YLE RIKKOO LAKIA - LÄHETTÄÄ HOMOPORNOA LIIAN AIKAISIN ILLALLA

Yle valistaa pikkupilttejä ennen iltaunia kahden homon,
Genet'n ja Fassbinderin yhteisulostuksella Querrelle.

Yle Teema Keskiviikko 29.6.2016, klo 22:10 Querelle (K16) 

Rainer Werner Fassbinderin viimeiseksi jäänyt ohjaus perustuu Jean Genet'n romaaniin. Brad Davisin esittämä merisotilas Querelle saapuu Brestin syntiseen satamakaupunkiin ja panee paikat sekaisin. HD Äänitekstitys: suomi. K16 (väkivalta, seksi).


Helsinki Priden viralliseksi mediakummiksi ryhtynyt Yle esittää tänään Homoteema-kanavallaan graafista homopornoa sisältävän eurooppalaisen K-18 "taide-elokuvan" jo klo 22.10, vaikka kuvaohjelmalain mukaan sen saisi esittää lastensuojelun vuoksi vasta kello 23 jälkeen. Myöhäisen lähetysajan mukaisesti on toimittu mm. normaalia heteroseksiä sisältävien taidepornoelokuvien kuten Aistien valtakunta (ohj. Nagisa Oshima, 1976) ja Nympomaniac 1 & II (ohj. Lars von Trier, 2013) kohdalla.

Tällä kertaa Ylen homoemorinki on kiertänyt lakia antamalla Rainer Werner Fassbinderin ohjaamalle Querrelle-elokuvalle K-16 luokituksen. Elokuvan aikaisesta esittämisajankohdasta nousi Iltalehdessä tänään uutinen, sillä selvästi K-18 kategoriaan kuuluva elokuva esitetään hyvissä ajoin ennen klo 23. Tuttuun tapaansa Yle ei ole kertonut netti- ja uutisivuillaan mitään itseensä kohdistuneesta syytteestä. Asia ei ole aivan vähäpätöinen, sillä Iltalehti tietää kertoa että:

Homoerotiikan klassikko on luokiteltu virallisesti alle 18-vuotiailta kielletyksi. Siksi sitä saisi esittää vasta kello 23 jälkeen. Kaikki perustuu kuvaohjelmalakiin, jonka tarkoituksena on suojella lapsia mahdollisesti kehitykselle haitalliselta sisällöltä. Ikärajat ovat sitovia eivätkä ne ole vain suosituksia. - Taustalla ovat lasten oikeudet ja lastensuojelulliset kysymykset. Kaikki perustuu tieteellisiin tutkimuksiin sekä asiantuntijoidemme pitkään työkokemukseen, sekä tietysti lakiin, joka on kaikille sama, erityisasiantuntija Leena Karjalainen tarkentaa Iltalehdelle.

Kuvaohjelmalaki on tuskin Ylen ohjelmatoimitukselle tuntematon, mutta luultavasti tässä on päätetty koittaa kepillä jäätä ja esittää homoilupropagandaa kesälomilla oleville perheen pikku pilteille ennen nukkumaanmenoaikaa. Vastaavanlaisia "lipsahduksia" on sattunut aiemminkin, tunnetuimpana tapaus 1990-luvulta, jolloin Yle esitti iltakuudelta televisiossa ohjelman Tom of Finlandin homopornokuvista heti lasten ohjelmien jälkeen.

Jotain on silti muuttunut verrattuna 1990-lukuun. Ennen sopivuuden rajoja etsi ja rikkoi yhteiskunnan ruohonjuuritason haastajat, nyt säädyttömyyden rajoja tyrkytetään valtiollisesta instituutiosta käsin. Tämä johtuu siitä, että Ylen ovat miehittäneet ja naisittaneet länsimaisen kulttuurin alasajoa hekumoivat uusmarxilaiset. Gramscilainen marssi läpi insituutioiden, toisin sanoen uussosialistien hegemonia, tulee tänään lihaksi (jo) klo 22.10.

ALA-ARVOISEN HEIKKOA ELI YLE TEEMA ON TODELLA GAY

"Mitä välii, ei se oo sulta pois! Ihan tavallisia
kansalaisia kuten muutkin - käyvät töissä,
ruoka-kaupassa ja katsovat telkkaria."

2010-luvun aikana Yleisradio on tehnyt Helsinki Pride -viikosta koko maan virallisen homotapahtuman, jota juhlitaan erityisesti Teema-kavavalla päivittäin. Suuren yleisön reaktoiden pelossa Yle ei ole tietenkään rohjennut antaa virallista tunnustusta tapahtuman LGBT-ideologialle, vaan mediajätin sisällä toimiva homomafia on edennyt asiassa vaivihkaisesti. 

Tosin nälkä on kasvanut syödessä, joka näkyy homorummutuksen (ilman ironiaa) kiihtymisenä vuosi vuodelta. Jopa epäilevät kansalaiset ovat alkaneet pitää tuota monotonista propagandaa normaalina asiantilana, sillä onhan kyse sentään virallisen instituution veronmaksajia palvelevasta "tiedonvälityksestä". Siksi homokulttuurin sisään olennaisesti kuuluvat negatiiviset ilmiöt kuten alkoholismi, itsemurhat, pedofilia ja sukupuolitaudit on siivottu julkisuudesta pois. Vastaavasti ulospäin näkyvät häiritsevät piirteet kuten aktit puistoissa ja jopa paraatissa lasten silmien edessä pyritään kääntämään niin, että vika on vain ahdasmielisissä, jotka eivät kykene iloitsemaan tällaisesta edistyksellisestä käyttäytymisestä. (Jopa eräät sukupuolisesti poikkeavat suomalaiset pitävät homojen alakultuuria esittelevää Pride-kulkuetta pelkästään kielteisenä ilmiönä.)

On irvokasta, että homoyhteisö kutsuu tapahtumiaan Ylpeydeksi (Pride), vaikka perversiot eivät muutu kenenkään silmissä ylpeydenaiheeksi sillä, että niitä julistetaan avoimesti koko skenen voimalla. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka viimeisen vuosikymmen aikana mukaan on saatu haalittua kulttuurimaxilaisia heteroita lisäämään tapahtuman sosiaalista hyväksyntää. Saattaa tietenkin olla, että pridemarssit kohottavat osallistujien itsetuntoa, mutta se on osallistujille yhtä valheellista kuin jos raiskaajat alkaisivat pitää halujaan ylpeilemisen aiheena. Lisäksi avoimesti pervoseksuaalisuuttaan esittelevät marssijat yrittävät väkinäisellä elämänilollaan peittää sen tosiasian, että homokulttuuri ja koko LGBT-liike ylipäätään ovat kuoleman kultti, geneettinen umpikuja. Elämää nähneet ihmiset ovat aina tietäneet kertoa, että he eivät ole tavanneet ensimmäistäkään homoa, joka on lähestynyt kuolemaa hyvällä omallatunnolla. Homot ja liberaalit homoemot tietenkin tuomitsevat tällaiset näkemykset suoralta kädeltä ja haluaisivat jopa kriminalisoida ne, mutta mitkään sananvapauden loukkaukset eivät tee tyhjiksi homoyhteisön ongelmia, joista Yle kiillotetun julkisivun takaa haluaa vaieta.

Tänään esitettävät homo-ohjelmat ovat sitä tuttua ideologisesti oikeappista tarinaa, jossa LGBT-väki nähdään joko pelkkinä uhreina tai sitten ylimaallisen upeina ihmisinä, joita muiden pitää katsoa ylöspäin:


Yle Teema, Tiistai 28.6.2016 klo 21:00, Our Gay Wedding -musikaali  

Prix Italia -palkittu ohjelma: säveltäjä Benjamin Till ja näyttelijä/laulaja Nathan Taylor toteuttivat omat häänsä ja vieläpä musikaalin muodossa heti kun laki salli samaa sukupuolta olevien avioliiton v. 2014. HD Äänitekstitys: suomi.


Yle Teema,Tiistai 28.6.2016 klo 21:50, Elävä arkisto: Pride  

Arkisto-ohjelmien esittely. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle Teema Tiistai 28.6.2016 klo 21:52, Arkistovieraana: Yazka Love (2016)

Transsukupuolinen raakakakkuyrittäjä ja terveysanalyytikko Yazka Love on puhunut kauan seksuaali- ja identiteettivähemmistöjen oikeuksien puolesta. Ohjelmassa hän kertoo omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle Teema,Tiistai 28.6.2016 klo 22:07, Kielletty kaupunki (1991) 

Keskustelu, jonka aiheena piti olla homoerotiikka. Mukana Hannu Tapani Klami, Kinky Clubin perustaja Yazka, Setan sosiaalisihteeri Ari Saukkonen, kansanedustaja Hannu Suhonen ja apulaisprofessori Martti Grönfors. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.


