tiistai 28. helmikuuta 2012

Ylen mielestä Amerikan neekerien rikollisuus johtuu muinaisesta rotuerottelusta

Yle:

Dokumenttiprojekti: Rotuerottelun perintö

YLE TV1 21.30 - 23.15

Miksi väkivalta kukoistaa Amerikan ennen rauhallisilla kaduilla? Suomessa asuva ohjaaja Joe Davidow tutkii amerikkalaisen yhteiskunnan nykytilaa ja yhteiskunnan rakenteisiin piilotetun rotusorron mekanismeja.


Amerikassa neekerit tietysti tekevät moninkertaisesti enemmän rikoksia per henki kuin valkoiset ihmiset.

Yle ja sen amerikanjuutalainen vasemmistolainen toimittaja Joe Davidow kuitenkin syyttävät VALKOISIA ihmisiä MUSTIEN tekemistä rikoksista.

Keskustelua tästä ohjelmasta Iltalehden keskustelupalstalta:

27.02.2012, 22:20
Ei nimimerkkiä


Aivan sama mihin maahan katsotaan, niin mustat tekevät siellä rikoksia eniten. Joten menee aika pahasti pohja tältä dokumentilta, koska Suomessakin mustat tekevät enemmän rikoksia kuin valkoihoiset. Ei Suomessa ole mitään rotuerottelua koskaan harjoitettu.

Asia taitaa olla niin kuin Thomas Jeffersson sanoi:
"Afrikkalainen on biologisesti epäsopiva elämään rauhassa valkoisen miehen rinnalla."

Kun katsotaan rikostilastoja, niin siellähän nämä sanat realisoituvat todellisuuteen. Valkoisella on yli kymmenkertainen todennäköisyys joutua ns. viharikoksen kohteeksi, kuin mustalla. Valkoinen tyypillisin uhri ja musta yleisin tekijä.





27.02.2012, 22:58
Ei nimimerkkiä



Musta opettaja sanoi ohjelmassa seuraavaa: Kun mietitään paljonko vankiloiden kapasitettia pitää kymmenessä vuodessa lisätä, saa tuloksen kun katsoo paljonko mustia lapsia on kouluissa.





27.02.2012, 23:04
Ei nimimerkkiä



Eiköhän se mene jo suomessakin noin. Jos katsoo vaikka Helsingin ulkomaalaistaustaisten osuutta niin aika hyvin ne on edustettuina siellä ja vielä ei ole homma hyvä kuin polkaistu käyntiin.








Keskustelua hommaforumilta:

Vs: 2012-02-27 Dokumenttiprojekti: Rotuerottelun perintö
« Vastaus #8 : 28.02.2012, 16:49:51 »


Melko värittynyt "dokumentti". Sinällään mielenkiintoinen kuvaus siitä ajatusmaailmasta joka afro-amerikkalaisille on niin tyypillistä. Sama tosin pätee kaikkialla mustien yhteisöissä.

Luettelen tässä ajatuksia joita tuli mieleen ohjelman aikana.

-Syy on aina "jonkun" muun.
"Jonkun" pitää auttaa.
-"Joku" ampuu ja tappaa ja syrjii.
-Mutta koskaan mustat eivät näe vikaa itsessään.

-On valkoisten syy, että mustat ovat mustia.
-Tosin on niin, että vain valkoiset auttavat mustia tavoin, joissa on järkeä.
-Kertaakaan ei ohjelmassa myönnetty tai suoraan mainittu, että mustat tappavat mustia, eivät suinkaan valkoiset.

-Jos musta tekee rikoksen, on se valkoisen syytä.
-Vain mustat pitäisi vapauttaa rangaistuksista, sillä he eivät voi olla syyllisiä, vaan uhreja.
-Mustien rikollisuus pitää hyväksyä.

-Mustat eivät ymmärrä rikollisuuden ja vankilaan joutumisten olevan kytköksissä toisiinsa.
-Valkoiset laittavat vain syyttömiä mustia vankilaan.

-USA on kansakuntana epäonnistunut. Valkoiset tosin eivät ole epäonnistuneet.
-Valkoisten pitäisi "tarjota" etnoille jotain määrittelemätöntä, itsestäänselvää hyvää.
-Mutta kukaan muu ei tarjoa mitään, kuin valkoiset, jotka tarjoavat jo nyt aivan kaiken.
Se vaan ei tunnu kelpaavan.

-CIA ja valkoinen mies on syypää mustien huume- ja rikollisuusongelmiin.
-Laki ja järjestys on valkoisten salaliitto mustien oikeuksia vastaan.
-Rikollisuuden pitää olla mustien ihmisoikeus.

