Mitä ruotsalaisvanhemmat ajattelevat siitä, että iso osa äideistä on lapsen kanssa kotona 3 vuotta?

Ylen A2:n facebook-sivuilta:

Ajankohtainen kakkonen

Mitä ruotsalaisvanhemmat ajattelevat siitä, että iso osa äideistä on lapsen kanssa kotona 3 vuotta? Lue ja katso illan A2!
/ A2 Kati

http://yle.fi/uutiset/kolme_vuotta_lapsen_kanssa_kotona_tuntuu_hurjalta/6469890

Ruotsalaiset feministit ovat idiootteja, joiden mielipiteellä ei ole mitään merkitystä. Miksi Suomen Yleisradio, joka toimii veronmaksajien rahoilla, kuluttaa resurssejaan ruotsalaisten feministi-idioottien haastattelemiseen?

YLEN ANTIA ELI SUOMALAISVIHAMIELISTÄ OKSENNUSTA

YLE RADIO 1, 28.1.2013 klo 12.15 - 13.00. Historiasarjoja:  Kurkistuksia suomalaiseen rasismiin

Kurkistuksia Suomalaiseen rasismiin 1/3: Suomalaisen rasismin historia. Suomessa rasismia on tutkittu 90-luvulta lähtien, kun ensimmäiset Somalit tulivat Suomeen. Rasistinen ajattelu pohjaa kuitenkin jo 30-luvulle ja Natsi-Saksan juutalaisvastaisuuteen. Mitä tässä välillä tapahtui? Kuinka rasistiset asenteet ja rasistinen puhe on muuttunut Suomessa 30-luvulta tähän päivään? Suomalaisen rasismin historiaan kurkistaa toimittaja Seija Aunila yhdessä tutkijoiden Vesa Puurosen ja Sini Perhon kanssa

Esittely ohjelmaan ja kuuntelulinkit.

Itä-Suomen yliopiston kommunistaustainen tutkija Vesa Puurosella on viime aikoina riittänyt medianäkyvyyttä, sillä hänen uskontunnustustaan saadaan kuulla Radio Yle 1:ssä jo toisena perättäisenä päivänä. Tällä kertaa häntä haastatellaan rasismin asiantuntijana, mitä on kuullun ohjelman perusteella vaikea uskoa. Ohjelman alussa rasismitutkija ei osaa selittää edes rasismi-sanan alkuperää ja hän yrittääkin yhdistää sen käytön synnyn kansallissosalistiseen Saksaan. Tosiasiassa kyseessä on aina ollut ideologisesti pejoratiivinen termi, jota on käyttänyt ensimmäisenä juutalainen kommunisti Lev Trotski puhtaasti poliittisin tarkoitusperin. Arvolatautuneena, tuomitsevana käsitteenä, sen otti 1930-luvulla "tieteelliseen" käyttöön egalitaristiset sosiaaliantropologit, jotka halusivat kiistää koko rodun olemassaolon. Sosiaalitieteisiin ajatuksen biologian merkityksettömyyydestä ihmisen käyttäytymiseen toi  Franz Boas (1858 - 1942):

Hyökkäys biologiaa vastaan alkoi 1920-luvulla, ja kukaan ei ole yhtä paljon vastuussa sen menestymisestä kuin Franz Boas (1858 - 1942). Hän puolusti väsymättömästi näkemystä, jonka mukaan käytöstä hallitsi biologian sijaan ympäristö. Boas oli Saksasta Yhdysvaltoihin muuttanut juutalainen maahanmuuttaja, joka loi lähes yksinään perustan antropologiselle tutkimukselle Amerikassa ja joka hallitsi kyseistä koulukuntaa Columbian yliopistossa (Columbia University) sijainneesta päämajasta käsin.

Boas olisi mielissään, jos hän tietäisi, missä tilassa Yhdysvallat on tänä päivänä. Hän työskenteli innokkaasti vapaamielisen maahanmuuttopolitiikan ja neekereiden tasa-arvon puolesta. Hän uskoi, että seka-avioliitot ratkaisisivat lopullisesti rotu-ongelmat. Ja hän oli vakuuttunut siitä, että ihmisten vaivat voitaisiin ratkaista näppärästi ympäristöä säätämällä. Biologia oli merkityksetöntä.

Boas oli ensimmäinen, joka käytti termiä "kulttuuri" sen nykyisessä, kieroutuneessa merkityksessä; hänen mielestä kulttuuri tarkoitti kaikkea inhimillistä käytöstä. Ennen Boasia kulttuuri tarkoitti kehittyneen yhteiskunnan korkeimpia taiteellisia saavutuksia. Boasin mielestä kaikkein inhottavimmat heimorituaalit olivat "kulttuuria" siinä missä ooppera ja kirjallisuus. Ihmiset, jotka tänä päivänä käyttävät sellaisia ristiriitaisia termejä kuten köyhyyden "kulttuuri" ("culture" of poverty), ovat Boasin perillisiä.

Prof. Deglerin mielestä Franz Boasin vaikutusta on mahdotonta yliarvioida. Lähes kaikki biologiaa vastaan taistelleet olivat joko Boasin oppilaita tai ainakin vahvasti Boasin vaikutuksen alaisena. Prof. Degler toteaa myös, että ne nimet, jotka liittyivät läheisimmin kyseiseen liikkeeseen - kuten Kroeber, Klineberg, Goldenwieser, Sapir ja Herskovits - edustivat laajaa etnistä muutosta yhteiskuntatieteissä.

Jotkut näistä juutalaisista tutkijoista olivat niin määrätietoisia kampanjoidessaan biologian kumoutumisen puolesta, että prof. Degler päätyy pohtimaan heidän motiivejaan. Prof. Degler toteaa, että huolimatta useista tutkimuksista, joilla pyrittiin osoittamaan, että genetiikan sijaan ympäristö selitti ihmisten käytöserot, nämä kiihkoilijat eivät ikinä saaneet haluamiaan tuloksia. Tulokset, joita he saivat, eivät eronneet niistä tuloksista, jotka olivat vakuuttaneet heidän edeltäjänsä biologian tärkeydestä. Mustat ja intiaanit (jotka olivat samankaltaisia kuin useimmat nykyisistä hispaanoista) saivat huonoja tuloksia älykkyystesteissä, tekivät enemmän rikoksia ja pysyivät köyhinä. Boasin liike kuitenkin hylkäsi biologiset selitykset näille eroille ja vakuutti, että kaikki johtui ympäristöstä. Faktat eivät muuttuneet, ainoastaan selitys muuttui.