Yle Teema Tiistai 28.6.2016 klo 23:00, Päivä miehenä  

Taiteilija Diane Torr pitää Drag king -työpajoja, joissa naiset pääsevät tutkimaan sukupuoliroolejaan. Dokumentti seuraa kahdeksan työpajaan osallistuvan saksalaisnaisen muodonmuutosta mieheksi. Äänitekstitys: suomi. K7 (seksi).


Yle TV2, Tiistai 28.6.2016 klo 14:40, Kioski: Rakelin kuplassa  

Elokuvissa ja teatterissa mieskeskeisyys on edelleen tosiasia. Rakelin kuplassa tasa-arvoa pohtivat fiktion ammattilaiset. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi

Yle TV2, Tiistai 28.6.2016 klo 15:10, Stella Mwangin tie tähtiin 

Kenialaissyntyinen Stella Mwangi voitti Norjan Euroviisut vuonna 2011 kappaleella "Haba Haba". Stellan tie iskelmätaivaalle ei ole silti ollut helppo. Nuori nainen on kuitenkin päättänyt päästä pitkälle urallaan. (U) Äänitekstitys: suomi.


Yle TV2, Tiistai 28.6.2016 klo 18:45, Lesbot 

4/11. Matilda matkustaa isoäitinsä luo kotikuntaansa Fagerstaan ja saattaa pubikäynnillä itsensä vaaraan. Rebecka toivoo saavansa lapsia vaimonsa kanssa. Karolina tapaa äitinsä. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.


Yle TV2, Tiistai 28.6.2016 klo 22:00, Tuhkimotarinoita - Tyttöjen ilta  

Seksiin palasi pelon sijaan nautinto. Mikä muu muuttui, kun Minna erosi lestadiolaisyhteisöstä? Palataan jakson tunnelmiin yhdessä ystävien kanssa, keskustellaan ja kuullaan mitä Minnalle kuuluu tänään! (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi

YLESSÄ PUNAVIHREÄ HEGEMONIA ON TOTAALISTA

Viimeisten eduskuntavaalien perusteella kansasta vain noin 15 prosenttia on punavihreitä (Vihreät + Vasemmistoliitto), mutta kaikista journalismin opiskelijoista ja toimittajista heitä on 75 prosenttia. Tällaiseen johtopäätökseen päätyi opiskelijatilastoja tutkinut tiedetoimittaja Marko Hamilo artikkelissaan  Nyt se on tutkittu: journalismiyliopistot läpikotaisin punavihreitä. Asiasta kertoi aikaisemmin tässä kuussa myös Yle Watch.

Demokratian kannalta on ongelmallista, että demokratiasta eniten meuhkaavat 15 prosenttia saavat määrätä kansalaisille millaiselta maailma näyttää ja ennen kaikkea miltä sen pitäisi näyttää. Punavihreiden silmiinpistävä asema tiedotusvälineissä, varsinkin Ylessä, ei olisi ongelma, mikäli heidän näkemyksensä heijastelisivat kansan syvien rivien tahtoa. Näinhän ei nyt ole, jonka vuoksi voidaan täysin perustellusti puhua pienen vaikutusvaltaisen vähemmistön tiedotusdikatuurista, jolla ei ole kansan enemmistön antamaa legitimiteettiä.

Tämä epäoikeutettu, kansalaisten maailmakuvan muokkaamiseen tähtäävä vallankäyttö, näkyy päivittäin Yleisradion ohjelmapolitiikassa, jossa vähemmistöjen friikkiarvot ja sosialismilta lemuava kansallismielisyyden vastaisuus ovat mediajätissä valtavirtaa. Tarvitsee vain katsoa ja kuunnella Ylen tämän päivän ohjelmatarjontaa:


Yle Radio 1, 27.6.2016 klo 10.05. Roman Schatzin Maamme-kirja Suomalaiset SS-miehet

Toisen maailmansodan aikana Saksan SS-joukoissa palveli 1400 suomalaista sotilasta. Yksi heistä oli Aarne Kähärä, joka lähti 16-vuotiaana Saksaan SS-koulutukseen. Kähärä päätyi taistelemaan Kaukasuksen rintamalle ja hän ehti vielä jatkosodan loppuvaiheisiin Kannakselle. Mitä kaikkea Suomen ja Saksan välinen aseveljeys käytännössä tarkoitti ja millainen oli suomalaissotilaiden kohtalo Saksan armeijassa? Miksi nuoret miehet hakeutuivat vieraan valtakunnan armeijaan? Kuinka SS-miehiin suhtauduttiin sodan jälkeen? Roman Schatzin vieraina ovat SS-veteraani Aarne Kähärä ja historiantutkija Oula Silvennoinen.

Linkki ohjelmaan.

Jälleen kerran saimme kuulla punertavan historiatutkijan Oula Silvennoisen eksoottisia tulkintoja suomalaisten ja saksalaisten poliittisista suhteista toisen maailmansodan aikana. Hän on Ylelle juuri sopiva mies antamaan tähän päivään sopivia vastauksia.


Yle Radio 1, 27.6.2016 klo 12.05. Sananvapauden sankarit 4/4: Erkki Vala

Sananvapauden sankarit -sarjan viimeisessä osassa tutustutaan 1920- ja 30-luvuilla vaikuttaneeseen toimittajaan ja kirjailijaan Erkki Valaan. Vala perusti uudelleen vuonna 1932 Tulenkantajat-lehden taistellakseen nousevaa fasismia vastaan ja puolustaen sananvapautta, ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Kuka oikeastaan oli tämä muiden tulenkantajien varjoon jäänyt mies, runoilija Katri Valan pikkuveli? Toimittajana Harri Alanne.

Linkki ohjelmaan.

Neliosaisessa ohjelmasarjassa sananvapauden sankareiksi on nostettu vain liberaalit ja vasemmistolaiset vaikuttajat, vaikka siinä olisi hyvin voitu käsitellä esimerkiksi Kokoomuksen kansanedustaja Tuure Junnilaa (1910–1999), joka oli 1970-luvulla niitä harvoja, jotka uskalsivat julkisesti vastustaa presidentti Kekkosen suomettunutta matelupolitiikkaa ja taistolaisten kulttuuriterroria. Kulttuurimarxilaista mädätystä enteilleen Erkki Valan nostaminen kansakunnan kaapin päälle kertoo pitkälti siitä, missä Ylen sympatiat todellisuudessa lepäävät.

Yle on kovaa vauhtia leipomassa historiantutkija Oula Silvennoisesta mielipideauttomaattia suomalaisesta äärioikeistosta, sillä häntä haastateltiin myös tässä ohjelmassa moneen otteeseen. Jo heti alussa tämä kriittisen teorian (kulttuurmarxismin metodi) innokas käyttäjä teki historiapolitiikkaa, kun hän yhdisti mielikuvituksettoman vasemmistoretoriikan mukaisesti 1930-luvun fasismin nykyisen kansainvaelluksen vastustamiseen. Silvennoisen tulkinta fasismista oli ohjelmassa muutenkin perin omituinen, sillä hän kutsui Akateemista Karjala-Seuraa yksiselitteisesti fasistiseksi. Ei jatkoon.

Yle Radio 1, 27.6.2016 klo 12.05, Kultakuume: Laiton graffiti taistelee sortoa vastaan

Linkki ohjelmaan.

Graffiteilla sortoa vastaan ja kaupunkilaisten viihtymiseksi. Grafia-lehti on visuaalisen viestinnän äänenkannattaja.

Laiton graffiti taistelee sortoa vastaan. Espanjassa laiton graffiti nostaa esiin yhteiskunnallisia ongelmia. Jonna Tolonen käveli Madridissa satoja kilometrejä ja valokuvasi tuhansia graffiteja. Aineistosta syntyi Suomen ensimmäinen väitöstutkimus, jonka aiheena on laiton graffiti. Madridissa graffiteilla on usein poliittinen sanoma. Graffitien avulla on kampanjoitu esimerkiksi aborttilain uudistusta vastaan ja tehty näkyväksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Suomessa graffitit ovat vähemmän poliittisia, mutta ne herättävät kysymyksiä siitä, kenen ääni saa kuulua julkisessa tilassa. Toimittaja Jari Tamminen on tarkastellut laittomia graffiteja "kulttuurisen häirinnän" näkökulmasta.

Helsinkiläistä Ma­ke Your Mark Gal­le­rya pyö­rit­tä­vä graf­fi­ti­te­ki­jä Umut Kiu­kas vastaa puhelimeen Ranskasta ja kertoo kokemuksiaan graffitien laittomuudesta ja laillisuudesta. Pääkallo ja Jim Morrison talon seinässä. Keravan keskustassa pääkallot, junat, erilaiset naishahmot ja jimmorrisonit ovat vallanneet keskustan purettavien rakennusten seinät. Graffitit- ja katutaidetyöt ovat osa Purkutaide-projektia, joka levittäytyy tänä kesänä Keravan keskustaan. Kultakuume kuulostelee asiasta Purkutaide-projektin koordinaattori Jouni Väänäseltä ja graffiteihin perehtyneeltä arkkitehti Tuomas Siitoselta.

