TASA-ARVO EI MERKITSE AUTOMAATTISESTI OIKEUDENMUKAISUUTTA

Kanadan pääministeri Justin Trudeau, vaikutusvaltaisen
profeministisen cuck-miehen arkkityyppi. Luonnollisesti
liberaalin valtamedian lemmikki Obaman tapaan.

Sentimentaalisen aikamme puujumala on tasa-arvo, johon liittyy runsaasti tabuja ja irrationaalista taikauskoa. Tasa-arvokultti elää ja voi hyvin esimerkiksi naistenpäivänä, jota vietettiin eilen kuin suurtakin uskonnollista juhlaa. Pahamaineisesta sosialismista lähtöisin oleva naistenpäivä todisti jälleen millaiseen konformismiin koko yhteiskunta on viime vuosikymmeninä taottu ja millaisia rituaaleja siihen kuuluu.

Mitä Hyvät ihmiset haluavat? Ajaa yksilöiden, sukupuolten ja populaatioiden sisäsyntyiset ihmiseloa rikastuttavat erot samaan tasa-arvon muottiin, jottei kenellekään xxx-oletetulle tulisi paha mieli. Ainoa keino eliminoida "moraalisesti väärä" laatuero on tukeutuminen arvonihilismiin, josta myös Nietzsche puhui. Hän  katsoi, että jos ihmisyhteisössä voi ylipäätään olla arvoja, niiden on perustuttava (luonnolliseen) eriarvoisuuteen; arvoa ei voi olla olemassa ilman erottavaa arvoa, sillä muutoin millään ei olisi arvoa. Päähänpinttymäksi muodostuneen tasa-arvon vuoksi sivilisaatiomme on vajoamassa kohti Nietzschen ennustamaa nihilismiä.

Oma aikamme ei suosi syvää historiallista ajattelua, jonka vuoksi nykyihminen joutuu elämään tunnekylpyjen täyttämässä nykyhetkessä. Kansalaisten kriittinen, filosofinen, ajattelu on olematonta, mikä näkyy jo siinä, että Antiikin Kreikan tunnetuimpien ajattelijoiden polemiikkeja demokratiaa ja tasa-arvoa vastaan ei tunneta enää juuri lainkaan. 

Syitä tyhmentym8iseen voi etsiä sekä biologisesta evoluutiosta että kulttuurista, jotka eivät etene mitattavissa suureissa aina parhaaseen suuntaan. Esimerkiksi evoluutiopsykologiassa ja fyysisessä antropologiassa on päätelty, että suuret ihmismassat mahdollistanut yhteiskunta on kesyttänyt ihmiset helposti ohjailtaviksi nynnyiksi. Tästä on seurannut aivojen pieneneminen ja yleisälykkyyden lasku.

Länsimaissa eletään lineaarisen kehityksen lumoissa eikä ymmärretä, että se mikä menee ylös tulee aikanaan myös alas. Matemaattisen tasa-arvon kuvitellaan olevan eettisen "kehityksen" tähänastinen huipentuma, vaikka jo sen pintapuolinen ruodinta tekee tyhjäksi siihen littyvät positiiviset ennakkoluulot. Tasa-arvosta on tehty massojen mielissä ehdoton aksiooma, vaikka Aristoteles kyseenalaisti sen jo yhdellä lauseella: "Suurinta epätasa-arvoa on yrittää tehdä eriarvoisista asioista saman arvoisia"

Näkyvyydellä mitaten aikamme suurimpia ajattelijoita on pop-tähti Miley Cyrusin kaltainen voimaantunut feministi, jonka mielestä naisen pitää pyrkiä samanlaisiin saavutuksiin kuin mies. Tässä miehisyyttä korostavassa markkinavetoisessa kilpailussa naisen erilaisuus vääjämättä surkastuu, koska naisellisia ominaisuuksia ei pidetä "hyödyllisinä". Mitä feminismiä tällainen muka on? Loppujen lopuksi kuluttajaidentiteettiä palveleva sukupuolten yhdenmukaistaminen ei hyödytä muuta kuin raakaa globaalikapitalismia. Tasa-arvomania on siis viime kädessä merkki ahneuden, pahuuden, ajasta.

Tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta pakkomielteisessä tasa-arvossa ei ole kyse pahuudesta, vaikka se siihen usein johtaakin. Kyse on enemmän silkasta tyhmyydestä ja ryhmäpaineesta. Tästä kertoo eilinen Yle-uutinen Kaksi suomalaista teatteria joutui perumaan esityksensä vaihdettuaan miehet naisiin: "Käsittämätöntä, että tällainen rajoittuneisuus on mahdollista". Koko juttu oli riemastuttavaa luettavaa, jossa pumpulissa elänyt sukupolvi synnyttää silkkaa tylsämielisyyttään itselleen "tasa-arvongelmia" ratkaistavakseen. Mitä sanoa tällaisesta ilveilystä:

– On käsittämätöntä, että tällainen rajoittuneisuus on mahdollista taiteen alueella. Kun perinteisten sukupuoliroolien pohdinta on aivan arkipäivää, ja jopa peruskouluissa opettajien pitää ottaa huomioon muunsukupuolisuus. Mikä tässä on niin vaarallista?

