YLEN HYSTEERISEKSI YLTYNYT VIIMEINEN TAISTO ARVOISTA

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen kommunistisille ideaaleille huorannut pikkusisko liberalismi julistautui kukkulan kuninkaaksi yksinapaiseksi muuttuneessa maailmassa. Liberalismi on marxismin lailla uskotellut itselleen olevansa historian päätepiste, mutta viimeistään vuoden 2008 euro-amerikkalaisen talouslaman jälkeen tämä omahyväinen houre on osoittautunut pettäväksi. 

Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin Kiina ja Venäjä ovat haastaneet länsimaiden talous- ja ulkopoliittisen monopolin. Samalla korporaatiovetoinen markkinaliberalismi ja punavihreä "arvopohja" on kyseenalaistettu, mikä on saanut kannatusta myös länsimaiden sisällä. Tämä on jälkimmäinen syy sille, miksi huomattava joukko amerikkalaisia ja eurooppalaisia on alkanut vastustaa näkyvästi liberaalia arvokorroosiota. Käytännössä yleinen tyytymättömyys on näkynyt 2010-luvun populistipuolueiden vaalivoittoina. Äänestäjien protestimielialaa on ruokkinut erityisesti hallitsevan vähemmistön omavaltaisesti harjoittama maahanmuuttopolitiikka ja valtamedian väkisin tyrkyttämät rappioliberalistiset arvot.

Demokratiaa kirkuvalle nomenklatuuralle normaali kansanvaltainen reaktio ei ole kelvannut, vaan se on valtamedian avulla käynyt häpeällistä tiedotussotaa kansalaisiaan vastaan. Populistit on julistettu vähintään veneen keikuttajiksi, ellei jopa fasisteiksi vanhaan kunnon neuvostotyyliin. Suurin propagandataistelu käydään kuitenkin arvoista. Mitä totaalisemmaksi median vihakampanjat sukupuolta, perhettä ja valkoista etnisyyttä vastaan yltyvät, sitä päättäväisemmin selväjärkisyyteen heränneet kansalaiset kääntävät sille selkänsä. Koska vihamielinen kierre on valmis, valtamediat eivät voi muuta kuin korottaa panoksiaan. 

Yksi räikeimmistä median vallanhalun osoituksita on viime aikoina ollut Yleisradion tapa tehdä itsestään ylin tuomioistuin. Tässä se on käyttänyt hyväksi ylikansallisten tiedotusvälineiden markkinoimaa #MeToo -kampanjaa. Hysteerisen moralistiseen raivoon itsensä kiihottaneet Ylen toimittajat ovat stalinistisissa tv-oikeudenkäynneissä  ehtineet jo tuhota Lauri Törhösen ja Aku Louhimiehen elämäntyöt, vaikka heitä koskeneista syytteistä ei ole tehty koskaan edes tutkintapyyntöjä. 

Viimeksi feministijuntan lynkkaamaksi joutui "liian vaativa" baletinjohtaja, josta kertoo Ylen uutinen Kansallisbaletin johtaja Kenneth Greve vapautettu esimiestehtävistä epäasiallisen käytöksen vuoksi – jatkaa kautensa loppuun. Ylen pitäisi muistaa, että jakobiininen mielivalta syö vielä omat lapsena. Kun ns. ylimääräinen uutislähetys vääjämättä vielä joskus tulee, silloin Kansantuomioistuin katsoo ja tuomitsee myös Ylen politirukkien rikokset. 

Vielä toistaiseksi Yle saa elää hybriksessään, kun sen toimittajina palvelleet propagandistit kuten Jessikka Aro ovat saaneet valemediana tunnetun Bonnierin Suuren journalistipalkintoja. Juuri äskettäin ruotsinkieliselle Ylelle tendessimäisiä mielipideuutisia työstänyt Marko Hietikko palkittiin jutuistaan, tällä kertaa asialla oli suomenruotsalainen palkitsija, mikä käy ilmi uutisesta Topeliuspriset-journalistipalkinto Ylen Marko Hietikolle.

Vaikka Ylen uutisessa kerrotaan, että "palkintoperustelujen mukaan Hietikolla on harvinaisen suuri tietämys ääriliikkeistä ja niiden yhteyksistä ympäröivään yhteiskuntaan", ovat hänen juttunsa keskittyneet pelkästään "äärioikeistoon". Tämä on ymmärrettävää, sillä Hietikko tunnetaan korruptoituneen järjestelmän äärivasemmistolaisena yhteistoimintamiehenä, jonka läheiseen ystäväpiiriin kuuluu mm. taktista väkivaltaa kansallismielisiä vastaan suositteleva Dan Koivulaakso.

Palkittu toimittaja Marko Hietikko.

                                                           ************************


Sen lisäksi, että Yle on anastanut itselleen uuden roolin maamme johtavana moraalituomarina, mediajätti pitää tiukasti kiinni vastuullisesta tiedottamisesta, jossa "turhia yksityiskohtia" ei haluta kertoa suurelle yleisölle. Klassinen esimerkki tästä löytyy Ylen verkkosivuilta tänään ilmestyneestä uutisesta Natsien vainoja paennut vanhus surmattiin Pariisissa – poliisi tutkii tekoa juutalaisvastaisena. 

Natseihin viittaavassa uutisessa puhutaan antisemitismistä, mutta tekijöiden taustasta ei mainita silti halaistua sanaa. Uutisen perusteella syntyy mielikuva, että murhaajat olisivat valkoisia uusnatseja, vaikka todellisuudessa tekijät, joista toinen on tuomittu aiemmin 12-vuotiaan tytön raiskauksesta, ovat todennäköisesti semiittejä eli arabeja. Yleltä jäi nimittäin "epäolennaisena tietona" kertomatta, että semiittisten murhaajien antisemitismi kumpuaa islamista, sillä he huusivat tekoa tehdessään "Allahu Akbar!". Asiasta kertoo brittiläinen valtalehti The Daily Mail verkkosivujensa uutisessa Man accused of stabbing 85-year-old Jewish Holocaust survivor to death in 'anti-Semitic attack' at her Paris apartment 'screamed "Allahu Akbar" while killing her'.

Makaaberilla rikoksella ei ole mitään tekemistä kansallissosialisten tai valkoisten juutalaiskriitikoiden kanssa, mutta niin vain Yle sai uutisessaaan näihin vahvan mielikuvakytköksen. Tapaus on Ylelle ja muille suurille tiedotusvälineille sikäli kiusallinen, koska totuuden kertominen kasvattaisi entisestään islamin vastaisuutta. Oma ironen lisänsä murhalla on siinä, että juuri holokaustista toitottavat juutalaiset kannattavat kiihkeästi kehitysamaiden muslimien maahanmuuttoa Eurooppaan.

                                                           ************************


TV1, tiistai 27.3.2018 klo 19:00, Exodus: Matka jatkuu 

2/3. Toteutuuko pakolaisten unelma Euroopassa? Kreikan ahtailta leireiltä halutaan pois hinnalla millä hyvänsä. Nazifa on raskaana ja toivoo ehtivänsä Saksaan synnyttämään. Pysähtyykö guinealaisen Mussan matka muuriin? HD Äänitekstitys: suomi.

Uusintana lähetettävä kolmeosainen dokumenttiasarja kehitysmaiden onnenonkijoista, jotka tunkeutuvat laittomasti Eurooppaan. Tavoitteena on saada valmiista pöydästä ilmainen loppuelämä ja rosvottua kadehdittua valkoista geeniperimää joko väkisin tai muilla keinoin. Koska nämä tosiasiat jäävät turvapaikkaturistien kilven kiillotus -ohjelmassa kertomatta, tilaa saavat itkuhumanistiset tuhannen ja yhden yön tarinat.

Tällaisten viheliäisten propaganda-ohjelmien tarkoitus on vaikuttaa jo valmiiksi altistuneisiin liberaaleihin, jotka eivät kykene näkemään pyhäksi korotetun yksilö-pyksilön yli. Ajattelu loppuu kun pitäisi yksilöiden sijaan ajatella sitä, mitä nämä ainutkertaiset lumihiutaleet saavat aikaan kun niitä pakkautuu Eurooppaan miljoonittain. Typerys näkee vain yksilön, kauaskatseinen yksilöistä muodostuvat populaatiot ja niiden väliset katkerat nollasummapelit.


TV1, maanantai 26.3.2018 klo 21:30 Dokumenttiprojekti: Uhrit 1918 

Vuoden 1918 sisällissodan aikana ja sen jälkeen teloitettiin tuhansia suomalaisia. Elokuva kertoo tästä kauhun ja terrorin ajasta kahden sodan uhrin, teloittajan ja teloitetun kautta. O: Seppo Rustanius T: Illume Oy Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. K12 (ahdistus).