Varsinkin 1980-luvulta lähtien geenitutkimukset ovat todistaneet rotujen eli erilaisten geneettisten klusterien olemassolon. Näiden tulosten kieltämisen motiivina ei voi olla muu kuin ideologia, joten sekä toimittaja Seija Aunila että tutkijan titteliä häpemättömästi kantava Puuronen valehtelevat valtiorahoitteisen radiokanavan kautta koko Suomen kansalle. Samalla he levittävät suomalaisia demonisoivaa ja halventavaa kiihotusta, johon pitäisi valtion yleisen syyttäjän puuttua välittömästi.

Toimittaja Aunila määrittelee rasismin yksinkertaisesti valkoisten ylivaltana, mikä on sikäli rasistinen kommentti, että se katsoo vain valkoisten olevan vastuussa egalitaristien tuomitsemasta rasismista, vaikka etnistä itsesuojelua ja ulosrajaamista harjoittavat tunnetusti kaikki ihmisyhteisöt. Sitä paitsi monet tutkimukset ovat osoittaneet, että kaikkein rasistisimmat ihmisryhmät eivät ole valkoiset eurooppalaiset, vaan tietyt itä-aasialaiset kansat ja Jumalan valituksi kansaksi itsensä nostaneet juutalaiset.

Kun puheeksi tulee Suomi, niin sekä toimittaja että Vesa Puuronen haluavat syyllistää ainoastaan etnisiä suomalaisia rasismista viemällä keskustelun historian hämärään, suomalaisten heimojen ja saamelaisten väliseen taisteluun elintilasta. Tosin tuohon aikaan ei edes tunnettu yhtenäistä Suomen kansaa, mutta tietenkin silloin se oli Puurosen mielestä olemassa, koska näin sillä voidaan syyllistää nykyisiä suomalaisia! Muutoin hän taas kiistää suomalaisuuden olemassaolon ja pitää sitä kulttuurimarxilaisen tapaan pelkkänä "sosiaalisena konstruktiona". 

Jos rasismi nähdään etnisenä sortona, niin mikseivät he mainitse sanallakaan ruotsalaisten vuosisatoja suomalaisiin kohdistamaa ylivaltaa? He vaikenevat myös  Suomen ruotsinkielisten 1800-luvun propagandasta, jota voidaan pitää jo klassisena rasismina, koska siinä heidän valta-asemansa perusteltiin suomalaisten alemmuudella. Tunnetuin esimerkki tästä rasismista on suomenruotsalaisen kielentutkija Axel Olof Freudenthalin käyttämät rotuteoriat. Ruotsalainen Kansanpuolueen (RKP) isänä pidetyn Freudenthalin kunniaksi puolue jakaa aika ajoin perustajan nimeä kantavan Freudenthal-mitalin henkilölle, joka on edistänyt ruotsinkielisten etuoikeuksia Suomessa. Sen ovat saaneet mm. sellaiset suomalaisuutta halveksuvat rasistit kuten Jutta Zilliacius ja Paavo Lipponen. Kuullun ohjelman perusteella se olisi syytä luovuttaa seuraavaksi Vesa Puuroselle.

Tammikuussa 2013 rasismi-teemaa on puitu näyttävästi ja kyllästymiseen asti kaikilla Ylen kanavilla. Kyse ei tietenkään ole sattumasta, vaan suunnitelmallisesta media-offensiivista, suoranaisesta blizkriegistä suomalaista identiteettiä ja olemassolon oikeutusta vastaan. Ketkähän tätä kampanjaa ovat ideoineet?

YLE MYÖTÄILEE SKP-TAUSTAISTA TUTKIJAA

YLE Radio Suomi, 27.1.2013 klo 14.03 - 15.00, Yle Ykkönen

Ääriliikkeet Suomessa ja Saksassa. Suomesta ei löydy väkivaltaisia ääriliikkeitä sen paremmin oikealta kuin vasemmaltakaan, ei ääri-islamistejakaan. Onko tämä lintukoto ihan totta? Studiovieraana sisäministeriön sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkö Tarja Mankkinen, puhelimessa Itä-Suomen yliopiston tutkimusjohtaja Vesa Puuronen. Vertailumaana on Saksa, jossa turvallisuutta uhkaavia ääriaineksia on kymmenin tuhansin, Pertti Rönkön raportti. Juontajana Heikki Peltonen.

Linkki ohjelmaan tässä.


Kun Suomessa ja muuallakin Euroopassa halutaan keskustella ääriliikkeistä, keskustelua käyvät yleensä vain toimittajat ja yliopistojen asiantuntijat. Äriliikkeiden tutkijoista suurin osa on keskittynyt käytännössä pelkästään "äärioikeistoon", mikä näyttää jopa yhteiskunnallisesti välinpitämättömästä kansalaisesta räikeältä puolueellisuudelta. Jotta tutkijoita, joilla on usein oma huonosti peitelty poliittinen piiloagendansa, ei syytettäisi epätieteellisestä tutkimusasenteesta, he ovat ottaneet käyttöön näennäisen objektiivisen käsitteen "ääriliike". Sen varjolla he voivat rauhassa puhua mieliteemastaan "äärioikeistosta" ilman että heitä voisi ainakaan päällisin puolin kritisoidan fiksaatiosta vain yhteen ideologiaan. Viittauksia islamisti-terroristeihin ja äärivasemmistoon käytetään vain mausteeksi, jotta jonkilainen tutkija-uskottavuus voitaisiin säilyttää.