Kultakuume esittelee myös ensimmäisen tämän vuoden Tanssiva karhu –palkinnon ehdokkaista. Kultakuumeen juontaa Niina Mäkeläinen.

Kulttuurihomojen lempiohjelma radiossa lienee Kultakuume, joka tarjosi tänään juuri niin vasemmistomarginaalista tavaraa kuin siltä saattoi odottaa. Yliopiston humanistiset tiedekunnat ovat jo pitkään olleet jälkimarxilaisuuden  saastuttamia, josta Kultakuume antoi valaisevan esimerkin: Jonna Tolonen on tehnyt laittomista, poliittisista graffiteista väitöskirjan.

Kun yhteiskuntatieteilijä alkaa puhua poliittisuudesta ja yhteiskunnallisuudesta, on aika poistaa varmistin, sillä ne tarkoittavat 100-prosentin varmuudella vasemmistolaista politiikkaa, ja vieläpä sen kaikkein rappeutuneinta muotoa, jota edustavat marginaaliset identiteettipolitiikat ja itsekkäät "mulla on oikeus" -vaatimukset. Vasemmistolaista feministi Jonna Tolosta komppasi toinen punahyväkäs, Voima-lehdessä vaikuttava Jari Tamminen, joka korosti yksittäisten ihmisten ja vähemmistön oikeutta tehdä graffitteja enemmiston näkemyksistä piittaamatta. Toisin sanoen ohjelmassa oltiin vapaan kasvatuksen lellimien aikuisten lasten toiveiden ja halujen äärellä. On vaikea sanoa, pitäisikö jutustelevan lukeneiston puheista ärsyyntyä vai huvittua, sen verran irrallaan näiden syöttiläiden huolet ovat tavallisten ihmisten arjesta.


Yle Radio 1, 27.6.2016 klo 17.40, Kesäkeiton syvin olemus: Porkkana – ase natseja ja paholaista vastaan?

Porkkanan naatit toimivat 1700-luvulla muotitietoisten hatun koristeina. Porkkanasta on kuitenkin moneen: porkkanalla on torjuttu tauteja, paholaista ja jopa natseja. Porkkanan jäljillä on toimittaja Kaisa Pulakka. Lukijana on Pietari Kylmälä.

Linkki ohjelmaan.

Aiva, aiva....natsitpa hyvinkin.


Yle TV1, 27.6.2016 klo 15:50, Minun totuuteni: Cecilia Uddén

4/8. Kahdesti suurella journalistipalkinnolla palkittu Ruotsin yleisradion ulkomaantoimittaja Cecilia Uddén on työskennellyt 20 vuoden ajan varsinkin Lähi-idässä. Hänen raporttinsa herättävät usein vahvoja tunteita. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.

Linkki ohjelmaan.

Koittakaapa katsoa edes 5 minuuttia voimaantuneen ruotsalaisnaistoimittajan puhetta itsestä ja maailmasta. Cecilia Uddén on tosiaan juuri se tyyppi, joka ei ryhtynyt toimittajaksi kertoakseen maailman tapahtumista totuuden, vaan ajaakseen punaliberaalia poliittista agendaansa. Epäilemättä Ruotsi on "moraalinen suurvalta" ja se myötä myös tuleva Afrikka, koska siellä mediassa ovat äänessä Cecilia Uddénin kaltaiset huumorintajuttomat sosialistiset feministitantat. Haastattelussa Uddén mm. totesi, että jopa Egyptissä sota terrorismia vastaan edustaa "vastenmielistä isänmaallisuutta". Kunnon vasemmistolaisen tapaan hän löysi vikaa vain länsimaisista ihmisistä, mutta suurinta inhoa hän tunsi Yhdysvaltoja kohtaan. Näitähän katsoo kuin avointa kirjaa.

Yle TV1. 27.6.2016 klo 19:00, Historia: Syväluotauksessa Omaha Beach  

Tutustutaan lähemmin Normandian maihinnousuun Omaha Beachillä Vierville-sur-Merissä viimeisimmän 3D-kuvannus- ja lasertekniikan avulla, silminnäkijäkokemuksia unohtamatta. Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

Jonkun pitäisi ilmoittaa Ylen Historia-ohjelmahankkijoille, että toinen maailmansota päättyi jo 71 vuotta sitten.

Yle TV1, 27.6.2016 klo 21:00, A-studio 
 
Britannia teki päätöksensä, mitä seuraavaksi? Juontajana Jan Andersson. #yleastudio HD

Auts! Luvassa kovaa peppukipuilua! Studiossa itkemässä mm. EU-uskovaiset Pertti Salolainen  ja Miapetra Kumpula-Natri.

Yle TV1, 27.6.2016 klo 21:30, Dokumenttiprojekti: Naisen osa 

Kaksi Irinaa, Marge ja Svetlana tulivat Suomeen muuttaakseen elämänsä kulun. Naisen osa katsoo maailmaa ja miehiä näiden naisten silmin. Se on elokuva rajaseudusta, selviytymisestä, rakkaudestakin. O: Kati Juurus. (U) HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.


Yle TV1, 27.6.2016 klo 23:35, Kotikylä (12) 

Kausi 1, 6/6. Kylä puuha muistomerkkiä kaatuneille, mutta yksi nimi on joukosta poissa. Aseistakieltäytyjä-opettaja kotiutuu kaikkien halveksimana. Samalla paha vitsaus saapuu kylään. Koituuko tästä mitään hyvää? (U) HD Äänitekstitys: suomi. K7 (ahdistus).


Yle Teema, 27.6.2016 klo 21:00, Elämä kiinalaisessa kaapissa

Shanghain ilmapiiri antaa tilaa homoille, mutta Kiinan maaseudulla heitä ei hyväksytä. Palkitussa dokumentissa kiinalaiset Andy ja Cherry etsivät ratkaisua seksuaalisuutensa ja perheidensä vaatimusten välillä. HD Äänitekstitys: suomi.

Helsingin Shemale Shame eli "Pride"-viikko alkoi tänään, ja tottahan toki se näkyy ja kuuluu myös Ylessä. Onhan koko joukko kanavan toimittajia sattuneesta syystä mm. Setan jäseniä, Die Rote Tarjan hengessä.

Yle Fem, 27.6.2016 klo 19:45, Aktivismin aika 

Sarja alkaa, 1/8. Voiko aktivismi tehdä elämästä merkityksellistä? Julieta Cederlöf alkoi protestoida lukionsa natsihenkisiä töhryjä vastaan. Hän huomasi, että taistelu rasismia vastaan teki hänen olonsa hyväksi. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: ruotsi.

Linkki ohjelmaan.

Huh huh, mitähän marxilaista hivutusta tämäkin sarja tuo tullessaan, kun jo heti ensimmäisessä jaksossa glorifioidaan korruptoineen järjestelmän kympin tyttöä. Värilliselle Cederlöfille on tietenkin edullista vastustaa ruotsalaisten etnosentrisyyttä, sillä hyödyttäähän se rasistisesti hänen omaa etnistä viiteryhmäänsä. "Rasismin vastainen" taistelu on peli, jossa valkoiset voivat vain hävitä, sillä hyökkäys kohdistuu ainoastaan valkoisiin samalla kun muut etniteetit saavat ylpeästi vaalia omaa geeniperimäänsä ja kulttuuriaan.

Punaliberaalit ja vasemmisto ymmärtävät, että sanoilla voi hallita, sillä eiväthän he muuten käyttäisi totuutta vääristeleviä eli poliittisesti korrekteja termejä kuten aktivisti. Punabandiittien, vetelehtevien vasemmistoretkujen ja katuhuligaanien kutsuminen "aktivisteiksi" on kieltämättä taitavaa valkopesua, jolla Systeemi luo suurelle yleisöllle myönteistä kuvaa sille hyödyllisistä idiooteista.

BREXIT - VOI SITÄ YLEN PEPPUKIPUILUN MÄÄRÄÄ

Ylen toimittaja Brexit-vaalituloksen jälkeen.

Viime torstaina Britanniassa pidetty neuvoa-antava kansanäänestys EU:sta eroamisesta on aiheuttanut poliittiselle eliitille ja valtamedialle valtavaa peppukipuilua, jonka seuraaminen on ollut suuri nautinto kansakuntien Eurooppaa kannattaville kansalaisille. Ylen verkkosivujen juttu Britit valitsivat Brexitin, mutta mitä se tarkoittaa? – tässä kaikki analyysimme vyöryttää silmien eteen Yleiradion toimittajien ja avustajien tuskaista itkua epämieluisasta vaalituloksesta. Huvittavimmat rutinat kuullaan itkijänaisilta:

Maria Stenroos ja Petri Raivio arvioivat Brysselistä, että äänestystulos vie Britannian kohti tuntematonta, koska siitä on tulossa ensimmäinen maa, joka eroaa Euroopan unionista. Samalla EU:n kriisi syvenee. 