Linkki ohjelmaan ja sen esittelyyn. Musiikiksi valittua surullista mustalaisviulua myöten Uhrit jäljittelee manipulaatiossaan tuttuja holokaustidraamoja. Luulisi holokaustiuskovaisia harmittavan kun mustalaisviulun synnyttämä ehdollinen refleksi assoioituu ohjelmassa aivan vääriin ihmisiin...

Ylen ohjelmatarjonnan perusteella vuoden 1918 tapahtumien muistelu tarkoittaa valkoisten julistamista syyllisiksi eli häviäjiksi. Tämä on hieman outoa, sillä kun viimeksi tarkistin asian historiankirjoista, niin niiden mukaan valkoiset voittivat punaisten aloittaman valtiokaappausyrityksen. 

Ylen aikoinaan vallanneet taistolaiset ja heidän punavihreät kakarat käyvät sisällisotaa aina vain uudestaan, tällä kertaa indoktrinaation keinoin. Koska punakapinaa ei aikoinaan voitettu aseilla, sitä yritetään vuonna 2018 "moraalisin argumentein", demonisoimalla valkoinen puoli ja unohtamalla punainen terrori. Asenteellisuuden huippuna voi pitää Ylen uutisjuttua Teloitettujen päitä leikattiin irti, kuolleita lapsia pinossa – Tutkija: Hennala oli keskitysleiri, jossa oli naisvihaa ja rodunjalostusta.

TV2, maanantai 26.3.2018 klo 19:00 Pieni asekauppa 

Amerikkalaisilla on perustuslaillinen oikeus kantaa asetta, ja tämän oikeuden rajoittaminen on USA:ssa lähes mahdoton tehtävä. Miksi? Ehkä vastaus löytyy pienen michiganilaisen asekaupan pyörittäjiltä ja asiakkailta. (U) HD Äänitekstitys: suomi.

Asekammoiset valtiouskolliset liberaalit haluavat kansalta aseet pois, koska olisihan se kamalaa, jos kansalaiset alkaisivat puolustaa itseään kun Poliittisen Korrektiuden viimeinen vaihe, Cohen Act, alkaa.

TOIMITTAJAT OVAT HILJAA FB:N SENSUURISTA, KOSKA SE EI KOSKE VASEMMISTOLIBERAALEJA

Kaikkialla maailmassa on kohistu viime aikoina skandaalista, jossa miljoonien ihmisten Facebook-tietojen väitetään päätyneen republikaanipuolueen vaalikampanjakäyttöön Yhdysvalloissa. Kohua on käsitellyt laajasti myös Yleisradio, joka on koonnut verkkosivuilaan yhteen tähänastiset käänteet jutussa Tämän tiedämme nyt Facebook-kohusta – Keskushahmoina kolme miestä.

Nyt tiedetään, että Cambridge Analytica -yhtiö on saattanut käyttää Facebookin keräämiä tietoja ihmisten poliittiseen profilointiin. Kohu ei olisi niin suuri ellei se olisi liitetty Donald Trumpiin, sillä syytteiden mukaan republikaanit pystyivät yhtiön tietojen avulla kohdistamaan vaalimainontansa täsmällisille kohderyhmille. 

On selvää, että demokraattiipuoluetta myötäilevät liberaalit valtamediat haluavat Facebook-kohun avulla pitää yllä myyttiä, että Trump voitti vaalit epärehellisin keinoin kuten väitetyn Venäjän propagandan avulla. Mitään ongelmaa ei kuitenkaan nähdä siinä, että valtamediat kampanjoivat kaikki yhdessä rintamassa Trumpia vastaan. Ne eivät kerta kaikkiaan näytä kestävän sitä tosiasiaa, että amerikkalaiset halusivat aidosti muutosta. Yhdysvaltojen itärannikon poliittiselle eliitille ja sitä tukevalle punaliberaalille valtamedialle Trumpin voitto näyttää olleen niin suuri järkytys, että ne yrittävät selittää sen vaalikampanjalla, jossa venäläisten avulla hyväuskoista kansaa aivopestiin. Liberaalieliitin uskottavuus on todella heikolla pohjalla kun se uskottelee itselleen ja muille, että ylivoimaisesta mediahallinnastaan huolimatta he hävisivät Trumpille vain siksi, että osa amerikkalaisista oli saattanut saada kohdistetun vaalimainoksen tai nähdä Facebookissa vilauksen venäläisten postamaasta myönteisestä Trump-uutisesta.

Facebookin todelliset väärinkäytökset ovat täysin muualla kuin liberaaleja närkästyttänyt Trumpin vaalikampanja. Näitä törkeitä menettelyitä valtamediat eivät ole kuitenkaan halukkaita kritisoimaan, koska ne kannattavat niitä hiljaisesti itse. Valtamediat eivät ole esimerkiksi tuominneet mitenkään sitä, kuinka Facebook on yhdessä epädemokraattisen EU-komission kanssa aloittaneet mielipidevainot kaikkia niitä sosiaalisen median käyttäjiä vastaan, jotka eivät allekirjoita pienen vasemmistoliberaalin klikin agendaa maahanmuutosta, islamista, transsukupuolisista, homoista ja feminismistä. Euroopan komissio onkin julistanut tyytyväisenä, että sen painostuksesta totuuspuhetta on viime aikoina torjuttu verkossa menestyksekkäästi.

Tietotekniikkayritykset ovat poistaneet keskimäärin 70 prosenttia niille ilmoitetusta laittomasta vihapuheesta. Tämä käy ilmi kansalaisjärjestöjen ja julkisten tahojen toteuttamasta kolmannesta arvioinnista, jossa tarkasteltiin verkossa levitettävän laittoman vihapuheen torjuntaa koskevien käytännesääntöjen täytäntöönpanoa.

Kymment miljoonat eurooppalaiset ovat joutuneet Facebookissa poliittisen mielivallan uhreiksi, koska vallitsevaa poliittista korrektiutta kannattavat anonyymit "suvaitsevaiset" ilmiantajat saavat toimia tuomareina omassa asiassaan. Mikäli mielipidevainot ja sensuuri kohdistuisivat vasemmistoliberaaleihin tiedotusvälineet olisivat täynnä pöyristyneitä kolumneja siitä, kuinka yhteiskuntaa ollaan muuttamassa totalitaariseksi. Koska vaino ei kohdistu valtamedian liberaaleihin toimittajiin, he eivät tunnusta ongelman olemassaoloa. Siksi he voivat hämmästystä teeskennellen hymähtää, ettei Facebookissa ole sensuuria, koska he voivat täysin vapaasta esittää näkemyksensä yli 30 sukupuolesta ja maahanmuuttoinvaasion tarpeellisuudesta...

Punavihreässä kuplassa puhutaan mielellään poliittisesta ilmaisuvapaudesta, mutta yksikään sen mielipidevaikuttajista ei ole ottanut esille Facebookin mielipideterroria. Ylipäätään koko maamme älymystö on täysin hiljaa aikamme suurimmasta sananvapauden loukkauksesta. Ainoastaan muutamalla jo eläkkeelle siirtyneellä proferssorilla on ollut sen verran rakkautta totuuteen, että ovat ottaneet asian kriittisesti esille kirjoituksissaan. Eräs heistä on Helsingin yliopistossa Venäjän tutkimuksen professorina toiminut Timo Vihavainen, joka kirjoittaa Facebookin mielipidevainosta blogikirjoituksessaan Kirjojen ja ajatusten kieltämisestä mm. seuraavasti:

Tarkoitan myös sitä sensuuria, jonka tapaamme facebookista. Bannaus on siellä jo tuiki tavallinen ilmiö. Näyttää ilmeiseltä, ettei sen harjoittajien mieleenkään juolahtaisi pitää toimintaansa halveksuttavana. Ehkäpä asia on jopa päinvastoin. Jokin sana, lause tai ajatus kun näet saattaa sotia joitakin yhteisönormeja vastaan. Niiden ylläpitäjä voi kaiketi tuntea vaikkapa ylpeyttä toimistaan.  

Pidän ennenkuulumattomana häpeänä sitä, että joidenkin, nimettömien sensorien annetaan terrorisoida mielivaltaisesti sananvapautta maailmanlaajuisessa sosiaalisessa mediassa. Vähin, mitä voidaan vaatia on, että jokainen sensori ilmoittaa reilusti nimensä ja esittää perustelunsa sille, miksi hän on uskaltautunut rikkomaan yhtä ihmisen sosiaalista perusoikeutta eli sananvapautta vastaan.

YLE SPONSOROI SPR:N SUOMALAISVASTAISTA VIHAKAMPANJAA

SPR:n näkemys siitä, millaisen suomalaisten asenteen
ulkomaalaisia kohtaan pitäisi olla.

Harva Ylen tv-katsoja on voinut välttyä tällä viikolla Suomen Punaisen Ristin mainoksilta, joissa vastustetaan rasismia. Syynä kampanjointiin on rasisminvastainen viikko (19.–25.3.2018), jonka aikana SPR kertoo edistävänsä yhdenvertaisuutta ja korostavan "yksittäisen ihmisen vastuuta toimia oikein rasistisessa tilanteessa". 