Maamme luultavasti tunnetuin äärioikeistotutkija (sic!), Suomen Kommunistiseen Puolueeseen (SKP) kuulunut Vesa Puuronen, on Yle Ykkösen haastattelussa niin tyhmä, ettei osaa haastattelun edetessä edes teeskennellä objektiivista tutkijaa, joka pitäisi ääriliikkeinä myös islamisteja ja äärivasemmiston katuhuligaaneja. Tutkijan roolinsa kokonaan unohtaneena hän puhuu jatkuvasti "äärioikeiston uhasta" jopa silloin kun haastattelija ottaa puheeksi Euroopan ääriliikkeet eikä vain äärioikeiston. Esimerkkinä ääriliikkeiden noususta tutkija käyttää Kreikkaa ja Unkaria, joilla hän vihjaa Kultaiseen aamunkoittoon ja Jobbik-puolueeseen. Yksipuolisella möläytyksellään Puuronen haluaa sivuuttaa Kreikan väkivaltaiset anarkistit ja kommunistit, jotka ovat myös päässeet suuren suosion saattelemina parlamenttiin. Niitä kuten terrorismiin turvautuvia islamisteja tutkija ei mainitse ollenkaan ikään kuin ne eivät olisi ääriliikkeitä. Se on ymmärrettävää, sillä kommunisti-Puurosen puuroiseen päähän ei mahdu muuta kuin äärioikeisto. Tutkijan lukkarin rakkaus vasemmistolaiseen ideologiaan on niin ilmiselvää, että  ohjelman kuulija tuntisi myötähäpeää ellei kyseessä olisi niin ilmeinen kulttuurimarxilainen propagandisti kuin Vesa Puuronen on.  

Hänen toinen motiivinsa pitää yllä jatkuvaa keskustelua äärioikeistosta on tietenkin raha; Ilkka Kylävaara määrittelee kuvaavasti tyypillisen kommunistin toimittamassaan kirjassa Taistolaisuuden musta kirja: "Pitää olla autoa, omakotitaloa, ulkomaanmatkaa, Jotenkin kommunistin keskeinen ominaisuus on ahneus". Liiottelemalla "äärioikeiston" vaaraa Puuronen saa valtion yliopistolta palkan "asiantuntijana" ja jotta rahavirrat tuon vaaran "tutkimiseen" säilyisivät edelleen vuolaina, hänen täytyy toitottaa sitä jatkuvasti ja kuuluvasti. Hänen kannaltaan Yleisradio on ollut hyödyllinen yhteistyökumppani - ja miksei myös Puuronen Ylelle, sillä se on Puurosen kautta saanut "tieteellistä uskottavuutta", jolla se on voinut demonisioida kansallismielisyyttä, kansallista itsetuntoa, kansallisen kulttuuria ja jopa suomalaisuutta "epädramatisoimalla" sen.

Haastattelija Heikki Peltonen olisi halutessaan voinut lopetettaa Puurosen monomaanisen propagandapuheen kuin leikaten, jos hän vain olisi rohjennut kyseenalaistaa Puurosen tutkijamotiivin ja puolueettomuuden mainitsemalla kolme kirjainta - SKP. Ääriliikkeistä varoitteleva tutkija on siis itse kuulunut puolueeseen, jonka ideologisena perustana on luokkakaunainen väkivalta ja vallankumouksen saavuttaminen. Puurosen tutkijauskottavuus suuren yleisön silmissä on sama kuin jos Kansallisen Vastarintaliikkeen jäsen toimisi yliopistossa juutalaisuuden ja kommunisimin asiantuntijana. Ärhäkkänä toimittajana esiintyvä Peltonen ei kuitenkaan halunnut tehdä tutkijan maineen kyseenalaistavaa puoluepaljastusta, mikä kertonee siitä, että toimittaja jakaa pitkälti saman arvomaailman Puurosen kanssa.

Ohjelman ainoa positiivinen pilkahdus tulee sen alussa, kun Ylen Berliinin kirjeenvaihtaja Pertti Rönkkö tarkastelee Saksan ääriliikkeiden nykytilaa. Hänen asiallisen kiihkottomassa jutussaan käy väkivaltatilastojen valossa ilmi mikä on äärilikkeiden keskinäinen vaarallisuujärjestys. Turvallisuuspoliisin mukaan ykkösuhka on islamistit ja niistä etenkin salafistit, seuraavana äärivasemmisto ja viimeisenä äärioikeisto. Silti täällä kuin myös Saksassa toimittajille ja korruptoituneen yliopiston "tutkijoille" on olemassa vain yksi ääriliike: "äärioikeisto". Toisaalta se on ymmärrettävää, sillä onhan "äärioikeisto" ennen kaikkea uhka heille, kulttuurimarxilaisille.

Lopuksi on todettava, että ääriliike ei ole muuta kuin marginalisoiva nimitys poliittiselle haastajalle, joka on uhka vallitsevan kultturihegemonian arvomaailman kannattaijille. Vaikka tänään läntisessa kulttuurissa vallalla olevat 60-lukulaisten itsetuhoiset arvot näyttävät nuoremmista muuttumattomalta asiantilalta, niin yli 40 vuotta sitten tuota arvomuutosta ajanut hedonistisukupolvi edusti silloiselle eliitille ääriliikettä. Vakiinnutettuaan kumouksensa heistä on tullut tämän päivän konservatiiveja, jotka kutsuvat haastajiaan "ääriliikkeeksi". Ja kuten tunnettua, näille punertaville konservatiiveille ei ole olemassa kuin yksi todellinen vihollinen: ikuisiin toimiviin arvoihin nojaavat kansallismieliset, joita he kutsuvat talouspolitiikan sivuuttaen virheellisesti "äärioikeistoksi".

YLEN RASISMISTA MESOAMINEN EI OTA LOPPUAKSEEN

YLE TV1, 14.1.2013 klo 21.00 A-studio

A-studio Hollannissa: Suvaitsevaisuuden ihmemaa vai rasismin pesä? 

Kun Helsingin Sanomat antoi muutoinkin lellitylle Umayya Abu-Hannalle jälleen kerran ilmaista mainostilaa purkaa omia arkisia harmituksen aiheitaan, se synnytti maassamme rasismihysterian jota ei kuultu ja nähty sitten Persujen 2011 eduskuntavaalivoiton.

