TOSIASIOITA VENYTETÄÄN KUN YLE TOIMII LIBERALISTISEN LÄNSI-IDEOLOGIAN ETUVARTIONA

Yle uutisoi vuoden alussa tutkimustalo IROResearchin tekemästä nettikyselystä, jossa arvioitiin suomalaisten luottamusta eri uutismedioihin. Ylpeydestä pakahtuvassa jutussaan Suomalaisten luottamus Ylen uutisiin on kasvanut entisestään Yleisradion toimittaja Miia Gustafsson kirjoittaa:

Tuoreen tutkimuksen mukaan Ylen uutiset ovat Suomen luotettavin uutismedia. Peräti 85 prosenttia suomalaisista luottaa Ylen uutisiin.

Edelliseen, vuonna 2021 tehtyyn tutkimukseen verrattuna nousua on parin prosenttiyksikön verran. Etenkin 30–44 -vuotiaiden keskuudessa luottamus Ylen uutisointiin on kasvanut.

Nettikyselyn pitäminen relevanttina mielipidetutkimuksena on kysymys sinänsä, mutta tästä huolimatta on luultavaa, että kyselyn tulos vastaa suurin piirtein nykyistä asenneilmastoa riippumatta kysymysten johdattelevuudesta ja ikäryhmien painotuksista. Joka tapauksessa tulos on hätkähdyttävä, sillä meillä median ideologisoituminen, uutisten tarkoitushakuinen valikoivuus ja kansalaisten indoktrinaatio eivät poikkea juuri mitenkään muista länsimaista, joissa luottamus tiedotusvälineisiin on jo pitkään ollut jyrkässä laskusuunnassa. 

Suomalaisten suhtautuminen poikkeuksellisen luottavaisesti kaikkiin virallisiin auktoriteetteihin ja instituutioihin kuten Yleen on vain korostunut parina viime kriisivuotena. Kun maailma alkaa käydä tuuliseksi valtakeskusten shakkipelissä, suuri osa kansalaisista luopuu epävarmuutta ylläpitävästä kriittisyydestään ja heittäytyy mieluummin lapsenomaisella luottavaisuudella valtiovallan ja sen mielipidetehtaiden helmaan. 

Luottamuksessa voi silti olla kyse osittaisesta optisesta harhasta, sillä valtaosa Ylen seuraajista kuuluu suuriin ikäluokkiin, jotka kuvittelevat valtiollisen uutismedian olevan edelleen pelkkä uutisfaktojen kertoja, jota se oli vielä 1980-luvulla. Toki silloinkin kansa ymmärsi Ylen oleva jossain määrin puolueellinen ja asenteellinen, mutta eri näkökulmille, "narraatioille", annettiin silti aivan eri tavalla tilaa kuin nykyään. Ei tarvitse kuin kuunnella Yle Radio Suomen Pyöreä pöytä- keskusteluraatiin valittujen pelkkien punaliberaalien yksimielisyyttä tai katsoa A-Studiota, jossa näennäisen erimieliset keskustelijat pysyvät tiukasti tietyn kehystetyn narraation sisällä. Suurten ikäluokkien sijaan Yle ja valtiovalta kokee ongelmalliseksi nuoret, joita ei ole kyetty houkuttelemaan "arvovaltaisten" tiedotusvälineiden taikapiiriin. Siksi Ylen luottamusbarometri-uutisen loppupuolella  todetaan vähemmän yllättävästi, että "mediataloissa ollaan hyvin huolissaan nuorista ja heidän median käytöstään". Isosiskovaltio haluaa selvästi takaisin laumastaan karanneet potentiaaliset ajatusrikolliset.

Nuorten pienempi luottamus Yleen ja valtamediaan johtuu todennäköisesti siitä, että he seuraavat muitakin tietolähteitä kuin kriittisyydessään laiskistuneet demarieläkeläiset. Materialistisessa apaattisuudessaan elävät suuret massat eivät enää erota faktoja narraatioista, joita he pitävät totena vain siksi että valtiollinen media esittää ne. Siksi Yle voi kaikessa rauhassa kertoa eteenpäin mitä räikeimpiä kansainvälisten uutistoimistojen suoltamia valheellisia agendauutisia. 

