VASTAKKAINASETTELUN AIKA EI OLE OHI - SE ON VASTA ALKAMASSA

Valtamediat kertoivat eilen Suomen kulttuurirahaston ja ajatuspaja E2:n teettämästä tutkimuksesta, jossa kysyttiin yli 6000 kansalaiselta, mistä suomalaiset ovat huolissaan, mikä meitä erottaa ja jakaa. Ylen uutisessa  Maata riivaa riitely ja vastakkainasettelu – kansalaiset katsovat Suomen nykymenoa huolissaan korostettiin tutkimuksen havaintoa, jonka mukaan kolmannes kansalaisista nimesi jakavaksi tekijäksi yhteiskunnallisen keskustelun repivyyden ja arvoristiriidat.

Valtamedian eli hallitsevien tiedotusvälineiden kannalta tutkimustulos on hälyttävä, koska enemmistö suomalaisista pitää tutkijoita puolueellisina ja mediaa rintamalinjojen rakentajana. Kansa saattaa olla tyhmää, mutta ei sentään niin tyhmää etteikö se ymmärtäisi, että järjestelmään vahvasti kytköksissä oleva valtamedia pyrkii valikoiduilla uutisoinnillaan jakamaan kansaa, koska suomalaisvihamielisten voimien on helpompi hallita epäyhtenäistä kansakuntaa:

Yli puolet (57 %) suomalaisista on sitä mieltä, että tiedotusvälineet kärjistävät yhteiskunnan ristiriitoja tahallaan. Yhtä heikko on usko tutkijoihinkin. Sama 57 prosenttia kansalaisista ajattelee, että tutkijat ajavat julkisuudessa omia päämääriään.

Epäusko tutkijoihin ei tosiasiassa kerro suomalaisten heikosta luottamuksesta tieteeseen, vaan ainoastaan politisoituneisiin tutkijoihin, jotka ajavat omaa agendaansa. Tämä näkyy erityisesti politiikan asiantuntijoissa, joiden näkemykset eivät ole verrattavissa luonnontieteiden yksiselitteisiin totuuksiin, vaikka näin meille halutaan uskotella. Useimmiten yhteiskunnan ja politiikan tutkijoiden arviot ovat pelkkiä mielipiteitä, joita ohjaavat tietyt arvot. Siksi esimerkiksi Ylen A-studioon kutsutaan usein samat asiantuntijat, jotka palvelevat hallitsevaa pinkkiliberaalia agendaa. 

Kun puheenaiheina ovat pakolaiset ja ihmisoikeudet voi olla varma, että Ylen asiantuntijana on Martin Scheinin, sensuuria ja viharikoslakeja ovat puolestaan puolustamassa professorit Juha Lavapuro ja Tuomas Ojanen. Markkintaloudesta ja globalismista löydetään asiantuntijoikisi myös vasemmistolaisia kuten Teivo Teivainen ja Heikki Patomäki. Jos taas keskustelun aiheena on Nato ja EU, niin Yle käyttää poikkeuksetta asiantuntijoina Ulkopoliittisen Instituutin (UPI) Mika Aaltolaa, Charly Salonius-Pasternakia tai Teija Tiilikaista. 

Jotkut tutkijat eivät pelkästään manipuloi, vaan suorastaan valehtelevat agendansa puolesta kuten UPI:n Teemu Sinkkonen, jonka mukaan turvapaikanhakijoiden tuoma terrorismi on "punahilkka satua". Yle käytti Sinkkosen sittemmin UPI:n sivulta poistettua artikkelia "Satu terroristeista" (2016) lähteenä todistaakseen, että ISIS ei ole todellinen uhka ja päinvastaista väittää vain paranoidi äärioikeisto, jonka jutut ovat verrattavissa Punahilkka-satuun. Onneksi Yle Watch tallensi osan tästä sadusta myös jälkipolville:

Esimerkiksi satu Punahilkasta heijastaa hyvin tänä päivänä esiintyvää tarinaa pakolaisten joukossa Eurooppaan soluttautuvista terroristeista. Siinä päähenkilönä on pieni tyttölapsi (jopa kliseisen tyypillinen ”viaton uhri”), jonka kaikin mahdollisin tavoin paha ja iljettävä susi (ei siis ihminen, vaan jihadistinen terroristi) haluaa syödä (räjäyttää ilmaan, ampua, katkaista pään ja raiskata, järjestyksen ja tyylin saa vapaasti kuvitella itselleen sopivaksi). Sadussa susi naamioituu isoäidiksi (pakolaiseksi), jota Punahilkka tulee auttamaan (tässä mielessä Punahilkka heijastelee myös visiota sinisilmäisistä ”vihervasemmistolaisista suvakeista”) ja kysyttyään suurista silmistä ja hampaista (kännyköistä, Niken lenkkareista) joutuu lopulta suden syömäksi (visio Islamista, joka tuhoaa eurooppalaiset arvot ja kulttuurin massiivisen maahanmuuton ja terrorismin myötä).