Vuodenvaihteesta jo kaksi viikkoa kestänyt kampanja suomalaisia vastaan ei ota laantuakseen, vaan A-Studio pitää moottorin lämpimänä (kohdasta 18.20 eteenpäin) kertomalla Abu-Hannan ihailemasta Hollannista ja sen rasismitilanteesta. Tällä kertaa Ylen raportissa kerrottiin myös syistä, miksi myös Hollannissa esiintyy nuivuutta eli "rasismia" kutsumattomia Lähi-idän ja Afrikan kiertolaisia kohtaan. Ohjelma teki katsojalle selväksi, että kooltaan niinkin erilaisissa kaupungeissa kuten Goudassa ja Rotterdamissa esiintyvä laajamittainen rikollisuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että maahan on päästetty kognitiivisesti, koulutuksellisesti ja temperamentiltaan liian haasteellista väkeä Euroopan ulkopuolelta. Jutun paljastava linja johtui todennäköisesti siitä, että suuri osa rikollisista on muslimeja ja nämä ovat hyökänneet myös juutalaisten kimppuun, joka ei ole jäänyt varmaankaan huomaamatta raportin tehneeltä juutalaistaustaiselta toimittajalta Boris Salomonilta.

YLE SE VAIN JAKSAA EDISTÄÄ NÄKEMYKSIÄ, JOISSA SUOMALAISET PITÄÄ VAIHTAA AFRIKKALAISIIN

Yle Radio 1, 12.1.2013 klo 12.15, uusinta 13.1.2013 klo 14. Ajankohtainen Ykkönen

Arkipäivän rasismi. Mitä on olla mustan lapsen äiti Suomessa? Miten suhtautua möläytteleviin kanssaihmisiin? Keskustelemassa Riitta Barrow ja Kati Juva. Englantia tulee joka tuutista. Muuttuuko suomen kieli fingelskaksi? Juontajana Heikki Peltonen. 

Ylen rasismi-teemaviikkoa on pidetty myös radion puolella. Edesmenneen Frankfurtin koulukunnan propagandisti Pertti Hemánuksen jalanjälkiä seuraava punamädättäjä Heikki Peltonen haastattelee Ajankohtainen Ykkönen -ohjelmassa samanmielisiä kansanvihollisia. Haastateltavat rodunsekoittajat haluavat rajattomasti lisää - koska eivät näemmä ole halukkaita kertomaan "riittävää" ja "sopivaa" määrää - ulkomaalaisia korvaamaan suomalais-ugrilaisen kansansirpaleen globaalin enemmistön kiertolaisilla. Heikki Peltosen tekemän haastattelun voi kuunnella tästä linkistä, jossa äänessä ovat mulatintoukkia synnyttäneet ja siten lahjaksi saadun suomalaisuuden pettäneet Riitta Barrow ja Kati Juva.

YLE TV-UUTISET KÄYTTÄÄ RUOTSALAISTEN TUHOA TOIVOVAA AASIALAISTA RASISTIA PUOLUEETTOMANA ASIANTUNTIJANA

Ruotsalaisen tuhoa toivova  aasialainen Tobias Húbinette.

YLE TV 1 Uutiset, 11.1.2013 klo 20.30

Vuoden alussa alkanut Ylen ja myös muiden medioden rasismi-kiima ei ota laantuakseen. Yle uutisten pääuutislähetyksessä (kohdassa 10.25) makusteltiin tällä kertaa nössöjen ruotsalaisten olematonta rasismia. Käytännössä Ruotsin poliittinen eliitti on toimillaan saanut aikaan sen, että rasismin uhreiksi joutuvat pääasiassa ruotsalaiset alkuperäisasukkaat. Tästä muistuttaminen ei ole kuitenkaan mediaseksikästä. Tilanne länsinaapurissamme on niin nurinkurinen, että ruotsalaisten oikeuksien peräänkuuluttaminen tulkitaan rasismiksi, koska ulkomaalaisten perusteltu syyttäminen on jo lähtökohtaisesti rasismia. 

Toimittaja Jyrki Haran syyllistävä juttu kilteistä ruotsalaisista oli vertaansa vailla. Haralle on olemassa vain yhdenlaista rasismia, jota harjoittaa valtaväestöön kuuluvat ihmiset. Pöyristättävintä uutisraportissa oli käyttää "asiantuntijana" tunnettua ruotsalaisvihamielistä rasistia ja katuterroristia Tobias Hübinetteä. Uutisissa hänet esiteltiin mukavanoloisena aasialaismiehenä, joka työskentelee "tutkijana" valtiorahoitteisessa Monikulttuurikeskuksessa. Jyrki Haralle oli tuskin epäselvää, millaisesta asiantuntijasta on kyse, mutta sitähän ei taas hyväuskoiselle suomalaisyleisölle kerrottu. Hübinette oli vielä jokin aika sitten militantti autonomi, joka on antanut mm. tällaisiä lausuntoja Creol-lehdessä:

On täysin luonnollista kokea ja nähdä valkoinen rotu alempiarvoisena kaikilla mahdollisilla tasoilla ottaen huomioon sen historia ja nykyinen toiminta. Antakaa valkoisen rodun länsimaat sortua vereen ja kärsimykseen. Eläköön monikulttuurinen, roturutsainen ja luokaton ekologinen yhteiskunta! Eläköön anarkia!

Toimittaja Hara lienee samaa mieltä myös tästä Hübinetten Svartvitt-lehteen antamasta haastattelulausunnosta:   

…päätin, etten enää aio vaieta ja hyväksyä. Aloin yksinkertaisesti käymään kimppuun ja enemmän tai vähemmän pahoinpitelemään ihmisiä, jotka käyttäytyivät rasistisesti läheisyydessäni. Se päti kaikkiin, skinheadeistä lähtien kouluikäisiin lapsiin ja vanhempiin herroihin ja rouviin.

Uutisen asiallista puoluettomuutta lisää Haran asiantuntijana käyttämän "tutkijan" kirjoitus  Sydsvenskanissa, jossa Hübinette kirjoitti vuonna 2007 mm. näin:

Seuraavan viiden vuoden aikanaa tulee kaikki valkoiset, pitkät, heteroseksuaaliset, vaaleatukkaiset ja sinisilmäiset miehet 40 ja 50 ikävuoden välillä laittaa alimmaksi palkkaushierarkiaan yliopistokäytävillä, lehtitoimituksissa ja yhtiöiden hallituksissa.

