JÄLKITAISTOLAISEN YLEN MONOMAANINEN USKONTUNNUSTUS - EILEN, TÄNÄÄN, SEURAAVAT 6 MILJOONAA VUOTTA.

27.1.2011, YLE TEEMA, klo 18.30, Historia: Pako Auschwitzista

Kesäkuussa 1942 Auschwitzin keskitysleiriltä kaarsi ulos komendantin auto sisällään neljä SS-univormuihin pukeutunutta miestä. He olivat kuitenkin leirin vankeja. Yksi pakenijoista kertoo uskaliaasta paostaan.

27.1.2011, YLE TEEMA, klo 19.30 Anne Frankin päiväkirja

Marraskuussa Annen turhautuminen salaisen siiven asukkeihin syvenee. Tyttö elää murrosikää mutta ei pysty purkamaan pahaa oloaan kuin hetkittäin. Talvi koventaa otettaan, ja uutiset ulkoa ovat pelkästään huonoja. 3/5.

27.1.2011, YLE TV 1, klo 22.30 Holokaustin värit

Rax Rinnekankaan dokumenttielokuva antisemitismistä ja sen vähiten tunnetuista taustatekijöistä.

28.1.2011, YLE TEEMA , klo 20.05 Historia: Maailmansodan kurimuksessa (K13)

Tulimeri. Vuonna 1941 taistelut laajentuivat niin merelle kuin Afrikan aavikoille. Hitler aloitti hyökkäyksensä Neuvostoliittoon, operaatio Barbarossa ei kuitenkaan sujunut Saksan sodanjohdon suunnitelmien mukaan. 3/6.

YLEN HISTORIADOKUMENTIT OVAT SEKÄ KOULU-TV ETTÄ HISTORIAN LAUDATUROPINNOT YLIOPISTOSSA

26.1.2011, YLE TV 1, klo 19.00, Historiaa: Stauffenbergin valinta

Kreivi von Stauffenberg oli aluksi kansallissosialistien vankkumaton kannattaja, mutta lopulta hän liittyi Hitlerin murhaa ajaneeseen salaliittoon. Kuinka aristokraattisesta upseerista tuli vastarintaryhmän keulahahmo?

"Nuori saattaa päättää jopa yliopistonsa tietämättä historiasta juuri muuta kuin että siellä oli uhreja ja sortajia (...) On ilmeisesti totta, että Englannissa voi päättää koulunsa lukematta muuta kuin kurssin holokaustista (...) Nykyään olemme ehkä siirtymässä uudelle tietoisuuden tasolle, kun holokaustikurssi on meilläkin tehty pakolliseksi."

-Timo Vihavainen (Kanava 7/2010)

Yliopisto-opiskelijoiden ei ole tarvinnut vuosiin avata historian kirjoja, sillä heille riittää kun katsoo minkä tahansa Ylen historiadokumentin, niin hyvin suurella todennäköisyydellä kuvaruudusta tulee materiaalia, josta saa ainekset seminaarityöhön, jonka toivottava tutkimustulos on uhriteollisuuden ytimestä eli natsi-Saksasta ja holokaustin Mikä-Mikä-Maasta.

Vaikka kritiikitön ja kiiltokuvamainen dokumentti (Stauffenberg - Die wahre Geschichte, 2009) Hitlerin murhaamista yrittäneestä kreivi Claus von Stauffenbergista onkin saksalaista tekoa, on Yle hankkinut sen luultavasti amerikkalaiselta History Channellilta, jota kutsutaan täysin oikeutetusti myös ”Hitler Channeliksi”. Sen lisäksi, että Ylen suurelle yleisölle vielä tuntemattomat ohjelmanhankkijat (ne tullaan toki paljastamaan taustoineen täällä piakkoin) ovat dokumenttivalinnoissaan poliittisesti ohjelmallisia propagandisteja, he ovat myös laiskoja, koska lähes kaikki dokumentit hankintaan väsyneen rutinoidusti suoraan History Channelilta.

26.1.2011, YLE TEEMA, klo 16.00, Islam Euroopassa

Osa 3. Gazala on touhukas musliminainen, jonka arkeen kuuluu työn ja harrastusten lisäksi roima annos huumoria. Suurperheen isä Saheed saarnaa muslimeille yhteisymmärrystä, mistä kaikki eivät pidä. Tuotanto RTE Irlanti.

Ne jotka haluvat suorittaa poliittisesti korrektin Islam-kurssin yliopistossa, jonka myös professori Jaakko Hämeen-Anttila hyväksyisi, ei tarvitse tehdä muuta kuin katsoa Teeman muhamettilaisia valkopyykkävää tv-sarjaa Islam Euroopassa.

KUVITTELEEKO YLE IHAN TOSISSAAN, ETTÄ KATSOJAT EIVÄT IHMETTELE JATKUVIEN HOLOKAUSTI-OHJELMIEN MÄÄRÄÄ?

19.1.2011, YLE TV 1, klo 19.00 Historiaa: Auschwitzin eloonjäämisoppi

Kuinka keskitysleirille suljetut ihmiset onnistuivat pysymään hengissä ja säilyttämään inhimillisyytensä? Kuusi Auschwitz-Birkenaun keskitysleirille joutunutta juutalaisnaista summaa yhteen kokemuksiaan.

Siis ihan aikuisen oikeesti, pitävätkö Ylen dokumenttifilmien hankkijat ja ohjelmapäälliköt katsojia täydellisinä idiootteina, jotka eivät muka huomaisi vuodesta toiseen jatkuvan holokausti-ohjelmien määrän olevan täysin suhteetonta suhteessa kaikkiin maailmanhistoriallisiin tapahtumiin, joista voisi tehdä ohjelmia ja joita ei ole koskaan edes lähetetty. Ilmeisesti pitävät tai sitten he ovat vain jälkitaistolaisina hurahtaneet toiseen länsimaiden vastaiseen kulttiin, holokausti-uskontoon, jossa koko maailmaa pyörii juutalaisten oletettujen kärsimysten ympärillä kuten Anne Frankin päiväkirjat lukeneella 15-vuotiaalla lukiolaistytöllä.

Auschwitzin eloonjäämisoppi (Swimming in Auschwitz, USA, 2007) pani jälleen haukotuttamaan, sillä siinä näytettiin sitä samaa kauhukuvastoa ja valittavia puhuvia päitä kuin niissä kuudessa miljoonassa muussakin vastaavassa ”dokumentissa”. Tutuksi tullutta surumielistä mustalaisviulua kuultiin heti ohjelman alusta asti, ja soitto meni sitä synkemmäksi aina kun kuvaruudussa näytettiin sota-ajan kirjaimellisesti mustavalkoista aineistoa Auschwitzin leiriltä. Syy, miksi mustalaisviulua käytetään kaikissa keskitysleiridokumenteissa on tietysti sen toistoon perustuva propagandistinen voima, tarkemmin sanottuna katsojassa herätetty ehdollinen refleksi. Kun television katsoja on kuullut elämässään satoja kertoja surullista mustalaisviulua keskitysleirikuvaston yhteydessä, hänen ei tarvitse enää nähdä kuvaa Arbeit Macht Frei -portista, vaan pelkkä surumielinen viulun soitto missä tahansa yhteydessä herättää saman mielikuvan. Tämä on paljon käytetty psykologinen temppu vanhoilta kunnon sumuttajilta, eikä tavallinen kansa edes ymmärrä, että se on yksipuolisen ja motiiveiltaan vihamielisen mediapommituksen kohde.

Ylen ohjelmanhankkijoiden on kuitenkin turha luulla, että he pystyisivät kusettamaan kaikkia koko ajan ja yhtäaikaa. Me täällä Yle Watchissa olemme hereillä ja arkistoimme puna-Ylen indoktrinaatio-ohjelmat kansalaisten nähtäviksi, olivatpa nämä ohjelmat sitten suomalaisvihamielistä monikulttuuripropagandaa tai jatkuvalla syötöllä tulevia kaikkia eurooppalaisia syyllistäviä natsi- ja kesitysleiriaiheisia ”dokumentteja”.

19.1.2011, YLE TV 2, 22.45 Dokumenttiprojekti: Gagarinin pioneerit

Neuvostoliiton aikana monet juutalaiset lähtivät maasta. Vitali Manski etsi vanhoja ystäviä käsiinsä eri puolilta maailmaa. O: Vitali Manski. T: MA.JA.DE. Filmproductions GmbH, Saksa 2006

Tässä ohjelmassa yritetään historiasta pintapuolisesti tietäville kansalaisille syöttää jälleen myyttiä, että juutalaiset ovat aina uhreja, jopa Neuvostoliitossa. Joku voisi sanoa, että sehän oli pohjimmiltaan totalitaristinen ja suvaitsevaisematon yhteiskunta, joten vähemmistöjä kuten juutalaisia varmaankin sorrettiin. Mutta olisikohan kysymyksen esittäjä tietoinen siitä, ketkä loivat Neuvostoliiton ja samalla sen pahuuden? Siinä vaiheessa Yle Watch kiittää Yleä, kun se lähettää dokumentin bolshevismin juutalaisista juurista ja juutalaisten kommunistien osuudesta viiden miljoonan ukrainalaisen kansanmurhaan. Sitä ennen tällaiset ”Hei, meitä vainotaan taas” -ohjelmat voi jättää omaan arvoonsa.

NEVER ENDING STORY BY YLE

11.1.2011, Yle Teema, klo 19.00 Anne Frankin päiväkirja

(The Diary of Anne Frank) Uusi tulkinta nuoren Annen elämästä 1/5. Anne saa 13-vuotislahjaksi päiväkirjan. Siihen alkaa syntyä heti merkintöjä, kun isosisko saa virallisen kirjeen, joka mullistaa perheen elämän. T: BBC.

On turha luullakaan, että Yleisradio lopettaisi eurooppalaisia poliittisin taka-ajatuksin syyllistävän holokausti-uskonnon saarnaamisen. Nythän sille löytyi tänään oikein syykin, kun Suomi hyväksyttiin Holocaust Task Force -järjestön täysjäseneksi, jota Opetushallituksen politrukit olivat jo pitkään kinuneet. Ilmeisesti päätöksestä tietoisena Yle Teemalla alkoi tänään viisi-osainen (!) tv-sarja Anne Frankin elämästä.

Anne Frank on jo pitkään ollut holokausti-uskonnon kruununjalokivi niin kouluissa kuin valtamediassa. Keskivertokansalaiselle Stalinin ja Pol Potin vainot tuntuvat etäisiltä, koska niiden uhrit esittäyvät vain pelkkänä harmaana massana ja abstrakteina numeroina. Toisin on holo-kultin laita. Holokausti-tarinasta tuli heti koskettavampi, kun sen kyytipojaksi saatiin tunteisiin vetoava tarina herkästä yksilöstä sodan jaloissa. Elokuvantekijät, nuo propagandisteista mahtavimmat, ovat aina tienneet, että todellisen tai fiktiiivisen henkilöhahmon kautta yksilöt voivat samaistua sankariin tai uhriin samalla kun katsoja ikään kuin huomaamattaan omaksuu sankarin/uhrin mustavalkoisen näkökulman draaman/historian tapahtumista.

Ne, jotka ovat halunneet nykypäivänä käyttää holokaustia poliittisia päämääriä varten, ovat varmasti pitäneet Anne Frankin päiväkirjoja kuin parhaana Hollywood-tarinana. Ellei niitä olisi ollut, ne olisi pitänyt keksiä. Osa Anne Frankin päiväkirjoista onkin sepitettä, mutta se ei ole tässä olennaista. Tärkeintä on hänen välinearvonsa holokausti-propagandassa, jonka tarkoitus on demonisoida kaikkien valkoisten kansallismielisyys ja oikeus etniseen kansallisvaltioon; se, mikä on nyt patologisoitu Euroopassa, on Israelissa, Kiinassa ja Japanissa tervettä kansallista itsesuojeluvaistoa. Tässä manipulaatiossa Yleisradion jälkitaistolaiset internationalistit eli monikultturistit ovat onnistuneet loistavasti.