Jo SPR:n tiedotetta lukiessa käy selväksi, että kansalaisten ja valtioavun tuen varassa oleva järjestö käyttää sanaa rasismi vääristelevällä ja tarkoitushakuisella tavalla. Kyse ei ole rotusorron lieventämisestä, vaan yksipuolisesta hyökkäyksestä suomalaisuutta vastaan. Kampanjaa onkin pidettävä rasistisena agitaationa, sillä siinä vain suomalaisia pidetään moraalisesti tuomittavina rasisteina. 

Rasisminvastaisen viikon julkeutta korostaa Wikipedian artikkeli, jossa kerrotaan kampanjan historiasta: 

Rasismin vastainen viikko järjestetään vuosittain 21.3. vietettävän YK:n rotusyrjinnän vastaisen päivän yhteydessä. Samana päivänä vuonna 1960 poliisi tappoi 69 rauhanomaista mielenosoittajaa Sharpevillessä Etelä-Afrikassa. Mielenosoittajat olivat protestoineet rotulakeja vastaan.

Koska rasisminvastainen viikko on suunnattu vain valkoisia vastaan, tarjoaa Etelä-Afrikan nykytilanne sille karmaisevan viitekehyksen. Median uutispimennosta huolimatta kun tiedetään, että Etelä-Afikan uusi hallitus on valmistelemassa lopullista valkoisten kansamurhaa ryöstämällä heidän maansa. Jo vuosikausia maan hallinto on katsonut vierestä kun mustat rasistit ovat murhanneet kymmeniä tuhansia valkoisia maanviljeliötä ilman että se olisi herättänyt länsimaiden tiedotusvälineissä minkäänlaista moraalista suuttumusta. Julkisuudessa ei ole tietoa, miten SPR suhtautuu Etelä-Afrikan rasistista väkivaltaa kokeviin maanviljelijöihin. Järjestön linjausten perusteella näyttäisi siltä, ettei SPR:lla ole intoa auttaa eteläafrikkalaista rasismia pakenevia uhreja, koska nämä ovat väärärotuisia. 

Sisältä läpimätä SPR pyrkii omalta osaltaan legitimoimaan etnistä suomalaisuuta tuhoavan virallisen politiikan, jossa edistetään kolmannen maailman maahanvyöryä kansalta kysymättä. Moraalista kiristystä muistuttava puhe rasismista on SPR:lle pelkkä savuverho, jolla ylläpidetään suomalaisiin kohdistuvaa rasismia. Rodulliset eturistiriidat, joissa on vähintään aina kaksi osapuolta, eivät olisi koskaan pääseet maassamme edes syntymään ilman vastuuttomia poliitikkoja ja kyynisen laskelmoivia liikemiehiä. 

Tarkoituksellisesti kasvatetusta maahanmuutosta syntyneet väistämättömät etniset konflitkit ovatkin pitkälti poliittis-taloudellisen eliitin ja sen nomenklatuuraan kuuluvan SPR:n vastuulla. Silti heillä on otsaa sälyttää härkisti kaikki vastuu peruuttamattoman yhteiskuntakokeilunsa seurauksista kansalle. Jatkuva syyttely suomalaisten rasismista on sitäkin törkeämpää, koska jo lähtökohtaisesti ulkomaalaisinvaasio on rasismia kantaväestöä kohtaan.

Uutisagendassaan etnistä suomalaisuutta liudentava Yleisradio auttaa merkittävästi SPR:n vihakampanjaa antamalla sille ilmaista mainosaikaa kanavillaan. Rasisminvastaisen viikon kunniaksi Yle myös uutisoi näyttävästi "suomalaisesta rasismista". Tuorein esimerkki löytyy Ylen verkkosivuilta, jonne toimittaja Laura Kosonen on kirjoittanut pitkän uutisjutun Joensuuhun palasi huoli rasismista – 13-vuotias: "Vieras mies sanoi, että menkää pois meidän maasta ja tarrasi pikkuveljestä kiinni". 

Artikkelin lähtökohtana on valheellisen pahantahtoinen aksiooma, jonka mukaan vain valkoiset suomalaiset ovat rasismin lähde ja uhrit aina värillisiä. Totuus on kuitenkin täysin päinvastainen, sillä esimerkiksi kantasuomalaisiin kohdistuneissa raiskauksissa värilliset ovat tilastollisesti moninkertaisesti edustettuina suomalaisiin verrattuna. Värillisten raiskaukset ja muukin väkivalta on lähes aina rodullisesti profiloitunutta eli rasistista, koska teot kohdistuvat lähes yksinomaan valkoisiin.

Toimittaja Laura Kosonen on rakentanut juttunsa tutun kaavan mukaan, jossa alussa kerrotaan shokkiarvoa tavoittelevasti väkivaltaisesta rasismista, sitten kerrotaan tuntemattomina pysyttelevien kehitysmaalaisten väittämästä rasismista, seuraavaksi siirrytään vaatimuksiin nettisensuurista ja lopuksi maalaillaan mielikuvaa koko järjestelmän "rakenteellisesta rasismista":

– Yhteiskunta ei riittävän selkeästi tuomitse rasismia, eivätkä ihmiset välttämättä osaa puuttua tilanteisiin arjessa; kaupan jonossa, bussissa tai kadulla, Joensuun rasisminvastaisen työryhmän puheenjohtaja Tiina Sotkasiira sanoo. 

Hiljainen enemmistö hyväksyy vaikenemalla arkipäivän rasismin. Sotkasiira kertoo tapauksesta, jossa joku on lisännyt työpaikan virallisiin ohjeistuksiin rasistisia kommentteja, mutta työnantaja tai kukaan muukaan ei ole puuttunut asiaan.

Erilaisilla suomalaisvastaisilla rasistiorganisaatioilla on tietenkin tarve selittää puuhastelunsa tarpeellisuus, joten heidän täytyy paisutella äärimmilleen suomalaisten rasismi. On vaikea kuvitella, etteikö yhteiskunta kuten siihen kuuluva koululaitos ja Yleisradio tuomitsisi rasismia riittävästi. Laura Kososen maan suurimassa tiedotusvälineessä julkaistu artikkeli kertoo päinvastaista, joten Tiina Sotkasiira levittää lausunnollaan vain ideologista valhetta ja peruusteettoman syytöksen.

                                                       *****************************


Rasisminvastaisesta viikosta on syytä palata todellisuuteen. Länsimaisen järjestelmään sitoutuneella nomenklatuuralla on verta käsissään kun se sallii kansalaisten vastustaman väkivaltaisten värillisten invaasion. Viimeksi nämä tummapintaiset EU:n miehitysjoukot iskivät Ranskassa, josta kertoo Ylen uutinen Ranskan terrori-iskun sankaripoliisi menehtyi vammoihinsa:

Marokkolaissyntyinen 25-vuotias terroristi aloitti iskunsa läheisessä Carcassonnen kaupungissa, missä hän varasti auton ampumalla kahta sisällä istunutta ihmistä. Toinen heistä kuoli, toinen vammautui.

Seuraavaksi hän ampui juoksulenkillä olleita poliiseja, joista yksi haavoittui lievästi. Terroristi ajoi viereiseen Trebes'n pikkukaupunkiin, missä hän tunkeutui Super U -supermarkettiin, ammuskeli ympäriinsä ja otti joukon ihmisiä panttivangeiksi. Osa ihmisistä pääsi pakenemaan.  

Silminnäkijät kertoivat myöhemmin, että hyökkääjä huusi sisään tullessaan "Allahu akbar" ja sanoi olevansa Isis-järjestön sotilas ja valmis kuolemaan Syyrian puolesta. Hän vaati "veljiensä", vapauttamista vankiloista.

                                                       *****************************

Elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen ympärillä pyörivä psykodraama vesilasissa sai eilisessä elokuva-alan Jussi-gaalassa farssimaisia piirteitä, kun kulttuuriministeri Sampo Terho kieltäytyi jakamasta Louhimiehelle yleisöpalkintoa parhaasta elokuvasta. Vaikutusvaltaisena kansalaisena Terhon on helppo esiintyä tiedostavana profeministinä, koska hänen sosiaalisen statuksen tuoma markkina-arvo on suuri. Siksi hän saattoi kusta suomalaisten miesten ja koko elokuvayleisön kengille esiintymällä raivofeministejä mielistelevänä Cuck-miehenä. 

Terhon esimerkki osoittaa kuinka etäällä poliittisesti korrketissa kuplassa elävä eliitti elää tavalliseen kansaan verrattuna. Punavihreän sopulilauman nostamaan hysteriaan liittyminen sokaisee jopa "kansallismielisen", joka uskoo, että hänen kannanottonsa saisi varauksettoman hyväksynnän myös kansan enemmistössä. 