-Kerskailua sillä, kuka on suurin marttyyri.
-Mitä huonompi elämä, sitä suurempi ylpeilyn aihe.
-Huono elämä on meriitti, itku ja valitus kilpailun aiheita.

-Ilmaan jäi leijumaan voimakas oletus siitä, että mustissa itsessään ei milloinkaan ole vikaa.
Kukaan ei kertaakaan siitä mahdollisuudesta maininnut sanallakaan suoraan.




Vs: 2012-02-27 Dokumenttiprojekti: Rotuerottelun perintö
« Vastaus #14 : 28.02.2012, 18:59:40 »

Havaintoja ohjelman sisällöstä:
- Mustien aseman paraneminen alkoi tyssätä siihen, että alettiin vaatia positiivista syrjintää eli erityiskohtelua. Asema parani 50- ja 60 -luvuilla nopeasti kun vaadittiin tasa-arvoa, mutta erityiskohtelun vaatiminen vei umpikujaan.
- Tilanne esitetään koko ajan yhteiskunnan ja enemmistön syrjintänä. Haastateltujen asenteet kuitenkin antavat kuvan "en viitsi edes yrittää, kunhan perseilen ja leikin kovaa jätkää" -asenteiden hyvin yleisestä ja syvällisestä omaksumisesta mustassa väestössä.
- Mustien miesten parissa kaikenlainen vastuun välttely - jopa omista lapsista - näyttäisi olevan enemmän sääntö kuin poikkeus tuon dokumentin mukaan.
- Nuori väestö esittää aseet ja väkivallan säännönmukaisesti tienä hyvään asemaan. Samaan aikaan pidetään rasismina sitä että virkavalta ja muu osa väestöstä on epäluuloista mustien suhteen samoin kuin sitä että paljon mustia on vankiloissa.
- Heti alussa tulee tolkuttomuuksiin asti korostettu reviiripelleily esille. "Meidän kadulle ei tulla ellei asu täällä tai me tapetaan..." -asennetta. Yhdessä kohdassa kerrotaan että kahden (vierekkäisen?) asuinalueen välisissä reviirineuvotteluissa on kuollut 114 henkilöä.
- Aika vähän merkkejä siitä, että yhteisöjen lainkuuliaiset aikuiset olisivat valmiita tai halukkaita taistelemaan räkänokkapitoista rikollisuutta vastaan. Jotkut kyllä koittavat mobilisoida, mutta kukaan ei halua mobilisoitua.
- Kristilliset piirit näyttivät olevan mustan väestön parissa ainoita jotka nousivat tilannetta vastaan.
- Sitä mahdollisuutta ei juuri tuoda esille että mustat koulutetut naiset menisivät naimisiin valkoisten koulutettujen miesten kanssa vaan nähdään asia aivan kuin mustien naisten kohtalona olisi naida musta vankivenkula. Muutenkin näyttää kuin musta alakulttuuri pitäisi itsestäänselvänä lähtökohtana sitä, että he itse harrastavat rotuerottelua ja että se on ihan ok, jopa kannatettavaa ja arvostettavaa.
- Asiat esitetään aivan kuin vankilaan jouduttaisiin noin vain, ilman edeltävää omaa toimintaa joka johtaa vankilatuomioon. Rikollinen käännetään uhriksi ja mustan rikollisen uhrit yhteiskunnan ja rasismin uhreiksi.
- Tuon ohjelman valossa näyttää kyllä aika selvältä että eri sosiaali- ja etniset ryhmät saavat samoista tai verrattavista rikoksista hyvin erilaisia rangaistuksia samoin kuin se, että vankilassa olleiden ei haluta sopeutuvan yhteiskuntaan ja/tai lainkuuliaisena elämiseen vaan palaavan vankilaan.
- Ay-liikkeen rooli oli mulle yllätys. Mustat teollisuustyöläiset olivat varsin järjestäytyneitä ja kun alkoivat vaatia lisää vähän kaikkea niin teollisuus pakkasi sorvit laivaan ja muutti halvemman työvoiman maihin. Eli vähän kuin vaikka Suomi ja kauppalaivasto aikanaan tai Suomi ja paperiteollisuus juuri nyt tai Suomi ja elektroniikkateollisuus yhä tai Suomi ja....
- Kyllähän amerikkalaiseen yhteiskuntajärjestykseen liittyy mielettömästä rakenteellista sontaa (niin kuin jokainen tiennee) ja mitä vähemmän poliittista ja journalistista valtaa jollain väestönosalla on, sitä vahvemmin se joutuu tuosta rakenteellisesta sonnasta kärsimään. Siltä osin ohjelma tuo ihan ansiokkaasti tärkeitä asioita esille vaikka täällä itkettäisiin kuinka krokotiilin kyyneliä. Mutta silti vastuu vanhemmuudesta kuuluu vanhemmille ja itsestä itselle ja se nyt vaan on fiksumpaa olla mokaamatta kuin mokata.
- Slummikulttuuria ohjaava periaate ohjelmassa ääneen lausuttuna "Koska hänen elämänsä on surkeaa, hän haluaa surkeutta muille."
- Hyvin tuosta ohjelmasta näkee miten yhteisön ja yksilöiden käy kun pelosta tulee hallitseva voima samoin kuin sen, että millainen voitto on päästä pelon yli vastustamaan pelon aiheuttaneita asioita.


