Yle uutiset kertoo tv-uutisissaan ja nettisivuillaan suurta riemua tuntien, että Finlandia Juniorin on tänä vuonna voittanut Kreetta Onkelin lastenkirja Poika joka menetti muistinsa. Heti uutisen ensimmäisessä virkkeessä kerrotaan olennainen:
Duudson Jarno "Jarppi" Leppälä valitsi voittajaksi Kreetta Onkelin ennakkoluuloja ovelasti käsittelevän lastenromaanin.Ilmeisesti monikulttuurisuuteen kuuluvaa isäntäkansan antautumista, jota kutsutaan kiertoilmauksella suvaitsevaisuus, on mahdoton edistää rehellisin keinoin. Valheellista järjestelmää pitää pönkittää valhein, kehdosta hautaan.
Kuten julkkikset länsimaissa yleensä toimivat myös Suomen omat tv-ruutujen persenaamat vallitsevan valtaklikin propagoiman hegemonian hyödyllisinä idiootteina. Jarppi Leppälä toistaa sitä samaa mantraa, mitä YLE:n radio- ja televisiotoiminnan lakiin on kirjattu, vaikka se on tosiasiassa ilman kansan syvien rivien hyväksyntää oleva indoktrinaatio-pykälä: Yleisradiolain 7 §:ssä kun mainitaan, että Ylen ohjelmatoiminnan tehtävä on monikulttuurisuuden ja suvaitsevaisuuden tukeminen.
- Kun Arto menettää muistinsa, häneltä riisutaan ennakkoluulot muita kohtaan, ja hän suhtautuu ihmisiin ihmisinä avoimin mielin. Samalla hän avaa itsensä odottamattomalle ystävyydelle, Leppälä sanoi palkintopuheessaan.Kreetta Onkelin "lastenkirja" näyttää siis olevan 70-luvun pikkupioneereille tarkoitetun opaskirjan 2000-lukulainen multikulturaalinen päivitys. Jo 40 vuoden ajan lastenkirjoissa aikuiset sosialistit ja monikultturistit ovat halunneet kirjoittaa sisään oman ideologiansa eivätkä tehdä puhdasta tervettä lastenkirjallisuutta. He tietävät varsin hyvin, että helpoin tapa vaikuttaa ihmiseen on tehdä se silloin kun kohde on vielä puolustuskyvytön lapsi. Osa nykyisistä lastenkirjailijoista on aatteen kylmiä propagandisteja, osa pahantahtoisia kansanmyrkyttäjiä ja loppu naiveja hyödyllisiä idiootteja "hyvällä asialla". Luultavasti Kreetta Onkeli kuuluu viimeiseen kategoriaan.
Duudsonit-tv-ohjelmista tunnetun Leppälän mukaan Onkelin romaani kommentoi sitä, miten nuoret laitetaan yhteiskunnassa samalle viivalle.
On todennäköistä, että Onkelin lastenkirjan filosofinen idea perustuu filosofi John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaan, joka esitetään hypoteettisen tietämättömyyden verho -alkutilanteen avulla. Tyypillisen yksilökeskeisen liberaalin ja abstraktin yhteiskuntareorian tapaan siitä on riisuttu pois kaikki "epärelevantit" muuttujat kuten orgaanisen yhteisön traditiot, historia ja etninen solidaarisuus. Se onkin erityisen suosittu monikulttuurisen nomenklatuuran piirissä. Teoria vakuuttaa, koska itse vahinko eli monikulttuurisuus on jo päässyt tapahtumaan, jolloin välttämättömyydestä voidaan tehdä hyve.
Ihmiskunta toistaa syklimäisesti samat virheensä, ja siksi Onkelin kirjan nimi Poika joka menetti muistinsa on sattumalta profeetallisempi kuin arvaammekaan, mutta ei sillä sillä tavalla kuin raihnaiseksi käyneen aikamme hyväkkäät uskovat. Bhagavad Gita tietää tuhansien vuosien takaa kertoa mitä unohduksesta ja "värisokeudesta" seuraa:
Naisten turmeltumisesta seuraa kastien sekaannus, kastien sekaannuksesta muistin menettäminen, muistin menettämisestä ymmärryksen puute, ja kaikesta tästä kaikki onnettomuudet.