Sitä se ei saa, vaan päinvastoin Terhon päätös ja feministien lynkkausoperaatio saa tuomion ylivoimaiselta kansa enemmistöltä. Tämä käy selväksi seuraamalla Ilta-Sanomen jutun Kulttuuriministeri Sampo Terho kieltäytyi luovuttamasta palkintoa Aku Louhimiehelle kommenttiosastoa. 

Terhon reaktio on sikälikin outo, että Louhimies ei ole saanut ainuttakaan oikeusistuimen tuomiota väitetyistä ohjausmetodeistaan. Kulttuuriministerin kieltäytymiselle riitti, että tuomion antoi Yleisradion medianäkyvyyden avulla feministijuntta, jota johtavat näyttelijäntyön professori Elina Knihtilä ja elokuvaohjaaja Taru Mäkelä.

Vaikka Terhon veto oli eräällä tavalla yllättävä, sitä eivät olleet Jussi-gaalaan osallistuneen elokuvaväen reaktiot. Harvoin näkee nynnympää ja konformistisempaa porukkaa kun nämä pateettiset moraaliposeeraajat. Yksikään heistä ei uskaltanut kyseenalaistaa tätä feministien maailmanlaajuista kaunaorgiaa, vaan he olivat valmiita oman etunsa nimissä kivittämään entisen työtoverinsa. 

#METOO SAAVUTTANUT JO KIINAN KULTTUURIVALLANKUMOUSTA MUISTUTTAVAN KIIHKON

Femikommunistien kosto on kauhea. Louhimiehen
Tuntemattomassa (2017) ei esiintynyt somaleja ja
transsukupuolisia. Vielä Käsky-elokuvassa (2008)
oltiin sentään korrekteja: valkoiset pahiksia ja
punaiset korkeamoraalisia uhreja.

Se mistä ihmiset keskustelevat päivittäin on pitkälti median ohjaamaa ja säätelemää. Tietyt asiat nostatetaan koko kansakunnan huulille ja kansalaisten aivot täytetään määrätyillä asiasisällöillä. Kyse on informaation nollasummapelistä, koska vain rajallinen määrä aiheita voi olla kerrallaan esillä. Kulttuurin ja yhteiskunnan henkisen tilan voi helposti päätellä siitä, mitkä asiat ovat julkisesti esillä ja mistä "keskustellaan". 

Totta kai sota-. katastrofi- ja onnettomuusuutiset saavat yleisen kiinnostuksen vuoksi eniten huomiota, mutta niissäkään ei pysytä toteavassa tapahtumien kerronnassa, vaan ne ovat monesti liberaalin narraation rasittamia. Esimerkiksi Syyrian sodasta kertovissa uutisissa presidentti Bashar al-Assad Assadista on tehty yksipuolinen sotasyyllinen lähinnä siksi, että hänen vihollisensa on Israel ja ystävä Venäjä. Yhteiskunnan sisäisten suhteiden ja dynamiikan kannalta kansalaisten vääristyneet käsitykset kaukaisten ulkomaiden sotatilanteesta ovat lopulta melko merkityksettömiä verrattuna niihin uutisiin, joiden nostamisella parravaloihin halutaan palvella tiettyä arvomaailmaa. 

Silmiinpistävintä näissä uutisissa on se, ettei niissä ole objektivisesti katsottuna juuri mitään uutisarvoa, vaan ne on nostettu uutisiksi vain siksi, että ne pönkittävät tiettyä ideologiaa kuten mieskaunaista feminismiä. Tästä tarjoaa tuoreimman esimerkin Ylen buustaama "uutinen" Tuntematon ohjaaja – Elokuvatähdet kertovat Aku Louhimiehen poikkeuksellisesta vallankäytöstä: Hän alistaa ja nöyryyttää ihmisiä.

Nykyajan tunnekeskeisessä kulttuuri-ilmastossa jopa arvokkaaksi mielletty Yle luo yleisönkosiskelussaan keinotekoista uutisdraamaa, jolla kiihotetaan massojen tunteita toivottuun suuntaan. Ennen juoruiluun, kaunaan ja selkäänpuukottamiseen perustuneet human interest -"uutiset" näkyivät vain 7 päivää -lehden sivuilla, mutta  Lauri Törhösen ja Aku Louhimiehen kohdalla ne ovat nyt Yle tv-uutitsen pääotsikoita ja kokonaisen A-studion keskustelunaiheita. Louhimiehen tapauksen saama julkisuus on täysin suhteeton, koska se koskee vain pienen viihdekulttuurisen eliittialan ammattietiikkaa. Jokaisessa ammatissa on murheensa, mutta on väärällä tavalla elitististä, että vain mediaseksikkään alan huolet saavat päähuomion. 

Elokuva-alan ammatillisten ongelmien julkinen puiminen pari vuosikymmentä myöhemmin haiskahtaa uransa ehtoopuolella olevien naisnäyttelijöiden julkisuustempulta, varsinkin näin Jussi-gaalan aattona. Kummallista on myös se, että näyttelijä Matleena Kuusniemi syyttää Louhimiestä kyseenalaisista kuvausmetodeista 18 vuotta sitten imestyneestä filmistä Levottomat, mutta on esiintynyt silti sen jälkeen neljässä saman ohjaajan elokuvassa. Ilmeisesti Kuusniemi näki Metoo-kampanjassa mahdollisuuden purkaa kaunaansa, koska myös muut itsensä kaltoin kohdelluiksi uskovat etuoikeutetut prinsessat kuten Pamela Tola liittyivät samaan rintamaan.

On selvää, että ilman globaalien tiedotusvälineiden masinoimaa #MeToo -kampanjaa tämä viimeisin jälkijärjistys pienessä Suomessa ei olisi noussut maamme ykkösuutiseksi. Tapaus kertoo ikävällä tavalla siitä, kuinka riippuvainen kansallinen Yle on länsimaailman moralistisista muotihullutuksista, josta seurasi eilen Louhiniemen julkinen mediateloitus A-studion stalinistisessa näytösoikeudenkäynnissä.

Täysin oma lukunsa on Louhimiehen anteeksipyytelyt A-studion suorassa lähetyksessä. Hänen ripittäytymisensä toi mieleen kiinalaisnuorten kultuurivallankumouksen, jossa taantumuksellisiksi leimatut vanhemmat henkilöt tunnustivat ankarien itsesyytösten kera kaiken mitä heiltä vain vaadittiin. Toki Louhimiehen anteeksipyytelyssä oli mukana myös laskelmointia, sillä peräänantamattomuus poliittista korrektiutta vaaliville feminismin papittarille merkitisisi valtavaa haittaa ammatinharjoittamiselle ja bisnekselle. 

Vaikeasta tilanteesta huolimatta Louhimies olisi voinut kerrankin näyttää olevansa tosimies sanomalla uhriutuville syyttäjilleen, että teidän ainoa paikkanne on takarivi ja turpakiinni. Louhimies halusi päästä kuitenkin helpolla olemalla kaunaista feministilaumaa mielistelevä Cuck-mies. Näin kunniaton käytös on tietysti elokuvaohjaajan oma häpeä, mutta valitettavasti A-studiossa ei ollut syytettynä pelkästään Louhimies, vaan kiukkuisen naiskaartin edessä oli symbolisesti koko miessukupuoli, mikä oli tietysti koko Ylen uutiskampajan taustamotiivi. Muutoin näin mitätön aihe ei olisi noussut pääuutiseksi.

MEDIAN KAUHISTELUSTA HUOLIMATTA MAAHANMUUTTOKRIITTISTEN "KOVAT PUHEET" MUUKALAISISTA PELKKÄÄ SANAHELINÄÄ

Ihanko oikeasti maahanmuuton ongelmat johtuvat vain
 islamista?

Aika ajoin populistiset puliveivaavat ja niiden kannattajakuntaa mielistelevät vanhan vallan poliitikot laukovat "rankkoja" näkemyksiä kehitysmaiden vapaamatkustajista. Suomessa tunnetuin kaksilla korteilla pelaaja on Kokoomuksen Ben Zyskowicz, joka on hämmentänyt virallista humanistivetoista maahanmuuttokeskustelua esittämällä epäkorrekteja näkemyksiä esimerkiksi paperittomien "siirtolaisten" laillisuudesta. 

Tällaisialla ulostuloilla ei ole tosiasiassa mitään vaikutusta harjoitettuun ulkomaalaispolitiikkaan, jonka orpolaiset päälinjat myös juutalaistaustainen Zyskowicz hyväksyy mielihyvin. Ainoa mihin räväkät lausunnot vaikuttavat ovat äänestäjät, joista osa saattaa äänestää "maahanmuuttokriittistä" Zyskowiczia ja antaa näin hyväksyntänsä kokoomuslaiselle liberaalille ulkomaalaispolitiikalle, toisinajattelijoiden tehovalvonnalle ja sananvapauden rajoittamiselle. 