Maria Stenroos kirjoittaa kommentissaan, että brittien kansanäänestys kertoo Euroopan unionin epäonnistumisesta. Brysselissä ja Euroopan pääkaupungeissa pelätään, että monet voivat menettää uskonsa EU:hun. 

Minna Pye kirjoittaa Lontoosta, että Britit näpäyttivät Euroopan unionia ja eliittiä. Pyen mukaan kansanäänestyksessä ei ollut kyse pelkästään EU:sta. Kyseessä oli myös globalisaation kuristamien raivon ja turhautumisen ilmaus eliittiä kohtaan.

Toimittaja Johanna Kippo kitisee puolestaan jutussaan Britanniassa ulkomaalaisia ja muslimeja kehotettu pakkaamaan laukkunsa – rasistisista hyökkäyksistä raportoitu, että heti vaalituloksen jälkeen saarivaltio on täyttynyt valtavalla rasismin aallolla. Ja mitähän kauheuksia siellä on sitten tapahtunut? Joku pakistanilainen yrittäjä Walesissa oli lukenut oikein Twitteriä, jossa joku oli kehottanut ulkomaalaisia pakkaamaan tavaransa ja muuttamaan takaisin kotimaahansa. Onhan tämä aivan pöyristyttävän äimistyttävää rasistista väkivaltaa, että oikein virtuaalimaailman Twitterissä joku on kirjoittanut tällaista! Se on kriisiterapian paikka koko pakistanilaisyhteisölle kuin myös Ylen toimittajille. Kuinka he oikein selviävät moisesta mikroaggressiosta? 

BREXIT ÄRSYTTÄÄ JA PELOTTAA EU-MIELISTÄ YLEÄ.

Britannia äänestää EU:sta eroamisesta 23.6.2016

TV1, 22.6.2016 klo 21:05, A-studio Yle 

Miksi EU ei enää innosta? Miten Eurooppaa muuttuu brittien Brexit-kapinan jälkeen? Juontajana Johanna Vesikallio. #yleastudio klo 21.05 HD


Harva mediaa seuraava suomalainen on viimeisen kuukauden aikana voinut välttää Ylen massiivista kampanjaa Britannian EU:ssa säilymisen puolesta. Brexit-vaalikampanjasta tiedottaminen muistuttaa yksipuolisessa propagandassaan Yhdysvaltain tulevia presidentinvaaleja, joissa Yle on keskittänyt huomion lähes pelkästään Donald Trumpiin ja hänen asiayhteyksistä irrotettuihin lausuntoihin, joita moraalista närkästystä teeskentelevät liberaalitoimittajat kutsuvat "möläytyksiksi". Yleä on turha syyttää yksin näistä talmudistisista bolsuretkistä, sillä globaalit mediat kaikkialla Lännessä ovat Brexitiä ja Trumpia vastaan.

Erityisen huvittavaa on syrjäisen Suomen valtamedian peppukipuilu Britannian EU-vastaisuudesta ja Donald Trumpin kansansuosioista. Valtamediat eivät ole julkaiseet tiettävästi ainuttakaan uutisartikkelia, jossa suhtauduttaisiin ehdottoman myönteisesti Britannian EU eroon, mutta unioniin jäämisen puolesta suomalaisia (sic) on sitä vastoin pyritty vakuuttelemaan kaikin keinoin. Kampanjan tulivoima on keskitetty jatkuvasti toistettuun kysymykseen, miten EU-ero vaikuttaisi siihen pyhimpään eli vientiteollisuuteen kuten Yle jutussaan Näin Brexit iskisi heti suomalaisyrityksiin: ”Sillä on tietysti vaikutusta”. 

Lähes kaikki Ylen Brexit-vastainen tiedottaminen keskittyy sivilisaatiomme pyhään lehmään talouteen, jonka alttarille globaalielitiille työskentelevät pikkupelurimme haluavat uhrata kansan itsemääräämisoikeuden ja massamaahanmuutolla koko kansan geneettis-kulttuurisen olemassaolon. Verrattuna Brexitin taloudelliseen seurauksiin, Suomessa ei ole juurikaan korostettu sitä, että britit haluavat lopettaa rajattoman maahanmuuton, jota EU:ssa pysyminen jatkaisi loputtomiin. Suomalaistoimittajat ovat horisseet kuin yhdestä suusta mantraa, että "Britannia tarvitsee maahanmuuttajia", mutta eivät ole valmiita kertomaan edes brittien suulla kuinka monta sosiaalietuuksien perässä tulevaa huippuosaajaa "tarvitaan" lisää, 15 miljoonaa vai riittäsikö jo 100 miljoonaa? Entä sen jälkeen?

Suomalaistoimittajien sokea globalismi ja EU-fanatismi näyttää tragikoomiselta, sillä vaikka kaikki äänestysikäiset suomalaiset saataisiin aivopestyä EU-Eurostoliiton puolelle, suomalaiset eivät voi edelleenkään äänestää Britannian Brexit-vaaleissa. Joten miksi kiukutella turhaan asiasta johon ei voi vaikuttaa? Yhteisellä tasajalkahyppelyllään toimittajat vain paljastavat kenen puolella he ovat EU-kysymyksessä, mikä on eliitin lakeijoiden kannalta valtavan tyhmää kun EU-erosta aletaan ennen pitkää keskustella myös täällä. Pahimmillaan tämä kansaa halveksuva asenne näkyy artikkelissa Kansanäänestykset demokratian perverssi muoto" – Brexit aiheena A-studion Haloo Eurooppa -keskustelussa.

Ylen verkkosivujen Brexit-uutisartikkelit kertovat paljon siitä, mitä kansan etua halveksuva eliitti ja sen juoksupoikina toimivat valtamediat pelkäävät ja toivovat:


 IMF: Britannian talous pienenisi ja vaikeutuisi EU-eron myötä

EU-äänestys jakaa Lontoon Cityn – finanssikeskuksessa povataan tuhoa ja kulta-aikaa

Video: Haavoittaisiko Brexit metsäteollisuutta? Kärsiikö Suomen vienti? ”Jos pahimmat pelot käyvät toteen…”

Opiskelijaporukka äimistelee: "Brexit on ihan syvältä!"

Viisumipakko Britanniaan ja potkut puolalaiselle putkimiehelle – mikä Brexit ja mitä sen jälkeen?

Brexit-pelko valtasi markkinat – suomalaissijoittajan on odotettava kauppojaan juhannuksen yli

"Älkää jättäkö meitä yksin Euroviisuihin" – brittejä suostutellaan EU:n kannalle croissanteilla

EU-ero huolestuttaa Suomessa asuvia brittejä – "Jos Brexit toteutuu, haen Suomen kansalaisuutta"

Tusk: Brexit olisi suuri virhe, mutta EU selviäisi siitä

Hollande nostaa varoittavan sormen Britannian mahdollisesta EU-erosta: Peruuttamaton

Ranskan presidentti varoittaa Britannian EU-eron seurauksista



                                                     ***********************************

Juutalaistaustainen marxisti Cohn-Bendit raivoaa tällä
kertaa Eu-parlamentissa Unkarin nationalisteille.

Ylessä osataan myös kritisoida Euroopan Unionia, mutta tyyli on sama kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa ongelmien kasaannuttua ratkaisuksi ehdotettiin lisää sosialismia, siis sitä samaa, joka oli ongelman lähtökohta. Tällä kertaa Yle on valinnut "kunnollisen ja toimivan EU:n" puolestapuhujaksi heprealaisen kulttuurimarxilaisen, yhden 1960-luvun internationalistisen punamädätyksen näkyvimmistä ikoneista, Daniel Cohn-Benditin. Ylen haastattelujutussa Dany Cohn-Bendit: EU on pelkuri populistien pauloissa vaeltava kosmopoliitti haluaa EU:n valuvian korjaamiseksi lisää EU:ta:

Entinen radikaali ja kuvien kaataja on seestynyt liittovaltion kannattajaksi. Federalismi takaisi hänen mukaansa parhaiten demokratian toimivuuden EU:ssa. Cohn-Benditin ajatuksissa EU kaipaa mitä pikimmin luonnoksen uudeksi perustuslaiksi.