Tällaisen väkivaltaisen ruotsalaisvihamielisen katuhuligaanin käyttäminen asiantuntijana oli Haralle tuskin vahinko. Todennäköisesti hän jakaa osin saman arvomaailman kuin Hübinette. Tällaisia toimittajia siis Ylessä. Kyse ei ollut toimittajan lähdekritiikin puutteesta, vaan valtamedian vallitsevasta mentaliteetista, jossa se käyttää tietoisesti alkuperäisiin eurooppalaisiin vihamielisesti suhtautuvia äärivasemmistolaisia ja ulkomaalaisia katuterroristeja "asiantuntijoina". Suomessa tämän asiantuntijan rooli on annettu äärivasemmistolaiselle huligaanille Dan Koivulaaksolle, joka puhuu kovaan ääneen äärioikeiston väkivallasta, mutta esittää tietämätöntä kun tulee puhe hänen nyrkissä olevasta vasemmasta kädestä. Esimerkiksi tässä MTV3:n aamu-tv:n ohjelmassa juutalaistaustainen toimittaja Jesse Kamras haastattelee Koivulaaksoa muka puolueettomana asianatuntijana, joka ei lyhyen tuokion aikana tee muuta kuin liiottelee, valehtelee ja rakentele olkiukkoja keksimästään vihollisesta. Huvittavaa, että tämä kansanvihollinen ja anarkomarko pyytää - yhyy - valtion apua "äärioikeiston" torjuntaan.

Toimittaja Jyki Haralle voi lähettää myös juttuihin liittyvää palautetta: jyrki.hara@yle.fi.

YLE RADIO SUOMEN KESKUSTELUOHJELMISSA VAIN SAMANMIELISIÄ PUNAPORVAREITA

YLE Radio Suomi, ke 9.1.2013 klo 17.30, Taustapeilin Pyöreä pöytä

Vuoden ensimmäisessä suorassa Pyöreän pöydän väittelyssä ovat mukan Kaarina Hazard, Sirkkä Hämäläinen ja Kaarina Hazard. Puhetta johtaa tällä kertaa Ruben Stiller. – Luottamus euroon palautuu 80%:n todennäköisyydellä. – Veron korotuksen palkka-alea parempi tie? – Reilua eripuraa! – Opetelkaa keskustelemaan. – Olemmeko sodassa? Kotisivu yle.fi/taustapeili

Taustapeilin Pyöreässä pöydässä on mukana vain punaliberaaleja, urbaaneja libeeraaliporvareita ja feministisiä raivottaria. Mitään aitoa yhteiskunnallista keskustelua ei käydä, koska keskustelijat ovat pohjimmiltaan samaa mieltä arvokysymyksistä ja yhteiskunnallisista ydinkysymyksistä. Itseään suvaitsevaisina pitävät etuoikeutetut "liberaalit" keskustelijat saavat rauhassa taputella toisiaan olalle, sillä aidosti vastakkaisia mielipiteitä, kansojen syvien rivien ääntä, ei kuulla. Kansalaisia palvelevaa keskustelua olisi se, jos naisvaltaisten vakiovieraiden kuten Rakel Liekin, Kaarina Hazardin, Sari Baldaufin, Sirkka Hämäläisen, Maija Vilkkumaan, Fatbardhe Hetemajin ja Irja Askolan opponentteina olisi vaikka Timo Vihavainen, Pentti Linkola, Henry Laasanen, Jussi Halla-Aho, Teemu Lahtinen ja Juuso Tahvanainen.

YLE Radio Suomi, pe 11.1.2013 klo 14, Ajantasa

Ohjelman lopussa haastateltavina kustannustoimittaja Silja Hiidenheimo ja vapaa toimittaja Anu Silfverberg.

Kulttuurihegemonia on tosiaan niljakkaan relativistisen kulttuurivasemmiston ja feminististen militanttien hallussa. Muutoin ei voida selittää sitä, miksi Radio Suomen Ajantasa-ohjelma antaa jälleen puheenvuoron (kohdasta 31.50' eteenpäin) Silja Hiidenheimon ja Anu Silfverbergin kaltaisille marginaalisille gender-blender-friikeille. Medialemmikkien suusta kuultiin täydellisenä hiilipaperikopioina se, mitä punalahottajien miehittämät ja naisittamat yliopistot opettavat konformistisille kympin tytöille tänä päivänä. Näiden riivinrautojen suusta ei kuulla yhtään omaa ajatusta, vaan kaikki on samaa ulkoa opittua poliittisesti korrektia Hyvien ihmisten feminististä liturgiaa ja pseudotieteellistä sanamagiaa.

Muka tutkivaa journalismia edustavat pölhöfeministit nostivat viikon unohdetuksi uutiseksi (kohdassa 48.50' eteenpäin) kuulemma vain Aamulehden uutisoiman transsukupuolisia koskevan "ihmisoikeusloukkauksen". Aamulehden mukaan "sukupuoltaan korjaavan ihmisen on esitettävä selvitys siitä, että hänet on steriloitu tai hän on muusta syystä lisääntymiskyvytön". Luonnollisesti emaskuloitunut toimittaja Jari Mäkäräinen myötäili näiden biologisesta todellisuudesta piittaamattomien raivottarien mielipuolista puhetta, jonka taustaoletuksena on, että sukupuoli on vain sosiaalinen konstruktio ja heteroseksuaalinen avioliitto fasistinen sortojärjestelmä. Paljastavaa näiden kympin tyttöjen ajattelussa on heidän omahyväinen elitisminsä, joka tuli hyvin ilmi kohdassa, jossa Jari Mäkäräinen esitti olkiukon muotoon rakennetun "vasta-argumentin" pervertikkojen avioliitto-oikeuksia vastaan, johon harpyijat vastasivat ylimielisellä naurahduksella. Tällaisia poliittisesti korrekteja tylsimyksiä on naistutkimuksen, journalistiikan ja sosiologian laitokset pullollaan ja he ovat pääseet julkisuuteen vain olemalla muita sisariaan röyhkeämpiä eivätkä niinkään omaperäisiä. 

Mikko Ellilä:

Yhteiskunnassa vallitseva virallinen ideologia uppoaa kaikkein helpoimmin kiltteihin/ahkeriin/lahjakkaisiin tyttöihin, koska nimenomaan ns, kilteillä ja fiksuilla tytöillä on luontainen tarve omaksua vallitsevat sosiaaliset normit ja käyttäytyä niiden mukaisesti. Jos ja kun multikulti-ideologia on hegemonisessa asemassa, nämä kympin tytöt omaksuvat sen. Jos vallitseva ideologia olisi toinen (esim. kansallissosialismi tai kommunismi), samat tytöt omaksuisivat sen aivan yhtä fanaattisesti.