Saksassa tätä härskiä äänten kalastelua on viimeksi harjoittanut konservatiivisen CSU-puolueen tuore sisäministeri Horst Seehofer. Koska korruptoitunutta järjestelmää puolustavalle medialle poliitikon sanat eivät maksa mitään, se kauhistelee mielellään "rasismin valtavirtaistumista" kuten Yle uutisessaan Saksan sisäministeri kohautti: "Islam ei kuulu Saksaan".

Teeskenneltyä moraalista närkästystä aiheuttanut kohu Saksassa on rinnastettavissa niihin pöyristymisiin, joita ovat synnyttäneet Suomessa joidenkin Persu-poliitikkojen yhdentekevät kommentit kuten "maassa maan tavalla". Demokratiailveilyyn kuuluu, että poliitikko voi esittää virallisen agendan vastaisia näkemyksiä, mutta kenenkään on turha odottaa, että ne johtaisivat mihinkään päätöksiin. Tarkoitus on vain tyynnytellä tyytymätöntä kansansosaa, jolle luodaan illuusio, että heidänkin näkemyksiä kuullaan välillä julkisessa poliittisessa keskustelussa.

Tietyistä yhteiskunnallisista aiheista kuten koiraveron tarpeellisuudesta voidaan keskustella loputtomasti ilman, että sillä on juuri mitään merkitystä kansankunnan säilymiselle. Sen sijaan maahanmuutto käy kansan olemassaolon ytimiin, jonka vuoksi se ei ole rinnastettavissa eduskunnan jokapäiväisiin kiistoihin veroeurojen käytöstä. Tilanne on sama kuin syövässä, jonka eteneminen pitäisi saada välittömästi loppumaan. Jos lääkärit jäävät päättämättömyyden tilaan ja jumittuvat keskustelemaan siitä mitä syövälle pitäisi tehdä, se antaa syöpäsoluille vain lisäaikaa moninkertaistua ja lopulta mahdollisuuden tuhota isäntänsä ja sen mukana itsensä. Aika ja sen kuluminen on tässä ratkaisevaa.

Ulkoeurooppalaisten maahanmuutto on eräänlainen syöpä, koska se hyödyttää pääasiassa muukalaisia ja lopulta uuvuttaa kuiviin isäntäkansan. Kansallismielisinä esiintyvät poliitikot, jotka osallistuvat loputtomaan keskusteluun maahanmuutosta, eivät tee muuta kuin pelaavat aikaa kansanvihollisille. Niin kauan kun ei edes vaadita mitään radikaalia peruuttamattoman tuhon estämiseksi, "rajut puheet" eivät ole muuta kuin vihollisen näännytyspeliin osallistumista. Varsinkin, kun puheissa tyydytään moittimaan vain muukalaisten tapoja ja uskomuksia, mutta ei sitä, että nämä ylipäätään ovat maassa, jossa heidän ei pitäisi alun alkaenkaan olla. Juuri tätä harjoittaa Saksan uusi sisäministeri:

Kristillis-sosiaalista unionia (CSU) edustava Seehofer täsmentää, että muslimit voivat kyllä pysyä maassa. 

– Meillä [Saksassa] asuvat muslimit kuuluvat luonnollisesti Saksaan, hän toteaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että saksalaisten pitäisi "vääränlaisen huomioonottamisen takia luopua tavoistaan ja traditioistaan".

Tämän kaltaista näennäisradikaalia puhetta on kuultu muualtakin Euroopasta, myös Suomesta. Seehoferin kaltaiset haihattelijat eivät halua ymmärtää, että peruuttamaton vahinko on jo tapahtumassa, jolloin sitä voidaan lieventää ainoastaan muukalaisvyöryn pysäyttämisellä ja jo maassaolevien massakarkottamisella. 

Maahanmuuttokriittiset hommareinot jaksavat rasistiksi leimautumisen pelossa jankuttaa vain uskonnosta, vaikka se on muukalaisten kohdalla suhteellisen pieni kysymys koko paletissa. Todelliset erot, jotka jyräävät peruuttamattomasti saksalaisuuden ja suomalaisuuden alleen, löytyvät ei-eurooppalaisten vieraspopulaatioiden erilaisesta perimästä ja sen kantajien esteettömästä levittäytymisestä. Geneettiset erot eivät ilmene vain kehitysmaalaisten kognitiivisissa kyvyissä ja temperamentissa, vaan  eksistentiaalisen olemistavan erilaisuudessa, jota ei mikään kotouttaminen voi koskaan aidosti yhdistää. Integraation terminaalivaiheessa massainvaasio tuhoaa kansakunnan luoneen alkuperäispopulaation joko väestösekoituksella tai lukumääräisellä syrjäyttämisellä, josta kulttuurinsa menettäneet alkoholisoituneet intiaanit ovat surullinen esimerkki. 

On historiallisesti ainutlaatuista, että melko suuren äänestäjäsegmentin muodostavat vasemmistoliberaalit kannattavat avoimesti politiikkaa, joka johtaa heidän oman väestönsä kansanmurhaan. Tietysti tehtävää helpottaa se, että heitä vastassa on Seehoferin kaltaisia "rasisteja", jotka allekirjoittavat pitkälti samat itsetuhoiset opit kuin he itse.

                                                           **********************

National Geographic, torstain 15.03. klo 21:00 Suomalaissukeltajat natsimysteerin jäljillä 

Suomalaiset sukeltajat onnistuvat löytämään Itämerestä kaksi toisen maailmansodan aikaista saksalaista sukellusvenettä ja selvittävät, mitkä ne ovat. Dokumentti, National Geographic Channel.

Nyt porilaisten marssi, Suomi mainittu! Tosin hieman erikoinen otsikko ohjelmalla, sillä sukellusveneen miehistö ei ollut osa natsipuoluetta, vaan kuului sotalaivastoon, Kriegsmarineen. Ohjelmassa kerrotun von Trothan sotilasarvo sattui olemaan kapteeniluutnantti, joka ei ole SS-arvo. Kyse ei siis ole "natsimysteeristä" vaan merisotamysteeristä.

Mitä tulee ohjelman lähettäneeseen National Geographiciin, sen tieteellinen arvo ja objektiivisuus on nykyään samaa luokkaa kuin Valitut Palat ja Vartiotorni-lehdellä. Ennen niin arvostettu ja tasapuolinen julkaisu on sortunut viimeisten vuosien aikana poliittisesti motivoituneeseen natsihitlermaniaan ja poliittisesti korrektiin mutta epätieteelliseen oppiin ihmisestä. 

Lehti ja sen tv-kanava ovat jo pitkään olleet vasemmistolaisten egalitaristien miehittämiä, mutta lopullisesti verho vedettiin sivuun kun NO:n päätoimittajaksi valittiin juutalainen Susan Goldberg. Sen jälkeen aloitettiin toden teolla valkoisten vastainen kampanja, josta kertoo HS:n artikkeli National Geographic tunnusti rasistisen menneisyytensä. Juttua lukiessa käy selväksi kuinka absurdista progandatempusta on kyse, sillä Goldbergin johdolla lehti pyytää anteeksi yli sata vuotta sitten julkaistuja kirjoituksia. Uutisjuttu on anglismit (mm. ignoroida) mukaan luettuna niin posketon, että se herätti jopa Hesarin lukijat itsenäiseen ajatteluun. Kommentit ovat herkullista luettavaa:

En ymmärrä tätä nykymenoa, entä sitten vaikka joku artikkeli on vuonna 1913 väittänyt jotain jota nyt pidämme rasistisena? Nyt tiedämme enemmän, mutta saattaa olla että 100 vuoden päästä nykyiset uskomuksemme ja rasismihössötys aiheuttaa planeetallamme lähinnä myötähäpeää. Artikkelit jostain vaikkapa 100 vuoden takaa kuvastivat silloista maailmaa ja sen aikaista ajattelua. Ei kait kukaan fiksu ja ajatteleva henkilö usko enää sen aikaiseen maailmankuvaan? Meno näyttää maapallolla äityvän päivä päivältä hullummaksi. 

Nettomaksaja Stadista "Lehdessä julkaistussa kirjoituksessa vuonna 1916 esimerkiksi väitettiin, että aboriginaalit eli Australian alkuperäiskansat ovat villi-ihmisiä, joiden älykkyysosamäärä on alhaisempi kuin millään toisella tunnetulla ihmisrodulla." Sittemmin on varmaan tehty joitakin älykkyystutkimuksia, joista asian todellinen laita on käynyt selväksi. Niistä tutkimustuloksista olisi mielenkiintoista lukea enmmänkin. Sarkastinen kommentti tietysti mutta otetaan nyt vakavasti. Käytännössä kaikki tehdyt äo-testit ovat tehneet melkein saman havainnon kuin National Geography vuonna 1916: "Lynn's meta-analysis lists the average IQ scores of East Asians (105), Europeans (99), the Inuit (91), Southeast Asians and indigenous peoples of the Americas each (87), Pacific Islanders (85), Middle Easterners (including South Asians and North Africans) (84), East and West Africans (67), Australian Aborigines (62) and Bushmen and Pygmies (54)" (Wikipedia https://en.wikipedia.org/wiki/Richard_Lynn) Eli aboriginaalit ovat kuitenkin vasta toiseksi viimeisellä sijalla. Eli uutinen heijastelee poliittista korrektisuutta. 