Ohjaaja Minna Nurmelin on pelkkä valtaideologiaa junttaava konformisti, joka teeskentelee olevansa yhteiskunnallinen haastaja. Sen sijaan näytelmäkirjailija Samuel Beckettin perikunta edustaa todellista vaihtoehtoajattelua, kun se uhmaa naisnäyttelijäkiellolla vallitsevaa feminismiä ja tasa-arvokulttia. Muotiaatteita seuraavan punahölmön epätieteelliset horinat muunsukupuolisuudesta voisi myös jättää omaan arvoonsa ellei hän vetoaisi ovelasti opettajiin, joiden hän katsoo itsestäänselvästi ottavan huomioon identiteettihäiriöiset ja harhaviettiset. 

                                                     ***************************

TV1, perjantai 9.3.2018 klo 19:00, Muukalaiset keskellämme 

2/5. Itsekin muukalainen Moybegissa, Englannista muuttanut perheenäiti Rose, yhdistää voimansa amerikkalaiskomentajan kanssa purkaakseen jännitteitä. Helppoa se ei ole, sillä kiistanaiheita löytyy perhepiirissäkin. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta).

Yle TV1, Pressiklubi, perjantaina 9.3.2018 klo 20:00 

Helsingin Sanomat pyrkii lisäämään naisia haastateltavina. Kumpi ajaa edelle, feminismi vai journalismi? Juontajana Sanna Ukkola. #yleastudio HD

Helsingin Sanomat osaa jopa Yleä paremmin luoda ongelmia, joita ei ole oikeasti olemassa. Tässä saatiin lukea viimeksi lehden jutussa Naisten osuus HS:n jutuissa on kolmannes, ja se on liian vähän – Sitoudumme edistämään tasa-arvoa, laskuri kertoo HS:n tilanteen reaaliajassa. Itse nostetun "kohun" ansiosta asiaan tarttui myös Yle tv 1:n Pressiklubi.

Totta puhuen Hesaria lukiessa tulee mieleen, että lehden kirjoittajista olisi vähintään 2/3 naisia eikä 1/3. Mihin näin "virheellinen" havainto voi perustua? Vastaus on yksinkertainen: enemmistö miehistä kirjoittaa ja ajattelee kuin naiset. 

Hesarin juttua lukiessa ei tule aina tarkasti katsottua kuka pitätukkainen sukupuolioletettu on kyseessä, mutta tekstin perusteella kirjoittaja vaikuttaa useimmiten takakireältä kympin tytöltä tai keski-iän ylittäneeltä katkeroituneelta femakkoemakolta. Kirjoittajan ei kuitenkaan tarvitse olla nainen kirjoittaakseen kuin yliopistofeministi, sillä maamme toimittajakouluista on putkahtanut ulos huomattava joukko mekkoeinareita ja muita säälittäviä profeministisiä cuck-pojuja. He ovat se puuttuva Hesarin naisjoukko. The case solved.

TV1, perjantai 9.3.2018 klo 22:00 NSU - Saksan uusnatsimurhat (K16) 

2/3. Uhrit: Älkää unohtako minua. Turkkilaisväestöön kohdistuvat surmat jatkuvat ja poliisin voimattomuus niiden edessä ajaa omaiset barrikadeille. He vaativat tekoja, ettei kukaan enää kuole turhaan. (U) HD Äänitekstitys: suomi. K16 (väkivalta, ahdistus).

Tämäkin natsifantasia tulee uusintana, kuinkas muuten. Jo itse vyyhti saattaa olla Saksan miehityshallinnon operatiivin tekemä väärän lipun operaatio. Vaikka tapaus olisi edes jossain määrin totta, sitä ei ainakaan ole tämä politisoituneesti tuotettu tv-draama. 

Kommunistien perillisiä edustava Kansan Uutiset oli tietenkin tyytyväinen "ajankohtaisesta uusinnasta". Arvion kirjoittanut toimittaja Harri-Ilmari Moilanen syyllistyy hauskasti poliittisen vihollisensa toiseuttamiseen, vaikka juuri sitä hän pitää kansallissosialistien suurimpana syntinä.

Itäsaksalaiset skinheadit demonisoidaan surutta vastenmielisiksi luusereiksi: "Porukan alakulttuuri (kännäily, alkeelliset musiikkimieltymykset, toisten ihmisarvoa alentavat pilkkariimit) tehdään myös tutuksi." Kommentti alkeellisista musiikkimieltymyksistä vaikuttaa projektiolta, sillä äärivasemmiston ja monikultturistien suosimaa hip hoppia "luodaan" hölöttämällä yksinkertaisen konebiitin päälle vähämielisiä bileriimejä tai kuolemaa rasisteille. Näin läpinäkyvä kauna ei uppoa edes eläkeikäisiin talikkokomuhin, joten seuraavassa natsiarviossa kannattaa olla hieman skarpimpi.