Toimittajan rooli valheen verkossa on suurempi kuin tutkijan, sillä journalisti on portinvartija, joka päättää keitä asiantuntijoita käytetään kertomaan karvalakkikansalle miten Suomen ja maailman asiat makaavat. Ilman Yleä kukaan ei olisi kuullut esimerkiksi Mika Aaltolan horinoita siitä, että Donald Trumpista ei voi koskaan tulla Yhdysvaltojen presidenttiä. Koska tällaisten päivystävien desanttien lausunnot ovat silkkaa arvaustiedettä, ei ole ihme, että usko tutkijoihin ja heitä valikoivasti käyttäviin toimittajiin on mennyt.

Hyväuskoinen kansalainen voisi pitää toimittaja Harri Palmolahden uutisjuttua osoituksena siitä, että Ylellä on rohkeutta olla itsekriittinen. Tosiasiassa kulttuurirahaston ja ajatuspaja E2:n tutkimuksesta kerrottiin vain se minkä uskotaan sopivan parhaiten Yleä seuraaville uskollisille demarieläkeläisille. Siksi jutussa ei kerrottu lainkaan siitä tutkimuslöydöksestä, jonka mukaan kolmasosa suomalaisista näkee etnisyyden välttämättömänä osana suomalaisuuden määrittelyssä. Todennäköisesti luku on vielä suurempi, sillä vastaajat ovat jopa anonyymeissä kyselyissä arkoja kertomaan todellista mielipidettään, mikäli sitä pidetään julkisuudessa epäkorrektina. Joka tapauksessa ainakin yli 30% vastanneista näkee suomalaisuuden niin, ettei etnisesti vieras voi olla suomalainen vaikka hänellä olisikin Suomen passi. 

Toivoa vain sopii, että noin suurelle joukolle tulisi pian markkinoille oma puolue. Tuolla kannatuksella siitä tulisi Suomen suurin puolue, sillä indoktrinoitu etnomasokistinen enemmistö haajantuu erilaisiin eturyhmäpuolueisiin kuten ennenkin. Edellä mainittu tutkimus paljastaa lupaavasti, että mahdollisuus kansalliseen ylösnousemukseen on vielä olemassa, koska enemmistö suomalaisista ei enää luota hegemoniaa ylläpitävään mediaan ja politisoituneeseen "tiedeyhteisöön".

Puhutaan yhtenäisyydestä, mutta luodaan samalla
eripuraa kansan keskuuteen tuottamalla maahan
etnisesti sopeutumattomia vapaamatkustajia.

                                                        ******************************



TV1, torstai 7.6.2018 klo 22:05, Vuosi The New York Timesin toimituksessa 

1/4. Ensimmäiset sata päivää. Trumpin virkakausi alkoi myrskyisästi, mihin The New Timesin toimitus tiesi varautua. Silti twiittaavan Trumpin toimien arvaamattomuus yllätti. Palkittu ohjaaja Liz Garbus seuraa sisältä kuinka media koki Trumpin toimet. HD Äänitekstitys: suomi.

Tätä ohjelmaa on pakko katsoa ilman ääntä, nimittäin sen verran pahasti brooklynilainen nasaali ottaa korviin, ovathan isonenäiset mediavedättäjät asialla. Jew  York Times oli käytännössä jo konkurssin partaalla vuonna 2009, mutta juutalaisen propagandanyrkin pelasti fanaattinen Israelin ystävä, meksikolainen miljardööri Carlos Slim Helú.

Tosiuskovaa liberaalia dokumentin anti vain vahvistaa, mutta skeptinen realisti näkee lehden Trump-manian kaikkena muuna kuin kriittisenä journalismina. Parhaimmillaan nilkkiliberaalien peppukipuilu on herkullista seurattavaa.