Nuoret tytöt ovat kuin pesusieniä, jotka imevät vaikutteita ympäröivästä kulttuurista. Naisilla/tytöillä on vähemmän omia ajatuksia kuin miehillä/pojilla. Naarailla on taipumusta konformismiin. Tämä johtaa siihen, että yhteiskunnassa vallitseva, auktoriteettien tukema poliittisesti korrekti ideologia muodostuu nimenomaan nuorten naisten/tyttöjen fanaattiseksi aatteeksi. Miehillä on enemmän omia ajatuksia ja enemmän vastarintaa vallitsevalle ideologialle. Miehet ovat vähemmän alttiita aivopesulle, koska miesten ajatukset ovat enemmän omaehtoisia, sisäsyntyisiä, paljolti jopa biologian määräämiä. Naiset ovat mukautuvaisempia, joten naisten ajatukset ovat helpommin sosiokulturaalisessa kontekstissa kulloinkin vallitsevien normien muovattavissa.

Ellilä jatkaa: 

Monilla tytöillä, yleensä erityisesti kilteillä ysin/kympin tytöillä, on tarve osoittaa sosiaalinen statuksensa nimenomaan kauhistelemalla yleisten sosiaalisten normien vastaisia asioita. Tällä tavalla he osoittavat olevansa kilttejä tyttöjä, jotka ovat sisäistäneet vallitsevat sosiaaliset normit.

Nämä tytöt puhuvat moraalisesti närkästyneeseen sävyyn, huohottaen hengästyneellä äänellä, kuinka KAMALAA on ilmastonmuutos/ eläinkokeet/ kehitysmaiden nälänhätä jne.

Nämä tytöt eivät koskaan valitse vastustettavakseen sellaisia asioita, jotka ovat yhteiskunnassa vallitsevien normien mukaisia.

Esimerkiksi Natsi-Saksassa nämä tytöt eivät olisi puolustaneet juutalaisia, vaan olisivat päinvastoin hokeneet hengästyneellä äänellä Der Stürmeristä lukemiaan juttuja juutalaisten pahuudesta.

Nämä nykyajan kiihkeät rasisminvastustajat ovat samoja ihmisiä, jotka Natsi-Saksassa olisivat olleet kiihkeitä juutalaisvihaajia. He vihaavat sitä asiaa, jota yhteiskunnassa vallitsevan poliittisen ilmapiirin mukaan kuuluu vihata.

He ovat sisäistäneet yhteiskunnassa vallitsevat sosiaaliset normit ja paheksuvat nonkonformisteja suorastaan emotionaalisesti närkästyneenä.

Nämä kympin tytöt ovat niitä ihmisiä, jotka Saudi-Arabiassa vaativat homojen kivittämistä kuoliaaksi.

Marko Hamilo:

Ironia on siinä että nykyisten sovinnaisnormien mukaan naisten / tyttöjen ei kuulu olla "kilttejä". Se ei tietenkään muuta konformismin peruslogiikkaa vaan sitten se kympin konformistityttö tekee kaikkensa osoittaakseen ettei ole sosiaalisten normien vastaisesti perinteisesti kiltti.

 Ellilä:

Niin. Esim. joku Maija Vilkkumaa, Rosa Meriläinen ja Anne Moilanen ovat näitä kympin tyttöjä, jotka noudattavat vallitsevaa poliittisesti korrektia feministinormia vetämällä aggressiivisen, rääkyvän ämmän roolia vastakohtana perinteiselle kiltin tytön roolille.

Suurin osa siitä, mitä nykyään pidetään "kapinallisuutena", on itse asiassa konformismia. Ks. esim. Mannerheim-nukkeanimaatio, afrikkalainen Mannerheim-elokuva, Kiasman rappiotaide jne.

KAMPANJA III. RASISMIKESKUSTELU.

YLE TV1, 10.1.2013, klo 21.05, A-studio: Talk

Väärän väriset. Studiovieraina Miriam Attias Helsingin kaupungin maahanmuutto-osastosta, tiedetoimittaja Marko Hamilo, sisäministeriön ylitarkastaja Peter Kariuki ja perussuomalaisten piirisihteeri Kristina Ljungqvist.

Ylen kolmas peräkkäinen kampanja-päivä piti sisällään A-talk keskusteluohjelman, jonka teemana oli rasismi. Keskustelun tarkoituksena oli puhua nimenomaan suomalaisten rasismista osana valkoisten länsimaalaisten rasismia. Toimittajien kielessä rasismin lähtöoletus koskee vain valkoisia, mutta tiedetoimittaja Marko Hamilon saatua jossain välissä suunvuoron hän totesi ääneen sen medioissa harvoin kuullun tosiasian, että myös valtaväestöön kuuluvat etniset suomalaiset joutuvat rasismin ja ennen kaikkea rasistisen väkivallan kohteeksi. Tämä tietysti hajoitti toimittaja Susanne Päivärinnan valmistaman keskustelusapluunan eivätkä kommentista tuntuneet ilmeestä päätellen pitäneen myöskään ulkomaalaistaustaiset vieraat Miriam Attias ja Peter Kariuki.

Yleisesti ottaen keskustelu sisälsi paljon turhaan puhetta asian vierestä ja liikaa rasististen yksittäistapausten ruotimista. Jos keskustelijoiden joukosta pitäisi nimetä se heikoin lenkki, niin sellainen oli varmasti perussuomalaisten  Kristina Ljungqvist, jonka  ympäripyöreät ja ristiriitaiset puheet jaksoivat vain haukotuttaa. Toisaalta tahatonta komiikkaa tarjosi Miriam Attias Helsingin maahanmuutto-osastosta, sillä hän unohti täysin asiantuntijaroolinsa esiintymällä kiiluvasilmäisenä ideologina, jolla on suuret suunnitelmat rasismin pois juurimisesta suomalaisista. Sen sijaan sisäministeriön kenialaistaustainen ylitarkastaja Peter Kariuki oli varmaan paras näkemäni suomenkielellä argumentoinut musta. Toki hän puolusti epäsuorasti mustien etnistä etua, mutta niinhän jokainen terve itsetietoinen ihminen tekisi. Ikävä vain, että hänen viiteryhmänsä ja etnisten suomalaisten edut ovat ristiriidassa, joten en voi olla hänen kanssaan samaa mieltä olematta samalla suomalaisia vastaan. Ohjelman parasta antia oli tiedetoimittaja Marko Hamilon viiltävät huomautukset ja keskustelijoiden epäloogisuuksien osoittaminen. Valitettavasti hänen annettin puhua koko joukosta vähiten. Puhtaasti argumentoinnin tasolla hän pesi koko joukon 6-0, mutta retoriikan puolella Peter Kariuki oli lähes yhtä taitava.