Tämä liukas saksalais-ranskalainen juutalaispoika on ehtinyt tehdä pahojaan viime vuosikymmeninä jopa enemmän kuin hulluna vuotena 1968. Esimerkiksi jo 1970-luvulla Cohn-Bendit tunnettiin Saksassa liberaalin seksuaalipolitiikan äänitorvena ja hän vaati televiossa pedofilian laillistamista. Ymmärrettävästi häneen myötämielisesti suhtautuva hallitseva liberaalimedia on unohtanut tämän asian armollisesti.

Poliittisesti Cohn-Bendit on ollut tuhoisin vihreän liikkeen mädättämisessä Saksassa ja Ranskassa. Juuri hän oli yksi keskeisistä vasemmistolaisista soluttautujista, jotka toivat marxilaisuuden mukaan luonnonsuojeluliikkeeseen. Kosmopoliittisena talmudistina Cohn-Bendit on luonnollisesti vastustanut henkeen ja vereen Euroopan kansojen kansallismielisyyttä ja itsemäärämisoikeutta, jonka vuoksi ei ole yllättävää, että hän tunnustaa Ylen jutussa olevansa kiihkeä EU:n liittovaltion kannattaja. Punavihreiden marxilaisten tapaan Cohn-Bendit ottaa keppihevosekseen luonnonsuojelun, jotta voitaisiin ajaa "kansainvälistä yhteistyötä" eli kansallisten demokratioiden, niiden ainoiden toimivien, tuhoamista:

Talouden ongelmat, ilmastonmuutos ja kaikki muut suuret kysymykset ovat maailmanlaajuisia. Niiden ratkominen vaatii maailmanlaajuista yhteistyötä

Ympäristö- ja väestö-ongelmat ovat paikallisia ja syntyneet paikallisesti, joten ainoa keino ratkaista ne, on toimia paikallisesti. Ongelman globalisoimisen toimintaperiaate on sama kuin kansainvälisessä kommunismissa, jossa punaista syöpää levitettiin kaikkialle maailmaan. Sama virheellinen metodi on tunnettu myös väestöräjähdeksyn kohdalla, jossa ongelmaa vain pahennettaan globalisoimalla ongelma eli siirtämällä ekologisesti kestämätön ylijäämäväestö pohjoiseen, joissa heidän luonnon kuormituksensa on moninkertainen lähtömaahan verrattuna.

Vierasperäisen kreivi Coudenhove-Kalergin tapaan länsimaisessa kulttuurissa vaikuttava käärmeöljykauppias Cohn-Bendit pitää etnisesti erillisiä kansallisvaltioita uhkana Suurelle unelmalle, jonka tarkoitus on luoda Euroopasta etnisesti sekoitettu juureton massa, jota on helppo hallita kulutuskulttuurin impulsseilla:

Populistiset puolueet pitävät äänekkäimmin yllä näkemystä kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeudesta. Cohn-Benditin mukaan yksittäisen valtion itsemääräämisoikeus on pelkkää harhaa. (...) – Suvereenisuus ei ole enää kansallinen asia. Euroopassa voi kulttuurista, poliittista ja taloudellista suvereenisuutta puolustaa vain koko Euroopan tasolla. Cohn-Benditin mukaan EU kaipaa nyt tuoreen alun. Unionin idea on määriteltävä uudelleen, sillä vain sitä kautta EU kykenee toimimaan yhtenäisenä.

Vuoden 1968 opiskelijaliikkeen keulakuva on symbolinen pääpiru sille romahdukselle, jonka Eurooppa on kokenut viimeisen 50 vuoden aikana. Vieläkin piintyneessä 1960-luvun hengessä elävät Ylen ex-taistolaisromantikot ja heidän jälkikasvunsa pitävät Cohn-Benditiä jonkinlaisena guruna, vaikka juuri hän ja hänen omahyväinen, itsekäs ja hedonistinen sukupolvensa ovat keskeisiä syyllisiä kestävien arvojen tuhoamisessa, arvojen, jotka ovat pitäneet Eurooppaa pystyssä viimeiset 1000 vuotta.

TOIMITTAJAKOULUJEN PUNAVIHREÄT TYÖSSÄÄN YLESSÄ

Kulttuurimarxilaiset Vihreät,
toimittajien suosikkipuolue.

Vakiintuneista valtavirran medioista paikallislehti Tamperelainen on uskaltautunut kertomaan jutussaan Tiedetoimittaja: "Tampereen yliopiston toimittajaopiskelijat ovat punavihreitä, kuinka valtaosa toimittajista on poliittiselta taustaltaan punavihreitä.

Tampereen yliopiston journalistiikan ja viestinnän opiskelijoista kolme neljästä kannattaa vihreitä tai vasemmistoliittoa – perussuomalaisia tai kristillisdemokraatteja ei yksikään. Tähän lopputulokseen on tullut perussuomalaisten Suomen Uutisiin kirjoittava vapaa tiedetoimittaja Marko Hamilo.

Tamperelaisen pintaraapaisun lisäksi kannattaa tutustua Hamilon artikkeliin Nyt se on tutkittu: journalismiyliopistot läpikotaisin punavihreitä, jossa asiaa analysoidaan syvemmin:

Mutta miksi journalistit ovat niin usein punavihreitä arvoliberaaleja? Tähän kysymykseen minulla ei ollut Punavihreää kuplaa kirjoittaessani aineistoa vastata. Oletin kuitenkin oman kokkemukseni valossa, että toimituksen johto ei voi juurikaan asiaan vaikuttaa. Epäilin, että toimituksiin ei olisi juurikaan rekrytoitavissa arvokonservatiivisia tai talousoikeistolaisia journalisteja edes siinä tapauksessa, että toimituksen johto havahtuisi punavihreään vinoumaan ja pyrkisi aktiivisesti sen tasapainottamiseen. Arvelin, että jo journalistiikan ja viestinnän koulutukseen hakeutuvat ovat keskimääräisiä opiskelijoita huomattavasti punavihreämpiä, ja että tämän joukon oikeistolaisimmat suuntautuvat ennemminkin organisaatioviestintään ja pörssiyhtiöiden rahakkaisiin viestintätehtäviin. Toimittajiksi rikastuu sitten kaikkein vasemmistolaisimpia ja vihreitä yhteiskuntatieteilijöitä.

Yleisradion ja Helsingin Sanomien toimituksissa punavihreät ovat vaikuttaneet jo pitkään. On tunnettua, että he ovat tulleet pitkälti alalle "parantaakseen maailmaa" eikä niinkään kertomaan siitä totuutta. Televisiossa Ylen politiikan toimittajat eivät liputa punavihreää väriä niin avoimesti kuin verkkosivujen ja Yle Puheen puolella, joissa nuoret toimittajat saavat revitellä vapaammin länttä syyllistävällä kulttuurimarxilaisuudella ja margininaaleja puolustavalla eturyhmäpolitiikalla jota myös identiteettipolitiikaksi kutsutaan. Toki television puolella lähetetään laskelmoiville konfromistinuorille suunnattuja räväköitä ohjelmia kuten Kioski ja tietenkin niitä ainaisia natsidokumentteja, mutta avoin kulttuuribolsevismi on vähäisempää kuin verkon puolella. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että liian päällekäyvä propaganda ärsyttää Ylen suurinta katsojasegmenttiä, noita pelokkaita demarieläkeläisiä, jotka voisivat siirtyä muiden medioiden pariin.

Sen sijaan Ylen verkkosivuilla ei pahemmin kursailla ja välitetä suurten massojen näkemyksistä, vaan siellä sympataan avoimesti esimerkiksi anarkisteja. Ylessä heitä pidetään nykysysteemin virallisina "kapinallisia", sillä he toimivat nuorison valeoppositiona ja hyödyllisinä idiootteina.

Tästä kertoo paljastavasti Ylen verkkosivujen tuore artikkeli Taistelu fasismia vastaan. Miksi Ylen interrail-toimittaja Antti Kuronen ei haastatellut sympaattisia kansallisradikaaleja ja tehnyt heistä juttua "Taistelu anarkokommunismia vastaan"? Taitaa olla niin, että anarkismi on ollut toimittaja Kurosen nuoruuden rakkaus, semminkin kun jutussa ei ollut kritiikin häiväkään haastateltujen sanomisia kohtaan. Se taas kertonee siitä, että toimittaja allekirjoittaa sujuvasti punakakaroiden löysät puheet. Oikeastaan anarkomarkojen kliseiset heitot kuulostavat kenen tahansa valtavirtatoimittajan näkemyksiltä aina Britannian Brexit-äänestystä myöten:

Britannian mahdollinen EU ero. Hyvä vai huono asia? Huono asia siinä mielessä, että sitä ajaa uusnationalismi. Ylipäätään nationalismin nousu, kansallisvaltioiden ihannointi, on todella masentava ilmiö Euroopassa. Ikävää on sekin, että Brexitiä ajavat haluavat sulkeutua ulkomaailmalta. Tavallaan maksimoida voitot itselleen.

