Tämä vuosikymmen lähti heti ensimmäisinä kuukausina jyrkkään alaspäin vievään Kali Yugan kierteeseen, josta pandemiaksi etenevä koronavirus lienee aikamme vitsauksista sieltä pienimmästä päästä. Vielä toistaiseksi se on saanut ylenpalttisesti medianäkyvyyttä jo pelkästään Ylessä, mutta tilanne uutisajasta saattaa muuttua, mikäli Turkki toteuttaa uhkauksena päästää maassa olevat 4 miljoonaa "pakolaista" kolkuttelemaan Euroopan portteja. Yle on raportoinut tänään asiasta laajalti kuten uutisessaan Turkki uhkaa päästää pakolaiset vapaasti Eurooppaan, Kreikka ja Bulgaria lähettämässä joukkoja rajoille – mitä Turkin uhkailu merkitsee?
Pääsyyllisenä tilanteeseen voidaan pitää uudesta Ottomaanien valtakunnasta haaveilevaa Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğania, joka on sekaantunut munaskujaan myöten Syyrian sisällissotaan, jossa Turkki sotii Bashar al-Assadin johtamaa laillista hallintoa vastaan. Edroganin kannalta asiat alkoivat mennä väärään suuntaan viimeistään siinä vaiheessa, kun Syyrian armeija Venäjän tuella ajoi kapinallisjoukot nurkkaan viime vuoden lopulla. Asiaa valottaa sangen objektiivisesti Ylen Moskovan kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen analyysissään Syyrian sodan loppunäytös paljastaa Venäjän ja Turkin erimielisyydet:
Venäjän ja Turkin välit ovat olleet vaikeat siitä lähtien, kun Syyrian hallituksen joukot alkoivat loppuvuodesta Venäjän ilmavoimien tuella edetä kohti kapinallisten viimeisiä pesäkkeitä Idlibin maakunnassa. Räjähdysherkäksi tilanne on muuttunut sen jälkeen, kun Turkin sotilaallinen tuki kapinallisille on käynyt yhä näkyvämmäksi. Venäjä sanoo taistelevansa Syyriassa terroristeja vastaan. Nyt se esittää yllättynyttä, kun heidän joukossaan on myös Turkin sotilaita.
Istanbulin melonikauppiaan kamelin selän katkaisi Syyrian armeijan eilinen ilmaisku Iblidissä, jossa kuoli 33 turkkilaista sotilasta. Nyt hätää kärsimässä oleva Turkki kirkuu Natoa apuun ja vaatii Eurooppaa painostamaan Syyriaa ja Venäjää takaisin tulitaukotilanteeseen. Lisäksi Turkki pyytää Euroopalta lisärahaa kurjistuvan pakolaistilanteensa hoitamiseksi, vaikka EU on jo antanut maalle miljardeja sen jälkeen kun Turkki ja Euroopan unioni sopivat keväällä 2016 järjestelystä, joka lopulta pysäytti lähes kokonaan Eurooppaan kohdistuneen muukalaisinvaasion.
Ennen sopimusta presidentti Recep Tayyip Erdoğan uhkaili jatkuvasti päästävänsä elintasopakolaiset vapaasti EU-maihin. Nyt tämä kiristys on näköjään alkanut uudestaan. Viimeisempien tietojen mukaan Turkin avaamasta EU-rajasta on ehtinyt päästä vyörymään yli kolmesataa elintasosaalistajaa, jotka ovat suunanneet toivioretkensä Kreikkaan ja Bulgariaan. Tämä on vasta alkua, sillä jos Turkki toteuttaa uhkauksensa täysimääräisenä, maasta odottaa ulospääsyä yli neljä miljoonaa paremman elintason etsijää!
Ihmisoikeuksia kivääreinään käyttävien sosiaalikerjäläisten maahyökkäys saattaa alussa pysähtyä, mutta mitä enemmän rajalle on tunkua sitä todennäköisemmin Kreikka ja Bulgaria päästävät heidät menemään, koska tietävät onnenonkijoiden pyrkivän ensisijassa Saksaan ja Pohjoismaihin.
Tällainen maahantunkeutuminen olisi helppo estää ellei tietäisi millaiset tahot ovat päättämässä Euroopan Unionin ulkorajoista. Jos taas EU:ta johtaisvat kansojen intresseistä kiinnostuneet päättäjät, rajat suljettaisiin (vaikkapa koronavirusuhan verukkeella) ja Turkki pantaisiin kauppasaartoon. Jos vielä tämäkään ei saisi Euroopan sairasta miestä sulkemaan EU-rajaansa, Ankara pommitettaisiin kivikaudelle. Sen sijaan Istanbul säästettäisiin, koska se vallattaisiin alkuperäisellä Konstantinopolin nimellä takaisin Euroopalle.
Tällä hetkellä tällaiset reaalipoliittiset skenaariot ovat pelkkä hurskas toive, koska valitettavasti Eurooppaa hallitsevat rahanahneet nynneröt ja seinähullut haaveilijanaiset johtajanaan Angela Merkel. Suomessa poliittisten johtajien valikoima on tällä hetkellä jopa vielä kauhistuttavampi kuin vuonna 2015, jolloin antautuminen muukalaisinvaasiolle oli pitkälti petoksellisen ulkoministeri Petteri Orpon (Kok.) ansiota.