Kornia tässä tilanteessa on se, että ne, jotka Suomessa ovat vahvimmin puolustamassa tuollaista kulttuuria, ovat vahvimmin paheksumassa sen syiksi väittämiään asioita ja myös vahvimmin rakentamassa juuri tuollaisia ongelmia tänne Suomeen.





2012-02-27 Dokumenttiprojekti: Rotuerottelun perintö, TV1
« Vastaus #16 : 28.02.2012, 20:23:00 »


Olipahan aikamoinen pläjäys vailla päätä tai häntää. Valkopaenneilla alueilla asuvat tummaihoiset afroamerikkalaiset valittelivat kuinka rasistista on, kun mustia nuoria tapetaan viikottain kaduilla. Vaadittiin poliisia toimimaan tehokkaammin henkirikosten ehkäisemiseksi mutta toisaalta pidettiin rasistisena sitä, että suuri osa vangeista on mustia. Mustat jenginuoret tappavat toisiaan ja se koetaan rasismina.

Paljon muutakin kummaa oli ohjelmaan mahdutettu. Jopa antinuiva puolisoni kummasteli, että mitä ihmettä nuo tummat oikein valittavat ja mitä he loppujen lopuksi oikein haluavat. Kannattaa katsoa areenasta jos vain kestää liki parituntisen pläjäyksen hengetöntä uhriutumista.










keskiviikko 15. helmikuuta 2012

YLE VAATII EPÄOIKEUDENMUKAISESTI KAIKKIEN VALKOISTEN TUOMITSEMISTA


YLE TV 1, 15.2.2012, klo 19.00 Historiaa: Me vaadimme oikeutta

Vuonna 1960 neljä mustaihoista nuorta tuli suosittuun kahvilaan pyytäen itselleen palvelua. Kun pyyntö evättiin, alkoi kuukausia kestänyt rauhanomainen protesti, joka jäi Amerikan kansalaisoikeustaistelun historiaan.

---------

Kun keskiviikkoillan dokumenttipaikalla ei näytetä iän ikuisia natsi"dokumentteja", ne täytetään jollain muulla samanhenkisellä propagandalla. 1960-luvun Amerikan sisäpolitiikalla ei ole mitään tekemistä Suomen kanssa, mutta niin vain Yle haluaa esittää meille ehdoin tahdoin yhdentekevän ja yksipuolisen dokumentintapaisen, koska se palvelee valtion indoktrinaatiotehtaan suomalaisvihamielistä intressiä. Syyllistämällä jollain nyyhkytarinalla Amerikan valkoiset, voidaan pahantahtoisella yleistyksellä syyllistää kaikki valkoiset - myös suomalaiset. Näin toimii Ylen aivopesu.

Jos Yle haluaisi palvella suomalaisia tv-lupamaksujen maksajia, esittäisi se valistavaa informaatiota nyky-Amerikan mustien rasistisesta rikollisuudesta kuten mm. Flash mob -ilmiöstä.

Muiden läntisten medioiden tapaan myös Ylessä sana rasismi tarkoittaa kiertoilmaisua valkoisten vastaiselle rasismille. Toisin sanoen kun puhutaan rasismista tarkoitetaan rasistisesti vain valkoisia ja heidän "sisäsyntyistä moraalista pahuuttaan". Tosiasiassa mustat ja muut ei-valkoiset tekevät moninkertaisesti rodullisesti motivoituneita rikoksia valkoisia vastaan kuin toisin päin. Koska tämä on kiistämätön tosiasia, on Ylen vain valkoisten harjoittamaan sortoon keskittyvä ohjelmatarjonta tietoista harhaanjohtamista, todellisuuden vääristämistä eli suoranaista valehtelemista kansalaisille. Yle, te valehtelette!

