Yle TV 2, tiistai 29.10.2024 klo 22.31, Regina - Kuningattaren kehä
Riina on painikuningatar Regina Rosendahl, joka haluaa voittaa showpainin Suomen mestaruuden ja nousta supertähdeksi. Perinteisesti naiset eivät ole voineet olla mestareita. Ottelut kuitenkin käsikirjoitetaan, joten voisiko käsikirjoitustiimi kirjoittaa populaarifeminismin nimissä naismestarin? Onko hän valmis olemaan röyhkeä ja itsekäs? (Suomi 2024) (U) ohjelmatekstitys (suomi) 1 h 23 min. Linkki ohjelmaan.
Amerikasta lähtöisin oleva showpaini on käsikirjoitettua teatteria, jolla pyritään luomaan illuusio ottelijoiden välisestä aidosta taistelusta. Voittajaksi leivotaan etukäteen roolihahmo, jonka oletetaan näyttävän mediaseksikkäämältä kuin monesti paremman vastustajan. Valtamedian pinnalle puskemat identiteetti-ideologiat perustuvat myös todellisuuden käsikirjoittamiseen, jolla mahdottoman uskotellaan olevan mahdollista. Tässä mielessä feminismin yhdistäminen showpainiin alleviivaa liberaalia fantasiaa, jossa biologisen todellisuuden reunaehdot muutetaan ja kuka tahansa voi olla mitä tahansa.
Tv-dokumentti Regina - Kuningattaren kehä on mitään häpeämätön kuvaus kolmekymppisestä feministisatanistista, joka raivoaa kuvittelemaansa kaikkivaltiasta patriarkaattia vastaan. Hän näyttää olevan selvästi vapaan kasvatuksen tuote, jossa ei ole jälkeäkään isän kurista. Muodikkaan syömishäiriöisenä naisena Regina, siviilissä Riina Kalma, vihaa miehiä, mutta haluaa olla kehässä ja siviilissä kuin äijä. Tyypillistä feminismiä on myös se, että hän on itse hetero, mutta vierastaa silti lasten saamista puolustaen samalla lgbt-ihmisiä, koska heidän esiinmarssillaan voidaan kyseenalaistaa yhteiskuntaa koossa pitävä heteroseksuaalisuus. Tahaton huumorielementti löytyy puolestaan Reginan kannattamasta satanistiyhdistyksestä, joka ei ole muuta kuin poliittisesti korrektia liberalismia lgbt-ripulointineen.
On vaikea sanoa, onko kyse vain luonnevikaisesta ja yksiselitteisen vittumaisesta feminististä vai läntisen sivilisaation rappiosta, jossa tällaiset itsekkäät kulttuuriparasiitit pääsevät esteettä rehottamaan. Seistään edellisten sukupolvien saavutuksilla eli jättiläisen hartioilla, josta käsin voidaan sitten raivota miesvihaa, ylistää lapsettomuutta ja saarnata lgbt-friikkisirkuksen puolesta.
Dokumentin miehet ovat puolestaan säälittäviä feminismin mielistelijöitä ja aisankannattajia, jotka luulevat alistumisellaan hillitsevän itsekkään harpyian kaoottista mieltä. He eivät ymmärrä, että Reginan omahyväinen itsekkyys vain lisääntyy ellei sille ei aseteta mitään rajoja.
Kun dokumenttia tarkastelee viileän analyyttisesti, se ei ole lainkaan hassumpi. Harvoin näkee ohjelmaa, jossa sen päähenkilö näkemyksillään ja toiminnallaan paljastaa nykyfeminismin olevan pelkkää karkeaa ja häikäilemätöntä itsekkyyttä. Kyse ei siis ole tasa-arvosta, vaan halusta päästä ilman palleja kukoksi tunkiolle ja kalifiksi kalifin paikalle. Tietenkin ohjelma antaa kaikenlaisille varttihulluillle voimaannuttavan (sic) luvan toteuttaa sukupuolinarsismiaan, mutta suuren yleisön Reginan viheliäisyys vierottaa väistämättä. Dokumentin tekijät ja sen lähettänyt Yle eivät ole ehkä ajatelleet näitä asioita aivan loppuun asti.
