LÄHES KAIKKEA YLEN JOURNALISMIA YHDISTÄÄ KULTTUURIMARXILAINEN MÄDÄTYS

Kuvassa Ylen Brysselin kirjeenvaihtaja
Susanna Turunen.

Silloin kun punavihreät olivat hallituksessa Kokoomuksen kanssa, Ylen kritiikki oli maltillista, eikä se yhtynyt juuri koskaan oppositiossa olleiden persujen esittämään arvosteluun. Vastaavasti nyt punavihreiden ollessa oppositioissa Yle peesaa sitä estoitta, varsinkin kun puhe kääntyy ulkomaalaispolitiikkaan tai arvokysymyksiin kuten homoavioliittoon.

Vaikka toimittajissa on edelleen paljon entisiä marxilaisia, joilla on säilynyt tietty lukkarinrakkaus venäläisyyttä kohtaan, ovat hekin sittemmin sitoutuneet "länsimaiden arvoyhteisöön" vain siksi, että Venäjällä homopropagandan levittäminen on rikos ja perinteistä avioliittoa arvostetaan maan johtoa myöten toisin kuin Suomessa. Ennen niin Venäjä-myönteisten Nato-kiimaa selittää pitkälti se, että Venäjä ei ole sulattanut lännen kultaakin arvokkaampina pitämiään 1960-lukulaisen hedonismin rappioarvoja. 

Toimittajien näennäinen takinkäännös selittyy sillä, että entisistä venäläismielisistä marxisteista on parin viime vuosikymmenen aikana kehkeytynyt amerikkalaishenkisiä kulttuurimarxilaisia. Tämän päivän toimittajat ovat osin tietämättään omaksuneet Frankfurtin koulukunnan ja myöhemmin New Yorkin Columbian yliopiston ideologien kuten Herbert Marcusen opit, joissa suurin vihollinen on länsi itse, sen perinteiset arvot ja alkuperäinen etninen koostumus. Tätä loputonta lännen itseruoskintaa he sitten kutsuvat kritiikiksi, joka ei ole muuta kuin Frankfurtin koulun ideoima kritiikin teoria vulgaarissa muodossa.

Kommunismia vastaan oli helppo taistella, sillä se tuli selkeästi ulkopuolelta, mutta miten taistella kulttuurimarxilaisia vastaan, jotka ovat soluttautuneet insituutioihin ja joiden harjoittama puhetapa on saavuttanut hegemonisen aseman yhteiskunnassa? Yle Watchin oma vastaus on paljastaa Ylen harjoittaman hegemonisen puheen valheellinen "objektiivisuus" ja kertoa minkälainen agenda, ideologia ja päämäärä on sen taustalla. Sovellamme siis "emansipoivaa" ja "paljastavaa" kritiistä teoriaa sen omaan viiteryhmään.

                                                          **************************

Paras lähde valtamedian hegemoniaa vastaa tulee heiltä itseltään. Helsingin Sanomien viimeisimmässä Nyt-liitteen jutussa Helsingin yliopistoon pääsi opiskelemaan viestintää vain naisia – miksi viestintä ja journalismi ”naisistuvat” ja onko se ongelma? Kysyimme opiskelijoilta kerrotaan kuinka hyvä asia on, että lähitulevaisuudessa kaikki valtamediasta välittyvä tieto suodatetaan feministien eksoottisten näkemysten kautta. He kysyvät: "Mutta sitten vielä toinen kysymys: jos viestintäala naisistuu, onko se mikään ongelma? Ikolan mielestä ei." Siksi kympin tyttö, opiskelija Vilma Ikola vastaa:

Mitä väliä sillä oikeastaan on? Eikö näitä valkoisia keski-ikäisiä miehiä ole kuultu jo aika tarpeeksi mediassakin”, hän sanoo.

Yle Watch vastaa:

Kulttuurimarxilaisesti tiedostavat feministinaiset ymmärtävät missä voi harjoittaa manipulaatiota. Aivan samasta syystä juutalaiset omistavat 90% Yhdysvaltain suurista mediataloista. 

On siis turha ihmetellä sitä, miksi tunneäly ja instant-empatia tulee jatkossa korostumaan mediassa entistä voimakkaammin verrattuna objektiivisuuteen, totuuteen ja seurannaisvaikutusten pohtimiseen sukupolvien päähän. Esimerkkinä toimittajien sukupuolijakauma niissä uutisissa, joissa kehitysmaalaisten massainvaasiota länteen pidetään positiivisena asiana.

Toimittajakunnan naisistumiseen on turha etsiä tiettyjä syyllisiä. Sivilisaation tullessa vanhuuden tilaan sen luoneet taistelevat arvot siirtyvät sivuun pehmeiden tieltä, jotka lopulta johtavat sen tuhoon viimeistään ulkoisen vihollisen paineessa. Kulttuurisesti alemman tason vihollisen voitto ei perustu sen miehekkäämpiin ideaaleihin, vaan puolustajan heikkouteen, pasifismiin, munattomuuteen. Tämä on tyypillistä kun saavutetaan tietty turvallisuuteen tuudittava materiaalisen pöhöttyneisyyden tila. Historiassa tästä on lukuisia esimerkkejä, eikä sen ääneen sanomisessa ole siksi mitään henkilökohtaista tai sukupuolittunutta.

Feministit väittävät, että valtakulttuuria ylläpitävät miehet ajavat miehen näkökulmaa, miesten etua. Jos taas naiset dominoivat joitain aluetta, siinä ei enää nähdäkään sukupuolista intressiä, vaan kyse on tasa-arvoisesta (!) "normaalitilasta". Mielen rakenteisiin ja siten ihmisen toimintaan vaikuttava maailmasta uutisoiminen ei todellakaan ole rinnastettavissa palomiehen työhön kuten journalistiikan opiskelija Vilma Ikola yrittää epäonnistuneesti verrata. Ikola valehtelee päin naamaa vihjaamalla, ettei feministinaisilla muka olisi vallanhimoista sukupuolista intressiä:

Vaikea sanoa, millä alalla se voisi olla ongelma. Jos on palomies, mitä väliä onko mies vai nainen, kunhan osaa tulipalon sammuttaa. Ei tarvitsisi miettiä, että ’vau, tämä nainen on palomies, mitä se tarkoittaa.

Niin, mitä väliä silläkään on, että kaikki suuret globaalit mediat ovat juutalaisten omistamia ja heidän hyödyllisinä idiootteina toimivat toimittajat ovat kaikki konformistisia kympin tyttöjä. "Mitä väliä, ei se ole sulta pois", sanoisi kansanvihollinen.

                                                          *********************


Jatketaan vielä vähän matkaa kansanvihollisilla, joita kaikkia Ylekään ei ole vielä ymmärtänyt laajassa mitassa markkinoida. Suomen Kuvalehden ihaileva henkilökuvajuttu Pakolaisten auttaja Sunniva Drake ja oman suvun natsihistoria: ”Natsien on turha tulla hyppimään silmille” syväluotaa erään pahamaineisimman suomalaisvihamielisen agitoijan tekoja ja päämääriä. Haastattelu on sikäli huomionarvoinen, koska se paljastaa vihdoin nilkin, joka vuoti kesäkuun alussa julkisuuteen Migrin antaman kielteisen turvapaikkapäätöksen irakilaisperheelle. Kuten jutussa käy ilmi, Sunniva Drake otti tuomarin oikeudet omiin käsiinsä ja alkoi mainostaa "epäoikeudenmukaista päätöstä" ensin perustamallaan Sunnileaks-sivustolla, jonka nimi viittaa harhaanjohtavan ovelasti sunni-muslimeihin. 

Varsinainen paskamyrsky lähti käyntiin, kun salainen päätös julkistettiin yli 8000 käyttäjän Facebook-ryhmässä Refugee Hospitality Club. Ryhmä koostuu lähinnä suomalaisista, jotka imevät elantonsa veronmaksajien elättämistä "pakolaisista". Heillä on luonnollisesti suorat yhteydet valtamediaan ja korruptoituneeseen valtionhallintoon, mikä näkyi pian myös julkisuudessa. Kaikki meni sovittujen askelkuvioiden mukaan sen jälkeen kun Yle teki asiasta uutisjutun Orpo pyytää selvitystä irakilaisperheen karkotusasiassa, jolloin tapaus nousi koko valtamediakentässä "kohuksi". Luonnollisesti Yle Watch vastasi moiseen jaskan pauhantaan tylyttämällä todelliset faktat esiin päivityksessä Petteri Orpo juoksee taas sentimentaalisen mediapopulismin perässä.

Sunniva Draken kaltaiset ekologisen kuormituksen edistäjät ja viidennen kolonnan selkään puukottajat pitäisi viedä kansantuomioistuimeen, mutta sen sijaan media kohtelee heitä sankareina, mikä taas kertoo mediasta enemmän kuin paljon. Valtamedia on kohdellut silkkihansikkain myös Sunnivan Markus-poikaa, joka tunnetaan mm. äärivasemmistolaisista kakuttamistempauksistaan. Huumemyönteisen Markus Draken röyhkeydestä kertoo se, että hän kärähti pilven polttelusta puolueensa vihreiden vaalimökin edustalla.  Jonkin muun puolueen edustaja olisi joutunut tästä varmuudella mediamyrskyn silmään, mutta vihreitä symppaavat toimittajat hyssyttivät tapauksen kuoliaaksi.