Nykypäivän moraalikoodiston perusteella ei pidä lähteä tuomitsemaan menneisyyttä. Jokainen aika on erilainen ja sen ajan ihmisille täyttä todellisuutta. Historiallisia aatevirtauksia ja käsityksiä voi tutkia menneiden aikojen ihmisten ajatuksina ja vertailla miten ne eroavat nykypäivän vastaavista. Monet Eilispäivän hyveet ovat tämän päivän kauhistuksia. Otetaan nyt esimerkiksi Suomessa ennen koululaitoksessa opetetut arvot "koti, uskonto ja isänmaa". Ne olivat myös kansallisen kokoomuksen puolueohjelmassa. Nykyään noiden arvojen viljelystä väärässä paikassa saattaa tulla jopa rikostutkinta, ainakin mediakohu.

Yle Teema, keskiviikko 14.3.2018 klo 22:00 Kino: Saksalainen lääkäri 

(Wakolda, Argentina 2013) Tositarinaan perustuva draama patagonialaisesta perheestä joka 1960-luvun alussa ystävystyy lasten kehityksestä kiinnostuneeseen saksalaiseen lääkäriin jonka taustat ovat hämärän peitossa. HD Äänitekstitys: suomi. K12 (ahdistus). 

Jos ei nazeja Euroopassa, niin sitten Argentiinassa...Teemassa pysytään.

YLEN UUTISPROPAGANDA SAI NYT VIRALLISEN PRAVDA-LOGON

Yle pääsi mainostamaan jälleen kerran omaa luotettavuuttaan kun eilen alkoi viralliseen asemaan nostetun Julkisen sanan neuvoston (JNS) 50-vuotista taivalta mainostava kampanja. Asiasta kerrottiin näyttävästi Yle tv 1:n pääuutislähetyksestä ja sen sisällön voi lukea verkkosivujen jutusta Öö, siis mikä? Harva tuntuu tietävän, mikä on Julkisen sanan neuvosto.

JSN:n kampanjassa on tarkoitus tehdä selväksi mitkä mediat Suomessa noudattavat toimittajien yhteisiä pelisääntöjä eli journalistin ohjeita. Toisin sanoen kyse on siitä, mitkä mediat julkaisevat luotettavaa tietoa.

Vuolaan kehuvassa jutussa ei mainita sanallakaan vuonna 1968 perustetun  "toimittajien itsesäätelyelimen" taustasta, joka löytyy kuohuvan 60-luvun vasemmistoradikalismista. Jo tuolloin "tiedostavien" toimittajien rinki halusi monopolisoida itselleen ns. vastuullisen tiedottamisen kriteerit. Tuohon aikaan poliittisesti epäkorrektia vastuuttomuutta oli JNS:n mielestä mm. neuvostovastaisuus, tänään sen paikan on ottanut maahanmuuttokriittisyys ja Seta-agendan vastustaminen. 

Vaikka Julkisen sanan neuvosto ja Yle toitottavat JSN:n puolueettomuutta, se on jäsenvalinnoillaan ja langettavilla päätöksillään todistanut olevansa tiettyä agendaa kannattava omavaltainen auktoriteetti, joka on vain julistanut itsensä alansa ylimmäksi toimijaksi. Se ei eroa juurikaan Demlan kaltaisista valtion sisään soluttautuneista järjestöistä, joiden toimintaa on verrattava pukkiin kaalimaan vartijana. 

Poliittisuus näkyy jo henkilövalinnoissa, sillä neuvostoon kuuluu mm. Ylen "faktantarkistaja" Johanna Vehkoo, joka on tunnettu äärivasemmistolainen ja miesvihamielisen feministihautomo Hatun perustajajäsen. Jostain syystä hänen vasen puolensa on täysin halvaantunut, sillä hän katsoo, että valeuutisia on vain äärioikealla. 

Journalistisen puolueettomuuden kannalta Vehkoota vahingollisempi on JSN puheenjohtajaksi vuonna 2016 nostettu punavihreä monikultturisti Elina Grundström. Hänen valintaansa tuki ennen kaikkea Helsingin Sanomat, joka oli kustantanut hänelle aiemmin viiden vuoden "journalistiikan professuurin", vaikka häneltä puuttui akateeminen kompentenssi virkaan. Helsingin Sanomille ja Ylelle oli riittävää, että ne saivat JSN:n johtoon sopivan jees-naisen, joka kannattaa antaumuksella poliittista korrektiutta.

Ylen jutussa Grundström todisti olevansa valtamedian luotettava hyödyllinen idiootti, sillä hän moittii pelkästään niitä medioita, jotka eivät noudata JSN:n "eettisiä sääntöjä", joihin kuuluu mm. vaikeneminen rikollisten etnisestä taustasta. Vastaavasti hän puolustaa valtamediaa, joka propagoi vain yhden maailmankuvan puolesta. Tällöin JSN:llä ei olekaan syytä antaa moitteita:

Moni uskoo, että myös Julkisen sanan neuvostoon kuuluvat mediat julkaisevat epäluotettavaa tietoa. Arvostelua herättävät etenkin jutut, joiden näkökulma ei vastaa omaa maailmankuvaa. Yksittäisessä uutisessa ei kuitenkaan voi olla kaikki näkökulmat mukana, muistuttaa JSN:n puheenjohtaja Grundström. 

Uutistenlukijana tunnettu satusetä Matti Rönkä toimi eilen oman progandatehtaansa mainosmiehenä kun hän julisti JSN-uutisessa, kuinka juuri Yle kuuluu niihin luotettaviin tiedotusvälineisiin, joihin kansalaisten kannattaa uskoa. Varmuuden vuoksi hän esitteli JSN lanseeraman vastuullisen journalismin logon, jota myös Yle käyttää ylpeänä verkon uutisjutuissa. Kansalaisten laajalle levinnyt ironinen ilmaisu "virallisesta totuudesta" on muuttunut nyt Ylen ja kumppanien kohdalla neuvostoliittolaiseksi todellisuudeksi, jossa kaikki muu paitsi Pravda ("Totuus") julistetaan sabötöörien levittämäksi valheeksi.

                                                          ***************************


Ylen ei tarvitse valehdella suoraan, vaan se voi levittää progandansa yksipuolisilla tulkinnoilla ja tarkoin valituilla asiantuntijoilla. Tämä käy selväksi kuuntelemalla Yle Radio 1:tä. Kanavan ainoa hyvä puoli on siinä, ettei sieltä kuulu lökäpöksynuorison vähämielistä hip hop jumputusta. Muutoin se on ylivoimaisesti kulttuurimarxilaisin kaikista Ylen kanavista voittaen jopa Yle Fem Teeman ja multikultibimboille suunnatun nuorisokanava YleX:n. 

Yle Radio 1 toistaa lähes sellaisenaan kaiken sen mitä punaisen yliopiston yhteiskunnallisissa tiedekunnissa sopuleille opetetaan. Näennäisestä älyllisyydestään huolimatta Yle Radio 1:n ohjelmat ovat poliittiselta agendaltaan haukotuttavan ennalta arvattavia. Tämä aamu lähti käyntiin Ykkösaamulla (3 min. eteen päin), jossa esitettiin vain yksi näkökulma Suomen juutalaisten kokemaan turvattomuuteen. 

Yle Radio 1, tiistai 13.3.2018 klo 07.30, Ykkösaamu Juutalaisten turvattomuus

Juutalaisten turvattomuus. Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadbornik. Paavi vallassa viisi vuotta. Kirkkohistorian dosentti Mikko Ketola. Kansalaisaloite uhan alla? Avoin ministeriö ry:n puheenjohtaja Joona Pekkanen sekä Tuula Haatainen (sd.) ja Mauri Pekkarinen (kesk.). Kolumnisti Heli Vaaranen. Lähetystöjen alkuaikojen arkistot. UM:n tietohallintopäällikkö Jyrki Paloposki. Juontaja Päivi Neitiniemi.

Toimittajaa ei ohjelmassa tarvittu, sillä juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadborni sai esittää asiansa miten lystäsi ilman kiusallisia välikysymyksiä. Kuten valtamedialla myös Narbornilla suurin huoli on internetin vielä toistaiseksi melko vapaa julkaisuoikeus. Haastattelusta kävi selväksi, että olisi hyvä jos ns. äärioikeiston suut saataisiin tukittua myös netissä, sillä muuallahan se on tehty jo ajat sitten. Vaikka Narbornin päähuoli olikin "tarroja levittävässä äärioikeistossa", hän tuli pariinkin kertaan lipsauttaneeksi, että konkreettisin uhka juutalaisille tulee Lähi-idän siirtolaisista eli muslimeista. 