Viime aikojen törkein esimerkki Ylen lähdekritiikittömästä ulkomaan uutisoinnista on juttu Texasin ampujan käyttäytyminen viittaa äärioikeistolaiseen motiiviin, jossa viranomaisiin vedoten uskotaan Dallasissa ostoskeskuksessa kahdeksan ihmistä tappaneen miehen olleen valkoisen ylivallan kannattaja. Jos toimittaja Sari Taussi olisi tehnyt pienen nettihaun, hänelle olisi paljastunut pian, ettei tekijä ollut valkoinen, vaan meksikolainen maahanmuuttaja Mauricio Garcia. Olennaisen tiedon poisjättämisessä on silti tuskin kyse toimittajan laiskuudesta, vaan siitä, että hän todella haluaa Amerikan isojen uutismedialähteiden tapaan uskoa, että tällaisissa tapauksissa asehullun täytyy olla valkoinen. Tämä taas siksi, että se sopii kuin nakutettu läntisen median pitkään jatkuneeseen valkovihamieliseen agendaan. 

Texasissa tapahtui samoihin aikoihin toinen joukkoväkivallan teko, josta kertoo Yle uutisessaan Useita ihmisiä kuoli, kun autoilija ajoi bussipysäkille Texasissa. Tässäkin tapauksessa toimittaja ei julkaise tekijän nimeä ja valokuvaa, sillä ne olisivat paljastaneet New Yorkin Timesin "maahanmuuttovastaiseksi" leimaaman tekijän olleen 34-vuotias meksikolainen maahanmuuttaja George Alvarez. Tapaukset ovat jatkoa Amerikan valtamedian vuonna 2013 alkaneelle kampanjalle, jossa mustan jengirikollisen Trayvon Martinin itsepuolustukseksi surmannut hispaano George Zimmerman kuvattiin järjestelmällisesti ja poikkeuksetta valkoiseksi. Jo tuolloin Yleisradio oli globaalimedioiden kanssa mukana samassa valkopesuprojektissa, jonka Yle Watch paljasti moneen otteeseen.

Suomalaiset mediajätit Yleisradio ja Helsingin Sanomat eivät viime kädessä seuraa minkäänlaista kansallista tai objektiivista uutispolitiikkaa, vaan ne on synkronisoitu täsmälleen Amerikan esikuvien vetämän linjan mukaisiksi. Kun Amerikan juutalaisten kiistattomasti hallitsemat suuret mediatalot väärentävät rikollisten etnisyyden ja syyttävät projisoiden tekijöitä vielä "uusnatseiksi", tämä narraatio kerrotaan maamme mediajättien toimesta täsmälleen samanlaisena. Näin uutisrintamallakin Suomessa halutaan olla osa lännen yhtenäistä Vastuullista mediaa.

Valtamedian ilmiselvä propaganda ja valheet on suunnattu pääasiassa passiiviselle vaalikarjalle, alamaisille, jotka kerran neljän vuodessa antavat legitimiteetin yhä merkityksettömäksi käyneelle näkyvälle vallalle. Uutistoimituksissa kyllä tiedetään, että heidän läpinäkyvät puliveivauksensa eivät mene läpi pienelle vähemmistölle, mutta tämä ei huolestuta valtamediaa, koska kiusallisia valheenpaljastajia ei päästetä julkisuudessa ääneen paitsi ellei kyse ole karikikatyyrimaisista olkiukkohahmoista.

Venäjän ja Naton väliseksi konfilktiksi kehkeytynyt Ukrainan sota on vain kiihdyttänyt läntisten mediatalojen agendajournalismia, sillä vihollisuuksien tunnustaminen on ikään kuin oikeuttanut kansalaisten silmissä propagandan, demonisoinnin, hyödylliset valheet ja yksipuoliset narraatiot. Länttä hallitsevalle manageriaaliselle luokalle sota onkin ollut onnen potku, sillä se on saaneet puolelleen sille aiemmin vihamieliset yhteiskuntakriitikot ja aktvistit. 

