GLOBOHOMON SYLEILYSSÄ OLEVAT PERUSSIONISTIT LOPETTIVAT SINIMUSTAN LIIKKEEN PUOLUESTATUKSEN

Suuret printtimediat Helsingin Sanomat ja Iltalehti kertoivat Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) julkaisseen tänään päätöksen, jossa hyväksytään oikeusministeriön vaatimus Sinimustan liikkeen (SML) puoluestatuksen purkamisesta. Hallituksen äänitorvena toimiva verorahoitteinen Yle on toistaiseksi vaiennut päätöksestä kokonaan. Helsingin Sanomien mukaan KHO:n päätös perustui Sinimustan liikkeen erehdyttämistarkoitukseen, koska puolueen yleisohjelmaa oli muutettu hyväksyttävään muotoon vasta rekisteröintivaiheessa. KHO perusteli purkupäätöstään erehdyksellä ja sillä, että "yleinen etu vaati päätöksen purkamista".

Hupaisaa demokratialiveilyä todistavan oikeusfarssin suurin harhaanjohtaja on perustuslakimädättäjien ja ihmisoikeusjuristien korruptoima oikeusministeriö, joka ei alunperinkään halunnut saada SML:lle virallisen puolueen asemaa. Aidossa demokratiassa mikä tahansa puolue voi vaatia muutoksia vallitsevaan perustuslakiin, mutta tämä oikeus evättiin SML:tä, joka joutui muuttamaan ohjelmaansa päästääkseen puoluerekisteriin kesällä 2022. Oikeusministeriön silloisessa ohjeistuksessa SML:n ohjelman pitäisi vastata länsimaisen demokratian™ hyväksymien puolueiden liberaalidemokraattista mallia, jotta se voitaisiin hyväksyä yhdeksi samanlaiseksi puolueeksi muiden joukkoon. 

Sanna Marinin hallituskauden lopulla oikeusministeriö päätti panna alulle SML:n puoluestatuksen purkamisprosessin, jonka saattoi nyt päättäväisesti loppuun perussuomalaisten oikeusministeri Leena Meri. Sekä Marinin kauden oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp) että nykyistä pestiä hoitava Leena Meri ovat perustelleet purkuprosessia sillä, että puolueen tavoitteet eivät ole yhteensopivia perus- ja ihmisoikeuksien eivätkä "demokraattisten periaatteiden" kanssa. KHO yhtyi tähän näkemykseen lisäten, että puolueen tavoitteet kohdistuvat etenkin Suomessa asuviin ulkomaalaistaustaisiin henkilöihin. 

Tällaisella lakijargonilla on haluttu peittää se tosiasia, että ylikansallisiin intresseihin sitoutuneessa virallisessa Suomessa mikään organisaatio saati puolue ei saa puolustaa ylivoimaisena enemmistönä olevan alkuperäisväestön oikeutta itsesäilytykseen. Kyse ei ole muusta kuin demokratuurista, aikamme totalitarismista, jota normikansalaisen ei haluta edes huomaavan. KHO:n purkamispäätöksen myötä Nato-Suomen demokratian tila on jopa huonompi kuin pahamaineisella 1970-luvulla: silloin sentään perustuslakia avoimella vallankumouksellisuudellaan muuttamaan pyrkinyt SKP sai virallisen puolueen aseman, se saattoi SKDL:n vaaliliitossa osallistua vaaleihin ja saada kansanedustajia.

Entistä enemmän Euroopan Unioniin ja anglosionistien atlanttiseen koalitioon sitoutunut poliittinen valtakerroksemme noudattaa politiikkaa, jonka tarkoitus on nitistää alkuunsa kaikki kansasta nouseva aito vastarinta. Tämä puolestaan palvelee Globohomon (globalistien ajama homogenisaatio eli yhdenmukaistaminen) huipulla olevan Kansainvälisen järjestelypankin BIS:in ja sille alisteisten keskuspankkien ylläpitämää maailmanjärjestystä, joka perustuu tyhjästä luotuun rahaan ja korko-orjuuteen. Kaikki maailmassa ilmenevät suuret ongelmat seuraavat pitkälti tästä.