Pahin mutta samalla ennalta arvattavin suomalaisvihamielisyyden purskahdus kuultiin videopätkässä, jossa haastateltiin Jyväskylän yliopiston kansainvälisen kehitystyön (sic!) professori Jeremy Gouldia. Tämä juutalaistaustainen kosmopoliitti toisti samaa vihamielistä kaavaa, jossa rasismista syytetään vain länsimaiden alkuperäisiä asukkaita ja jossa identiteetistä luopumista vaaditaan vain meiltä eurooppasilta kuten suomalaisilta; vain suomalaisten pitää muuttua, jotta pamperoidut muukalaiset voisivat elää täällä pikku prinsessoina. Professori syytti kunnon orwellilaisen ajatuspoliisiin tapaan suvaitsevaista keskiluokkaa liberaalirasisteiksi, koska he eivät tunnista/tunnusta rasismia itsessään so. heillä saattaa olla aivonlohkojen kätköissä epäilyjä, että kaikki maahantulijat eivät olekaan ihania huippuosaajia ja muutoinkaan kaikin puolin täydellisiä ihmisiä. Gould sanoi tämän johtuvan siitä, että liberaalirasistilla "saattaa olla rotuun ja kulttuurin liittyviä etuja joita hän haluaa puolustaa". No shit, Sherlock! Ilmeisesti se on universaali vääryys, että suomalaiset puolustavat etujaan, mutta maahantunkeutujille se on suorastaan suotaava ja kannatettavaa.

Ohjelman lopussa puoliksi marokkolainen Miriam Attias esitti rasismin poistamiseksi suomalaisuuden käsitteen "laajentamista" ts. sen vesittämistä merkityksettömäksi siten, että kuka tahansa zulukafferi voisi tulla tänne takki auki ja julistaa yksipuolisella ilmoituksella olevansa suomalainen. Muukalaiset haluavat olla suomalaisia niin kauan kuin he hyötyvät siitä, mutta sitten kun vaaditaan jotain velvollisuuksia suomalaisuus voidaankin heittää romukoppaan. Jos Miriam Attiasin suomalaisiin kohdistamaan vaatimukseen sovellettaisiin vastavuoroisesti kategorista imperatiivia, hän olisi siitä tuskin kovin riemuissaan. Vai olisiko hän moraalisesti tyydyttynyt, jos Marokkoon marssisi parisataatuhatta Kongon metsäneekeriä, jotka ilmoittavat, että he tulivat vain laajentamaan marokkolaisuuden käsitettä.

Täällä Yle Watchissa on vaikea ymmärtää, mitä tarkoitusta tällaiset keskustelut palvelevat. Ei kai pelkkä keskustelu voi olla itsetarkoitus, ellei sillä pyritä saavuttamaan jotain. A-talkin taustajoukoilla oli varmaan mielessä joku ajatus, jota he halusivat edistää, mutta nähdyn keskustelun perusteella se jäi puolitiehen tai otti jopa takapakkia, kiitos Marko Hamilon terävien kommenttien.

Ohjelman linkki Yle Areenassa.

KAMPANJA II. SUOMI. KREIKKA.

 YLE TV1 uutiset , 9.1.2013 klo 20.30

Maamme katsotuin uutislähetys alkoi tänään isolla vaihteella, kun heti aluksi kerrottiin rasismista (koskee rasistisesti vain valkoisia) tehdystä uudesta eurooppalaisesta selvityksestä. European social surveyn tekemän asennekartoituksen mukaan maahantunkeutujien syrjintäkokemukset - eivät siis tosiasialliset syrjintätapaukset - ovat Pohjoismaista yleisimpiä Suomessa. Toimittaja Tuomas Kerkkänen aloitti juttunsa sanomalla, että "rasismikeskustelun eräs juonne on ollut, onko Suomi erityisen rasistinen maa ja miten asiat ovat muualla", mikä paljastaa häpeällisesti kenen ehdoilla tätä "keskustelua" julkisuudessa käydään. Tosi asiassa loputon rasismikeskustelu on julkista puhekenttää hallitseville etnomasokisteille pelkkä tekosyy syyllistää suomalaisia, tehdä maahantunkeutujista aina uhreja ja levittää suomalaisvihamielistä propagandaa. Ei ihme, että mediassa tuollaista "keskustelua" käydään mielellään ja mieluiten vielä joka päivä! Kyse ei siis ole mistään avoimesta ja tasapuolisesta yhteiskunnallisesta debatista, vaan ylhäältä päin syötettävästä propagandasta, jota mediaeliitin huorina toimivat toimittajat syöttävät kansalaisille väkisin kurkusta alas.

Tavallinen suomalainen televisionkatsoja luuli jo päässeensä hetkeksi rauhaan rasismiskeskustelusta, mutta hengähdystaukoa ei suotu, kun uutistenlukija Jussi-Pekka Rantanen jo tykitteli aivan innoissaan seuraavan "uutisen" ingressiä, jossa hän sai kertoa naama loistaen kuinka turkulaisen somalitoimittaja (!) Wali Hashin suomalaisvihamielinen kirjoitus on yksi kaikkien aikojen luetuimmista Ylen nettisivuilla. Uutisjutun narraatio kulki tuttuja latuja, kun Hashi syytteli rutiininomaisesti suomalaisia rasismista vahvistaen samalla somalien pyhäksi julistettua uhripositiota. Uutislähetyksen voi katsoa tästä linkistä.


YLE TV1 , 9.1.2013 klo 21.05, A-studio

Telakka-alan viimeinen hengenveto. Maahanmuuttajanaisten salainen turvakoti. Talouden alamäki, äärioikeiston nousu ja siirtolaisten ahdinko.