Tällä hetkellä huomattava osa globalismin vastustajista hyväksyy kansojensa intressit jo ajat sitten pettäneen liberaalileliitin hegemonian välttämättömänä pahana, koska he toivovat Venäjä nitistämisen ratkaisevan ainakin lännen akuutit ongelmat. Ajatuksena on, että kun ensin on hoidettu median eksistentiaalisena uhkana rummuttama Venäjä, voitaisiin sen jälkeen muina miehinä jatkaa transhomotuksen ja kansanvaihdon vastaista taistelua, ymmärtämättä, että mahdollisen "totaalisen voiton" myötä ylikansallisten eliittien johtamasta lännestä on tullut niin vahva, etteivät mitkään kansalliset liikkeet voi sitä enää uhmata saati kukistaa.  

Yksiniittisen valtmedian lietsoma sotahysteria on saanut monen vilpittömät nationalistitkin pauloihinsa, sillä kukapa voisi hyväksyä Venäjän loukkauksen kansallista itsemäärämisoikeutta vastaan, siitäkin huolimatta, että Ukraina ei ole itsenäistymisensä jälkeen ja varsinkaan 2000-luvulla ollut millään mittarilla suvereeni valtio. Länsimaiden  establishmentille median vihanlietsonta sopii, sillä näin siihen kohdistuvaa oikeutettua protestiaaltoa voidaan kanavoida Putinin Venäjään. Nyt kansa seisoo ainakin sodan ajan lähes yhtenä rintamana petoksellisen eliittinsä takana. 

Suomessa luottamuksesta järjestelmän tiedotukseen kertoo Ylen vankistunut asema, vaikka vielä muutama vuosi sitten maastamme löytyi huomattava joukko kansalaisia, jotka sättivät sen läpinäkyvää propagandaa. Tänään Ylen manipulaatiota ja yksipuolisia narraatiota ei koeta ongelmaksi varsinkin silloin kun ne koskevat Naton ja Venäjän välistä epävirallista sotaa. 

Yle ei tietenkaan ole ainoa eikä edes pahin sotapropagandan levittäjä, sillä etenkin iltapäivälehdet julistavat päivittäin lööpeissään mitä uskomattominta spekulointia ja demonisointia Venäjän predidentti Vladimir Putinista. Herrasta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta on jokseenkin sairaalloista, kuinka monomaanisesti Mediapoolin sertifioimat iltapäivälehdet ennustavat Putinin ja Venäjän romahtamista päivittäin. Kyse ei ole muusta kuin George Orwellin Vuonna 1984 -kirjan kahden minuutin vihasta, joka suunnataan helpoimpaan mahdolliseen kohteeseen. Esimerkiksi Iltalehdessä Putin on päälööppinä joka päivä paitsi lauantaisin, jolloin etusivun täyttää nuori blondi. Toimituksessa on todennäköisesti ajateltu perheenisiä, jotka tekevät viikonloppuostoksensa suurissa tavarataloissa. 

 

Suomen mediatilanne on pitkälti sama kuin Ruotsissa. Siellä sotahysterian keskellä päänsä kylmänä pitänyt kansallismielinen portaali Nordfront kertoo psykologisesta sodankäynnistä, jolla maan iltapäivälehdet pehmittävät tavallista svenssonia.  Nordfrontin selonteossa paljastui, että 303:n päivän tutkimusjaksona Venäjän presidentti Vladimir Putin mainittiin lööpeissä Expressenissä yhteensä 297 kertaa ja Aftonbladetissa 281 kertaa. Nordfrontin mukaan Putinin lapsellisen yksipuolinen demonisointi ei eroa mitenkään Donald Trumpin vastaisesta yksiäänisestä mediakampanjasta. Kontrolloidun median tilanne on aivan sama kuin Suomessa, sillä myös Ruotsissa valtiovalta on estänyt väestöä pääsemästä venäläisille uutissivustoille voidakseen itse päättää, miten Venäjä suhtautuu sotaan. 