Anarkistit liittoutuvat vaikka epädemokraattisen Eurostoliiton kanssa, sillä onhan se voima, joka pyrkii hävittämään eurooppalaiset kansallisvaltiot ja lopulta myös kansat stalinistisilla väestönsiirroillaan kehitysmaista. Punamustien kansallismasokismi on ehdottomuudessaan jokseenkin sairaalloista, joten heitä on vaikea pitää edes oikeustoimikelpoisina. Silti he ovat erinomainen katutason työkalu poliittiselle eliitille ja medialle, joka on Suomessakin uutisoinut pelkästään Brexitiä vastaan, josta kertoo tutkija Antti Ronkainen blogikirjoituksessaan "Suomalainen media vastustaa yksiäänisesti Brexitiä".



                                                 ***********************************



Toinen tyyppiesimerkiksi Ylen toimittajien punavihreydestä on entisen narkomaanin Jessikka Aron journalismiksi naamioitu mielipidekirjoitus Suomalaisten verkosto piilottelee käännytettyjä turvapaikanhakijoita kodeissaan. Hyväkkäiden sankaritoimittajaksi nostama Aro nostaa puolestaan turvapaikkapummeja rikollisesti piilottelevat kansanviholliset moraalisiksi sankareiksi. Juttu paljastaa myös, kuinka eräät asianajajat ovat osa tämän rikollisen viidennen kolonnan partisaaneja, jotka umpikierolla juristisaivartelullaan yrittävät saada jo kertaalleen käännytetyt maahantunkeutujat jäämään maahan:

Käännytettyjä piilottavat kansalaiset ovatkin koonneet verkostoonsa myös lakimiehiä, jotka auttavat tekemään valituksia ja käännytyksen täytäntöönpanokiellon hakemuksia. Nämä hakemukset pitää saada mahdollisen käännytyksen kohteen näkökulmasta hyvin nopeasti vireille Dublin-tapauksiksi määritellyissä käännytyksissä. Kun turvapaikanhakija saa käännytyspäätöksen, hallinto-oikeudelta voi hakea käännytyksen täytäntöönpanon keskeytystä. Turvapaikanhakijat eivät saa automaattisesti oikeusapua, vaikka se pitäisi perustuslain mukaan taata. – Suomen tiukentuneet ulkomaalaislait ja turvapaikanhakijoiden pikakäännytykset ovat ristiriidassa perustuslain ja kansainvälisten velvoitteiden kanssa. Suomen perustuslain mukaan ihmiset ovat tasavertaisia lain edessä, mutta tällä hetkellä turvapaikanhakijat eivät tasavertaisia ole. Viranomaiset järjestävät itse paperittomia Suomeen omalla toiminnallaan, aktivisti sanoo.

                                                 ***********************************



Yle TV2, 20.6.2016 klo 18:45, Lesbot 

1/11. Kesä Tukholmassa. Kuusi nuorta naista elää rakkauden, juhlien, identiteettiongelmien ja arjen täyttämää elämää. Ensimmäisessä jaksossa Matilda iskee silmänsä heteroseksuaaliseen Ebbaan. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: ruotsi. Äänitekstitys: suomi.

********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio

Yle Uutiset

Yle Areena

Yle Teema

YLEN YTIMESSÄ EDELLEEN KULTTUURIMARXILAINEN MULTIKULTI VAIKKA NIMIKE VAIHTUI

Yle uutiset ja verkkosivut kertoivat eilen (16.5.2016), että Kokoomuksen kansanedustaja Arto Satosen johtama Ylen tulevaisuutta pohtinut työryhmä julkaisi raporttinsa, jossa Ylen asemaa arvioitiin uudelleen. Kansallisesta näkökulmasta raportissa on erityisen mielenkiintoista Ylen ohjelmapolitiikka, jota eräät perussuomalaiset ovat kritisoineet jo pitkään, varsinkin kun Yle-lakiin on kirjattu vaatimus monikulttuurisuuden edistämisestä. 

Satosen työryhmä on raportissaan tehnyt muodollisen myönnytyksen hallituspuolue Perussuomalaisille muuttamalla sanamuodon monikulttuurisuuden tukemisesta "kulttuurien monimuotoisuuden" kannattamiseksi. Käytännössä termin vaihto ei muuta Ylen linjaa mitenkään ja kanavan monikulttuurinen propaganda kuten valkoisten syyllistämisen (Historia-dokumentit ym.) jatkuu entisenlaisena. Tämän ovat ymmärtäneet myös Ylen hallintoneuvostossa vaikuttavat perussuomalaiset Olli Immonen ja Jari Ronkainen sekä heidän kansanedustajatoverinsa Mika Niikko, Rami Lehto ja Sami Savio. Olli Immonen toteaa bloginsa lehdistötiedotteessa muun muassa näin:

Monikulttuurisuuden tukemisen poistaminen muuttamalla sanamuotoja on yhtä tyhjän kanssa ja kertoo vain haluttomuudesta luoda poliittista väriä kantamatonta tiedonvälitystä. Tämä hyvin kyseenalainen ideologinen tavoite säilyy edelleen Ylen lainsäädännössä ja toiminnassa, kun monikulttuurisuus korvataan ”kulttuurisella moninaisuudella”. Molempien käsitteiden takaa löytyy sama monikultturismi-ideologia. Ei voida enää puhua siitä, että käsite ymmärretään eri tavoin vaan linjaus on nyt vain entistä selkeämpi ja tavoitteellisempi. Mikään ei muuttunut. Myös Yleisradion johto toi ilmi Ylen parlamentaarisen työryhmän kokouksessa, että heidän oletuksensa mukaan mikään ei tule muuttumaan Ylen toiminnassa kyseisen käsitteen vaihdoksen myötä.

Yle Watchissa ehdittiin jo toivoa, että Perussuomalaisten hallitukseen menon myötä blogi voisi lakkauttaa itsensä, koska persut voisivat vaikuttaa positiivisesti Ylen ohjelmapolitiikkaan. Ikävä kyllä, Olli Immosen johtama sinänsä ansiokas falangi Ylen kulttuuribolshevismia vastaan on ollut hyödytön, koska sillä ei ole ollut riittävää poliittista voimaa muuttaa veronmaksajien rahoittaman mediajätin ohjelmasisältöjä. Siksi vähin mitä voidaan tehdä, on jatkaa Yle Watchin brutaalia tiedotussotaa suomalaisvihamielistä kampanjointia vastaan.

PÄIVÄN PARAS UUTINEN - SUOMEEN FEMINISTIPUOLUE!

Fem-kom: "Tasa-arvoa kaikille paitsi naisille erityisetuja."

Yhteiskunnassa puhutaan liian vähän siitä, kuinka merkityksettömäksi koettu hyvinvointi synnyttää lukeneistossa turhautumista, jota pyritään purkamaan sillä, että etsitään ja tuotetaan keinotekoisia "ongelmia", joita pyritään sitten kaikella touhukkuudella "ratkaisemaan". Ruotsin mallin mukaisesti melläkin jaksetaan vielä 2000-luvulla, kaiken orwellilaisen Isosisko-lainsäädännön jälkeen, tehdä tasa-arvosta ja rasismista lopullista ratkaisua vailla olevia ongelma. 

Usein asia on vielä niin, että piilomarxilaisten korostama lopputulosten tasa-arvo on täysin päinvastainen mitä on lähdetty alussa ajamaan. Poliittisesti korrektien uhriryhmien asema on jo parinkymmenen vuoden ajan ollut monin paikoin parempi kuin heidän riistäjikseen julistetuilla valkoisilla heteromiehillä, jotka nähdään kaikki varakkaina ja vaikutusvaltaisina alfauroksina. Progandistisen toiston luoma kuvitelma lasikatosta on pienen etuoikeutetun sisäpiirin "ongelma", kun taas miehillä murskaantunut lasilattia ilman suojaavaa tukiverkostoa tarkoittaa liian monillle spurgun ja linnankudin kohtaloa; vastaavasti verorahotteisella julkisella sektorilla kivoissa sisähommissa naisia on 80%, mutta tätä ei pidetä tasa-arvokysymyksenä, vaan se nähdään samanlaisena lakonisena tosiasiana kuin naisten korkeampi markkina-arvo parisuhdemarkkinoilla.