Heti ohjelman alussa esitetty raportti Kreikasta yritti raapaista hieman pintaa syvemmältä selittäessään nationalistisen Kultaisen Aamunkoiton suosiota. Puolueen kansaedustajalle annettiin suunvuoro samalla kuin selitettiin miksi Kultainen Aamunkoitto kerää suosiota köyhtyvän keskiluokan keskuudessa. Puolueelta ruoka-apua saanut työtön kreikkalainen kiitteli Kultaista Aamunkoittoa, koska se antaa apunsa vain kreikkalaisille eikä maahan livahtaneille vapaamatkustajille. Totta kai raportissa piti olla "tasapainottava osuus", jossa ihmisoikeusjärjestön edustajat ja eräs liikettä tutkinut vasemmistointellektuelli saivat surutta demonisoida puoluetta. Kun tietää Ylen poliittiset linjaukset ei vastaavassa hypoteettisessa äärivasemmiston väkivaltaa käsittelevässä jutussa olisi varmaankaan tasapainottavana osuutena punamustakaartin vastustajien haastatteluja. Tämä on mahdollista vasta niin sanotun ylimääräisen uutislähetyksen jälkeen.

Raportin jälkeen haastateltiin vielä ulkoasianministeri Erkki Tuomiojaa, joka ei yllättävää kyllä syyllistynyt tällä kertaa moralisointiin, vaan tunnusti rehellisesti, että Kreikan yhteiskunnallinen polarisaatio johtuu maan poliittisesta kaaoksesta, Euroopan hallitsevien poliitikkojen toimista ja EU:n demokratiavajeesta.

PS. Ei tämä tähän vielä lopu. Huomenna 10. tammikuuta on tulossa keskusteluohjelma A-Talk, jonka aiheena on - yllätys yllätys - rasismi!

***Bonus*** MTV 3, 9.1.2013 klo 20.00, 45-minuuttia makasiini


Välttyikö Esko Aho täpärästi rikosepäilyltä STT:n dopingjutussa? Suomalaiset panttivangit Jemeniläisen heimon armoilla. Kasvoton suomalainen äärioikeisto. Tsunamiorpo ei päässyt Suomeen. 

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, näin on ajateltu ainakin MTV 3:n 45-minuuttia ohjelmassa, jossa käsiteltiin omituisen hajanaisesti suomalaista "äärioikeistoa", käytännössä kansallissosialistista Suomen Vastarintaliikettä. Aluksi kerrottiin SVL:n jäsenistä tehdystä luvattomasta sivustosta, jossa levitellään julkisuuteen yksityishenkilöiden tietoja. Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio ei ainakaan ole työtehtäviensä tasalla pohtiessaan ääneen, josko sivujen ylläpitäjät ovat kysyneet lupaa asianomaisilta henkilöiltä julkaistessaan heidän henkilötietojaan. Vai että oikein lupaa...en tiedä teeskenteleekö Aarnio hölmöä vai onko hän sitä aidosti, mutta jokaiselle normaalijärkiselle Viikon Patriootti -sivuston seuraajalle on selvää, että kyse on äärivasemmiston rikollisesta kiusasta poliittisia vihollisia vastaan. Vaikka sivujen tekijät ovat kirjoitustyylinsä ja sanontojensa perusteella selvästi johdettavissa Punk in Finland -foorumin sekakäyttäjiin, pitäisi tietosuojavaltuutetun ja viranomaisten silti puuttua näin ilmeiseen rikokseen välittömästi. Voi vain kuvitella millaisella ripeydellä viranomaiset toimisivat, jos henkilötietosivusto olisi tehty vasemmistoräähkistä.   

KAMPANJA I. UNKARI. SITÄ ON NYT LIIKKEELLÄ.

YLE TV 2, 8.1.2013 klo 21.00 Ajankohtainen kakkonen

Naapurivahdit poliisia paikkaamaan. Median murros: jyrääkö digikumous painokoneet? Natsit marssilla Unkarissa.

Kansallisvihamieliset mediat kaikkialla länsimaissa ovat heränneet järkytykseen, että tavalliset eurooppalaiset ovat alkaneet puolustaa kansojensa olemassaoloa ja hyvinvointia. Suomen valtamedioissa tämä hätkähtäminen on näkynyt vuoden alussa alkaneena yhteisenä kampanjana, joka on suunnattu kaikkia kansallismielisiä, olivatpa he sitten maltillisia tai radikaaleja, vastaan. Hyökkäyksen kohteena on aivan tavalliset suomalaiset, jotka eivät sulata virallisen totuuden valheita ja suomalaisvastaista politiikkaa. Ensin Helsingin Sanomat kehitti vihakampanjan suomalaisia vastaan julkaisemalla kiittämättömän suomalaisvihamielisen rasistin  Umayya Abu-Hannan mielipidekirjoituksen lehdessään. Vielä tätäkin halpamaisemmalle tasolle laskeutui Suomen Kuvalehti, joka vuoden ensimmäisessä numerossaan varoittelee "äärioikeistosta" raamatullisin sanakääntein demonisoimalla eliitin kritisoijat Pahoiksi ihmisiksi. Printtiversionsa kannessa Suomen Kuvalehti julistaa: PAHA NOSTAA PÄÄTÄÄN - Uusi äärioikeisto luikertelee Euroopasta myös Suomeen. Artikkelin digitaalisen version voi lukea täältä.

Sähköisissä viestimissä Helsingin Sanomia ja Suomen Kuvalehteä komppaa Ajankohtainen Kakkonen, joka kauhistelee Unkarin kansallismielisen Jobbik-puolueen suurta suosiota. Sen syvempää analyysiä Jobbikin kasvavasta kannatuksesta jutun tehnyt vanhan liiton vasemmistolaistoimittaja Eero Ojaperä ei anna, paitsi vihjaavan oletuksen, että pahat ja tyhmät ihmiset ovat taas aktivoituneet, koska taitava puoluejohto on heitä manipuloinut salonkikelpoiseksi naamioidulla yhteiskuntakritiikillä. Ohjelman voi katsoa tästä Yle Areenan linkistä. Jobbikia käsittelevä juttu alkaa kohdasta 39.12 minuuttia.

"Äärioikeisto"-teema jatkuu vielä huomenna parhaaseen katseluaikaan A-Studiossa, jossa käsitellään Kreikan "uusnatseja". Mediallehan kaikki ne ovat suurin piirtein natseja, jotka eivät hyväksy kädet ylhäällä nykyistä kansainvaellusta ja kannata riemusta EU:ta.