Valtavirran tiedotusvälineitä puolustelevat ns. tolkun ihmiset väittävät, että ne ovat infromaatiolähteinä luotettavampia kuin niihin kriittisesti suhtautuvat vaihtoehtomediat. Heidän silmissään vaihtoehtoiset kanavat ovat jo kategorisesti aina väärässä, jonka vuoksi kaikki vallitsevaa narraatiota horjuttava fakta-aines leimataan joko putinistiseksi propagandaksi tai salaliittoteorioksi, joita kannattavat vain itsestään liikoja luulevat "itsenäiset ajattelijat". Näin omahyväinen asenne on sikäli vaarallista, koska siinä sinänsä kannatettava maalaisjärkisyys korruptoituu ennen pitkää hallitsevan yhden totuuden kritiittömäksi kannattamiseksi.  

Ylelle yhden totuuden ylläpitämisestä on tullut niin tärkeää, ettei sen Facebook sivuille pääsee enää kommentoimaan uutisia ja ohjelmia. Kun tällä viikolla teki mieli kommentoida A-studiota ja A-talkia, se olikin tehty mahdottomaksi, koska kommentointimahdollisuus on näköjään kaikessa hiljaisuudessa poistettu. Suurelle yleisölle Yle ei ole tietenkään kertonut muutoksesta mitään. Luultavasti kommenttiosion poistaminen on tapahtunut korona-hypen ollessa kuumimmillaan. Jotta ohjelmakritiikit eivät jäisi vain kirjoittajan korvien väliin, julkaistaan ne nyt tämän kirjoituksen yhteydessä:

Yle TV 1, keskiviikko 3.5.2023 klo 21.05 A-studio 

Ukrainan presidentti Zelenskyi teki yllätysvierailun Suomeen. Mikä oli vierailun anti? Studiossa vieraileva tutkija Ilmari Käihkö Aleksanteri-instituutista ja puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.). Mitä uusista tiedoista Nord Stream -kaasuputkien räjäyttäjätahosta pitäisi ajatella? Vieraana hybridiosaamiskeskuksen johtaja Jukka Savolainen. Miltä Zelenskyin vierailu Nato-Suomeen näyttää Venäjän vinkkelistä? Studiossa johtaja Markku Kangaspuro Aleksanteri-instituutista ja vanhempi tutkija Sinikukka Saari Ulkopoliittisesta instituutista. Juontajana Petri Raivio. #yleastudio HD ohjelmatekstitys (suomi) 40 min. Linkki ohjelmaan. 

Amerikan ja Naton ulokkeena Suomessa toimivan hybridiosaamiskeskuksen rehvakkaan oloinen johtaja selitti propangandistin varmuudella, kuinka kaasuputkien räjäyttämisen takana eivät voi olla ketkään muut kuin venäläiset. Hybridiosaamiskeskuksen johtaja Jukka Savolaisesta näkee heti päältä, että hän ei ole eri seikat huomioon ottava tietoteoreettinen fundeeraja vaan poliittinen agitaattori. 

Rasvanahkaisena vanhana kapiaisena Savolainen toisteli Venäjän syyllisyyttä kuin ärtynyt krapulainen, vaikka tarkkaavainen katsoja huomasi välittömästi, että hän sulki muitta mutkitta kaikki ilmeiset vastaevidenssit, josta mm. Yle Watch on kirjoittanut eri lähteisiin perustuen. Hän esimerkiksi vaikeni sopivasti Pulitzer-palkitun tutkiva toimittaja Seymour Hershin väitteestä, että USA oli todennäköisimmin kaasuputki-iskujen takana. Todellinen sarvikuono olohuoneessa koko "keskustelussa" oli se, että Venäjä on vaatinut YK:lta puolueetonta kansainvälistä tutkimusryhmää selvittämään räjähdysten alkuperän ja syylliset. Kummallista kyllä länsimaat eivät ole tähän suostuneet ja mediassa tästä täysin perustellusta vaatimuksesta on vaiettu samaan tapaan kuin vuonna 1943, jolloin Saksa perusti puolueettoman tutkimusryhmän venäläisten tekemistä puolalaisupseerien murhista Katynissä 1940. 

Koko ohjelma oli yhtä propagandistista yhden totuuden riemujuhlaa, kun lännen asiamiehet- ja naiset Hybridiosaamiskeskuksesta ja Ulkopoliittisesta instituutista pääsivät taputtelemaan toisiaan olkapäille.