Kun siilitukalla on liikaa vapaata aikaa hyvinpalkatussa suojatyöpaikassa kuten virka punaisen yliopiston sukupuolentutkimuksen laitoksella, alkaa hän ennen pitkää kehitellä harhaisia teorioita, joiden tavoitteena on saada tasa-arvon nimissä lisää valtaa xx-merkkisille ihmisille. Lattapäinen tasa-arvo, johon kuuluu mm. ansiottoman palkitseminen ja erinomaisen rankaiseminen, oli lainsäädännöllisesti valmis Suomessa viimeistään 1980-luvulla. Sen jälkeen telaketjufeministien on pitänyt keksiä itselleen uusia ongelmia, jotta vallankumoksellinen liike ei pysähtyisi ja he tuntisivat itsensä tarpeellisiksi "oikeustaistelijoiksi". Yleensä tämä asenne on näkynyt kiertoilmauksina esitetyissä vaatimuksissa, joissa sukupuolinarsistit ruikuttavat, että naisilla ei ole vieläkään riittävästi valtaa, vaikka sitä on tarjottu heille kultalautaselta. Mistä ihmeestä he ylipäätään ovat saaneet päähänsä, että valta pitäisi antaa heille vain siksi, että he kuuluuvat ryhmään xx, vaikka universaali vallan laki todistaa, että valta kuuluu sille, joka sen ansaitsee ja sille joka sen ottaa. Ainakaan kunniantunnosta feministit eivät ole vaginamonologi-luennoilla kuulleet mitään.

Tulevia punavihreitä äänestäjiä synnyttävä nuorisokavana YleX:n lempiteemoja on tiedostavan lukiolaistytön ainekirjoituksista tutut sukupuolinen tasa-arvo, homoliitot ja rasismi. Radiokanavan nettisivujen juttu Suomeenkin puuhataan feminististä puoluetta – ”Meillä on nousussa rasistinen oikeistopopulismi”, pyrkii pontevasti antamaan perusteita kansallismasokistisen hulluuden valtavirtaistamiselle. Tasa-arvofetisismiä ajavalle sukupuolinarsistiselle feministipuolueelle ei ole tilausta kuin ehkä Helsingin seudulla asuville hyväosaisille akateemisille naisille, jonka vuoksi yliopistoklikin on pitänyt keksiä joku vetonaula, jolla se oikeuttaisi sen yhteiskunnallisen kysynnän. Puolueprojekti on ottanyt  tutuksi täkyksi vuosikausia nurkan takana vaanineen "rasistisen oikeistopopulismin", joka ei tosin vieläkään ole realisoitunut mitenkään. Koska tulevalla feministipuolueella ei ole tarjottavana kansalaisia oikeasti vaivaaviin ongelmiin mitään, voi liberaaleja aina pelotella kryptisellä "äärioikeistolla":

- Tässä poliittisessa tilanteessa tuntuu, että tasa-arvokehitys kulkee meillä taaksepäin, ja meillä on nousussa rasistinen oikeistopopulistinen poliittinen liike, sanoo Katju Aro, yksi Feministisen puolueen kolmesta puheenjohtajasta. Hän on myös Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja.

Ja mikähän tuon liikkeen nimi on ja missä se vaikuttaa? Kärsimättömän Aron mielestä tasa-arvofundamentalistinen kehitys ei kehity tarpeeksi nopeasti, joten silloin tasa-arvo näyttää ikään kuin menevän taaksepäin.  Eihän tämä ole kaukana Stalinin vallanhimoisesta suuruudenhulluudesta, jossa hänelle ei riittänyt minkäänlainen poliittinen eteneminen. Tällaisella asenteella puolueella on odotettavissa sama menestys kuin ruotsalaisella Feministisellä aloitteella, joka on kerännyt valtiollisissa vaaleissa huikean 0.4.-3 prosentin kannatuksen, jolla se ei ole päässyt edes valtiopäiville. Länsinaapurin feministipuolueen kannatuslukemat ovat hämmästyttävän pienet, vaikka virallinen Ruotsi on tehnyt aatteesta lähes valtiouskonnon. Suomalaisessa valtavirtajournalismissa, jota YleX:nkin juttu edustaa, on huvittavaa huomata se piintynyt tapa, jolla ruotsalaisen itsetuhoisen hulluuden muotoja kuten feminismiä pidetään poliittisena normina, jota virallisen Suomenkin pitäisi noudattaa:

Ruotsissa feminismi on paljon selkeämmin valtavirtaa kuin Suomessa, jossa yhä rettelöidään siitä, onko feminismi vain naisten oikeuksia miesten kustannuksella ajava liike. Ruotsissa pääministeri Stefan Löfven on puhunut hallituksestaan feministisenä, ulkoministeri Margot Wallström taas on määritellyt Ruotsin ulkopolitiikan feministiseksi ulkopolitiikaksi.

Yle Watch ja vastuulliset kansalaiset tervehtivät uutta puolueprojektia ilolla, koska se repii punavihreää rintamaa ja hajottaa vasemmistoliiton ja vihreiden kannatusta. Siitä vaan jokainen täyttämään puolueen kannattajakorttia!

TV1, Torstai 16.6.2016 klo 18:20, Päivän kasvo 

Vieraana Tukholman yliopiston mediatutkija Anu Koivunen.
Yle Areena.

Pahamaineista kulttuurimarxilaista mädättäjää Anu Koivusta haastatteli asialle myötämielinen naistoimittaja Pirjo Auvinen, jolloin vähäinenkin mahdollisuus kritiikkiin katosi välittömästi hameesta sisään. Tämä on varmaan sitä tasa-arvoa, jossa on 100% naiskiintiöt. Eräs kansalaisvaikuttaja totesikin somessa kovin tasa-arvoisesti, että katsojan pitäisi itse saada valita selostusääni samalla tavalla kuin auton navigaattorissa. 

Julkisuudessa viihtyvä ja median joka alan asiantuntijaksi nostama Koivunen kommentoi tällä kertaa suomalaistärähtäneistön uutta feminististä puoluehanketta. Haastattelua seuratessa oli vaikea erottaa, onko Koivusta haastateltu asiantuntijana vai tulevan puolueen aktiivina. Kymmenminuuttisessa studiotuokiossa Koivunen toisti pähkinänkuoressa samat feministiset kliseet kuin uuden puolueen voimanaiset Katju Aro, Maryan Abdulkarim ja transaktivisti Annu Kemppainen.  

Koivunen valitteli rivien välistä, että vain naisille edullinen tasa-arvo on katoamassa, koska äärioikeisto tulee ja tappaa ja naisia syrjitään kollektiivisena entiteettinä, koska Kokoomus ei valinnut Elina Lepomäkeä puolueen puheenjohtajaksi. Lähes holokaustiseen pöyristymiseen mentiin silloin, kun mediatutkija päivitteli sitä, että lehtikuvissa yhteiskuntasopimusta allekirjoitti vain yksi nainen. Fasistista pahuutta oli myös se, ammattiliittoja johtaa pätevät miehet.

Koivusen puheenvuoro kuulosti lähinnä yläluokkaisen naisen marmatukselta, jossa toistettiin se pettymys, että maailma ei menekään täysin omien toiveiden mukaan, varsinkaan yhteiskunnan ylemmissä kerroksissa. Alaluokan ongelmat koskevat enimmäkseen miehiä, joten se on heidän oma vikansa.

********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio

Yle Uutiset

Yle Areena

Yle Teema

YLEN NOLLATUTKIMUS: AJATELLA, SOMESTA LÖYTYY VIHAA (JA VIELÄPÄ VÄÄRÄNLAISTA)

Ylen verkkosivuille hiljattain (12.6.2016) ilmestynyt tutkivan journalismin irvikuva, Veli-Pekka Hämäläisen kirjoittama kauhistelu "Ihmiskoe Facebookin vihakuplassa" on empiirisen tutkimuksen kaapuun puettu poliittinen julistus, jossa tutkimuskohteeksi oli valittu polittinen vastustaja ja jossa tehdyt huomiot ja johtopäätökset ovat omien ennakkoluulojen määräämiä. Jo jutun johdannossa paljastuu mikä on pelin henki:

Eräänä päivänä päätin selvittää, kuinka syvälle netin ulkomaalaisvastaiseen vihakuplaan pystyy uppoamaan, jos näyttää sille aina vain peukkua. Lopputulos yllätti, kuvotti, turrutti ja lopulta myös opetti jotakin.

Toimittaja on juttua naputellessaan kuvitellut tekevänsä vuoden journalistipalkinnon arvoisen jutun, sillä saahan palkinnon aina se, joka sepustaa raflaavimman raportin kabaalista äärioikeistosta. Samanlainen kuvottava lopputulos olisi saatu mistä tahansa erityisryhmästä, mikäli toimittaja olisi tykkäillyt vimmaisesti vaikkapa homoyhteisön tai anarkokommunistien postauksista ja artikkeleista. Toisaalta toimittajan oma fb-seinä saattaa olla näiden ryhmien tykkäksiä täynnä, joten hän on tullut niille sokeaksi ja pitää niiden levittämää maailmankuvaa normaalina. Poikkeavaa on vain omasta seinästä poikkeava.