Tälle Moolokille eivät ole alistuneet ainoastaan maamme perinteiset valtapuolueet vaan myös protestipuolueena esiintyvä Perussuomalaiset. Ei ole sattumaa että juuri tämä valeoppositio on hallitukseen päästyään ajanut sen aitona kilpailijana pidetyn SML:n kieltämistä. Perussuomalaiset ovat sitotuneet myös hallituksen "rasismin vastaisuuden" nimellä kulkevaan suomalaisvihamieliseen ohjelmaan kuin myös lakialoitteeseen, joka kieltäisi holokaustin vapaan tutkimisen ja kriminalisoisi ikivanhan svastika-tunnuksen. Tällaisen politiikan vuoksi Perussuomalaisten olisi syytä vaihtaa nimekseen osuvampi Perussionistinen puolue.

KHO:n päätös tuli vain päivää ennen kuin puolueiden pitää päättää eurovaalien ehdokaslistoista. Luonnollisestikaan rekisteröidyksi yhdistykseksi tiputettu SML ei voi ilman puoluestatusta osallistua vaaleihin. Purkamispäätöksen ajankohdan valitsemisella vihamielinen järjestelmä halusi varmistaa, ettei aito oppositio voi käydä vaalikampanjaa ja osallistua julkiseen debattiin. Vaikka SML kannattaakin Ukrainan tukemista, on sen kielteinen Nato-kanta kuin yhdestä puusta veistetyille muille puolueille kiusallinen, varsinkin kun ne eivät ole tottuneet käymään aiheesta avointa väittelyä.

Samoin kuin Pohjoisen Vastarintaliikkeen kieltopäätöksessä myös KHO:n ratkaisu SML:n puoluestatuksesta kertoo globalistista eliittiämme jäytävästä pelosta kohdata haastajat. Ylimitoitetut hysteeriset reaktiot ovat merkki siitä, että poliittinen nomenklatuura on valmis kaikkiin keinoihin, joilla tulevaisuuden potentiaaliset poliittiset vastustajat saadaan eliminoitua jo etukäteen. Samalla manageriaalinen luokka tulee tunnustaneeksi, kuinka hataralla pohjalla heidän suomalaisvihamielisyyteen perustuva poliittinen legitimiteettinsä on. Alitajunnassa kummittelee selvästi pelko kansan rankaisevasta kädestä.

Länsimaailman umpikujaa tarkastellessa tulee väkisinkin mieleen, että petollisen eliittikerroksen aikaansaamaa sotkua tullaan tuskin ratkaisemaan korruptoituneen demokratian keinoin. Siksi jopa radikaalina pidetyn SML:n tavoitteet demokratian puitteissa näyttävät taistelulta tuulimyllyjä vastaan. Ensinnäkin perinpohjaiset muutokset yksittäisessä kansallisvaltiossa jäävät muun maailman painostuksen ("ihmisoikeudet") vuoksi väistämättä puolitiehen. Toisekseen koko kansallisvaltion käsite nykymuodossaan on epäajanmukainen, koska kohta ei löydy enää edes etnisesti yhtenäistä kansaa, joka puhaltaisi yhteen hiileen. Kolmanneksi, kansakunnat on sidottu poliittisesti ylikansallisiin organisaatiohin siinä määrin, etteivät ne voi juuri missään toteuttaa omaa politiikkaansa. 

Tästä ei vielä seuraa, että globalistien valmistelema yhdenmukaistava kansojen orjuuttaminen pääsisi voitolle. Kansoistaan eristäytyneen globalistieliitin ongelmana on se, että heitä on vähän ja meitä paljon. Mikäli sivilisaatiotasolla enemmistönä olevat kansalaiset kykenisivät edes kerran joukolla uhmaamaan eliitin ylläpitämää mätää moraalijärjestelmää, se luikkisi pakoon kuin Romanian kommunistijohtaja  Nicolae Ceaușescu joulunpyhinä 1989. Eikä silloin tuomiolle aseteta vain näkyviä marionettaja vaan myös BIS:in ja keskuspankkien harmaat eminenssit tultaisiin savustamaan koloistaan. Tähän suureen unelmaan päästään vain yrityksen ja erehdyksen kautta, jonka vuoksi myös Suomen kaltaisessa pikkuvaltiossa SML:n projekti on syytä katsoa loppuun asti.

Ellei tätä maaimanvallan hierarkiaa tunnista, kaikki poliittis-taloudellinen 
kritiikki ja vastarinta on turhaa (klikkaa kuvaa suuremmaksi).