Yle TV1. torstai 4.5.2023 klo 21.05 A-Talk 

Ukrainan presidentti Zelenskyi kiertää Eurooppaa. Saako Ukraina tarvitsemansa tuen ja miltä sodan tilanne näyttää? A-Talkissa asiantuntijat Tampereen yliopiston professori Pami Aalto, entinen Suomen Moskovan suurlähettiläs René Nyberg, Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjä-ryhmän johtaja, everstiluutnantti Simo Pesu ja Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Sinikukka Saari. Juontajana Sakari Sirkkanen. #yleastudio HD ohjelmatekstitys (suomi) 39 min. Linkki ohjelmaan.

A-talk ylitti jopa eilisen A-Studion kuorolaulun mitä tulee mielipiteiden ja "totuuksien" yksiäänisyyteen. Sotamoodiin ohjelmoiduille suomalaiskatsojille syttyi tuskin lamppu päässä edes silloin kun ex-suurlähettiläs, länsimielisten Venäjälle aikoinaan lähettämä USA:n asiamies, René Nyberg, sätti suu vaahdossa Venäjän tv:n keskusteluohjelmia, joissa kuulemma toistetaan omaa narratiivia sokeasti. Hetki oli pysähdyttävyydessään huvittava, sillä juuri samaan Nyberg syyllistyi pää punaisena itse. 

Nybergin itsereflektion puute tuo mieleen Yle Areenan podcast-sarjan Näin minua manipuloidaan, jonka seitsemäs jakso Kuinka suojautua propagandalta? käsitteli valtiollista mielipidevaikuttamista. Koska elämme Suomessa, järkevänä lähtöoletuksena on, että kriittinen näkökulma sotapropagandaan liittyisi valtiovaltamme ja valtamedian harjoittamaan manipulaatioon. Toive oli turha, sillä ohjelma käsittelee pelkästään Venäjän propagandaa, jonka vaikutus suomalaisiin on olematonta. Ylipäätään keskustelu ohitti maamme establishmentin propagandan kokonaan ikään kuin sitä ei olisi olemassakaan. Tätä samaa hurskastelevaa linjaa edusti Nyberg koko A-talkin (kamala anglismi muuten!) ajan.

Puhtaasti ideologisin vaikuttimin toimivan Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Sinikukka Saari ei kyennyt samanmielisten keskustelussa juuri muuhun kuin Nybergin komppaamiseen. Konformistisena kympin tyttönä tunnetulla Saarella ei ollut mitään omaan sanottavaa ja hän toisteli lähinnä Yhdysvaltain neokonservatiivien sotaisaa ideologiaa. 

Presidentti Volodymyr Zelenskyin Suomen vierailu oli hyvin näyteltyä sirkusta alusta loppuun. Kun läpikorruptoituneen maan johtava vaeltava juutalainen tulee klovnin elkein kylään, niin senhän tietää, että pummausreissulla ollaan taas. Onhan verorahoistamme lapattu jo lähes miljardi euroa Ukrainan rahanpesukoneistolle eikä loppua näy, "koska meillä on varaa". Eikä neljänkymmenen tuhannen ukranaispakolaisen elättäminen sekään ilmaista ole.

Tällaisen taloudellisen ja sotilaallisen painolastin Suomeen saapumisen luulisi normaalissa maailmassa synnyttävän lukuisia kriittiisiä kysymyksiä. Pellemaailmassa on kuitenkin turha olettaa, että toimittajat ja A-talkin asiantuntijat esittäisivät yhtäkään kriittistä kysymystä Zelenskyistä. Syy on aika selvä: atlanttisen Mediapoolin kaitsema valtamedia on monoliittisempi yhden totuuden Pravda kuin milloinkaan maamme historiassa. Jopa pahimpana suomettumisen aikoina lehdistö oli moniäänisempi. Silti toimittajat ja mediaan sinisilmäisesti luottava tuulipukukansa pilkkaavat perusteettomassa ylimielisyydessään 1970-luvun  tiedotusvälineitä ikään kuin nyt elettäisiin jotain aivan fantastisen upeaa vapaan tiedottamisen ja moniäänisyyden aikaa. 