Toinen kerta jolloin Nadborni tuli maininneeksi siirtolaiset liittyi hänen mainitsemaan salaliittoteoriaan, jonka mukaan "juutalaiset tuovat Suomeen ja Euroopaan muslimeja". Väite on olkiukko, sillä sellaista ei ole kukaan väittänyt. Sen sijaan on totta, että Euroopassa ja Yhdysvalloissa juutalaisintellektuellit ovat olleet keskeisessä roolissa edistäessään monikultturismin ideologiaa lännessä (mutta ei tietenkään etnovaltio Israelissa). Kiistatonta on myös se, että juutalaistaustainen spekulantti George Soros on auttanut taloudellisesti kolmannen maailman vapaamatkustajia siirtymään Eurooppaan. 

Yle Radio1, maanantai 12.3.2018, Ruben Stiller,  Mitä Jeesus tekisi pakolaisille?

Jeesus kehotti tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Nyt Jeesuksen tahdon toteuttamiseen on tullut oiva mahdollisuus kun sadat turvapaikanhakijat ovat kääntyneet kristityiksi. Kääntynyt muslimi voi joutua vainotuksi, jos hänet palautetaan kotimaahan. Pitääkö turvapaikanhakijan kääntymiseen luottaa? Miten uskonnollista vakaumusta mitataan? Ruben Stillerin vieraina ovat Helsingin piispa Teemu Laajasalo, pastori Marjaana Toiviainen ja Maahanmuuttajaviraston uskontoasiantuntija Anu Karppi

Se ei ole kansallismielisten vika, jos juutalaiset käyttäyvät stereotyyppisesti. Suomessa lähes kaikki julkisuudessa työskentelevät heprealaiset toimittajat ja muut mielipidevaikuttajat ovat jonkin sortin monikultturisteja ja "suomalaisuuden epädramatisoijia". Yksi tunnetuimmista on Ruben Stiller, jolle identiteettipolitiikan kaikki muodot kelpaavat, kunhan niissä kyseenalaistetaan suomalaisuus, valkoisuus, sukupuoli, seksuaalisuus ja perhe.

Stiller on taitava indoktrinaatiossaan, sillä hän ei itse juurikaan tyrkytä mielipiteitään vaan teettää työn muille, jolloin vastuu siirtyy haastatelluille. Jo Pressiklubi ja Pyöreä pöytä -ohjelmista muistamme, kuinka Stillerin kuningasideana on valita vieraat, jotka tukevat hänen agendaansa. 

Kuten arvata saattaa, tässä radio-ohjelmassa ei ole kriittisiä opponentteja, vaan musliminvaasion puolesta saavat vaahdota täysin pidäkkeettä suomalaisvihamielisen tärähtäneistön edustajat piispa Teemu Laajasalo, rikoksista tuomittu punapappi Marjaana Toivainen ja Maahanmuuttoviraston Anu Karppi. Miksi tällaista yksiäänistä selkään taputtelua kehdataan Ylessä kutsua keskusteluksi?

Yle Radio 1, perjantaina 3.11.2017, Pahan ytimessä Jakso 2: Politiikka 

Poliittinen kenttä on kirjavoitunut, poliittinen keskustelu kärjistynyt ja vastakkainasettelu on enemmän poikkeus kuin sääntö. Mutta mikä on pahuutta politiikassa? Vai onko sitä ensinkään? 

Toimittaja Anna-Maria Talvio tutkii poliittisten peruskäsitteiden ja –ideologioiden ydintä. Vieraina jaksossa anarkisti ”Salli Sitruuna”, tutkija Oula Silvennoinen, professori Jussi Pakkasvirta, sekä nuori nainen, joka kertoo kokeneensa poliisiväkivaltaa. Käsikirjoitus, äänitys ja leikkaus Anna-Maria Talvio, äänisuunnittelu Anders Wiksten, masterointi Mikko Lohenoja. Äänimateriaali Dallapé-puistosta tekijän luvalla.

Pahuutta käsittelevän ohjelmansarjan toinen jakso oli vielä kliseisempi, mustavalkoisempi ja ideologisesti tendenssimäisempi kuin ohjelmatiedot antavat ymmärtää. Jo se, että ohjelmasarjan on toimittanut 90-luvulla kettutyttöliikkeessä vaikuttanut äärivasemmistolainen toimittaja Anna-Maria Talvio, panee hälytyskellot soimaan. Ylen Watchin hakutoiminnosta löytyy yksi osuma, jossa hän vahvistaa valheellista Yle-narraatiota mustan nuorisorikollisen Trayvon Martinin kuolemaan johtaneiden tapahtumien taustoista.

Ohjelman alussa Talvio yrittää harhauttaa kuulijaa leikkimällä tasapuolista. Hän mainitsee suhtatuvansa epäluuloisella pelolla kolmeen aatteeseen, natsismiin, fasismiin ja anarkismiin. Hänen mukaansa niihin sisältyy paljon ennakkoluuloja, mutta hän on valmis antamaan niille mahdollisuuden puolustautua. Tämä mahdollisuus suodaan vain anarkismille, jota puolustaa sujuvasanainen opiskelijapoika. Tosiasiassa lukkarinrakkautta vasemmistolaisuutta ja anarkismia kohtaan tuntevalla Taviolla ei ollut aikomustakaan kritisoida anarkismia ja sen pahuutta, vaan hän antoi "Salli Sitruunalle" mahdollisuuden esittää kaunistellun tulkinnan aatteestaan. Pahuus oli varattu vain kansallisosialismille, fasismille ja nationalismille. Sen sijaan kommunismin ja sosialismin (mkl. sosiaalidemokratia) pahuus sivuutettiin täysin; kuin se vankilassa istuva kuopus, josta ei perhejuhlissa hiiskuta sanallakaan.

Vasemmistolaisina yliopistomiehinä tunnetut Oula Silvennoinen ja Jussi Pakkasvirta liittivät puheenvuoroissaan poliittisen "pahuuden" ainoastaan fasismiin. Vaikka puhe oli politiikan pahuudesta, he eivät maininneet sanallakaan siitä, että tasa-arvoa ajavat aatteet johtavat paremmin menestyneiden demonisoimiseen ("luokkaviha") ja lopulta kansanmurhiin, joita on nähty mm. Stalinin Venäjällä, Maon Kiinassa ja Pol Potin Kamputseassa. Syy, miksi tätä politiikan kaikkein yleisintä "pahuuden" dynamiikkaa ei käsitelty ohjelmassa, kertoo toimittajan ja haastateltujen peitellystä ideologiasta.

Ohjelman loppupuolella anarkisteille annettiin lisää sympatiapisteitä, kun äärivasemmistolainen nuori nainen sai syyttää poliiseja väkivallasta Helsingin Dallapé-puistossa, jossa anarkistihuligaanien provosointi johti konfliktiin. Toimittaja Talvio ei pahemmin säästele asenteellisuuttaan tekemällä räyhävasemmistosta pahan poliisin uhreja, unohtamalla kommunismin ja samaistamalla fasismin pahuuteen. 

Toimittajan ideologisen tarkoitushakuisuuden kruunaa aivan lopussa kerrotut tarinat poliittisesta pahuudesta, jota ilmentävät MV-lehden entisen omistajan saamat syytteet ja Asema-aukion kuolemantapaus. Tällainen yksipuolinen revittely salaa sen tosiasian, että ideologisella vastapuolella on itsellään verta käsissä. Kun "edistykselliset" edistävät Euroopan ulkopuolelta tulevien laittomien siirtolaisten maahanpäästämistä, he ovat välillisesti syyllisiä näiden tekemiin murhiin ja raiskauksiin. Samalla hyväkkäät tulevat luoneeksi aiemmin tuntemattomia etnisiä konflikteja ja yhteiskunnallista eripuraa. He ovat syyllisiä myös siihen, että muukalaisten elättäminen maksaa valtiolle valtavasti rahaa, joka on nollasummapelin mukaisesti pois kantaväestön köyhiltä. Tämä on pahuutta, jossa ei niin hyvät aikeet on kivetty tie Helvettiin. 

TV 1, maanantaina 12.3.2018 klo 19:00, Historia: Kuoleman enkelin metsästys 

Josef Mengele oli pahamaineinen natsirikollinen, joka tunnettiin julmista ja tappavista ihmiskokeista. Toisen maailmansodan jälkeen hän katosi, eikä häntä laajoista etsinnöistä huolimatta löydetty. Mitä hänelle tapahtui? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi. K12 (väkivalta, ahdistus).

