ollut tarkoitettu ajanvietteeksi, vaan sen avulla suunniteltiin joukkojen liikkeitä taistelussa. Nainen ei siis ollut pelkkä soturi, vaan joukkojen johtaja, upseeri, päättelivät tutkijat.

Poikkeuksellisen maskuliinisia ja fyysisesti rohkeita naisia on ollut aina, mutta olisi itsepetosta tehdä siitä tasa-arvoideologinen  yleistys, jossa heidän määränsä huipputehtävissä kuvitellaan olleen sama kuin miesten. Tämä ero selittyy vielä nykyisinkin sukupuolten erilaisessa riskikäyttäymisessä ja äo:n normaalijakauman vaihtelussa.

Kun jutussa rivien välistä toitotetut viestit yhdistetään, saadaan lopputulemaksi Sosiaalisen Oikeudenmukaisuuden Soturien (eng. Social Justice Warriors) vaatima haave: "Tulevaisuus on ruskea ja feminiininen". Jos Anniina Wallius olisi avoin ja rehellinen, hän olisi kertonut tämän kirjoituksessaan.

                                                           
                                                             **********************


Yle TV1, tiistai 11.9.2018, klo 21:00 A-studio 

Rintojen puristelua ja takapuolelle läpsimistä. Miten kouluissa tapahtuva seksuaalinen häirintä saadaan loppumaan? Juontajana Markus Liimatainen. #yleastudio HD

Mistä johtuu, että lähinnä tyttöihin kohdistuva seksuaalinen häirintä on jossain kouluissa jopa viisikertaista verrattuna muihin? Sivistynyt arvaus viittaisi maahanmuuttoon ja vuoden 2015 jälkeisiin partalapsiin. Näistä melko ilmeisistä syistä tietenkin vaietaan. Onhan kyse Ylestä. 


Yle TV2, tiistai 11.9.2018 klo 21:00, Docventures-illan esittely 

Kausi alkaa! Suomen suurimmassa leffakerhossa pureudutaan sukupuolten valtataisteluun legendaarisen tennismatsin myötä. Leffan jälkeen suorassa lähetyksessä Riku ja Tunna ruotivat vieraidensa kanssa #metoo-ilmiötä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle TV2, tiistaina 11.9.2018 klo 21:15, Docventures: Battle of the Sexes 

70-luvulla tennishuippu Bobby Riggs haukkui naisia ja uhosi päihittävänsä kenet tahansa naispelaajan. 1973 Riggs ja Billie Jean King kohtasivat. Elokuva avaa tasa-arvon kehitystä yksittäisen tennistrillerin kautta. HD Äänitekstitys: suomi.

Äärivasemmistolaiset komunaattorin paronaattorit Riku Rantala ja Tunna Milonoff ovat täällä taas. Sinun verorahoillasi he syöttävät vasemmistolaista maailmankuvaa ja mädättäviä kulttuurinmarxilaisia houreita ilman kriittiistä vastavoimaa. Tai puhumattakaan, että Yle lähettäisi ohjelmasarjan, jossa yhteiskunnallisia ongelmia tarkasteltaisiin antiliberaalista, demografisesta ja kansallis-konservatiivisesta näkökulmasta. 

Tällä kertaa naisia mielistelevät Wannabe-profeministit märehtivät sukupuolista tasa-arvoa. Näytetyssä dokumentissa sukupuolten fyysisten kykyjen yhtäläisyyttä huipputasolla uskotellaan sillä, että 25-vuotias maailman paras naistenniksen pelaaja voitti 55-vuotiaan suurisuisen kehäraakin. Otteluasetelma oli niin falski, että on vaikea uskoa, mitä sillä haluttiin loppujen lopuksi todistaa, paitsi sitä, että elämme suurten valheiden aikaa. Tasapelillä olisi kai voitu perustella pakkomielteinen "tasa-arvo", mutta Billie Jean Kingin voitto todisti vain sen, että maailman paras naistennispelaaja voi voittaa 55-vuotiaan miehen. Aikamme suurta valhetta todistivat myös ohjelman feministiset naiskommentaattorit Satu Lidman ja Minja Koskela, joiden puheissa "intersektionaalisesta feminismistä" ja "rodullistamisesta" kiistettiin ihmisten ja sukupuolten biologiset erot.

Vallitseva keskustelu sukupuolten välisestä tasa-arvosta lähtee siitä, että mies on sukupuolensa perusteella pahantekijä, jonka täytyy pyytää anteeksi naiselta historiallista menestystään, jota nimitetään nyt "sorroksi". Tasa-arvon kannalta tilanne on tietenkin epäsymmetrinen, sillä aneleva osapuoli ei voi koskaan olla samassa asemassa kuin se jolta pyydetään. Peruspunikkina Riku Rantala ei ymmärrä tätä dynamiikkaa lainkaan, jonka vuoksi hän on valmis taantumaan matelevaksi Cuck-mieheksi, mikä käy selväksi Ylen jutussa Riku Rantala #metoosta: Tunnustan tehneeni väärin ja pyydän anteeksi.

Jos joku tv-masokisti haluaa kaikesta huolimatta alistua Dockventuresin mindfuckille, hänen on syytä lukea Yle Watchin viisi vuotta sitten ilmestynyt kirjoitus, jossa kerrotaan ohjelmasta mm. seuraavasti:

Mustavalkoisimmillaan Docventuresin toimittajat Riku ja Tunna ovat ohjelman vierailijavalinnoissaan. Kaikki - siis aivan kaikki - vieraat ovat järjestään jonkin sortin vasemmistolaisia tai toiseuden halaajia. Katsoja on koko ajan toivonut, että josko edes kerran olisi tultu ulos sieltä hermeettisesti suljetusta vasemmistoliberaalista boksista ja otettu vieras, joka todella haastaisi ne ennalta arvatut Hyvän ihmisen yksipuoliset ja moralistisen yksinkertaistavat käsitykset, joita monissa dokumenteissa on esitetty.