Yle Teema, tiistai 9.5.2023 klo 21.00 Historia: Yhdysvallat ja holokausti (12) 

3/6. 1938 - 1940. Saksa hyökkää Puolaan, jossa asuu yli 3 miljoonaa juutalaista. Yhdysvallat pitää vielä kiinni tiukoista pakolaiskiintiöistä. HD ohjelmatekstitys (suomi) 52 min. Linkki jaksoon ja sarjaan. 

Amerikasta ja Englannista natsimania kopioitiin 1990-luvun alussa Suomeen, koska vasemmistoliberaalin hegemonian hallitsema Yle halusi olla osa "läntistä arvoyhteisöä". Katsojan kannalta sarja ei tarjoa historiatiedollisesti mitään uutta, kuluneet natsit ja holohöpötys liitetään vain amerikkalaiseen kontekstiin. Tällä kertaa peräti kuuden ohjelman ajaksi.

Yle TV1, maantai 8.5.2023 klo 19.00, Tom Jones (12) 1/4. 

Löytölapsi. Palatessaan kotiin pitkältä matkalta hyväsydäminen herra löytää vuoteestaan poikavauvan. Kenen se on ja mitä vauvalle tapahtuu. Poika jääkin taloon ja saa nimekseen Tom Jones - tarina voi alkaa. HD 53 min. Ohjelman sivulle.

Varsinkin BBC:n politisoiduissa tv-sarjoissa juonikuvioita kaivetaan pussin perältä siten, että niihin voidaan ainakin historialliseen spekulaatioon nojaten liittää musta roolihahmo. Näkökulmaa vielä paisutetaan luomalla kuvitteellisesta mustasta sarjan keskeinen roolihenkilö. 

Pakkomielteisen egalitarismin nimissä aikamme brittisarjoissa syydetään häpeilemättä valkovihamielistä uudelleen kirjoitettua historiantulkintaa. Metodi on kuin suoraan vanhojen bolsevikkien pelikirjasta, mutta 2000-luvulle päivitettynä. Pahantahtoisen kieroa manipulaatiota, joka taitaa vielä upota osaan kansaan.

Yle TV1, maanantai 1.5.2023 klo 18.00, Yle Uutiset

Linkki ohjelmaan.

Totuudellisimpina aikona uutistenlukija Arvi Lind edusti vakautta ja yhteiskuntaan luottavaa totuutta. Valheen aikana hänen paikkansa on ottanut Matti Rönkä ja Pia Pasanen. Koska demarieläkeläiset eivät ole vieläkään heränneet vakaalta 1980-luvun unestaan, he haluavat uskoa ilmiselviin nykyvalheisiin, koska herääminen olisi epämiellyttävää. 

Samalla he ovat masokisteja, jotka tykkäävät siitä kun totinen Yle Domina Pasanen kurittaa ja kertoo, mihin tämän hetken ilmiöön olisi nyt varauksettomasti uskottava ("I believe in the Current Thing" -mentaliteetti). Pasanen onkin jonkinlainen "tiedostavan" NPC-zombin arkkityyppi ja esimerkki kaikille lammaslauman konformisteille.

Yle Domina on vallantietoisuudessaan myös ylimielisen itsevarma. Tästä tarjoaa oivan esimerkin vapunpäivänä klo 18 tulleet tv-uutiset. Siinä oli uutisjuttuna kristinuskon vastainen liberaali puolalainen vaatetaiteilija Katarzyna Konieczka, joka haastattelun lopussa tölvi maansa nykyhallintoa ja kysyi vielä retorisesti, että eihän missään muussa maassa satujen kertominen kävisi päinsä julkisuudessa. Heti tämän jälkeen kuvaan tuli omahyväinen Pia Pasanen, joka kertoi pelkällä virnistyksellään, että "siinäs näette katsojat, meillä täällä Ylessä puhutaan aina 100-prosenttisesti totta toisin kuin inhassa konservatiivisessa Puolassa, joten parempi luottaa vain meihin, sillä ettehän te kai mitään nazzeja halua olla".