*************************
Yle Radio 1, keskiviikko 23.10.2024, Kalle Haatanen: Suomalaisen vapaamuurariuden historia
Vapaamuurarit on maailman tunnetuin "salaseura". Sen juuret ovat luultavasti renessanssin ja valistuksen ajan aatevirtauksissa. Vaikka nykyiset vapaamuurarit ovat sangen avoimia toimissaan, on kuitenkin asioita, joita he eivät halua julkisuuteen - mikä salaseura niin haluaisi? Historiantutkija Samu Nyström on päässyt ensimmäisenä tutkijana perehtymään kaikkeen vapaamurarien toimintaan tutkijan etiikalla. Syntyy rikas historiallinen kuva myös syrjitystä järjestöstä maailmanhistorian kulussa. Linkki ohjelmaan.
Ylelle freelancerina podcasteja tekevä Kalle Haatanen on yhtiön palkkalistoilla oleviin toimittajiin verrattuna poikkeus, sillä hän tunnustaa avoimesti väriä. Hän ei edes teeskentele olevansa objektiiviinen ja arvovapaa toimittaja, vaan sanoo suoraan olevansa arvoliberaali, mikä selkokielellä voisi tarkoittaa perinteistä vasemmistohumanistia. Ylessä tiedostavasta vasemmistoliberaalista välttämättömyydestä tulee väistämättä hyve, mikä merkitsee sitä, ettei muita ääniä sitten kuullakaan. Toisin sanoen ellei Haatanen olisi liberaali Yle tuskin ostaisi hänen ohjelmiaan.
Suomalaisista vapaamuurareista kirjan tehneen Samu Nyströmin haastattelu olisi voinut olla avartavaa kuuneltavaa, mutta valitettavasti Haatasen pakkomielle äärioikeistoon vääristi täysin ohjelman kulun. Haataselle ns. äärioikeisto näyttää olevan kaiken yhteiskunnallisen pahan selittäjä, eräänlainen mörkö ja eksistentiaalinen toinen, jonka toimintaa ei voi ymmärtää rationaalisista lähtökohdista.
Tässä mielessä toimittaja on selvästi Frankfurtin koulukunnan kriittisen teorian kannattaja ohjenuoranaan Theodor Adornon toimittama tieteen kaapun puettu propagandateos The Authoritarian Personality (1950), jossa ei-vasemmistolaisuus psykopatologisoidaan ja kuvataan vainoharhaisuutena. Nykyisessä poliittisesti oikeaoppisessa mediailmastossa jo Frankfurtin koulun esiin ottaminen "väärässä kontekstissa" leimataan suoraan salaliittoajatteluksi.
Siksi ei ole yllättävää, että Haatanen pyrkii ohjelmasta toiseen selittämään "kabaalin äärioikeiston" maailmanymmärryksen pelkkänä salaliittoteoriana. Tämä näyttää olevan muutoinkin yleinen trendi hegemonisen liberalismin piirissä, sillä viime vuosina myös Suomessa on ilmestynyt suuri joukko kirjoja salaliittoteorioista. Niissä korostuu erityisesti äärioikeiston suuri osuus, mikä johtunee nykyistä valtaa puolustavien hämmennyksestä poliittisen haasteen edessä. Koska heidän on vaikea myöntää, että ns. äärioikeistolla on täysin legitiimejä perusteita politiikalleen ja rationaalisia ratkaisuja nykyongelmille, ne pyritään kiistämään selittämällä niiden perustuvan "vainoharhalle" ja "salaliittoteoriohin".
Vehkeilystään tunnetut vapaamuuraritkin alkavat Haatasen mielestä näyttää pelkästään edistyksellisiltä uhreilta, koska tiettynä historian jaksona äärioikeisto on vastustanut niitä. Asenteen taustalla oleva logiikka menee jotenkin niin, että epäilyttäväkin ilmiö on moraalisesti hyvä jos kerran eksistentiaalisesti Paha äärioikeisto sitä vastustaa. Siksi ei ole yllättävää, että eräässä vaiheessa haastattelua Haatanen näkee vapaamuurarit pelkästään hyvänä ja kannatettavana asiana, koska äärioikeistolaiset suhtautuvat niihin kielteisesti. On jokseenkin huvittavaa, kuinka rationaalisuudellaan ja loogisuudellaan rehvastelevat liberaalit paljastuvat poliittisen viholliskuvan luomisessaan pelkiksi taikauskoisiksi kiemurtelijoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti