NYKYHALLITUKSEN KANNATTAJAT: "SE EI OLE FASISMIA KUN MEIDÄN PUOLUEEMME HARJOITTAVAT SITÄ!"

Ei niin, se onkin vain sosialismia!

Toisen maailmansodan jälkeen sanasta fasismi on muodostunut historiaton blankotermi, jonka politiikan pelurit ovat voineet täyttää millä tahansa ikävänä pidetyllä asialla. Tämä siitäkin huolimatta, että monesti fasismiksi leimatut tuomittavat asiat ovat ominaisia vain demokratialle tai vielä useammin vasemmistolle. Koska hävinneillä ei ole valtaa valittaa voittajien mielivallasta, fasismista on tullut nykyjärjestelmän ulkoistettu syntipukki. Jos valtamediassa (italialaisen) fascismin nykyisiä ilmenemismuotoja arvioitaisiin yhtä objektiivisesti kuin Aalto-yliopiston Susanna Viljanen (Takkirauta-blogin ylläpitäjä) kirjoituksessaan Miksi fasismi on tullut takaisin muotiin?, siitä seuraisi valtava julkinen närkästys. 

Koska julkisuudessa fasismi joka tapauksessa ymmärretään siitä tehdyn olkiukkoversion kautta, yksilönvapauden loukkauksetkin niputetaan yleensä fasismiksi. Tosin johdonmukaisen yliherkkä fasismin näkeminen kaikkialla voi tehdä sanojalleen tepposet silloin kun "fasismia" harjoittavat ns. edistykselliset voimat. Nykyisenä kriisiaikana feministihallituksen toimien kutsuminen fasismiksi synnyttääkin sen kannattajissa kognitiivista dissonanssia, jonka vuoksi he katsovat paremmaksi kieltäytyä sanan käytöstä tässä nimenomaisessa yhteydessä. Jos taas hallitusvastuussa olisi Perussuomalaiset, olisivat räyhävasemmiston (mm. Takku.net, Varisverkosto, Punk in Finland) päivystävät apurahapinalliset kutsuneet sen määräämää poikkeuslakia fasismiksi, vaikka toimet olisivat samat kuin nykyhallituksella. Valtion subventoimien vahtikoirien lisäksi olisi todennäköistä, että myös yleisvasemmistolainen tolkun väki vaikenisi fasismista kahdella kotimaisella. Ainoa selitys, jonka he voivat antaa on, että se ei olekaan fasismia silloin kun meidän puolueemme harjoittavat sitä!

On mielenkiintoista seurattavaa, kuinka liberaaleina itseään pitävät normikansalaiset ovat muitta mutkitta hyväksyneet punavihreän feministihallituksen yksilönvapautta loukkaavat poikkeuslait. Joitain älähdyksiä on sentään kuultu, viimeksi Ylen toimittaja Pekka Juntin kolumnissa Koronatoimet näyttävät kuinka diktatuurit syntyvät. Kirjoitus on yritys vastata edistyksellisen väen vaikenemaan kognitiiviseen dissonanssiin, mutta valitettavasti hyvän alun jälkeen kirjoittaja lipsahtaa sivuraiteelle ja alkaa saarnata tuttua liturgiaa pyhästä liberaalidemokratiasta ja toiseuttamisen vahingollisuudesta. Silti kolumnin alussa ollaan oikeilla jäljillä:

Meitä ei pakotettu. Me suorastaan vaadimme perusoikeuksiemme rajoittamista. Kansa huusi niiden perään, osa mediasta vaati heti valmiuslain käyttöönoton jälkeenkin vieläkin tiukempaa kuria. Kerrottiin, että eräs toimittaja olisi jopa valmiuslain säätämisen jälkeisessä haastattelussa kiitellyt pääministeri Sanna Marinia siitä, että poikkeustila oli julistettu. Vallan vahtikoira siis kiitti, että hänen perusoikeuksiaan oli niin komealla tavalla rajoitettu.

Jutun loppupuolella kirjoittajalla alkaa mennä taas lujaa ja päälle iskee sosialistisosiologin moodi, josta puuttuu vain kielen päässä oleva maininta natseista:

Jotta demokratiat voivat muuttua diktatuureiksi, ensimmäiseksi on luotava paha. On luotava sellainen täydellinen pahan ilmentymä, joka uhkaa kansakunnan olemassaoloa ja jota vastaan on taisteltava kovimmin käytettävissä olevin keinoin.

Tuo toinen voi olla poliittinen vastustaja kotimaassa, joka on kaadettava komealla vaalivoitolla tai vallankumouksella, tai muuten me suistumme kuiluun. Paha voi olla joku kansanryhmä, joka on syyllinen kaikkiin ongelmiimme työttömyydestä erektiohäiriöihin. Se voi olla naapurimaa, kammottava ja likainen verivihulainen, joka uhkaa raiskata meidän naiset, tappaa meidän lapset ja ulostaa isiemme haudoille.

Juntti selittää demokratian muuttumisen diktatuuriksi (so. fasismiksi) johtuvan perusteettomasta viholliskuvasta, joita diktatuurin kannattajat osaavat taitavasti lietsoa. Historian valossa tämä ei useinkaan pidä paikkaansa, sillä jo sanan alkuperä liittyy vanhaan roomalaiseen insitituution, jossa lähellä anarkiaa käyvän valtion pelastajaksi nimitettiin määräaikaisesti diktaattori. Voidaan sanoa, että maamme tämänhetkisessä poliittisessa tilanteessa normaalia vahvempaa päätäntävaltaa käyttää pääministeri Sanna Marinin hallitus, joka on oikeusfilosofi Carl Schmittin sanoin  "suvereeni, joka päättää poikkeustilasta”.

Alun ajatuksia herättävistä avauksista huolimatta kolumnisti tyytyy sättimään lopulta kriisiajan vaihtoehtoisia hallintomuotoja. Kauhukuvia maalailemalla Juntti vihjaa kovien hallintotoimien olevan tarpeettomia, vaikka kyseessä olisi todellinen yhteiskunnallinen hätä, jonka purkamiseksi normaali demokratiailveily on täysin tehoton ratkaisuapparaatti:

Kun diktaattorikandidaatin tähdet ovat kohdallaan, eli maailma sopivasti epävakaa ja kansa sulokkaasti peloissaan, hän saa haluamansa 

– poikkeuslait, ensiaskeleen kohti absoluuttista valtaa. Sitten voikin tapahtua mitä vain. Eurooppa on täynnä hassuja esimerkkejä.

Kolumnisti on kuitenkin melko tyytyväinen Marinin hallituksen pakkotoimiin. Näin hän tulee tunnustaneeksi, että yksilönvapautta rajoittavien poikkeuslakien käyttöönottaminen on sittenkin ihan hyvä juttu, kunhan sen tekevät vain progressiiviseksi katsotut puolueet eikä seuraavan vaalien todennännäköinen voittaja Perussuomalaiset. Ei se ole fasismia silloin kun vastuulliset puolueet harjoittavat sitä!:

Tiedämme, että Sanna Marin on hyvän asialla, tiedämme, että hän seuraa tarkasti lainsäädäntöä ja käyttää pakkokeinoja niin vähän kuin mahdollista. 

Mutta tiedätkö, niin ne seuraavatkin poikkeuslakien käyttöönottajat väittävät. Osaammeko silloin olla kriittisiä vai vaadimmeko jälleen, että vapautemme viedään?

                                                       *****************************

TV2, tiistai 31.3. 2020 klo 21.02, Verta, hikeä ja T-paitoja

5/8. Nahkatehtaalla. Lehmän nahan käsittely on kovaa työtä. Ei pelkästään fyysisesti. Maiju murenee. HD ohjelmatekstitys (suomi) 28 min. Linkki tv-sarjaan täältä.

Jo viidenteen jaksoon ehtinyt nuorisolle suunnattu sarja, jonka tarkoitus on saada suomalaiset tuntemaan huonoa omatuntoa ostamistaan ulkomaisista halpatuotteista. Idea propagandaohjelmaan ei ole edes oma, vaan sekin on napattu BBC 3:n vuonna 2008 esitetystä sarjasta Blood, Sweat and T-shirts. Suomessa sarjaa esitettiin viime vuosikymmenen alussa ja sen uusintakierroksella Yle Watch kirjoitti 29.6. 2011 siitä lyhyen arvion päivityksessään Klassista vain vain valkoisia syllistävää sosiaalipornoa:

Mihin tällä itkuisten ja pelkästään tunteittensa varassa elävien "tiedostavien" brittiteinien viemisellä Afrikan arkeen oikein pyritään? Tietysti herättämään kollektiivista syyllisyyttä kaikissa valkoisissa länsimaisissa ihmisissä kuten suomalaisissa. Siksihän "vastuullisen tiedottamisen" (koodisana suomalaisvihamielisyydelle) Yle sarjan BBC:ltä hankkikin! Sarja ei turhaan kikkaile hienovaraisella propagandalla, vaan tykittää katsojan silmille suorasanaisen viestin, että meillä on hyvin, koska heillä on huonosti.

Ongelma voidaan ohjelman tekijöiden mielestä ratkaista kaatamalla kuin tyhjästä tullutta länsimaista vettä Afrikan pohjattomaan kaivoon - tai vielä parempaa - tuomalla afrikkalaiset Eurooppaan! Jälkimmäisellä toimenpiteellä oletetaan, että afrikkalaisten kurjuus vähenisi ja meidän elintasomme jopa kasvaisi (ne huippuosaajat), vaikka lopullisena seurauksena olisi vain Euroopan muuttuminen Afrikaksi. Jotta tämäkin skenaario huomioitaisiin, Yle voisi harjoittaa aidosti vastuullista tiedottamista lähettämällä klassikkodokumentin Africa Addio (Jäähyväiset Afrikalle). Dokumentissa näytetään kouriintuntuvasti syy sille, miksi Afrikka on sellainen kuin se on: siellä asuu mustia afrikkalaisia. Kun he muuttavat tänne, Suomi ja Eurooppa muuttuu afrikkalaiseksi.

                                                        *****************************

Yle Radio 1, 31.3. 2020 klo 15.02, Kulttuuriykkönen: Miksi oikeistoradikalismi menestyy? 

Adorno ja Fukuyama tarjoavat selityksiä Kulttuuriykkösessä pohditaan oikeistoradikalismia, konservatiivista oikeistoa ja kaunan politiikkaa. Suomenkielistä lukijakuntaa hemmotellaan parilla tuoreella käännöksellä. Toinen on saksalaisfilosofin ajatuksia reilun 50 vuoden takaa, Theodor W. Adornon luento ”Näkökulmia uuteen oikeistoradikalismiin” vuodelta 1967. Toinen kirjoista on Francis Fukuyaman teos ”Identiteetti. Arvostuksen vaatimus ja kaunan politiikka”. Se ilmestyi alkukielellä englanniksi 2 vuotta sitten. Keskustelemassa Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen johtaja Juhana Aunesluoma sekä Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola. Jakke Holvas juontaa.

Linkki ohjelmaan. 

"Kulttuuriykkösessä pohditaan oikeistoradikalismia, konservatiivista oikeistoa"....vaihteeksi! Vai oletteko sattuneet kuulemaan Ylestä ohjelmaa, jossa konservatiiviset asiantuntijat analysoivat vasemmistolaista kulttuurihegemoniaa ja uusvasemmiston nyrjähtänyttä identiteettipolitiikkaa? Ette, koska sateenkaari-Yle päästää ääneen vain vasemman puolen kulttuuriagitaattorit ja "asiantuntijat". Näille vasemmistoliberaaleille ja oikeiston aisankannattajille ns. äärioikeisto on ongelma yksinkertaisesti siitä syystä, että se sattuu haastamaan juuri heidän valta-asemansa.

Tällä kertaa Kulttuuriykkösessä päästettiin ääneen tunnettu EU-kiihkoilija Juhana Aunesluoma ja Ulkopoliittisen instituutin johtaja, Nato-miehenä tunnettu Mika Aaltola. He arvioivat kahden pahamaineisen utopistimädättäjän teosta, jotka ovat viime aikoina kuluneet monen vanhaa valtaa edustavan vaikuttajan käsissä.

Liberaalidemokratian lopullista voittoa 1990-luvulla epäonnistuneesti ennustaneen Francis Fukuyaman uusin teos Identiteetti perustuu samanlaiseen toiveajatteluun kuin hänen kohuteoksensa Historian loppu ja viimeinen ihminen (1992). Tuoreehkossa kirjassaan Fukuyma argumentoi sen puolesta, että Amerikka ei saa jäädä kansakunnaksi, jota hallitsee maan perustanut valkoinen enemmistö ja sen identiteetti. Rotumuukalaisena Fukuyamalle on edullisinta Yhdysvallat, joka on kuin lopun ajan Babylonian roturutsattu basaari. Siis juuri sellainen "yhteisö", joka sopii erinomaisen hyvin George Sorosin kaltaisille globalistisille taustavaikuttajille. Ymmärrettävästi tällainen malli sopii myös kukservatiiviselle Mika Aaltolalle. 

Theodor W. Adorno on puolestaan Frankfurtin koulun kulttuurimarxilaisuuden kantavia voimia, mikä jo kertoo lähes kaiken hänen asenteestaan kulttuuria luovaan ja ylläpitävään järjestykseen. Yhtenä ensimmäisistä jälkimarxilaisista uusvasemmistolaisista juuri Adorno kävi omaa heprealaista pyhää sotaansa valkoista enemmistöä ja sen oikeuksia puolustavaa oikeistoradikalismia vastaan. Aivan kuten Fukuyaman kohdalla, oman etniteetin edunvalvonnasta lähtevä kilpailuhakuinen kauna valkoisia vastaan selittää pitkälti Adornonkin kirjallisen tuotannon. Adornon "kriitiikin kulttuuri" valkoista etniteettiä vastaan kun on ilmiselvä projektio hänen oman rotunsa itsesuojeluhalusta, seikka, joka jää tietenkin kirjailijaa hehkuttavalta Juhana Ahnesluomalta huomioimatta.

VALTAJÄRJESTELMÄN ASIANTUNTIJAT KIISTÄVÄT KORONAVIRUKSESTA SEURAAVAT HYVÄT MUUTOKSET

Joukkotiedotukselle on tyypillistä, että kun yksi asia alkaa hallita koko infromaatiovirtaa, tietyt hokemat muuttuvat kyseenalaistamattomiksi totuuksiksi, vaikka ne eivät sitä olisikaan. Koronakriisin aikana on viljeltu paljon termiä musta joutsen. Se tarkoittaa uhkaa jota ei osata tai haluta ennakoida. Käsitteen alkuperä on vuodelta 1697, jolloin eurooppalaiset tutkimusmatkailijat näkivät mahdottomana pidetyn asian Australiassa: maanosalle tyypillisen mustan joutsenen. 

Kaikesta mediahypetyksestä huolimatta maailmanlaajuinen koronavirus ei tosiasiassa ole musta vaan valkoinen joutsen, koska pandemia on jotain, joka tapahtuu lopulta suurella varmuudella. Itse asiassa näin äkillinen pandemia on nykymaailman rakenteen väistämätön seuraus. Koronaviruksen kaltaisen epidemian nopea ja laaja leviäminen tuli ennen pitkää mahdolliseksi, koska globaalitalous pitkine tuotantoketjuineen on järjestäytynyt tarkoituksellisesti keskinäisriippuvaiseksi. Koko prosessia on vielä kiihdyttänyt finanssikapitalismin mahdollistama taloudellinen ylioptimismi ja sen synnyttämä markkinakupla. Ihmistungoksesta lähtenyt koronavirus on vain seurannut globaalikapitalismin synnyttämää ihmisvilinää joka maailman kolkkaan. 

Yksinkertaisesti sanottuna COVID-19 viruksen synty ja leviäminen pandemiaksi johtui ylisuureksi paisuneen ihmispopulaation mahdollisuudesta turhaan kanssakäymiseen. Nämä ilmeiset syyt eivät kuitenkaan ole esillä suurten mediajättien paniikkitunnelmissa rutistetuissa tausta-analyyseissä, vaikka niissä puhutaankin ihmiskontaktien välttämisestä jo levinneen viruksen pysäyttämiseksi. 

Nykymaailman hiljaiseksi lyönyttä viimeisintä kriisiä on pakostakin jouduttu tutkailemaan pintaa syvemmältä, mutta valtavirtatoimittajille näyttää olevan edelleen mahdotonta käsitellä ongelmaa osana väestöräjähdystä ja globalismia. Silloinkin kun koronaviruksen vaikutuksia yritetään kartoittaa ympäristönäkökulmasta, niissä ei huomioida lainkaan ylikansoituksen vaikutusta. Hyvän käsityksen tällaisesta journalismista tarjoaa Ylen verkkosivujen uutisjuttu Päästöt laskevat nyt rytinällä, mutta onko koronavirus hyvä uutinen ilmastonmuutoksen kannalta? Päinvastoin, sanoo tutkija: “Tämä on pelottava oppitunti”.

Jutun alussa toimittaja Hanna Eskonen yrittää olla epäkorrekti luettelemalla koronaviruksen myönteisiä vaikutuksia ilmastopäästöihin. Pandemian leviämisen estämiseksi tehdyt poikkeustoimet ovat kieltämättä vaikuttaneet teollisuuden ja liikenteen tuottamien saasteiden vähenemiseen, mutta tämä ei kelpaa haastatellulle  ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkiselle. Hän on kiinnostunut selvästi enemmän viruksen poliittisesta vaikutuksesta kuin sen luonnolle tuomasta hyvinvoinnista. Jos haastatelluksi olisi valittu ympäristötieteen professori, vastaukset olisivat saattaneet olla sen verran erilaisia, etteivät ne olisi kelvanneet ajamaan jutun agendaa. 

Toimittajan johdattelevalla kysymyksellä ympäristöpolitiikan professori kieltää koronapandemialla olevan hyviä vaikutuksia edes ympäristöön:

Mutta ovatko koronaviruksen aiheuttamat poikkeustoimet samalla myös ilmastoteko? Voisiko edes niistä iloita, kun maailma on muuten alkanut näyttää tieteiselokuvien dystopialta?  

Päinvastoin, sanoo ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen Helsingin yliopistosta. – Kokonaisuuden kannalta tämä on se kauhuskenaario

Koronaviruksen yhteydessä professori ei malta olla mainitsematta ilmastonmuutosta ikään kuin se olisi rinnastettavissa maailmalla vellovaan kulkutautiin. Hukkisen monomaanisuutta lähentelevä asenne kertoo paljolti siitä, kuinka luonnossa tapahtuvasta ilmaston muuttumisesta on tullut jatkuvalla rummutuksella kaikkien kauhukuvien mittatikku johon verrata "vähäisempiä" kriisejä:

Suomessa julistettu poikkeustila ja valmiuslain käyttöönotto ovat Hukkisen mukaan esimakua siitä, mitä tapahtuu, kun ilmastonmuutoksen uhkakuvat alkavat käydä toteen. 

– Koronavirus kertoo, miten asiat tulevat luultavasti menemään, kun joku ilmastonmuutoksen seurausilmiö konkretisoituu.

Ilmaston muutos kyllä tunnetaan, mutta ilmastonmuutos on lähinnä politisoituneen tieteen ortodoksia, jolla halutaan vain peittää luonnonkatastrofien todellinen syy: tolkuttoman ihmispaljouden tolkutun kulutus. Vaikka Ilmaston muutos johtuisikin osittain ihmisen lisäämistä hiilidioksidipäästöistä, sen negatiivinen vaikutus luontoon on huomattavasti pienempää kuin kasvavaa väestöä varten raivatut metsät, harjoitettu tehomaatalous ja synnytetty teollisuus kaikkine kerrannaisvaikutuksineen. Tosiasiassa "ilmastonmuutos" ei ole pitkään jatkuneiden luontokatastrofien syy, vaan ainoastaan yksi monista seurausilmiöistä, jotka kaikki johtuvat pidäkkeettä lisääntyvän ihmisestä ja hänen tarpeidensa tyydyttämisen rajattomasta kasvusta.

Pelkästään ihmistä koskevana ongelmana koronavirus on jo lähtökohtaisesti eri tyyppinen kysymys kuin koko luontoon vaikuttava ilmasto. Silti Hukkanen tarkastelee molempia ongelmia vain ihmisen näkökulmasta. Ilmastonmuutoskin on professorille koronakriisin tapaan kohtalokas vain silloin kun se vaikuttaa ihmiseen:

Ilmastonmuutos on jopa kertaluokkaa kohtalokkaampi kuin kriisi, jota nyt eletään. Miksi se ei ole saanut aikaan koronaviruksen kaltaisia poikkeustoimia? Hukkinen kääntää asian toisinpäin. Ei pandemiakaan ole saanut aikaan nopeita toimia niin kauan, kun se on ollut vasta uhka.

Toisaalla professori myöntää ongelmien erilaisuuden, mutta pitää niitä molempia kuitenkin ihmisen käsissä olevina kysymyksinä:

Yhtäältä ilmastonmuutos ja pandemia ovat luonteeltaan erilaisia. Virusta vastaan voidaan lopulta kehittää rokote, mutta ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on monitahoisempaa.

Hukkinen johtaa tutkimusryhmää, jossa paneudutaan niin sanottuihin viheliäisiin ongelmiin. Ne ovat ongelmia, joiden ratkaiseminen synnyttää uusia ongelmia. Sellainen on ilmastonmuutos, ja sellainen on myös pandemia.

Uusia ongelmia synnytetään sillä, ettei haluta nähdä ilmastonmuutoksen perussyytä, hallitsematonta väestönkasvua, joka riehuu varsinkin kehitysmaissa, kiitos länsimaiden harjoittaman lyhytnäköisen humanitarismin. Pandemian taas mahdollistaa jatkuvassa liikkeessä oleva globaalikapitalismi. Pohjimmiltaan molemmat ovat yksinkertaisia ongelmia, mutta niiden ratkaiseminen vaatisi luopumista muutamasta nykymaailman keskeisestä uskonkappaleesta. 

Eräs niistä on usko länsimaiseen demokratiaan, jossa mukaavuudenhaluiset massat on lahjottu alistumaan vallankäyttäjien "hyvää tarkoittaville" suunnitelmille "ihmiskunnan" parhaaksi. On huvittavaa lukea professorismiehen pelottelupuheita  autoritaarisuudesta, kun tietää kuinka säänneltyjä ja valvottuja jokaisen kansalaisen liikkeet ovat meidän hupaisissa pikku demokratioissamme:

Yhteiskunnasta tulee kroonisesti autoritaarinen, jos valmiuslakia aletaan yhtenään napsautella päälle. Siitä on jo herännyt keskustelua oikeusoppineiden keskuudessa. 

– Koska kriisit tulevat olemaan toistuvia, meidän rakkaista demokratioista voi tulla osittain autoritaarisia yhteiskuntia, Hukkinen sanoo

Uutisartikkelin tarkoituksena onkin puolustaa nykyistä liberaalia "hyväntahtoista" maailmanjärjestystä, jossa todelliset uhat "kehitykselle" tulevat lännen valtaeliittiä uhkaavilta geopoliittisilta kilpailijoilta:

Mutta mitä ilmastolle tapahtuu koronaviruksen seurauksena? Pysähtyykö maapalloa uhkaava lämpeneminen samalla kun pandemia tiputtaa päästöjä? Pahimmillaan voi käydä juuri päinvastoin.  

Jotain voi päätellä siitä, mitä tapahtui vuoden 2008 talousromahduksen jälkeen. Silloin talouden myötä romahti myös maiden halu panostaa ilmastotoimiin. Finanssikriisi sai erityisesti Kiinan päästöt kasvuun.

Toimittajan haastattelema energia-asiantuntija Lauri Myllyvirta vie huomion Kiinaan, vaikka on selvää, että koronaviruksen hidastama taloudellinen puuhastelu säästää maailmanlaajuisesti luontoa.  Toisaalta puheet ilmastotoimista kertovat hybriksestä, jossa ilmastoa yritetään muuttaa sellaiseksi, että se olisi optimaalinen ihmisen mukavuudenhalulle ja talouskasvun mahdollistaville elämäntavalle. Todellinen henkinen vallankumous tapahtuu vasta sitten, kun ihminen pyrkii mukautumaan vallitsevaan ilmastoon/luontoon eikä toisin päin kuten nyt.

Yhtään sen valaistuneempaa tietoa jutussa ei jaa ympäristöalan huippuasiantuntijana esiintyvä diletantti Oras Tynkkynen (vihr.). Nykyään Sitran (Suomen itsenäisyyden juhlarahasto) vanhempana neuvonantajana toimiva Tynkkynen antaa ympäripyöreitä vastauksia, mikä sopiikin hänen edustamansa organisaation toimenkuvaan.

Antaako koronavirus edes aikalisän ilmastotoimiin, kun päästöt vähenevät? 

– Voidaan sinänsä sanoa, että antaa aikaa. Mutta jos käy niin, että taantuma ja kriisi hankaloittavat ilmastopolitiikan tekemistä, silloin päästöjen väheneminen häviää siitä syntyvälle haitalle, Sitran vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen sanoo.

Sitran hyväpalkkaisissa hommissa voi jossitella mitä tahansa ja aina vaikuttaa yhtä vakuuttavalta kuin Delfoin oraakkeli. Vanha kommunisti-kolumnisti Yrjö Rautio kirjoittikin Helsingin Sanomien jutussaan Sitra on kuin rikkaan perheen lapsi, jolla on liikaa leluja osuvasti suurelle yleisölle hämäräksi jääneen mutta veronmaksajille kalliiksi tulevan puljun yleishyödyllisyydestä. Esimerkiksi Tynkkysenkin harrastamasta tulevaisuudentutkimuksesta Raitio lohkaisee sangen tyhjentävästi:

Tulevaisuudentutkimuksen tuloksellisuutta on vaikeaa mitata. Tulevaisuuden tutkija ei voi juuri epäonnistua. Se tekee Sitrasta niin leppoisan työpaikan.

Pokerinaamaisen hatusta vetämisen lisäksi Sitrassa on eduksi hallita hyvesignaloinnin koodit. Tynkkyselle maailmanpelastuspuheiden lähtökohtana on tuulivoiman erinomaisuus nykyisen elintason ylläpitäjänä. Ilmeisesti Tynkkynen kuvittelee Ultra Bran kappaleessa Ilmiöitä vaaditun tuulivoiman lisäämisen olevan edelleen vakavasti otettava energiavaihtoehto, vaikka Punavuoren punavihreän kuplan ulkopuolella laulun sanat on aina ymmärretty tahattomaksi sarkasmiksi:

Vaikka Kiinan tulevia toimia on vaikea ennustaa, Tynkkynen näkee eron vuoden 2008 finanssikriisin jälkeiseen tilanteeseen. Maailma on nyt eri paikka.

– Tuulivoima on halvin tapa tuottaa sähköä, halvempi kuin fossiiliset polttoaineet. Voi olettaa, että pystymme vastaamaan kriisiin fiksummin kuin viimeksi.

Muiden asiantuntijoiden lailla Tynkkynen on tyypillinen kyniään pyörittävä virkamies, jolla ei ole rohkeutta sanoa mitään oikeasti rakentavaa saatika radikaalia sen enempää koronakriisistä kuin luonnonsuojelustakaan. Hänen ainoa ehdotuksena on, että syntyisi yhteiskunnallista keskustelua! Muistuupa mieleen syväekologi Pentti Linkolan lausahdus, että mielipiteen esittäminen on epäonnistunut, jos se herättää vain yhteiskunnallista keskustelua:

Onko vielä liian aikaista keskustella ilmastovaikutuksista, kun kriisi on pahimmillaan? 

– En odota, että Sanna Marin tiedotustilaisuudessa sanoisi, että nyt pitää vähentää päästöjä. Mutta valmistelu ja yhteiskunnallinen keskustelu pitää aloittaa, sanoo Tynkkynen.

Keskusteluja voidaan käydä loputtomasti, mutta väestöräjähdys ja koronviruksen aikaansaamat yhteiskunnalliset järistykset eivät tule kyselemään niiden lupaa.

GLOBALISTINEN TALOUS TIENHAARASSA KORONAVIRUKSEN VUOKSI

Emme ole vielä lähelläkään koronaviruksen tartuntahuippua Euroopassa ja Yhdysvalloissa, mutta taudin taloudelliset vaikutukset näkyvät jo nyt niin terveiden kuin sairastuneiden keskuudessa. Myös Suomessa on annettu päivittäin tuhansia lomautuksia ja ravintola-alaa ravistelee konkurssiaalto. 

Viruksen leviämistä estävät koronakaranteenit ovat jäädyttäneet liikkuvan maailmantalouden, joka nojaa pitkälti  finanssikapitalistiseen rahoitusjärjestelmään ja aina Aasiaan asti ulottuviin  tuotantoketjuihin. Tämä on näkynyt selvimmin pörssikurssien ennennäkemättömän jyrkkänä laskuna, josta kirjoittaa Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Mika Hentunen kolumnissaan Markkinat eivät rauhoitu millään ja työttömyys kasvaa – Yhdysvaltain kesästä ennustetaan raastavaa. Aikamme materialistiseen talouskasvu-uskontoon sitoutunut Ylen toimittaja luottaa edelleen talouspaavien saarnoihin ja  pitää synkkiä talouslukuja vain ohimenevinä:

Pitkäaikaiseen lamaan ei vielä uskota, koska sokki on tullut talouden ulkopuolelta. Edessä on joka tapauksessa ennenkokematon pudotus.

Yhä harvemmat uskovat kuitenkaan selitykseen, että nyt iskenyt talouskriisi johtuisi pääsiasiassa ulkopuolisesta tekijästä. Siitäkin huolimatta, että valtamedian taloustoimittajat toistavat itseriittoisen talouden mantraa päivittäin. Sitä paitsi on harhaanjohtavaa pitää koronaviruksen leviämistä nykytalouteen kuulumattomana ilmiönä, koska vapaa työvoiman liikkuminen ja lentomatkustamiseen perustava turismi ovat keskeinen osa globaalitalouden dynamiikkaa.

Ei ole mikään salaisuus, että osakemarkkinoiden sukelluksen syynä on liian pitkään paisunut markkinakupla, jonka kohdalle osunut koronavirusepidemia puhkaisi. Niin ikään on tunnettua, että kuplan ovat synnyttäneet finanssikapitalistiset osakemarkkinat, jotka ovat nostaneet pörssikurssien arvoa enemmän kuin reaalitalouden kehitys. Ne finanssikapitalismin virheet, jotka olisi voitu korjata vuoden 2008 rahoituskriisin jälkeen, jätettiin tekemättä lyhytnäköisen ahneuden ja valtiolta saatujen pankkitukien vuoksi. Kun valheellisiin odotuksiin perustuvat finanssimarkkinat törmäsivät koronaviruksen kanssa kamppailevaan reaalitalouteen, se romahdutti nopeasti sähköisen ja globaalin pörssijärjestelmän. Yle Watch kirjoitti jo kaksi vuotta sitten epävakaasta talousjärjestelmästä, joka tulee kriisiytymään maailmalla yllättävän nopeasti valtamedian rauhoittavista puheista huolimatta.

Globaalitalouden napana toimivalla Yhdysvalloilla on ratkaiseva rooli nykyisessä talouskriisissä. Se on ajautunut virusepidemian myötä tilanteeseen, jossa likviditeetin kutistuminen ja kulutuksen dramaattinen lasku ovat johtamassa epätoivoisiin ratkaisuihin. Kongressi on hyväksymässä  1 800 miljardin dollarin talouden pelastuspaketin, jonka maksumiehiksi joutuvat viime kädessä veronmaksajat. Valtavirran uutisissa "ilmaisen lounaan" todellisista maksajista ei tietenkään hiiskuta juuri mitään. Pelastuspaketin erikoisin "yksityiskohta" on kuitenkin se, että tukivarojen kohdistamisesta päättävät rikollisista toimistaan tunnetun juutalaisen liikepankki Goldman Sachsin "asiantuntijat". Tämä pikku tieto kertoo osaltaan siitä, kuinka sidotut presidentti Donald Trumpin kädet ovat.

Yhdysvalloissa tukitoimet tehdään arvatenkin siksi, jottei talouden loppuun ajama kiertomoottori sammuisi kokonaan. Tästä kertoo viime päivien hälyttävät talousuutiset kuten Ylen verkkosivuilta löytyvä tuore juttu USA alkaa jakaa shekkejä kansalaisille – Tulevaisuudessa tarvitaan terveydenhuollon kriisipuskureita, sanoo Varman Risto Murto. Uutisessa kerrotaan valtion jakavan Fedin (Yhdysvaltain (((yksityinen))) keskuspankki) painattamaa helikopterirahaa kansalaisille, jotta kuluttaminen ja ostaminen eivät loppuisi seinään. 

Tällä toivottomalla manööverillä hallitseva talousjärjestelmä ostaa itselleen lisäaikaa, joka sekin saattaa loppua nopeammin kuin on laskettu. Mikäli reaalitalouden kompurointi jatkuu vielä pitkään, Fedin painokoneiden "ilmaiseksi" kuluttajille suoltamat dollarit voivat muuttua arvottomiksi. Kun valuutta menettää arvonsa, on edessä todellinen talouslama, jolle löytyy vertailukohta vain hyperinflaatiosta kärsineestä Weimarin tasavallasta 1920-luvulla. 

Huolimatta Amerikan poliittisen vaikutusvallan vähenemisestä sillä on edelleen huomattava rooli maailmanlaajuisesti verkottuneessa finanssikapitalismissa. Jos taas Yhdysvallat siirtyy tiukemmin protektionismiin ja hellittää pakon edessä otteensa maailmantalouden ratista, sillä tulee olemaan selviä vaikutuksia globalisaatioon etenemiseen. Silloin Amerikka ei  pelkästään peräydy, vaan se joutuu luopumaan myös taloudellista imperialismistaan. Tämän myötä kansallisvaltiot saavat taloudellista päätäntävaltaa, jonka pidäkkeetön globalismi on siltä ryövännyt.

Viimeistään koronviruksen synnyttämä shokki on aiheuttanut sen, että kansalaiset haluavat vahvaa valtiota ja kotimaista tuotantoa, jolla turvataan suuret varmuusvarastot kriisejä varten. On selvää, että  finanssipankkiirit ja  kansainväliset suuryritykset eivät halua luopua vapaaehtoisesti saamastaan asemasta, joten verhojen takana tullaan käymään vielä kovaa poliittista köydenvetoa. 

Joka tapauksessa koronoviruksen synnyttämä kriisi antaa kansakunnille ainakin mahdollisuuden irtaantua globalistien korko-orjuudesta. Samalle se suo kansalaisille tilaisuuden pohtia elämää muustakin näkökulmasta kuin materialistisen "hyvän" haalimisesta. 

Edit. Edellä mainitun Yle Watchin kirjoituksen Taloususkonto koetuksella – Maanantain kurssiromahdus (6.2.2018) viisi pääkohtaa tiivistävät hyvin sen, mikä on kansalaisille jaetun helikopterirahan todellinen taloudellinen motiiivi. Kyse on megaluokan Ponzi-huijauksesta:

1)Hyvin harvat ymmärtävät kulutusmyönteisyyden juuret ja olettavat, että kyse on kapitalismin luonnollisesta kasvusta. Todellisuudessa konsumerismi syntyy silloin, kun hallitus säätelee kapitalismia tarkoituksena luoda talouskasvua, jotta hallitus tulisi voimakkaammaksi.

2)Rikkaiden saamista verohelpotuksista säästyneistä varoista vain 5-10 prosenttia menee uuteen kulutukseen, kun taas tulonsiirrot alaluokan köyhille (varsinkin afromerikkalaisille) takaavat sen, että he tulevat kuluttamaan kaikki saamansa rahat ja näin rahan pumppaamiselle voidaan luoda talouteen keinotekoisesti uutta eloa.

3)Hallitus vei tämän vielä pitemälle kun se ymmärsi, että se voi ottaa lainaa luodaakseen tarvittavan rahan ja maksaa velkansa valuutta-arvon nousulla, joka on syntynyt lisääntyneestä rahan kysynnästä. Tämä on taas seurausta kansalaisten (varsinkin alaluokan) kulutuksen kasvusta, joka on kasvattanut rahan arvoa.

4)Tämä on synnyttänyt kehämäisen Ponzi-huijauksen: hallitus maksaa kansalaisille, jotka sitten ostavat valtavasti tavaraa, jolloin valuuttakurssien arvo nousee; hallitus lainaa tuota valuutta-arvoa vastaan ja kaataa enemmän rahaa kansalaisille, jonka jälkeen se verottaa jokaista tehdäksään hallinnosta (liittovaltio) entistä mahtavamman. Lopuksi se käyttää näitä verorahoja maksaakseen lainansa – teoriassa – ja aloittaa syklin uudestaan.

5)Kuluttajamarkkinoilla toimiva talouskasvu on päävastuussa globalismista, ylikansoituksesta ja suurimmasta osasta ympäristövahingoista. Jotta valtionhallinto olisi voimakas, se on käyttänyt kapitalismia ja pysyvää alaluokkaa kasvun aseena, joka on johtanut hallitsemattomaan kierteeseen, joka tulee lopulta rysähtämään kovaa alas.

YLEN VASEMMISTOLIBERALISTINEN AGENDAJOURNALISMI EI HELLITÄ OTETTAAN

Maamme suurimmat valtamediat Yleisradio ja Helsingin Sanomat ovat koronoviruskriisin keskellä olleet odotetusti huolissaan monotonisen äänensä täydellisestä kuuluvuudesta. Vajaan kuuluvuuspeiton lisäksi media-ajan dinosauruksille tuottaa ahdistusta lisäksi se, että kansalaiset hankkivat tietonsa jostain muualta. Erityisesti vapaan tiedonvälityksen Internet on niiden uskottavuudelle ja näkyvyydelle valtava uhka, jonka vuoksi toimittajarengit pyrkivät leimaamaan ne valeuutisiksi tai vähintään poliittisesti motivoituneeksi informaatiovaikuttamiseksi. 

Projisoiva syyttely muistuttaa Neuvostoliiton valtalehti Pravdan ("Totuus") tapaa julistautua ainoaksi totuuden haltijaksi. Tällainen arrogantti asenne ei ole sinänsä yllättävää, koska suurin osa valtamedian toimittajista on puoluekannaltaan tutkitusti punavihreitä. Asian voi tarkastaa myös suoraan seuraamalla Ylen ajankohtaisohjelmien ja uutisten tarjontaa. Tässä muutama täky tältä päivältä:


Yle Radio 1, 23.3.2020 klo 7.30, Ykkösaamu: Korona, Biden ja Trump presidentinvaalitaistelussa

Koronavirus, Joe Biden ja Donald Trump ottavat yhteen Yhdysvaltain presidentinvaalissa. Turun yliopiston John Morton -keskuksen johtaja Benita Heiskanen ja Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak. Juontaja Tom Kankkonen. Toimittajat Marja Ala-Kokko ja Jukka Vanninen. Tuottaja Sakari Kilpelä. Linkki ohjelmaan.


Politiikan asiantuntijoita luulisi ymmärrykseltään laajakatseisiksi ihmisiksi, mutta ikävä kyllä suurin osa heistä on hakeutunut alalle ainoastaan ajaakseen ideologiaa, jonka he hyväuskoisina idiootteina oppivat punaliberaalissa yliopistossa. Kun peilikuva ei miellytä, vian täytyy olla maailmassa. Tai ainakin Trumpissa. Tätä lapsellisen personoivaa maailmanselitystä edustivat Ykkösaamussa jälleen kerran tutut itkupillit Ulkopoliittisesta Insitituutista (UPI) ja Turun yliopistosta. 

UPI:n vanhempi tutkija, pahamaineinen Nato-sionisti (((Charly Salonius-Pasternak))) on ollut politiikan seuraajille jo pitkään suurta hupia, sillä hän ei ole päässyt vieläkään henkisesti yli Donald Trumpin vaalivoitosta 2016. Voi olla, että pakonomainen Trumpin haukkuminen tyhmäksi ja röyhkeäksi on joillekin sopivaa arkiterapiaa, mutta politiikan asiantuntijan suusta sanottuna se on pelkästään myötähävettävää toistamista. Silti Ylellä riittää julkeutta pitää herraa vuodesta toiseen Trumpin presidenttiyden hoviasiantuntijana.

Toinen Trumpin presidenttikauden ammattivalittaja on Turun yliopiston John Morton -keskuksen johtaja Benita Heiskanen. Toisin kun valtavirta-atlantisti Salonius-Pasternak, Heiskanen uiskentelee alhaisessa yksinäisyydessään kulttuurimarxismin syvässä päädyssä. Vai mitä meidän pitäisi ajatella "tutkijasta", joka käyttää alituiseen valkoisia vihaavien feministirasistien termiä "rodullistaminen"? 

Ylessä tällainen hörhödiskurssi menee tietenkin toimittajilta läpi kuin Kokoomuksen jatkoilla tarjottu ilmainen kuohuviini, mutta todellisuuden kuvaajaksi siitä ei ole. Heiskanen kun tuli väittäneeksi, että Trumpin viholliskuva on "rodullistava" ja se ilmenee jopa hänen tavassaan puhua koronoviruksesta. Perusteeksi riittää, että Trump oli jossain tviitissään käyttänyt koronasta kansanomaista termiä Chinese Virus. Se, että Trump kutsuu Kiinasta lähtöisin olevaa virusta kiinalaiseksi, onkin Heiskasen mukaan anteeksiantamatonta "rodullistavaa" rasismia. Yeah right, soittakaa jo se Paranoid!

Yle Radio 1, 23.3.2020 klo 10.00, Roman Schatzin Maamme-kirja: Mihin kannattaa globaalin kriisin aikana uskoa?

Väärää tietoa Corona-viruksesta leviää vielä nopeammin kuin virus itse. Maailman Terveysjärjestö varoittaa paitsi itse taudista myös niin kutsutusta infodemiasta. Liikkeellä on valtava määrä informaatiota, josta hyvin suuri osa on täyttä potaskaa tai jopa hengenvaarallinen. Mihin kannattaa globaalin kriisin aikana uskoa? Missä kulkee maalaisjärjen ja hysterian välinen raja? Miksi ihmisillä on niin kova tarve uskoa valeuutisiin, vaihtoehtoisiin faktoihin ja salaliittoteorioihin? Vieraina toimittaja ja tietokirjailija Johanna Vehkoo ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jonas Sivelä. Linkki ohjelmaan.

Satuin toisella korvalla kuulemaan ohjelman, enkä kiinnittänyt sen suuremmin huomiota asiantuntijana esiintyneen naisen jäkätykseen "valeuutisista". Näitähän Ylen radiokanavilla riittää. Vasta myöhemmin ohjelmatietoja katsoessani huomasin, että Virallista Totuutta puolustava naisääni oli kukapa muu kuin "faktantarkastaja" Johanna Vehkoo. Siis tämä raivofeministinen äärivasemmistolainen, joka kaikkien valhekäryjen jälkeenkin uskottelee edustavansa puolueetonta ja objektiivista tiedonvälitystä. Hänen poliittinen sitoutumisensa, kunnianloukkaukset ja faktojen tarkistamattomuus näyttävät olevan kaikille muille tuttuja paitsi Roman Schazille. Muutoin hänen valintaansa totuusmedian puolustajaksi on vaikea selittää.

Tietysti kyse saattaa olla Schazin saksalaisesta mustasta huumorista, että hän valitsi juuri äärivasemmistolaisen agendajournalisti Vehkoon puhumaan asiantuntijan suulla valeuutisista, vaihtoehtoisista faktoista ja salaliittoteorioista. Semminkin kun Vehkoo faktantarkastajatovereineen on jäänyt kiinni samoista asioista, joista hän ohjelmassa syytti muita. 

Sateenkaarilinssien läpi maailmaa katsovat faktantarkastajat eivät ole saaneet kovin hyvää arvosanaa esimerkiksi kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen lehdessä Media ja Viestintä. Sen viime vuoden lopussa ilmestyneen numeron (Vol 42 Nro 4, 2019) artikkelissa "Tarkistuksissa vielä parannettavaa: Ylen faktantarkistuksen tarkistus", itsensä valvovaksi elimeksi nostaneet hyväkkäät saavat totuudellisuudestaan arvosanan, joka alittaa netin heikommat klikkijournalistiset uutissivustot.

SISÄMINISTERI OHISALON VIHA SUOMEN KANSAA KOHTAAN TEKI TAAS ENNÄTYKSEN

Hallituksen tämänpäiväisessä tiedotustilaisuudessa tarkennettiin eilen julistetun valmiustilan päätöksiä koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Kameroiden eteen oli marssitettu pääministeri Sanna Marinin lisäksi eilen poissaoloillaan loistaneet sisäministeri Maria Ohisalo (vihreät), ulkoministeri Pekka Haavisto (vihreät) ja liikenne-ja viestintäministeri Timo Harakka (sd.). Ylen verkkosivujen uutisessa Suomen rajaliikennettä aletaan rajoittaa torstaina ja poliisi alkaa valvoa kokoontumisrajoituksia käydään läpi kohta kohdalta tiedotustilaisuuden antia. Yksi pieni kappale otti monien silmään, vaikkei sitä uutisjutussa käsitelty sen enempää:

klo 16:21: Turvapaikanhakijoilla on edelleen oikeus hakea turvapaikkaa, Ohisalo sanoo.

Tämä sisäministeri Ohisalon lyhyt ilmoitus ilman mitään perusteluja on sikäli outo, koska poikkeustilassa maahantulokiellon pitäisi koskea kaikkia ilman pätevää syytä tulevia ulkomaalaisia. Sisäministerin aiemmin maintsemat "kansainväliset sopimukset" ovat nekin vain sopimuksia, eikä niillä ole siksi todellisten lakien voimaa. Niihin vetoaminen ei ole muuta kuin kieroilevaa sopimusfundamentalismia, jolla yritetään ajaa omaa agendaa kansallisesta turvallisuudesta piittaamatta.  

Kaikenkarvaisten Ohisalon puolustajien epätoivoinen ripustautuminen kansainvälisiin sopimuksiin™ ei poista mitenkään sitä tosiasiaa, että Ohisalon ohituskaistalta pääsevät nyt maahan kehitysmaalaiset turvapaikkashoppailjat, kun taas EU-kansalaisilta ja viisumilla tulevilta ulkomaalaisilta pääsy evätään. Lisäksi EU-maista tulevat työtekijät joutuvat Suomeen tullessaan kahden viikon karanteeniin, kun taas turvapaikanhakijoille Ohisalo ei tällaista ehtoa ole asettanut.

Yleisradiolta on erittäin tarkoitushakuista jättää uutisoinnissaan käsittelemättä tämä huutava ristiriita. Esimerkiksi Ylen verkkosivujen uutisessa "Nyt on päätettävä, haluaako Suomeen tulla", liikkumista estetään Suomen rajoilla, lääkkeiden saantia rajoitetaan – Näistä 5 asiasta hallitus päätti turvapaikkakysymystä ei edes mainita! Puoli yhdeksän tv-uutisissa asia otettiin esille vain ohimennen yhdessä lauseessa. Tarkoitus on ilmiselvästä lakaista koko kysymys maton alle.

Kyse ei ole kuitenkaan mistään mitättömästä yksityiskohdasta, sillä maahamme voi hyvinkin pian rynniä suuri joukko elätettäviä, vaikka muutoin Eurooppa näyttää pitkästä aikaa tiiviisti suljetulta mantereelta. Nimittäin pohjoinen naapurimme Norja on ilmoittanut karkottavansa maasta kaikki ilman hyväksyttyä turvapaikkapäätöstä olevat ulkomaalaiset. Ainoa maa minne he voivat mennä vapaasti on Suomi. Juuri tämä lienee ollut Ohisalon mielessä kun hän petasi ohituskaistaa tuleville kunniakansalaisille. 

Koska rajojen sulkemisen tarkoitus on estää mahdollisten viruksen levittäjien maahan saapuminen, on edesvastuutonta, että yhdelle täysin ulkopuoliselle vapaamatkustajien joukolle se sallitaan. Varsinkin kun tiedetään millaisia taudinkantajia heidän keskuudessaan on aina viihtynyt. Näyttämällä turvapaikanhakijoille vihreää valoa Ohisalo tulee viestittäneeksi, ettei oma kansa saa olla etusijalla edes pandemian kohdatessa.

Maria Ohisalon ajama Suomen afrikkalaistaminen ei ole mikään poikkeus Vihreässä puolueessa. Jos sisäministerinä olisi joku toinen vihreä, harjoittaisi hänkin varmuudella samanlaista muukalaiskiimaista kansanvaihtopolitiikkaa kuin Ohisalo. Vain hyväuskoisimmat toiveajattelijat jaksavat vielä uskotella itselleen, että vihreiden ensijainen poliittinen tavoite olisi luonnonsuojelun edistäminen. Viimeistään Eero Paloheimon lähdön jälkeen puolueen cityvihreä feministisiipi on voinut estoitta harjoittaa politiikkaa, joka on ollut sille aina mieluisinta: mahdollisimman suuren ei-valkoisten väestömäärän Suomeen päästämisen. 

Aivan kuin sosialistihallituksen amatöörimäinen vitkastelu koronaviruksen leviämisen estämisessä ei riittäisi, sen täytyy Ohisalon johdolla antaa taudin etenemiselle vielä uusi mahdollisuus tulevien "pakolaisten" muodossa. Mikäli poikkeuslaeista huolimatta suomalaisia alkaa kuolla hälyttävä määrä tulee hallitus saamaan eduskunnassa epäluottamuslauseen. Eron jälkeen kaikki ministerit olisi syytä määrätä jonkinlaiseen kansantuomioistuimeen. Onhan poikkeusoloissa mahdollista säätää myös poikkeuslaki, jossa syyllisiksi todetuille kansanvihollisille määrätään kuolemantuomio.

Vaikka taistelu suomalaisia vastaan on raskasta,
Ohisalolla ei ole aikomustakaan luovuttaa.

KANSALLINEN VALMIUSLAKI POHJUSTAA YHTEISKUNNALLISIIN MUUTOKSIIN JOITA EI OSATA ENNUSTAA

Euroopan yllättänyt kriisi aiheutui syystä, jota ei oltu ajateltu poliittisella huipulla juuri ollenkaan, vaikka vakavan pandemian todennäköisyydestä oli varoiteltu jo kuukausia ennen ensimmäistäkään koronavirustartuntaa. Samoin koko yhteiskuntaa koettelevan uhan seurannaisvaikutukset tulevat olemaan yllätys eri maiden hallinnoille. Jo nyt on selvää, että avoimien rajojen maahanmuuttopolitiikka ei tule tämän kriisin jälkeen säilymään ennallaan. Samoin on laita Euroopan Unionin päätösvallan kanssa. Globalismi näyttää tuhoavan itsensä kuin kommunismi.

Koronaviruksen leviämisen estämiseksi moni Euroopan maa on sulkenut rajansa ulkomaalaisilta. Vaikka tämä ratkaisu on saanut kansalaisten yleisen hyväksynnän yrittävät äänekkäät vasemmistoliberaalit ja monikultturistit silti kyseenalaistaa sitä. Tämä vastahankainen asenne on näkynyt jopa erään Pohjois-Euroopan maan naisvaltaisessa poliittisessa johdossa. Syytä ei tarvinne arvailla. Kansanviholliset ovat aina jankuttaneet rajojen sulkemisen olevan mahdotonta "avoimessa yhteiskunnassa", mutta nyt kun sen todetaan olevan ainoa järkevä vaihtoehto, heissä herää pelko. 

Heidän suurimpana kauhukuvanaan on aikaisemmin "mahdottomana" pidetyn kovan rajakontrollin normalisoituminen. Kun eurooppalaiset alkavat kokea, ettei rajojen kiinni panemisesta seuraakaan maailmanloppua eikä edes Pohjois-Korean yhteiskuntamallia, synnyttää se hyväkkäiden mielissä väkisinkin ahdistunutta levottomuutta. Vielä tätäkin pahempana he pitävät laajalle levinnyttä ajatusta, jossa rajojen sulkeminen itse asiassa suojelee ja pelastaa kansalaisten henkiä. 

Nämä syvään iskostuvat muistijäljet kansakunnan tietoisuudessa tulevat vaikuttamaan myös virusepidemian jälkeen, jonka vuoksi punaliberaalit hyväkkäät ovat syystäkin huolissaan. Rajojen sulkemisesta muukalaisilta tulee järkevä optio milloin tahansa, mikä on tietenkin valtava poliittis-ideologinen tappio niille, jotka ovat ajaneet globalistista avoimen rajojen politiikkaa lopullisena totuutena.

Arvovaltatappion karvasta kalkkia on saanut maistaa myös Euroopan Unioni, joka on koronaepidieman eskaloitumisen myötä ollut täysin näkymättömissä. Koska kansallisvaltioiden on pitänyt tehdä ratkaisevat päätökset, juuri kukaan ei välitä enää EU:n säädöksistä tai ehdota yhteisiä unionia koskevia ratkaisuja. Ylipäätään näyttää siltä, että unioniin ei luoteta enää ollenkaan, jonka vuoksi on todennäköistä, että kriisin jälkeen sen murtuminen tulee entistä todennäköisemmäksi. Lähtölaukauksen tälle tullee antamaan viruskriisistä eniten kärsinyt Italia eroamalla ensin valuuttaunioni eurosta.

                                                              *******************


Suomea on kiusannut jo pitkään huono herraonni, varsinkin kun nykyisellä valtionjohdolla ei ole palleja ollenkaan. Tämä on käynyt ikävällä tavalla selväksi hallituksen tyttökuusikon päättämättömyydessä tehdä koronaviruskriisissä ratkaisuja suuntaan tai toiseen. Lisäksi se, että Päivi Lipponen pitää nykyistä demarihallitusta suurena siunauksena, kertoo jo sinällään kaiken. 

Hallituksen ministerit eivät kykene rohkeisiin itsenäisiin päätöksiin kuten aidot auktoriteetit, vaan odottavat mitä muut tekevät Euroopassa ensin. Vasta kun Skandinavian maat olivat julistaneet poikkeustilan ja panneet koulut ja rajat kiinni, uskalsi Suomen pimatsuhallitus kalliin neuvonantaja-armeijan kuiskuttelun jälkeen panna tänään täytäntöön valmiuslain.

On kertakaikkisen onnetonta, että maatamme johtaa tuollainen mitätön tyttöporukka silloin kun pitäisi tehdä kansakuntaa koskevia jämeriä päätöksiä. Ylen tuore uutinen Hallitus sulkee koulut, rajojen sulkemisen valmistelu aloitetaan – Yle seurasi hetki hetkeltä kertoo karmaisevalla tavalla, kuinka tämä arka feministijoukkio yrittää ulkoaopitusti näytellä johtajuutta. Ainoa kunniakas teko näiltä olisi hallituksen hajottaminen, mutta valitettavasti se tapahtuu vain ulkoisen painostuksen jälkeen. Sitä ennen Suomi saa kärsiä vielä paljon näiden hupakoiden PMS-oireisesta poliittisesta poukkoilusta.


                                                              *******************


Jotain hyvää koronaviruksestakin, sillä uutistulvan alle on jäänyt tänään alkanut Suomen Punaisen Ristin Rasismin vastainen viikko. Tosin Yle Radio Suomi yritti puffata suomalaisten vastaista viikkoa ohjelmallaan Arkipäivän rasismi on huutelua ja ohikatsomista. 

Toimittaja Aki Laine ja hänen haastattelema Punaisen Ristin asiantuntijaa Janette Grönfors olivat huolissaan koronaviruksesta lähinnä sen vaikutuksesta ei-valkoisten kohteluun, vaikka todellista rasismia ovat kohdanneet enimmäkseen eurooppalaiset Kauko-idässä. "Rasismin vastaisuus" ei olekaan muuta kuin kiertoilmaus valkoisten vastaiselle rasismille. Tätä rasismia Yle on pullollaan ilman rasismin vastaisia viikkojakin. 

KORONAVIRUS VOI OLLA KRIISIYTYVÄLLE LÄNSIMAAILMALLE MYÖS MAHDOLLISUUS

Vielä alkuviikosta virallinen Suomi piti koronavirusta (covid-19) lähinnä Kiinaa ja Italiaa koskevana terveysongelmana, kunnes keskiviikkona YK:n terveysjärjestö WHO julisti sen leviämisen  pandemiaksi. Pikkuhousut kintuissa yllätetty punavihreä feministihallitus yritti seuraavan päivän tiedotustilaisuudessa paikata poliittisen vitkastelunsa antamalla suositukset koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi. Ylen uutisessa Lue lista hallituksen suosituksista koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi käy ilmi, että muihin maihin verrattuna toimet ovat liian heppoisia ja tulevat liian myöhään taudin etenemisen hidastamiseksi. Tämä ei ole yllättävää, sillä pääministeri Sanna Marin totesi vielä keskiviikon A-studiossa, ettei jämeriin toimiin ole syytä ryhtyä:

Marin perusteli toimintamallia kokonaisharkinnalla. Koko maan sulkeminen ei välttämättä ole tehokasta yhteiskunnan kannalta. Esimerkiksi jos päiväkodit suljettaisiin kategorisesti, vanhemmat joutuisivat jäämään kotiin. Heillä saattaa kuitenkin olla yhteiskunan toimivuuden kannalta merkittäviä tehtäviä, jotka jäisivät tekemättä ja koko yhteiskunta lamaantuisi.

– Jos tulisi kategorinen kielto, kuten Italiassa, seuraukset olisivat suuremmat kuin itse viruksesta, Marin sanoi.

Koviin ratkaisuihin kykenemättömän hallituksen naiskvartetti selvästi aliarvioi tautiriskin, jonka vuoksi karkuun päässyt virus tartuttanee lähiaikoina kolmanneksen suomalaisista. Kun koronaviruksen keskimääräinen kuolleisuusprosentti on maailmalla 3,5, suomalaisia saattaa kuolla taudin seurauksena 60-70 000! Feministihallituksella tulee olemaan vielä kova työ pestä tuo veri käsistään. Voi olla, että vihainen kansa vaatiikin pian ministerien verta.

Kaikesta traagisuudestaan huolimatta Ilmestyskirjan ratsastajaa muistuttava koronavirus voi parhaassa tapauksessa kääntyä vielä eurooppalaisten eduksi. Jopa poliittisen johdon on tunnustettava, että rajat ja niiden ylläpitäminen ei olekaan anteeksiantamaton ihmisoikeusloukkaus, vaan täysin järkevää kansalaisten itsesuojelua. Samalla aletaan ehkä ymmärtää laajaemminkin, että avoin globalistinen järjestelmä on pahimpien katastrofien alkusyy, jota pitäisi sen vuoksi suitsia. Ihanteellisimmassa tapauksessa kansakuntia kahlitseva kansainvälinen järjestelmä puretaan ja vapaan liikkuvuuden sopimukset neuvotellaan uusiksi. Juuri nyt olisikin loistava mahdollisuus purkaa myös ajastaan jälkeen jääneet kansainväliset pakolaissopimukset, joista on tullut käytännössä vain väline Eurooppaan suuntautuvalle elintasosiirtolaisuudelle. 

Ymmärrettävästi sisäministeri Maria Ohisalo ei halua enää puhua Kreikkaan tunkeutuvista "pakolaisista", sillä vaatimus heidän päästämisestään Eurooppaan raivostuttaisi luultavasti lähes kaikki suomalaiset lukuunottamatta fanaattisimpia monikultturisteja. Silti on selvää, mitä Ohisalolla on mielessä: suomalaiset eivät saa matkustaa viruksen takia ulkomaille, mutta kehitysmaalaisilla on kaikissa olosuhteissa oikeus tulla rajojen läpi hakemaan Suomesta turvapaikkaa. Muukalaisten päästämiselle ei Ohisalon mukaan saisi olla esteitä, sillä onhan hänen mielestään koko maailma isänmaamme.

Pahin koronaviruksen vanavedessä syntynyt skenaario voisi olla se, että globalismin synnyttämä vapaiden rajojen katastrofaalisuus yritetään kääntää voitoksi vakuuttamalla, että "tauti voidaan voittaa vain yhdessä, sillä olemmehan me kaikki samassa veneessä". Todennäköisesti tätä mantraa tulee toistamaan myös suomalaisvihamielinen sisäministerimme.

Varmuudella hyvää koronaviruksessa on se, että se vähentää edes hetkeksi luonnon kuormitusta taloudellisen toiminnan vähetessä. Eikä sitäkään voi pitää pahana, että syvien kansanrivien oopiumina tunnettu urheilu ja viihdetapahtumat taukoavat joksikin aikaa. Koronaviruksen laajat seuraukset alkavat näkyvä vasta kuukausien päästä, joten tässä vaiheessa ei voi kuin surffata Kali Yugan harjalla.

YLEN KOLUMNISTI KOSMOLOGI KARI ENQVIST: KANSANSA PETTÄJÄ ON TOSIMIES JA NATIONALISTI LUUSERI

Tuliko kosmologista vanhoilla päivillään uuskommunisti?

Eläkepäivillään kosmologian emeritusprofessori Kari Enqvist on voinut entistä vapaammin julistaa poliittista ideologiaansa etenkin kun Yleisradio on tarjonnut siihen säännöllisen näkyvän ja kuuluvan mahdollisuuden. On selvää, ettei Enqvistille olisi annettu kolumnistin vapaata megafonia, elleivät hänen näkemyksensä pysyisi Ylen asettamien vasemmistoliberaalien reunaehtojen sisällä. 

Tämä puolueellinen asenne selittää osaltaan sen, miksi valtiollisessa radioyhtiössämme arvokonservatiiviset asiantuntijat eivät saa omaa mikrofonia ajatustensa esittämiselle. Pätevistä asiantuntjoista ja keskustelun herättäjistä ei tässä ole maassa pulaa, mutta poliittista syistä Yle ei anna (radio)kolumnistin paikkaa vaikkapa Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen emeritusprofessori Timo Vihavaiselle tai Turun yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Matti Virenille. He joutuvat turvautumaan omiin blogeihinsa, joiden näkyvyys on vain murtaosa siitä, mitä veronmaksajien rahoittama Yle kykenee tarjoamaan.

Enqvistin viimeisimmän kolumnin Ennen miehet olivat miehiä ja luuserit luusereita, eikä tämä asetelma ole mihinkään muuttunut hakusanaksi on merkitty Äärioikeisto, joten lukija tietää heti mitä odottaa, sillä Ylessä äärioikeisto on sataprosenttisesti pejoratiivinen termi, jota käyttämällä ei haluta sanoa kohteesta mitään hyvää. Tällä kertaa kolumnisti käytti poliittisesti motivoitunutta termiä äärioikeisto leimaamaan kansallisvaltion perusteiden puolustajia. Valtiorajojen puolustajat ovat Enqvistin mukaan luusereita, varsinkin jos vielä sattuvat olemaan miehiä.

Ovelasti rakennettu kirjoitus alkaa yllättävästi perinteisen miehen aseman tunnustavilla historiallisilla huomioilla. Kosmologi lipsuu alussa jopa vasemmistoliberaalin yliminän tuomitseman heteronormatiivisuuden väärälle puolelle kirjoittaessaan, että

Miesselittäminen on tuon ajan perintöä. Miehen piti näet tietää kaikki kaikesta. Kaikkitietävyyttä ei osoitettu pelkästään naisille vaan myös toisille miehille. Se ei ole naisten vähättelemiseksi vasiten kehitetty salaliitto. Se on olemisen muoto, joka on sysätty miesten harteille.

Tässä kirjoittaja vastoin vallitsevaa agendaa hyväksyy tietyt maskuliiniset hyveet. Kolumnin edetessä tarkkaavainen lukija huomaa, että tällainen epäortodoksia on vain perinteistä maskuliinista kunniallisuutta tunnustaville (kansallismielisille) miehille rakennettu ansa, jossa vastuullisuuden nimissä toivotaan miehen karttavan loppuun asti luuseriksi leimautumista. Ansan juju on siinä, että Enqvist määrittelee luuserin kriteerit täysin uudelleen.

Kaikki eivät miehenä olemisen musertavaa taakkaa pystyneet kantamaan. Kuin äkillisestä heikotuksesta kärsivä Atlas, he joutuivat antamaan periksi, ajautuivat sivuraiteille, alkoholismiin, katkeruuteen. Heistä tuli luusereita. 

Jos mies ei ollut perillä asioista, hän oli luuseri. Jos hän tuijotti vain omaa napaansa eikä huolehtinut toisista, hän oli luuseri. Jos hän ei jaksanut, hän oli luuseri. Hänelle sanottiin: Ryhdistäydy! Ole mies! 

(...) Luuserien luokkaa määrittävät yhä vähemmän yhteiskunnalliset tai taloudelliset tekijät. Se on vajonnut syvälle psykologian vetiseen valtakuntaan.

Vaikka kirjoittaja tunnustaa miehen vastuunkannon taakan olevan poliittisesti epämuodikas sukupuolittunut ajatus, hän on siitä kuitenkin ilmeisen hyvillään, koska voi sen kautta leimata tietyt inhoamansa miehet luusereiksi. Tästä feministitkään ovat tuskin pahoillaan, vaikka he joutuvatkin sen vuoksi kieltämään samanvertaisen kohtelun. Muussa tapauksessa heidän pitäisi hyväksyä muuttujat muutettuina Enqvistin sitaatit myös naisoletettujen kohdalla. Näin tekee eräs Enqvistin kolumnia Jiri Kerosen fb-seinällä kommentoinut kirjoittaja:

Nainen oli se, jolla oli asiat hanskassa. Hän oli vastuussa kodin- ja lastenhoidosta. Kaikki eivät naisena olemisen musertavaa taakkaa pystyneet kantamaan. Kuin äkillisestä heikotuksesta kärsivä Atlas, he joutuivat antamaan periksi, ajautuivat sivuraiteille, ylipainoon, feminismiin, masennukseen, muunsukupuolisuuteen. Heistä tuli luusereita. Jos nainen syytti patriarkaattia, hän oli luuseri. Hänelle sanottiin: Ryhdistäydy! Ole nainen!

Draaman kaari saa kolumnissa huippunsa kohdassa, jossa Enqvist toistelee uskottavuutensa menettäneen valtamedian levittämää karikatyyria pahasta valkoisesta heteromiehestä, joka on herkkäusoisuuttaan vajonnut kabaalin äärioikeiston ohjailtavaksi:

Jokin kuitenkin on säilynyt entisellään. Nykyajan luuserit eivät hekään ole perillä asioista. He luottavat huhuihin ja someen ennemmin kuin tutkittuun tietoon. He eivät kanna vastuutaan maailmasta. Pakolaisleirien orvot voivat heidän puolestaan juuttua mutaan. He iloitsevat, kun afrikkalaislapset kuolevat ebolaan. Peräkammareissaan he elättelevät poliittisiin vastustajiinsa kohdistuvia raiskausfantasioita.

Ainoastaan valtion kukkarolla käyvillä sosialisteilla ja elämän ehtoopuolella Westendissä viihtyvillä hyväosaisilla riittää moraalista julkeutta puhua globaalista yhteisvastuusta, vaikka ensi sijassa jokainen yksilö on vastuussa vain itsestään ja lähimmäisistään. Eettisesti korkeimmalla tasolla ovat sitten ne kansalaiset, jotka ovat velvollisuudentuntoisia kansaansa kohtaan. Sitä vastoin Enqvistille vain kansanpetturi on tosimies, koska kansakunnan säilymisestä huolehtiva ei voi olla muu kuin nynnyilevä luuseri.

Mitä sitten tulee maailman väestö- ja ympäristöongelmien ratkaisemiseen, Enqvist kuuluu niihin, jotka menevät globalismissaan perse edellä puuhun. Tunnettu ympäristöaktivisti ja biologi Garrett Hardin sanoo artikkelissaan Ei ole olemassa globaalia väestöongelmaa ettei itsetarkoituksellinen kansainvälisyys ole suinkaan ongelmien ratkaisu, vaan monesti sen yksi keskeisistä aiheuttajista. Hänen mukaansa ongelmia ei kannata koskaan globalisoida, jos se voidaan ratkaista paikallisesti. 

Emme voi ratkaista väestöongelmaa, kaiken nälän ja köyhyyden perussyytä, ellemme deglobalisoi sitä.

Populaatiot, kuten maanteiden kuopat, ovat syntyneet paikallisesti, ja päinvastoin kuin ilmaston saastuminen, pysyvätkin paikallisina elleivät ihmiset epäviisaasti globalisoi niitä antamalla väestöylijäämien muuttaa paremmin hallittuihin maihin. Marxin sääntö “jokaiselle tarpeidensa mukaan” on kansakunnan tuhoutumisen resepti.

Pienen hiilijalanjäljen kehitysmaiden ylijäämäväestön päästäminen korkean kulutuksen pohjoiseen jos mikä on ekologisesti vastuutonta toimintaa. Sitä paitsi Enqvistin puhe "pakolaisleirien orvoista" (potentiaalisista ISIS-terroristeista) on pelkkää tunteisiin vetoavaa kyynistä retoriikkaa, jonka todellinen tarkoitus on näyttää vihreää valoa Lähi-idän ja Afrikan elintasopakolaisille. 

Vastuusta voidaan toki puhua, mutta silloin sitä pitäisi vaatia ensimmäisenä elintasopakolaisilta, jotka jättävät lähimmäisensä ja kotimaansa oman onnensa nojaan vain siksi, että pääsevät itse nauttimaan Pohjoismaiden tarjoamasta hyvinvoinnista. He eivät rakenna kotimaitaan, vaan astuvat kutsumattomina vieraina valmiiseen pöytään ja kiitokseksi lisäävät kohdemaidensa rikollisuutta. Kolumnistin kieroutuneessa logiikassa taas ne, jotka eivät halua elättää verovaroilla elintasosurffaajia ovatkin vastuuta pakoilevia "haittaoikeistolaisia" (sattumoisin äärivasemmiston käyttämä termi) luusereita:

En vihjaile tai virnuile. Mutta mielessäni käy kyllä marginaalinen haittaoikeisto, jonka käsityskyvylle maailma on käynyt liian monimutkaiseksi.  

On totta, että ennen oli paljon helpompaa. Muukalainen tarkoitti naapurikylän renkipoikaa ja tieto eteni samaa vauhtia kuin hyvä hevonen. Nyt kaikki on niin vaikeaa. Kukapa ei joskus haluaisi antaa periksi. Valahtaa yhteiskunnan ulkopuolelle ja sulkea silmät realiteeteilta.  

Hoitakoot muut valtionvelat, juna-aikataulut, huolehtikoot muut joukoittain ihmisiä tuhoavista ydinlaitteista. Menkööt pakolaiset muualle ja ilmasto kiertäköön Suomenniemen.

Kyky katsoa realiteetteja on karannut kosmologi Enqvistiltä ulkoavaruuteen, jonka vuoksi hän ei näe sitä, mikä on tavallisten kuolevaisten näköpiirissä. Korkeissa sfääreissä leijaillessa kun tulee harvoin nähtyä millä motiiveilla väkisin Eurooppaan tunkeutuvat partalapset ovat liikkeellä. Niin ikään turvallisen kaukana ruohonjuuritasolta monikulttuurikokeilu näyttää kovin ruusuiselta, varsinkin jos sitä tarkastelee muualta kuin Itäkeskuksen ja Varissuon vuokrakasarmeista. Enqvistin kaltaisten "vastuullisten ihmisten" huolestuneisuus valtiovelastakin on silkkaa farisealaisuutta niin kauan kuin he pitävät portteja auki Euroopan ulkopuolisille vapaamatkustajille. 

On sinänsä mielenkiintoista pohtia, tekeekö terävänä tunnettu mies älyllisiä kuperkeikkoja humanitäärisyyden™ palveluksessa vain siksi, että niistä tulee hyvä olo. Voihan kyse olla laskelmoivasta hegemonisen vallan puolelle asettumisesta tai sitten ihan silkasta konformismista kumpuavasta pelkuruudestakin. Niin tai näin, Enqvist kuuluu siihen kansanosaan, jonka ei enää edes ikänsä puolesta tarvitse tehdä juuri mitään uhrauksia tulevien sukupolvien puolesta. Vastuun kantaminen maailmasta jää joka tapauksessa muille, joten tässä mielessä kolumnisti lukeutuu itse moittimiinsa luusereihin.



                                                          **************************

TV1, torstai 5.3.2020 klo 21.05. A-Talk

Mitä EU voi tehdä Turkin ja turvapaikanhakijoiden suhteen? Entä kuinka pahasti korona voi rokottaa Euroopan taloutta? A-Talkissa vieraina europarlamentaarikot Petri Sarvamaa (kok.), Miapetra Kumpula-Natri (sd.), Mauri Pekkarinen (kesk.) ja Silvia Modig (vas). Juontajana Sakari Sirkkanen #yleastudio 40 min. Linkki ohjelmaan.

TV1, torstai 5.3.22.00. Ulkolinja: Aasian poikamiespommi

Aasiassa on 150 miljoonan naisen ja vaimon vaje. Miesvaltaisuus selittyy tiukalla perhesuunnittelulla, joka takia on jo kauan suosittu poikasikiöitä ja abortoitu tyttöjä. Perhesuunnittelun Aasiaan juurruttivat YK:n väestörahasto ja yksityiset, länsimaiset säätiöt. Sen seurauksena naisista on nyt tullut kauppatavaraa ja rikoksen uhreja. Linkki ohjelmaan.

Kestämättömän väestönkasvun jälkeen seuraavaksi eniten demografista sekasortoa maailmalla aiheuttaa väestön vääristynyt sukupuolijaukama. Kun naisettomia nuoria miehiä on liikaa, he synnyttävät väistämättä sosiaalista kuohuntaa ja pahimmassa tapauksessa he rynnistävät maansa rajojen ulkopuolelle ottamaan itselleen sen "mikä heille kuuluu". Tämä on näkynyt erityisesti arabimaissa, joissa naisettomuus johtuu pitkälti varakkaiden miesten harjoittamasta moniavioisuudesta. 

Sen sijaan Ulkolinjan käsittelemässä Aasian poikamiespommissa syynä miesten naisettomuuteen on ollut alun perin hyvä tarkoitus rajoittaa väestönkasvua. Seurauksiltaan se on silti lähes yhtä tuhoisia kuin arabimaiden vapaiden naisten vähyys. Toistaiseksi Aasian maiden varallisuus ja hyvä työllisyystilanne ovat taanneet sen, että vaimovajaus synnyttää "vain" yksilöllisiä tragedioita. Tulevaisuudessa tämä voi muuttua ja silloin saatamme nähdä aggressiivisen Eurooppaan suuntautuvan miesvyöryn, jota organisoi Tsingis Khanin kaltainen johtaja.