11.1.2011, Yle Teema, klo 19.00 Anne Frankin päiväkirja
On turha luullakaan, että Yleisradio lopettaisi eurooppalaisia poliittisin taka-ajatuksin syyllistävän holokausti-uskonnon saarnaamisen. Nythän sille löytyi tänään oikein syykin, kun Suomi hyväksyttiin Holocaust Task Force -järjestön täysjäseneksi, jota Opetushallituksen politrukit olivat jo pitkään kinuneet. Ilmeisesti päätöksestä tietoisena Yle Teemalla alkoi tänään viisi-osainen (!) tv-sarja Anne Frankin elämästä.
Anne Frank on jo pitkään ollut holokausti-uskonnon kruununjalokivi niin kouluissa kuin valtamediassa. Keskivertokansalaiselle Stalinin ja Pol Potin vainot tuntuvat etäisiltä, koska niiden uhrit esittäyvät vain pelkkänä harmaana massana ja abstrakteina numeroina. Toisin on holo-kultin laita. Holokausti-tarinasta tuli heti koskettavampi, kun sen kyytipojaksi saatiin tunteisiin vetoava tarina herkästä yksilöstä sodan jaloissa. Elokuvantekijät, nuo propagandisteista mahtavimmat, ovat aina tienneet, että todellisen tai fiktiiivisen henkilöhahmon kautta yksilöt voivat samaistua sankariin tai uhriin samalla kun katsoja ikään kuin huomaamattaan omaksuu sankarin/uhrin mustavalkoisen näkökulman draaman/historian tapahtumista.
Ne, jotka ovat halunneet nykypäivänä käyttää holokaustia poliittisia päämääriä varten, ovat varmasti pitäneet Anne Frankin päiväkirjoja kuin parhaana Hollywood-tarinana. Ellei niitä olisi ollut, ne olisi pitänyt keksiä. Osa Anne Frankin päiväkirjoista onkin sepitettä, mutta se ei ole tässä olennaista. Tärkeintä on hänen välinearvonsa holokausti-propagandassa, jonka tarkoitus on demonisoida kaikkien valkoisten kansallismielisyys ja oikeus etniseen kansallisvaltioon; se, mikä on nyt patologisoitu Euroopassa, on Israelissa, Kiinassa ja Japanissa tervettä kansallista itsesuojeluvaistoa. Tässä manipulaatiossa Yleisradion jälkitaistolaiset internationalistit eli monikultturistit ovat onnistuneet loistavasti.
Varmaan noinkin.
VastaaPoistaTuossa yksilöllisyydessä on kuitenkin sekin pointti, että ei länsimaissa juuri muutenkaan esitetä koskettavia, yksilöllisiä tarinoita Kauko-idän tai Afrikan sodista.
Olisi hienoa nähdä elokuva, joka käsittelisi uskoaan menettämättömien munkkien, nunnien tai pappien sortoa ja tuhoamista keskitysleireillä tuossa yksilöllisessä ja koskettavassa hengessä. Puolasta voisi sellainen tullakin. Tosin yleisen, länsimaisen liberaalinen näkemyksen mukaan he olivat itse natseja ;)
http://www.jta.org/news/article/2011/01/17/2742581/jewish-talent-takes-home-golden-globes
VastaaPoistaTämä todistaa, ettei havaintoni ole luulottelua & liiottelua: "For the first time since the end of World War II, no movie or documentary dealing with the Holocaust or the Nazi era was submitted for either Golden Globe or Academy Award consideration."
No, ensi vuonna tämä poikkeus varmaan korjataan korkojen (heh) kera...