                                                          *********************

Palataanpa päiväjärjestykseen ja ruoditaan paria tämän päivän Ylen uutista. Radiossa, televisiossa ja verkossa Yle uutiset on riemuinnut muusikko Bob Dylanin saamasta kirjallisuuden Nobel-palkinnosta. Kunnianosoitusta voi pitää outona, sillä Dylanin, oikealta nimeltään Robert Zimmermanin, lyriikkaa ei yleisesti pidetä maailmankirjallisuuden huippuna. Silti tämä ei ole estänyt maamme 60-lukulaisten vasemmistolaisten kuten Jake Nymania ja uuden polven punaporvaria Palefacea riemuitsemasta palkinnosta.

Punaliberaalissa valtamediassa puhutaan paljon kirjallisuuden Nobel-komitean konservatiivisista vanhoista parroista, mutta tässä lienee kyse vain nuorten toimittajien ikäharhasta. Tämän vuoden palkinto todistaa selvästi, että Nobel-komiteassa on 60-lukulaisia sepalus auki -sosialisteja hyvinkin paljon. Ehkä palkitsemisessa on kyse siitä, että rappioliberalismin hapattama komitea palkitsi itse itsensä palkitessaan juutalaisen punamädättäjä Zimmermanin. Väheksyä ei sovi sitäkään huomiota, että palkinnon avulla voitiin massojen populaarikulttuuri korottaa suureksi sanataiteeksi ja hälventää näin hyvän ja huonon maun rajaa kunnon lattapääkommunismin tapaan. 

Yle Watchin kanta Dylanin tuotantoon on yksiselitteinen: musiikki on laimeaa, laulu ärsyttävää nasaalista narinaa ja sanoitukset läntisen maailman ikuisia arvoja vastaan. Toisin sanoen Nobel-komitea palkitsi jälleen kerran lännen sisäisen vihollisen.

                                                         ***********************

Tänä syksynä puheeksi ovat nousseet jälleen kirkon suojelemat elintasopakolaiset, jotka eivät kielteisistä päätöksistä huolimatta ole palanneet kotimaihinsa, vaan lymyilevat maassa luterilaisen kirkon suojissa. Kuten aina, Yle antaa puheenvuoron vain rikollisesti toimiville papeille eikä tätä järjettömyytä vastustaville patriooteille. Jo aiemmin monta kertaa Ylessä haastateltu Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen saarnaa entiseen tapaansa tuttua itkuvirttä valepakolaisten puolesta. Jutun alussa tulee sentään ilmi se, ettei Turussakaan ole nielty täysin kirkon harjoittamaa viheliäistä suomalaisuuden mitätöintiä:

Vastustajat naulasivat Turun Mikaelinkirkon oveen vuonna 2007 sanat: ”Miekanpäivän terveiset suomalaisvihamieliselle kirkolle." Suomen ekumeenisen neuvoston "Kirkko turvapaikkana" -ohjeet olivat juuri ilmestyneet. Mikaelinseurakunta tarjosi tuolloin ensimmäisenä Suomessa suojaa iranilaiselle naiselle.

Merja Niilolan toimittamassa jutussa "Ketään ei piilotella kirkon kellareissa" – Paperittomat irakilaiset suurin huoli papin kaapuun pukeutunut marxilainen kiemurtelee rikollisesta toiminnastaan ulos, vaikka on päivän selvää, että maassa luvatta olevien suojelu on laitonta. Kyse ei ole enää kansankirkosta, joka oli henkisenä turvana viime sodissa, vaan kulttuurimarxilaisten sisältä valtaamasta vapaasta sosiaalikeskuksesta, josta käsin harjoitetaan suomalaisvastaista kiihotusta ja toimintaa. Kirkko on pannut turvapaikanhakijan statuksen turvin tunkeutuvat potentiaaliset miljardimassat suomalaisten edelle, joten laitoksen julistaminen kansanviholliseksi on täysin oikeutettua. 

Asettuessaan lähinnä islamilaisista maista tulevien onnenonkijoiden puolelle kirkko syyllistyy suomalaisten matalan intensiteetin kansanmurhaan ja siten etno-kulttuurisen diversiteetin tuhoamiseen. Kirkko saa tuomion myös rikoksesta luonnonsuojelua vastaan, sillä se ylläpitää ulkomaan avullaan muulle elämälle tuhoisaa ihmiskunnan väestönkasvua. Ekologisesti kaikkein tuhoisinta on päästää kehitysmaiden matalan kulutuksen ylijäämäväestöä korkean kulutuksen pohjoiseen. Katsoopa asiaa miltä kulmalta tahansa, evankelis-luterilainen kirkko on sokeassa ihmiskeskeisyydessään kansan silmissä moraalisen konkurssin partaalla.