Kohukirjailija Timo Hännikäinen kommentoi uusinta Historia-dokumenttia julkisessa Facebook-profiilissaan:

Ylen natsipakkomielle on kyllä kummallinen. Natsi- ja keskitysleiridokumenttien määrä ylittää kevyesti kaikki kuviteltavissa olevat valistukselliset tarkoitusperät. Jos ohjelmistoa laativat pitävät, kuten oletan, natseja kaiken pahan ja tuomittavan ilmentymänä, eikö ole vähän outoa että he haluavat rypeä päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen sellaisesta kertovassa informaatiossa. Miettikääpä vertailun vuoksi, millaista olisi jos Ylen kanavilta tulisi joka päivä pari kolme dokumenttia eläinrääkkäyksestä.

ALKAAKO MEDIA ITALIAN POPULISMIVYÖRYN JÄLKEEN TUNNUSTAA TOSIASIAT?

Sosiaalisena ja kulttuurisena nuorisoliikkeenä tunnettu
Casa Pound on järjestäytynyt nyt myös puolueeksi.

Länsimaita hallitseva poliitinen nomenklatuura, johon kuuluu myös valtamedian toimittajat, ovat viime vuoden maaliskuun Hollanin parlamenttivaalien jälkeen kirjoittaneet toivekkaasti kuinka korruptoituneen järjestelmän vakautta häiritsevä populismi alkaa olla voitettu kanta. Toimittajien apparatsikki-armeija yltyi suoranaiseen hurmokseen kun vihamielisen euroelitiin juoksupoika Emmanuel Macronin kukisti toukokuun 2017 Ranskan presidentinvaaleissa toisella kierroksella Kansallisen Rintaman ehdokkaan Marine Le Penin. Valtavirran tiedotusvälineissä juhlittiin jo populismin kukistumista, vaikka todellisuudessa nykyjärjestelmän selkärankana toimiva vasemmisto romahti molemmissa vaaleissa samalla kun populistit lisäsivät suosiotaan, vaikka eivät lopulliseen voittoon vielä yltäneetkään.

Globalismia kannattava euroeliitillä meni samppanjat väärän kurkkuun jo heti syyskuun 2017 Saksan liittopäivävaaleissa ja lokakuun Itävallan parlamenttivaaleissa, joissa populistit saavuttivat maiden historian suurimmat voittonsa. Viimeksi globalistien tuskaa on lisännyt Italian tuoreet parlamenttivaalit, joissa voittivat sekä EU-vastainen vasemmistopopulistinen Viiden tähden liike ja keskustaoikeistolaiseen koalitio, jonka johtavaksi puolueeksi nousi maahanmuuttovastainen Lega Nord. Näissäkin vaaleissa suurimpana trendinä oli perinteisten vasemmistopuoluiden totaalinen romahdus. EU-nomenklatuuran ainoa lohtu lienee se, että lupaavista ennusteista huolimatta nuoren sukupolven dynaamista fascismia ajava Casa Pound ei ylittänyt tarvittavaa kolmen prosentin kannatusta saadakseen parlamenttipaikkoja.

Viimeiset vaalit Saksassa, Itävallassa ja Italiassa todistavat kiistatta, että kansalaisten tyytytmättömyyttä kanavoiva populismi ei ole kadonnut minnekään. Jopa valtamediassa on alettu tunnustaa, että populismia synnyttävät ongelmat kuten kehitysmaiden massainvaasio ovat todellisia huolen aiheita eivät ne katoa sillä, että niistä vaietaan tai niistä keskustelua haluavat demonisoidaan. Hidasliikkeisen Ylen pahamaineinen EU-politrukki Sampo Vaarakallio on pannut vihdoin lusikan kauniiseen käteensä ja tunnustaa tosiasiat uunituoreessa kirjoituksessaan Analyysi: Euroopan puoluerakenne rytisee – Saksa takertuu vaihtoehdottomuuteen, Italiasta tulee populismin koekenttä. 

Vielä vuosi sitten Vaarakallion äänensävy oli täysin toinen kun Hollannin Geert Wildersin johtama suosittu maahanmuuttovastainen Vapauspuolue ei yltänyt maan suurimmaksi puolueeksi, vaikka kasvattikin merkittävästi suosiotaan. Vuosi Hollannin vaalien jälkeen on tehnyt Vaarakalliosta nöyremmän ja rehellisemmän, mikä on aika ainutlaatuista Ylen toimittajakunnassa:

Harjoitetulle politiikalle ei ole ollut tarjolla vaihtoehtoa. Kunnes populististen liikkeiden yksinkertainen sanoma muutti poliittisen pelin. Pitkin Eurooppaa kasvaneet populistiliikkeet ovat nähneet vaihtoehdottomuudessa missionsa. Tyytymättömien kriittinen massa on ollut populismin kasvualusta. Tyytymättömyyden taustalla on laaja eurooppalainen työttömyys ja sosiaaliset ongelmat.

Vaarakallion analyysi populismista on erilainen kuin ennen. Enää hän ei pidä populismia pelkkänä pahantahtoisten kansankiihottajien ja rasistien manipulaationa, jossa hyväuskoista kansaa johdetaan harhaan. On virkistävää huomata, että Ylen toimittaja tunnustaa kerrankin populismin todelliset syyt kuten työttömyyden ja ja sosiaaliset ongelmat. Nyt myös maahanmuuton, joskin pitkin hampain:

Etenkin oikeistopopulistisissa liikkeissä tähän on sitten kytketty maahanmuuton todelliset tai kuvitellut ongelmat sekä poliittisen ja taloudellisen korruption todennetut tai todentamattomat tapaukset. Tarjottua pakettia pitää ideologisesti kasassa äärikansallismielisyys.

Vaikka analyysi sisältää tutut kaunat Puolaa ja Unkaria kohtaan ja väitteen, että toisin kuin Itä-Euroopassa läntisessä järjestelmässä tiedonvälineet ja oikeuslaitokset ovat aidosti riippumattomia, sisältää se yllättävän paljon huomioita, joita liberaalimedia ei tohdi sanoa ääneen. Varsinkin jutun loppukaneetti on yllättävän rehellinen :

Vinkkinä maltilliselle oikeistolle ja demareille Euroopassa, jos molemmat ovat uppoamassa, kannattaako pitää toisesta kiinni tekemättä mitään?

                                                           *********************

TV1,  sunnuntai 11.3.2018 klo 18:45, Arto Nyberg

Suorassa lähetyksessä haastateltavina professori Alf Rehn, työharjoittelusta muotinäytösmalliksi löydetty Zakarie Ali ja laulaja-lauluntekijä Kanerva Pasanen. HD

Aina jos media sattuu suurella vaivalla suurennuslasin avulla löytämään somaleista jotain myönteistä kerrotavaa, tämä tilaisuus myös käytetään. Tällä kertaa maamme viralliseksi huippuosaavaksi somaliksi on julistettu "kansainvälinen malli" Zakarie Ali. 

On vaikea kuvitella miten Suomi onkaan tullut toimeen ilman näin arvokasta kultamunaa. Asiasta kertoo tarkemmin MV-lehti jutussaan Suomalaismies Ali on nostamassa Suomea maailmankartalle.

TV1, sunnuntai 11.3.2018 klo 23:55, USA ja rotusodan uhka 

Yhdysvalloissa rotujen välinen vihanpito kasvaa: Ku Klux Klan kerää kannatusta ja afroamerikkalaisten liike Black Liberation Movement vahvistuu. Se valmistautuu puolustamaan omiaan, joista moni ei luota poliisiin. T: BBC. (U) HD Äänitekstitys: suomi. K12

Yle Watch kirjoitti viime syyskuussa kaiken tarpeellisen tästä uusintana tulevasta propgandarainasta. Sieltä ohjelman sisällön tiivistävä lainaus:

Amerikan rotukysymykseen perehtymättömille demarieläkeläisille ohjelman vasemmistoliberaali narraatio uppoaa kuin veitsi vanhaan ihmiseen, koska tarinan toista puolta ei kerrota. Sen sijaan vasemmistoaktivistit tietävät varsin tarkkaan, että mustat tappavat toisiaan, poliiseja ja tavallisia valkoisia enemmän kuin ketkään muut Amerikassa, mutta he ovat varmasti helpottuneen tyytyväisiä kun näitä tosiasioita ei edelleenkään tuotu esille. Nimittäin niiden kertominen romuttaisi vasemmistoliberaalien vaivoin rakentaman hallitsevan myytin, jonka mukaan mustia vainotaan syyttä silkasta rasismista, johon nämä sitten reagoivat epäsosiaalisella käyttäytymisellä. Vasemistoliberaaleille on mahdotonta hyväksyä sitä, että laillisuutta ja järjestystä puolustava yhteiskunta ainoastaan reagoi mustien kulttuuriin kuuluvaan macho-väkivaltaan, rotuylpeyteen ja huumerikollisuuteen.