"ÄLÄ JAA VIHAA!" NIINKÖ? NIIN MAKAA KUIN PETAA

Vihreät, punaista suomalaisvihaa jo vuodesta 1987.
Rajatonta maahanmuuttoa luontoa vastaan, rajattoman
omahyväisyyden puolesta.

Ylen punavihreät saivat vihdoinkin kerrottua itseään tyydyttävän uutisen, kun verorahoitteinen mediajätti pääsi kolmen verkkosivujutun voimalla hehkuttamaan Vihreiden nousua Helsingin suurimmaksi puolueeksi. Pääartikkelissa Historiallinen muutos Helsingissä? Vihreät kiilaamassa kokoomuksen edelle suurimmaksi puolueeksi Taloustutkimuksen toimitusjohtaja Jari Pajunen kertoo, että kyse on eurooppalaisesta trendistä, jossa vihreät ovat parantaneet asemiaan isoissa kaupungeissa.

Vaikka gallup-tulos kertoo vain Helsingin poikkeuksellisesta asemasta Suomessa, on se myös merkki yleisen polarisaation kasvusta, josta juuri punavihreät ovat olleet eniten huolissaan –lähinnä siksi, että heidän tuhoisaa kulttuurista hegemoniaa on alettu uhmata. Polarisaatio näkyy myös Helsingin sisällä, sillä punavihreitä kannatetaan enimmäkseen vain alueella, joka käsittää parin kilometrin säteellä Kallion, Vallilan ja Käpylän. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että myös muualla Helsingissä asuvat korkeastikoulutetut ja kulttuuriväki ovat siirtymässä tosikkomaisen fanaatikko Ville Niinistön joukkojen taakse. Hän on yksi niistä suomalaispoliitikoista, joka on kansaa halveksuvalla rasismihysterialla lietsonut suomalaisten ja etenkin helsinkiläisten jyrkkää kahtiajakoa. 

Vihreiden kannatuksen kasvu kertoo siitä, että kansainvälisyydellä mädätetyt hyväkkäät haluavat elitistisesti erottautua tavallisesta kansasta, joka äänestää ja ajattelee heidän mielestään väärin. Tämä ei sikäli ole mitään uutta, koska juuri korkeastikoulutetut tai muuten vain itseään perusteettomasti fiksuina pitävät ihmiset ovat silkasta erottautumisen halusta taipuvaisia kannattamaan todellisuuden kieltäviä utopioita toisin kuin jalat maassa elävä tuulipukukansa. 1970-luvun tuo "fiksujen" porukka koostui taistolaisista, tänään he ovat järjestäytyneet urbaanifriikkien sateenkaarijärjestön eli Vihreiden alle. Aatteellisesti näissä liikkeissä ei ole juuri mitään eroa, sillä pohjimmiltaan myös Vihreät ovat punaisia, vaikka heillä onkin vesimelonin tapaan vihreä kuori. Luonnonsuojelun kanssahan tällä urbaaniporukalla ei ole enää mitään tekemistä.

Suurin osa maamme suurten mediatalojen toimittajista asuu tai on töissä Helsingin punavihreän kuplan sisällä. Heihin kuuluu myös Ylen pahamaineinen vasemmistolaistoimittaja Eero Mäntymaa, joka tunnetaan pakkomielteestä mollata kansallistunnetta, suomalaisuutta, "rasisteja" ja persuja. Tuoreessa kolumnissaan Tee uuden vuoden lupaus – älä jaa vihaa eteenpäin politrukkimme rukoilee, että haittamaahanmuuton vastustajat luovuttaisivat ja lopettaisivat vihatotuuksien levittämisen. Näennäisen tasapuolisuuden nimissä Mäntymaa moittii kevyesti myös vasemmistolaisia, jotka vastaavat kansallismielisten "provokaatioihin": 

Nyt näin ei kaikilla mittareilla ole. Viimeisen parin vuoden aikana Suomesta näyttää tulleen ahdistuneempi ja vihaisempi paikka.

Suuri osa kirjoittamistani uutisista koskee maahanmuuttoa ja niihin liittyviä ilmiöitä, kuten kotoutumista ja sen epäonnistumista, radikalisaatiota, maahanmuuttovastaisuutta ja rasismia.  

(...) Osa siitä tarttuu. Vihaisten viestien pommitus tekee vihaiseksi ja houkuttelee vastaamaan samalla mitalla.

Siis hetkinen, kuka oikeastaan provosoi ja kuka tämän sotkun alun perin aloitti? Suomessa ei olisi juuri minkäänlaista rasismia, ellei sitä olisi varta vasten saatu aikaan tuottamalla maahan aggressiivisia ja kiittämättömiä vieraspopulaatioita. Punavihreät toimittajat, jotka ovat tukeneet uusliberalistien halpatyövoimapolitiikkaa, ovat itse syyllisiä maatamme jäytävään vihaan ja eripuraan. Edes 1970-luvun taistolaisaikoina polarisaatio ei ollut näin vahvaa, sillä kulttuurikommunistit eivät sentään kyenneet avaamaan ovea neuvostomiehittäjälle. Tänään tilanne on suorastaan maanpetoksellinen, koska punavihreiden ja Kokoomuksen kauppakamarinulikoiden tuhotyön ansiosta kaupunkiemme katuja partioivat EU:n tummapintaiset miehitysjoukot.

Muukalaisvyöry on Suomi-neidon povessa oleva avoin märkivä haava, joka ei parane ennen kuin rajat on suljettu tänne kuulumattomilta tunkeilijoilta ja entisetkin turvapaikkapummit on palautettu takaisin kotimaihinsa. Punavihreiden ja heidän oikeistolaisten aisankannattajien kauhistelema viha ei lopu ennen kuin he lakkaavat vihaamasta suomalaisuutta ja lopettavat suomalaisten matalan intensiteetin kansanmurhan, johon loputon maahanmuutto lopulta johtaa. 

Maansa myynyt poliittinen eliitti ja Suomi-neidon haavalla leijailevat punavihreät sittisontiaiset ovat ainoastaan huolestuneita siitä, että heidän tuhoisa valtansa haastetaan ja tuota haastetta he sitten kutsuvat retorisesti "vihaksi". Heille olisi tietysti edullisinta, että kansa pyytäisi lakki kourassa anteeksi olemassaoloaan ja alistuisi ilman vastarintaa globalistien sorvaaman monikulttuurikokeilun uhrilampaiksi. Toivossa on hyvä elää, mutta jo Raamatussa tiedetään kertoa, että kaikella on aikansa; on "aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla". Nyt on sodan aika.

Kai Murros on Hate.