Tarkemmat tiedot ohjelmasta tästä linkistä.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Ja taas tulee historiadokumentti, arvatkaapa mistä aiheesta


Yle:

Historiaa: Berliinin juutalaiset 1945

Sadattuhannet Euroopan juutalaiset suuntasivat Berliiniin, hätäsiirtolaisten leirille.

TV1 keskiviikkona 8.2. klo 19.00 - 19.55

YLE Areenassa 7 päivää

Toisen maailmasodan päätyttyä sadattuhannet Euroopan juutalaiset olivat kodittomia ja tietämättömiä perheenjäsentensä kohtaloista.

Sota oli ohi, mutta juutalaisten joukkotuhosta selvinneillä menetyksen tuskan ja jälleenrakennuksen aika oli vasta alkanut. Heillä ei ollut henkilöpapereita eikä mitään tietoa tulevaisuudestaan.

Ihmisvirta leirille

Tuhannet suuntasivat kulkunsa Berliiniin hakeakseen turvapaikkaa liittoutuneiden miehittämästä kaupungista.

Schlantenseen hätäsiirtolaisten leirille virtasi päivittäin jopa 200 keski- ja itäeurooppalaista sodan päättymisen jälkeisinä viikkoina.

Monet eivät olleet koskaan ennen olleet Berliinissä, mutta kotimaassa Puolassa tilanne tuntui vielä toivottomammalta.

Yli 90 000 Puolan juutalaista saapui Berliiniin, ja useimmat jäivät pois Schlantenseen junapysäkillä. Schlantensee veti puoleensa niitä, joilla ei ollut muutakaan paikkaa mihin mennä.

Takaisin arkeen

Vaikka Berliinin kaduilla kohtasi yhä avointa juutalaisvihaa, moni juutalainen alkoi taas osallistua yhteiskunnalliseen elämään.

Dokumentissa Berliinin juutalaiset 1945 (Transit Berlin - Heimatlose Juden in der Stunde Null) sota-ajan hirmuteoista selvinneiden tarinat kertovat epätoivosta, taisteluhalusta ja toivosta ennen Israelin valtion perustamista.

Tuotanto: Gabriel Heim, DOKfilm ja RBB. Saksa 2009.



Yle ei näemmä lähetä historiadokumentteja koskaan mistään muusta aiheesta kuin toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista.

Lähes kaikki suomalaiset ja muut eurooppalaiset ovat yleisesti ottaen erittäin hyvin perillä toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista. Niinpä toista maailmansotaa käsittelevistä historiadokumenteista ei ole kovin paljon hyötyä katsojien yleissivistykselle. Katsojat tietävät ennestään kaikki olennaiset asiat, joita näissä toista maailmansotaa koskevissa dokumenteissa sanotaan. Nämä ohjelmat ovat turhaa ohjelma-ajan hukkaamista, koska katsojat eivät opi niistä mitään uutta.

Saman ohjelma-ajan voisi käyttää sellaisiin historiadokumentteihin, joissa olisi oikeasti katsojia kiinnostavaa uutta tietoa.

Kuka Ylellä päättää näistä ohjelmista?

Kuka haluaa tuhlata lupamaksurahoja tällaisiin melko turhiin ohjelmiin, joista kukaan ei opi mitään uutta? Jokainen ohjelmahan joudutaan ostamaan sen tuotantoyhtiöltä ja tekijänoikeuksien omistajalta. Miksi suomalaisten tv-katsojien lupamaksurahoja käytetään sellaisiin ohjelmiin, joita suomalaiset eivät halua katsoa? Suomalaisethan pitävät näitä iänikuisia holokaustiohjelmia turhina ja tylsinä, koska niissä ei ole mitään relevanttia uutta tietoa kenellekään. Miksi Yle ei halua lähettää sellaisia ohjelmia, joista suomalaiset oikeasti olisivat kiinnostuneita?

maanantai 6. helmikuuta 2012

YLE TEEMALLA TEEMA YLITSE MUIDEN



6.2.2012, Yle Teema klo 21.55, Kapinakonsuli Aristides de Sousa Mendes


Vuonna 1940 natseja pakeneva ihmismeri haki turvapaikkaa lähetystöistä. Portugalilainen diplomaatti toimi omatuntonsa mukaan ja antoi maastapoistumisviisumin tuhansille juutalaisille, pelastaen heidän henkensä.
------

Lisää propagandaa täältä.