Maatamme ei ole viime vuosikymmeninä todellakaan kohdannut suotuisa herraonni, eikä varsinkaan nyt, kun pakolaisasioissa sisäministerin virkaa toimittaa fanaattinen suomalaisvihamielinen kansanvaihtaja Maria Ohisalo (Vihr.). Vasta viikko sitten tämä moraaliposeeraava seireeni haali alkupaloiksi Suomeen 175 "turvapaikanhakijaa" Välimeren pakolaisleireiltä. Turkin rajapäätöksen jälkeen Ohisalo tuskin pysyy pikkuhousuissaan, kun hän voi ulkoministerinä pitää Suomen ra(a)jat levällään sadoille tuhansille partalapsimiehittäjille.
Vedalaisessa mytologiassa pahuutta edustavalle Kalin ajalle on kuvaavaa heikot miehet sekä pahat naiset, jotka luonnollisten hierarkioiden romahtaessa ovat päässeet "kukoiksi" tunkioille. Vaikka emme ottaisikaan Veda-kirjallisuuden sanomaa kirjaimellisesti, ministeri Ohisalossa on epäilemättä tiettyä ikiaikasta naispaholaismaisuutta, koska hän kuvittelee tuhotöillään tekevänsä hyvää ja saavansa vielä ylistystä "hyvyydestään".
Suomen pelastuminen on ainoastaan hallituksen hajoamisen tai laajamittaisen protestiaallon varassa. Koska jälkimmäistä vaihtoehtoa on tältä kansalta turha odottaa (vielä on kaljaa jääkaapissa ja taikaseinästä tulee rahaa), toivo on pantava hallituksen nopeaan luhistumiseen.
Ennen sopimusta presidentti Recep Tayyip Erdoğan uhkaili jatkuvasti päästävänsä elintasopakolaiset vapaasti EU-maihin. Nyt tämä kiristys on näköjään alkanut uudestaan. Viimeisempien tietojen mukaan Turkin avaamasta EU-rajasta on ehtinyt päästä vyörymään yli kolmesataa elintasosaalistajaa, jotka ovat suunanneet toivioretkensä Kreikkaan ja Bulgariaan. Tämä on vasta alkua, sillä jos Turkki toteuttaa uhkauksensa täysimääräisenä, maasta odottaa ulospääsyä yli neljä miljoonaa paremman elintason etsijää!
Ihmisoikeuksia kivääreinään käyttävien sosiaalikerjäläisten maahyökkäys saattaa alussa pysähtyä, mutta mitä enemmän rajalle on tunkua sitä todennäköisemmin Kreikka ja Bulgaria päästävät heidät menemään, koska tietävät onnenonkijoiden pyrkivän ensisijassa Saksaan ja Pohjoismaihin.
Tällainen maahantunkeutuminen olisi helppo estää ellei tietäisi millaiset tahot ovat päättämässä Euroopan Unionin ulkorajoista. Jos taas EU:ta johtaisvat kansojen intresseistä kiinnostuneet päättäjät, rajat suljettaisiin (vaikkapa koronavirusuhan verukkeella) ja Turkki pantaisiin kauppasaartoon. Jos vielä tämäkään ei saisi Euroopan sairasta miestä sulkemaan EU-rajaansa, Ankara pommitettaisiin kivikaudelle. Sen sijaan Istanbul säästettäisiin, koska se vallattaisiin alkuperäisellä Konstantinopolin nimellä takaisin Euroopalle.
Tällä hetkellä tällaiset reaalipoliittiset skenaariot ovat pelkkä hurskas toive, koska valitettavasti Eurooppaa hallitsevat rahanahneet nynneröt ja seinähullut haaveilijanaiset johtajanaan Angela Merkel. Suomessa poliittisten johtajien valikoima on tällä hetkellä jopa vielä kauhistuttavampi kuin vuonna 2015, jolloin antautuminen muukalaisinvaasiolle oli pitkälti petoksellisen ulkoministeri Petteri Orpon (Kok.) ansiota.
Maatamme ei ole viime vuosikymmeninä todellakaan kohdannut suotuisa herraonni, eikä varsinkaan nyt, kun pakolaisasioissa sisäministerin virkaa toimittaa fanaattinen suomalaisvihamielinen kansanvaihtaja Maria Ohisalo (Vihr.). Vasta viikko sitten tämä moraaliposeeraava seireeni haali alkupaloiksi Suomeen 175 "turvapaikanhakijaa" Välimeren pakolaisleireiltä. Turkin rajapäätöksen jälkeen Ohisalo tuskin pysyy pikkuhousuissaan, kun hän voi ulkoministerinä pitää Suomen ra(a)jat levällään sadoille tuhansille partalapsimiehittäjille.
Vedalaisessa mytologiassa pahuutta edustavalle Kalin ajalle on kuvaavaa heikot miehet sekä pahat naiset, jotka luonnollisten hierarkioiden romahtaessa ovat päässeet "kukoiksi" tunkioille. Vaikka emme ottaisikaan Veda-kirjallisuuden sanomaa kirjaimellisesti, ministeri Ohisalossa on epäilemättä tiettyä ikiaikasta naispaholaismaisuutta, koska hän kuvittelee tuhotöillään tekevänsä hyvää ja saavansa vielä ylistystä "hyvyydestään".
Suomen pelastuminen on ainoastaan hallituksen hajoamisen tai laajamittaisen protestiaallon varassa. Koska jälkimmäistä vaihtoehtoa on tältä kansalta turha odottaa (vielä on kaljaa jääkaapissa ja taikaseinästä tulee rahaa), toivo on pantava hallituksen nopeaan luhistumiseen.
Tämän kaiken saattoi odottaa tapahtuvan tavalla tai toisella jo viimevuosisadan lopulla. Olen odotellut sisällissodan realisoituvan kunnon roihuun vasta vajaan 10 vuoden kuluttua, mutta täytynee kiristää aika-arviota.
VastaaPoista