Googlen tapaan Facebookin käyttämät algoritmit on tunnettu tapa palvella käyttäjää löytämällä tälle mieluisat jutut ja mainokset. Silti toimittaja Hämäläinen uskottelee meille tekevänsä uraa uurtavan ihmiskokeen Facebookin käytöstä:

Pian sen jälkeen algoritmin tarkkanäköisyys hämmästytti minut ensimmäisen kerran. Joka kerta kun päivitin uutisvirran, sain kovempaa ja kovempaa sisältöä. Muidenkin medioiden julkaisuista näkyville valikoitui huomattavan paljon artikkeleita, joissa poliitikot vaativat turvapaikkapolitiikan tiukentamista. Oli kuin algoritmi olisi jo arvannut, mitä näkökulmaa olen etsimässä.

No shit, Sherlock! Toimittaja tunnustaa, että jutun olisi voinut tehdä muustakin teemasta ja algoritmien tuloksena olisi silti syntynyt samankaltainen yhdenmukainen tietovirta:

Ihmiskokeeni perusteella Facebookin pystyy opettamaan käyttäjälleen mieluisaa totuutta suoltavaksi propagandakoneeksi. Ja jos ystäväpiiri on sopivan samanmielinen, kupla on valmis. Eikä sen tarvitse olla vihakupla – kokeeni alkuvaiheessa olin vähällä joutua jääkiekkoaiheisten uutisten hautaamaksi, koska tykkäilin kaikesta, mitä maan suurimmat mediatalot minulle tarjosivat.

Aiheellinen kysymys kuuluukin, miksi toimittaja tutki Facebookissa juuri "äärioikeiston vihaa", vaikka some on täynnä kaikkea muutakin, josta keskivertoliberaali voisi "järkyttyä"? Ylehän on joka päivä täynnä jos jonkinlaista raporttia ja dokumenttia kansallismielisistä, joten miksi piti tehdä vielä yksi juttu lisää? Mielikuvituksen puutetta? Toimittajan laiskuutta? Halu toistaa vanhaa propagandaa ja kampanjoida nationalismia vastaan? Varmaan näitä kaikkia. Näillä eväillä journalismipalkinnon luulisi jo irtoavan.

Hämäläisen kirjoitusta ei voi pitää tutkielmana, vaan se on pelkkä tekosyy ripuloida rivikaupalla poliittista vihollista vastaan, jonka mielipiteet on patologisoitu pelkäksi vihaksi. Puolittaiset valheet ja kömpelöt olkiukotkin ovat sallituja kun ollaan Hyvällä asialla. Esimerkiksi toimittaja niputtaa täysin legitiimin ja maltillisen kansallismielisen järjestön Suomen Sisun "ääriliikkeeksi" yhdessä kansallissosialistien kanssa:

Ja kun aina vain tykkäsin kaikesta, mitä minulle tarjottiin, sain eteeni yhä kauempana äärilaidalla olevia ryhmiä: Suomen Sisu, Suomen arjalainen rintama, Kansallinen vastarinta. Löysin jopa pienen ryhmän, joka kampanjoi lähes lyyrisesti "valkoisen rodun massamurhaa vastaan Suomessa".

Tämä lainaus luettiin maanantaina kokonaisuudessa nuorisokanava YleX:ssä, jossa nuori toimittajapari nikotteli varsinkin viimeisen virkkeen kohdalla ja pitivät kampanjaa tästä maailmasta irrallaan olevana harhana. Kontekstista irrotettuna lause kuulostaa liiottelulta, mutta luultavasti mahtipontisella sanavalinnalla on viitattu Suomen ja koko Euroopan väestölliseen muutokseen. Maailman väestöstä 92%:ia on muita kuin valkoisia samalla kun valkoisten sekä suhteellinen että absoluuttinen osuus vähenee yhä kiihtyvää vauhtia. Diverisiteetin vähenemistä nopeuttaa osaltaan kohta miljardiin pursuva väestö Afrikassa, josta ollaan luontoa tuhoten ja sen kuormitusta lisäten tunkeutumassa länteen. Tämä on fakta eikä vainoharha. Fakta on myös se, että kansan syrjäyttäminen, sen elinehtojen tuhoaminen vieraspopulaatiolla, täyttää myös Yhdistyneiden Kansakuntien mukaan kansanmurhan kriteerit. Joten kuka tässä on vainoharhainen ja kuka pitäytyy tilastollisissa faktoissa? 

Koska seuraavassa lainatussa kappaleessa toimittaja ei mainitse konteksia mihin inhottavat murhakuvat liittyvät, saattaa hölmömpi tai pahantahtoisempi lukija pitää niitä valkoisten nationalistien tekeminä, vaikka kyseessä onkin ISIS-terroristien kädenjälki:

Kun irtopäätä roikottavat teurastajat ja suttuiset kännykkävideot väkivallanteoista ensimmäistä kertaa ilmestyivät Facebook-uutisvirtaani, tunsin lähinnä inhotusta. Vähitellen siihen turtui. Samalla aloin miettiä: onko tämä totta? Kaikessa hiljaisuudessa algoritmi järjesti piiloon monia sellaisia sisältöjä, jotka olisivat ehkä tuoneet toisen näkökulman aiheeseen.

Harva pitää MV-lehteä laatujournalismina tai ottaa sen kaikkia juttuja tosissaan, mutta sen verran kova luu se on vanhoja mielipidemonopoliaikoja haikailevalle Ylelleä, että monet sen toimittajat tuntevat suorastaan velvollisuudekseen nälviä lehteä ja olla huolestuneita sen suosiosta.

Aina kun jokin sivusto kehotti minua siirtymään eteenpäin toiselle sivustolle tai seuraamaan jotakin uutta sivua Facebookissa, sanoin kyllä. Tällä tavalla sain Googlen kautta varsin pian seurattavakseni MV-lehden. Jos hakee tietoa pakolaisista Googlen kautta, ei voi välttyä MV:ltä, joka julkaisee valtavan paljon aihetta käsitteleviä kirjoituksia ja jonka julkaisuja myös luetaan paljon.

MV-lehden lisäksi "roskalähteiksi" luokiteltiin myös "konservatiiviset verkkolehdet" (luultavasti Sarastus, Occidental Observer ym.):

Kukaan ei tuntunut kiinnittävän huomiota siihen, että luettujen juttujen omat lähteet olivat roskaluokkaa: somehuhuja, pieniä konservatiivisia verkkolehtiä, vuosia sitten julkaistuja videoita viraalisivustoilta. Kukaan ei kysynyt, miksi Ranskassa tapahtuneesta mellakasta uutisoitiin oikeistolaisen puolalaisen radiokanavan tiedoilla Suomessa. Ja jos joku yritti kyseenalaistaa, hänet vaiennettiin nopeasti.

Koska toimittaja seurasi lopulta vain neljäätoista pientä ryhmää, ei otos "kansallismielisistäkään" liene ollut kovin suuri, jotta siitä voisi tehdä kovin pitkälle meneviä yleistyksiä. Tässä lainauksessa jää kertomatta mm. se, että fb:n "äärisivuistojen" jutut kommentoivat jatkuvasti valtamedian artikkeleita, joissa on puutteellista ja väärää tietoa. Kun tilalle annetaan tietoja, joita median on pimittänyt, on niitä vaikea pitää pelkkänä roskana. Toki mukana on poliittista propagandaa, omalle asialle myötämielistä tiedottamista, mutta se on täysin normaalia myös valtavirran poliittisessa lehdistössä. Niin ikään olisi mielenkiintoista tietää, millä tavoin lähteiden kyseenalaistajat "vaiennettiin" ja minkälaisia vasta-argumentteja heillä itsellään oli esittää. Mikäli toimittajalla ja hänen hengenheimolaisillaan olisi ollut kiistämätöntä vasta-evidenssiä, olisi se luultavasti mainittu voitonriemuisesti myös artikkelissa.

                                                  ********************************

Eilen:

Yle TV2 Maanantai 13.6.2016 klo 13:30, Kioski: Mamu - Suomi - mamu  

Suomalainen tapakulttuuri on suomalaisuuden ydin. Millainen se on? HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi.

Yle TV1 Maanantai 13.6.2016 klo 19:00, Historia: Natsit ja Lähi-itä 

Toisen maailmansodan jälkeen monet arabimaat värväsivät natseja joukkoihinsa auttamaan taistelussa Israelia vastaan. Yhteistyö arabien ja natsien kesken oli alkanut jo aiemmin Hitlerin hallitessa Saksaa. HD Kuulovammaisille tarkoitettu tekstitys: suomi. Äänitekstitys: suomi.

********************************************************************************************************

Yle Watchin omat facebook sivut nyt täältä.

Yle Watchin juttuja, jotka liittyvät Ylen ohjelmiin ja uutisiin, voi myös postata eri Yleisradion Facebook-sivuille. Kun postaat, niin älähän trollaa, vaan toimi asiallisesti. Ohessa suorat linkit, klikkaa nimeä:

Yleisradio

Yle Uutiset

Yle Areena

Yle Teema