Pari viime päivän EU-uutista toistavat jo ennalta tiedettyä Ylen kantaa, että se on aina federalismia tavoittelevan unionin puolella, mikäli vastakkain ovat eurooppalaisten ja EU-nomenklatuuran edut.
Yle uutiset kertoo verkkosivujensa jutussa Dublin-järjestelmää korjataan: Turvapaikkakiintiöt jäsenmaille, sakko vastuun välttäjille (4.5.2016), kuinka EU aikoo asettaa 250 000 euron sakon turvapaikanhakijaa kohden niille maille, jotka eivät ota vastaan sille määrättyä määrää turvapaikanhakijoita. Jutussa ei oteta mitään kantaa Euroopan Unionin suunnitelmiin ja uutinen vaikuttaakin enemmän EU:n antamalta tiedotteelta kuin uutiselta.
EU-uutisoinnissa Yle noudattaa yleensä yliasiallista "objektiivista" linjaa, sillä sen kannalta on turha ottaa kantaa komissaarien puheenvuoroihin ja suunnitelmiin, sillä mediajätti kannattaa niitä muutenkin. Kritiikin puute onkin merkki siitä, että Yle on samoilla linjoilla unionin kanssa. Sen sijaan muissa uutisissa tätä linjaa ei noudateta ja varsinkin nationalismia käsittelevissä jutuissa jopa puolet tekstistä saattaa olle toimittajan kansallismielisten liikkeiden kritiikkiä tai sitten puheenvuoro on annettu "asiantuntijalle", jolla on poikkeuksetta syvät antipatiat nationalismia kohtaan.
Tietysti oma lukunsa on Ylen ja muiden valtamedioiden kolumnistit, jotka kommentoivat ja arvioivat EU:n toimintaa. Heidän kirjoituksistaan on silti vaikea löytää EU:n kritiikkiä mikäli komissio on ottanut keppihevosekseen "länsimaiset arvot" (parisataa vuotta vanhat Ranskan vallankumouksen universaalit vapaamuurari"arvot"), joilla se käy sotaa aitoeurooppalaista nationalistista politiikkaa vastaan. Koska toimittaja-kolumnistit eivät uskalla sanoa ääneen kiusallisia tosiasioita ja todennäköisiä tulevaisuuden skenaarioita, täytyy meidän täällä Yle Watchissa mainita niistä edes muutama.
Uusilla, epätoivoisilla vaatimuksillaan EU on ajamassa itsensä lopullisesti karille. Ylikansallisen, epädemokraattisen organisaation asettama vaatimus jäsenmaille ottaa sakon uhalla vastaan kehitysmaalaisia elintasoturisteja, saa varmuudella vastustusta kaikissa pohjoisissa ja itäisissä EU-valtioissa. Tämä yksinkertaisesti siksi, että tuollainen määräys loukkaa demokraattisesti hallitun kansallisvaltion suvereeniteettia. Varsinkin Iso-Britanniassa tämä on myrkkyä unionin kannattajille, sillä tulevissa EU:n jäsenyysvaaleissa unionin vastustajat saavat tällaisesta vain tuulta purjeisiinsa. Mikäli Iso-Britannia sitten eroaisi unionista, muuttuisi EU:n kustannusrakenne ratkaisevasti, sillä kassasta jäisi entistä vähemmän jaettavaa jäsenvaltiomaille. Tällöin on hyvin todennäköistä, että aiemmin nettosaajina olleista Itä-Euroopan maista tulisikin nettomaksajia, mikä puolestaan lisäisi niiden erohalukkuutta. Kun tähän lisätään vielä unionin vaatima pakkomonikultturismi ja paikallista demografiaa tuhoava muukalaisinvaasio, houkutus jättää EU on suurempi kuin koskaan. Domino-efektin vaikutus voi olla hyvinkin dramaattinen koko unionin olemassaololle.
Suomessa eikä oikein muuallakaan lännessä ymmärretä täysin Itä-Euroopan maiden poliittista kulttuuria ja strategiaa. Ne ovat eläneet sortavan ylikansallisen hallinon alla pitkään, eivätkä siksi halua alistua siihen uudestaan. Siksi niillä on myös rohkeutta vastustaa EU:n kansalaismielipiteestä piittaamattomia määräyksiä. Toisaalta ne tietävät varsin hyvin, ettei unionin asettamalla uhkasakolla ole mitään käytännön merkitystä. Mitä EU voi muka tehdä, jos ja kun Itä-Euroopan maat kieltäytyvät vastaanottamasta "pakolaisia" ja maksamasta uhkasakkoja? Erottaminen ei tulisi kyseeseen, sillä EU.n hallinto nimenomaan pyrkii siihen, että valtiot pysyvät unionissa. Tietysti unionissa voitaisiin julistaa, että maahantunkeutujien vapaan liikkumisen estäminen on "ihmisoikeusrikkomus", jolloin se voisi teoriassa vaatia interventiota näihin maihin kuten Varsovan liiton maat tekivät Tsekkoslovakian kohdalla vuonna 1968. EU:n ongelmana on vain se, ettei sillä ole omaa armeijaa lukuunottamatta paperilla olevia Euroopan unionin taistelujoukkoja. Sillä porukalla tuskin mentäisiin turvaamaan "ihmisoikeuksia" Nato-maahan kuten Unkariin. Vastaavasti yksittäisillä EU ja Nato-mailla on tuskin halukkuutta vyöryttää tankkejaan Itä-Eurooppaan pakkomonikulttuurisuuden nimissä. Toisin sanoen EU:n sanelupolitiikalla ei ole takanaan mitään lihaksia, jonka vuoksi Itä-Euroopan maat pyyhkivät jatkossakin perseensä unionin pumaskoihin.
Ylen toisessa uutisessa, Katainen: Jos EU ei jaa vastuuta pakolaisista, muukin yhteistyö vähenee, annetaan häkellyttävän kritiikitön puheenvuoro suomalaiselle kansanviholliselle, jonka oikea paikka olisi Brysselin sijaan Helsingin lääninvankila. Uutisjutussa isänmaan petturi puolustaa EU:n esitystä uudesta turvapaikkapolitiikasta, jossa EU-maille määrättäisiin pakolliset turvapaikanhakijakiintiöt. Sopimuksen – jota tuskin koskaan tullaan tekemään –noudattamatta jättämisestä valtiolle määrättäisiin roimat 250 000 euron sakot per maahan päästämätön maahantunkeutuja:
Suomen EU-komissaari Jyrki Katainen puolustaa vakaasti EU-komission esitystä uudesta turvapaikkapolitiikasta. Jos esitys vastuunjaosta ei saa kannatusta, koko EU:n yhtenäisyys voi olla vaarassa.
Kansankomissaari Katainen siis katsoo, että jos kehitysmaalaisten taakanjako estetään, se on uhka EU:n yhtenäisyydelle ikään kuin sanelupolitiikalla luotaisiin luottamusta. Juuri tässä näkyy se valtava intressien kuilu EU:n organisaatiosta leipänsä saavan nomenklatuuran ja kansallisvaltioiden kansalaisten välillä. Kun puhutaan todellisista hyödyistä, turvapaikkaturistien maahantulon estäminen on valtava säästö veronmaksajien kustantamalle julkiselle sektorille. Jyrki Kataiselle tämä ei tietenkään merkitse mitään, sillä häntä ei komissaarina kiinnosta Suomen ja muiden Euroopan maiden hyödyt silloin kun ne eivät edistä EU:n asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti